Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa ihan hirveästi se kenet tuli valittua puolisoksi ja lasten isäksi
21.05.2022 |
Olemme olleet jo pitkästi toista vuosikymmentä yhdessä. Matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä. Olin aika nuori kun tavattiin ja ensimmäinen lapsi tuli melko nopeasti sen jälkeen.
Nuorempana minulla olisi ollut ottajia. Ihan fiksujakin miehiä, mutta päätin kuitenkin tehdä valintani tunne edellä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mietin sitä miten eri tavalla valitsisin nyt puolisoni. Mieheni on kasvanut myös jonkin verran ihmisenä (onneksi!) näiden vuosien aikana, mutta hän ei ole perusluonteeltaan ollenkaan esim sellainen huomaavainen, mitä itse olen ja jota myös kumppanissa arvostaisin. Lisäksi hänellä ei ole käynyt kouluja hänellä ei ole kovin hyvät tulot ja hän on kaiken lisäksi vielä melko huono rahankäytössä. Meidän perheen elämänhallinta onkin kaikki nämä vuoden ollut aika pitkälti minun vastuullani. Välillä surullisena mietin miten ihanaa olisi ollut kaikki nämä vuodet jakaa vastuuta enemmän toisen ihmisen kanssa, että toinenkin huolehtisi ja suunnittelisi elämää eteenpäin, miten rahat riittää, olisi säästäväinen.
Mies ei kuulemma jaksa miettiä mitä ruoka ym maksaa ja sitten eletään täysin kädestä suuhun, ei ole varaa esim matkoihin, kesämökkiin jne, jotka kuitenkin säästävästi ja suunnitelmallisesti elämällä olisivat meidän tuloilla mahdollisia. Eroamista olen aika ajoin miettinyt, mutta sekin tuntuu pahalta, koska en ole varma onko asiat kuitenkaan niin huonosti että pitäisi erota.. Enkä usko että enää kuitenkaan välttämättä ketään parempaakaan löytäisin. Hyviä miehiä on kyllä paljon ympärillä, esim kavereiden miehiä, ja välillä tekee pahaa miettiä kun oma mies tosi erilainen.
Ajatuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.
No jotain vikaahan sussa on ollut, jos kukaan nainen ei ole huolinut. Katkeruus on muuten aika ikävä piirre ihmisessä.
Tämä! 1000x tämä!
Ja sama koskee onneksi sinkkunaisia. Jotain niissä on vikaa kun ei kukaan mies ole niitä huolinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. hyvä mies ja hävisin aina noille "tunne edellä" valituille miehille. Osa naisista pysyi kavereina ja valitti aina välillä miten mies on laiska, tyhmä ja saamaton. Niinpä niin.
No jotain vikaahan sussa on ollut, jos kukaan nainen ei ole huolinut. Katkeruus on muuten aika ikävä piirre ihmisessä.
Tämä! 1000x tämä!
Ja sama koskee onneksi sinkkunaisia. Jotain niissä on vikaa kun ei kukaan mies ole niitä huolinut.
Ööh no ei kai sentään? Osassa varmasti on vikaa kyllä. Jos ei muuta niin ovat liian nirsoja..
Mielenkiintoinen kysymys. Ainakin psykodynaamisen teoretisoinnin mukaisesti itsekeskeisyys on osittain luonteessa (ahneudessa, temperamentissa) ja osittain varhaisten vuorovaikutussuhteiden (vainoahdistuksen läpityöskentelemättömyys) tulosta. Itsekeskeisyys pohjautuu ahneuteen ja kateuteen, joista jälkimmäinen on narsistisuutta ja vakavampaa, koska silloin ihmiselle muiden hyvä on itseltä pois ja täytyy tuhota. Ahne puolestaan vain tahtoo saman itselleen kuin toisella on. Kypsä taas näkee yhteisen hyvän eli iloitsee myös muiden hyvästä.
Itsekeskeisyys ei ole sukupuolesta kiinni.