Harmittaa ihan hirveästi se kenet tuli valittua puolisoksi ja lasten isäksi

Kannattaa keskittyä toisen hyviin puoliin, niin ei ne huonot harmita niin kovasti. Paljon huonomminkin voisi olla. Ero ei mielestäni ole oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Itseä harmittaa vähän nämä jutut, sillä olen huomaavainen ja myötätuntoinen mies, joka olen ollut yksinäinen koko elämäni ajan ja sitten nuo muut miehet, kuten APn tyyppi, joka ei välttämättä välitä, niin on saanut naisen.

Joskus on vaikuttanut siltä kuin ne saisi naisia, jitka ei osaa arvostaa ja kiltit miehet on ilman. Näin ainakin itselleni on käynyt.

Suomessa on paljon huomaavaisia ja myötätuntoisia naisia, jotka eivät ole löytäneet puolisoa. Nämä naiset eivät ole näyttäviä, rohkeita ja saa huomiota, vaan harmaavarpusina heitä ei kukaan huomaa. Ei ne kiltitkään miehet, jotka aina haaveilee missitason naisista.

Monia asioita ihminen voi itse muuttaa, jos tahtoa löytyy. Käykää terapiassa puhumassa näistä asioista. Esimerkiksi huomaavaisuutta toista kohtaan ei välttämättä ole ikinä kotonaan oppinut tai rahankäyttöä. Niitä voi oppia. Samalla omat lapsenne oppivat paremman mallin.

Et ainakaan mainitse, että kyse olisi miehesi pahantahtoisuudesta, jolloin tilanne olisi toivoton. Muista että ne hyvätkin miehet ja naiset ovat keskustelleet asioista ja tehneet yhdessä paljon oikeita asioita, että suhde toimii. Ei mikään tuollainen tule itsekseen, vaan mallit olla yhdessä luodaan. Tosin miellyttämisenhalu syntyy osittain siitä, että toista tahtoo miellyttää. Jos puolisoa ei rakasta, ei häntä varmaankaan halua myöskään miellyttää.

Moni asia on peräisin lapsuudenperheestä ja geeneistä. Esimerkiksi impulsiivisuus ja alhainen älykkyys ovat sellaisia piirteitä, mihin on hankala vaikuttaa, vaikka tahtoisikin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan tuon jo sukupolvienkin ketjussa. Eli olen nähnyt jonkun ihmisen vanhemmat, hänet itsensä vanhempana ja heidän lapsensa. Esimerkiksi piittaamattomuus koulutuksesta ja suunnittelematon elämäntyyli näkyy yhä uudelleen uudessa sukupolvessa, ellei noihin asioihin kiinnitetä huomiota. Lapselta saatetaan odottaa asioita, joihin ei ole itsekään pystynyt. Älä siis jätä asioita, joissa huomaat olevan kehittämisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.

Se millainen on parisuhteessa näkyy vasta ollessa suhteessa jonkun kanssa. Itsensä näkeminen parempana kuin muut miehet ei nyt ihan hirveän paljon saa katetta sillä perusteella, että itse sanoo niin. 

Itse ajattelin aikoinaan omasta miehestäni samoin; laiska, haihattelija saamaton vätys ja vielä kaiken lisäksi työtön. Mutta lasten (nyt jo aikuisia) mielestä heillä on ollut paras lapsuus juuri isänsä ansiosta, koska isällä oli heille aikaa. Milloin olivat metsäretkillä tai leikkipuistoissa ym. Joten sivuutin omat ajatukseni. Loppujen lopuksi minulla on hyvä mies ja hän on hyvä isä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Itseä harmittaa vähän nämä jutut, sillä olen huomaavainen ja myötätuntoinen mies, joka olen ollut yksinäinen koko elämäni ajan ja sitten nuo muut miehet, kuten APn tyyppi, joka ei välttämättä välitä, niin on saanut naisen.

Joskus on vaikuttanut siltä kuin ne saisi naisia, jitka ei osaa arvostaa ja kiltit miehet on ilman. Näin ainakin itselleni on käynyt.

Sinä et nyt näe tuonne kirjoitusten taakse. Oletpa millainen mies tahansa(kiltti, ymmärtäväinen, puolison huomioon ottava jne...) sinusta olis jo tehty tällainen samanlainen kirjoitus tänne palstalle. Kotona sinut olisi aikaa sitten provosoitu pahimman laatuiseksi riitapukariksi keksityihin syihin vedoten. Tällä hetkellä miettisit parhaillaan, miten saisit tuosta kaameasta akasta eron ja sama toisin päin. Et siis ole menettänyt mitään todellista, vain mielikuvan onnellisesta perheen isästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä harmittaa vähän nämä jutut, sillä olen huomaavainen ja myötätuntoinen mies, joka olen ollut yksinäinen koko elämäni ajan ja sitten nuo muut miehet, kuten APn tyyppi, joka ei välttämättä välitä, niin on saanut naisen.

Joskus on vaikuttanut siltä kuin ne saisi naisia, jitka ei osaa arvostaa ja kiltit miehet on ilman. Näin ainakin itselleni on käynyt.

Sinä et nyt näe tuonne kirjoitusten taakse. Oletpa millainen mies tahansa(kiltti, ymmärtäväinen, puolison huomioon ottava jne...) sinusta olis jo tehty tällainen samanlainen kirjoitus tänne palstalle. Kotona sinut olisi aikaa sitten provosoitu pahimman laatuiseksi riitapukariksi keksityihin syihin vedoten. Tällä hetkellä miettisit parhaillaan, miten saisit tuosta kaameasta akasta eron ja sama toisin päin. Et siis ole menettänyt mitään todellista, vain mielikuvan onnellisesta perheen isästä.

Näillä perhemalleilla tuskin oltaisi rakennettu hyvää suhdetta, joten oikeassa olet, ei mitään todellista menetystä.

Itse suoritin valinnan siten, oettä saisin mahdollisimman älykkäitä lapsia. Onnistui! Eivätkä näytä ihan peikoilta edes. Ulkonäkö oli vasta toinen kriteeri.

Äly näyttää periytyneen seuraavaankin sukupolveen.

Monesta asiasta saa valittaa, mutta ei itse tehdystä puolison valinnasta. Mikäli valinta meni liikaa pieleen, asian voi yrittää korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.

Se millainen on parisuhteessa näkyy vasta ollessa suhteessa jonkun kanssa. Itsensä näkeminen parempana kuin muut miehet ei nyt ihan hirveän paljon saa katetta sillä perusteella, että itse sanoo niin. 

Osa näistä miehistä on tuttuja kouluajoilta ja ihan yhtä laiskoja, tyhmiä ja saamattomia he olivat silloin sinkkuna. Ymmärrän hyvin, että havainnot voivat olla harhaisia ja siksi käytinkin tarkastelussa objektiivisia kriteereitä. Koulutus, työssäkäynti, yleinen elämänhallinta ja rahankäyttö ovat havaitsijasta varsin riippumattomia.

No minä luulin valinneeni sen hyvän ja kiltin miehen. Väärin luulin. Toki eihän se juonut tai luuhannut kylillä. Eikä ollut väkivaltainen. Teki kotitöitäkin ja hoiti lapsiakin. No ne huonot puolet... Kun lapset oli tehty, kontrollointi paheni. Mitään en osannut tehdä oikein. Myöhemmin laajeni lapsiin. Ei antanut lasten itse opetella esimerkiksi syömistä, kun siitä tulee sotkua ja mennä vaikka joku kuppi rikki. Jatkuvasti oli hermo kireällä. Kun ei kuitenkaan onnistunut minua kontrolloimaan muuten, alkoi pihtaamaan. Että sellainen kilttimies.

Nykyinen on ihan vastakohta. Ei tosin hänkään ryyppää, mutta ottaa huomioon, ei takuulla pihtaa. On muutenkin parasta seksiä ikinä hänen kanssaan. On positiivinen. Ei turhan niuho. Niin ja toki nuorempi ja komeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.

Se millainen on parisuhteessa näkyy vasta ollessa suhteessa jonkun kanssa. Itsensä näkeminen parempana kuin muut miehet ei nyt ihan hirveän paljon saa katetta sillä perusteella, että itse sanoo niin. 

Osa näistä miehistä on tuttuja kouluajoilta ja ihan yhtä laiskoja, tyhmiä ja saamattomia he olivat silloin sinkkuna. Ymmärrän hyvin, että havainnot voivat olla harhaisia ja siksi käytinkin tarkastelussa objektiivisia kriteereitä. Koulutus, työssäkäynti, yleinen elämänhallinta ja rahankäyttö ovat havaitsijasta varsin riippumattomia.

Ensinnäkin teiniajoista useimmat kehittyvät aika paljon. Ja toisekseen tarkoitin, että suhteessa ollaan kaksikko, ei yksin, jolloin toisen kanssa vuorovaikuttamisen taidot tulevat näkyviin. Esimerksi monissa viesteissä puhutaan tässäkin ketjussa juuri siitä.

Parisuhteessa oleminen vaatii monenlaista, mitä yksin ei tarvitse edes ajatella. Ei se ole sitä, että kaksi täydellistä vain alkaa elää yhdessä onnellisena, vaan parisuhdekin kehittyy eli kyse on aina yhteispelistä. Jos toinen omasta mielestään osaa käyttää rahaa, se voi esimerkiksi toisen mielestä tarkoittaa sitä, että onkin pihi ja takakireä luonne jne. Oma arvio itsestä voi olla täysin pielessä, jos kumppanilta kysytään.

Siksi se kuulostaa aika falskilta, että itse arvioi itsensä todella hyväksi puolisoksi. En ainakaan valitsisi sellaista puolisoa, koska se viestii, että vikaa etsitään pääasiassa toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin aikoinaan omasta miehestäni samoin; laiska, haihattelija saamaton vätys ja vielä kaiken lisäksi työtön. Mutta lasten (nyt jo aikuisia) mielestä heillä on ollut paras lapsuus juuri isänsä ansiosta, koska isällä oli heille aikaa. Milloin olivat metsäretkillä tai leikkipuistoissa ym. Joten sivuutin omat ajatukseni. Loppujen lopuksi minulla on hyvä mies ja hän on hyvä isä lapsille.

Tuo on minusta tosi hyvä näkökulma asiaan eli lapset eivät hirveästi välitä ovatko vanhemmat vaikkapa tarkkoja kodin siisteydestä ja hyvin koulutettuja tai varakkaita, vaan se, että lasta arvostetaan omana itsenään, häntä tuetaan ja kannustetaan ja eletään läsnäolevasti arjessa hänen kanssaan on paljon tärkeämpää.

Itsekin annan tästä paremmat pisteet miehelleni kuin itselleni. Ja tämäkin periytyy siitä, miten itseä on kohdeltu eli miehelläni on ollut läsnäolevat isovanhemmat, kun taas itse olin uravanhempien lapsi ja palvelijoiden hoivissa. Minulle oli vaikeaa olla lasten kanssa vain tekemättä mitään, vaikka oli kyllä paljon yhteistä älyllistä tekemistä kuten omillakin vanhemmilla kanssani.

Mutta kertokaapa nyt MIKSI  se mies pitää sitten väkisin jostain löytää?

Ja MIKSI  tyydytään johonkin paremman puutteeseen, ettekö osaa ja uskalla elää yksin?

Onko tosiaan niin että jonkun epätyydyttävän minkä tahansa kanssa on parempi kuin yksin?

Sanokaa  nyt joku herran tähden yksi järkevä syy menetellä noin? 

Terv. nainen joka elää parasta elämää yksin ja vapaana.

Lapseni ovat huippuja, joten siten ei kaduta, että valitsin exän. Erota olisi kyllä pitänyt siitä vätyksestä aikaisemmin.

Kaikkea saamattomuutta sain kokea. Ghostasi minua jatkuvasti, pimitti asioitaan eikä ollut kiinnostunut minun asioista. Hyväksi käytti raha-asioissa. Ei suoraan, mutta vetkutteli laskujen maksuissa ja kaupassa ei puhettakaan että olisi kaivanut lompakon esiin, joten minä hoidin ne. Lasten äänistä hermostui. Nyt eron jälkeen ei huolla eikä pidä yhteyttä lapsiin. Inhottaa koko ihminen. Itsekkyys on huipussaan tuossa miehessä. Tyhmäkin, kun välillä minua nolotti miten käyttäytyi.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa! Mulla vain meni niin että tein valinnan järki edellä. No nyt on rahaa ja kulissit kunnossa.

Mutta mies on suoraan sanottuna ylimielinen k-pää ja se luonne vaan vahvistuu koko ajan. Lapset ovat perineet ärsyttävää änkyrä-luonnetta. Suku on myös karmeaa takakireää ja epäsosiaalista porukkaa.

Mietin niin usein että olisin ihan sairaan onnellinen vaatimattomamman mutta kivan ja hauskan miehen kanssa.

Jännä et kaikissa muissa vikaa, paitsi sussa. Omat lapsetkin tulee haukuttua samalla.

Et sinä olis onnellinen. Ei tuollainen ihminen koskaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.

Mitä sinä hävisit? Sinähän selviydyit voittajana! Ajattele, että jos olisit nuorena sitoutunut, olisit nyt pallo jalassa jonkun ryhmän siiderivalaan kanssa.

Itse onneksi vältin liukumiinan nimeltä pariutuminen nuorena. Opiskelin, tein töitä ja kerrytin varallisuutta. Ja nyt on rinnalla ihana, fiksu mies.

Moni tuttu nainen teki lapset nuorena, erosi ja elämä on ollut aikamoista alamäkeä. Kyllä se niin on, että fiksut malttavat odottaa hyviä asioita ja pelaavat pitkävetoa. Tyhmät sitten ottavat näitä pikavoittoja ja haukkaavat paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kertokaapa nyt MIKSI  se mies pitää sitten väkisin jostain löytää?

Ja MIKSI  tyydytään johonkin paremman puutteeseen, ettekö osaa ja uskalla elää yksin?

Onko tosiaan niin että jonkun epätyydyttävän minkä tahansa kanssa on parempi kuin yksin?

Sanokaa  nyt joku herran tähden yksi järkevä syy menetellä noin? 

Terv. nainen joka elää parasta elämää yksin ja vapaana.

Luuletko ja uskotko tosiaan et nuo ruikuttaja-naiset on itse jotain hyvääkin seuraa? Paskamaisia ihmisiä, muissa on aina syy. Eihän ne osaa olla onnellisia...

Tuollaisia ajatuksia tulee joskus pitkässä suhteessa varmaan useimmille. Itsekin aloin seurustella nuorena, jolloin en miettinyt asioita niin pitkälle. Mutta käännän ajatukset siihen, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa ja paljon huonomminkin olisin voinut valita. Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ole. Arvostan sitäkin, että meillä on pitkä ja vakaa suhde. Se ei onnistuisi vaihtamalla enkä haluaisi uusperhettään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.

Mikä tekee sinusta hyvän?

Mä tunnen pari sellaista naista, jotka ovat hankkineet lapsen alkoholistimiehen kanssa, jonka oma isä on myös ollut alkoholisti, eli kulkee suvussa. Sitä ihmettelen kovasti, että millainen idioottinainen hankkii lapsen päihdeongelmaisen miehen kanssa?