Pitääkö vanhempien opettaa lapsi lukemaan ja laskemaan ennen esikoulua/koulua?

No enpä ole tällaista huomannut. Vanhemmat tosin alkavat tahkota kirjaimia entistä nuoremmille lapsille. Jotain kilpailua ehkä?

Kyllä se kielen taju kehittyy myös sille, jolle luetaan myös paljon. Ja se onkin lapsen koulutaipaleen kannalta paras investointi, minkä vanhempi voi tehdä. Lukekaa lapsille. Paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä erityistä pedagogista osaamista vaatii, että opettaa lapsen lukemaan ja laskemaan, kun suurin osa lapsista oppii itse lukemaan ennen koulua? Et oikeasti osaa opettaa plus miinus laskuja leikin avulla? En oikein jaksa ymmärtää sellaisia vanhempia, jotka ei lue ja kasvata. Sinun tehtäväsi vanhempana on opettaa elämästä kaikki ja opettaja on siinä lisänä. Missä vanhemmat?

No vaikka siinä tapauksessa, jos lapsi ei opikaan itse? Jos nää on ihan helposti vanhempien opetettavissa omien töiden ohella ni mihin hittoon ne opettajat muka lisää palkkaa tarvii?? jokanen vanhempi voi sitten varmaan opettaa oman lapsensa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja opettajia ei sitten edes tarvita. Mun näkemyksen mukaan opettaja ei ole mikään LISÄ vaan TYÖ, josta maksetaan PALKKAA. ja vielä valittavast, ettei tarpeeksi, kun vanhempien pitäisi opettaa lapset kotona? Kyllä itekin ottaisin mielellään palkkaa ilman hengittelystä.

Opettaja ei todellakaan ole turha ja tarpeeton, täysin päinvastoin. En edelleenkään ymmärrä vanhemmuutta, jossa oman lapsen opettaminen ulkoistetaan tai toivotaan parasta tyyliin jätetään kokonaan ajattelematta. Vanhempi on lapsen koko elämän mittainen opettaja. Millainen suhde tulee lapseen, jos lapsen kanssa ei tehdä mitään ja hänen kehitystään ei tueta opettamalla elämän perusasioita? Lapset nauttivat, kun oppivat ja osaavat, miksi pistätte tabletit kouraan ja pois silmistä?

Onneksi tällaisesta vanhemmuudesta ei aloituksessa ollutkaan kyse. Mutta kyllä omassa lapsuudessa koulussa opetettiin asioita. Eli lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan yms. Siksi sitä kutsuttiin kouluksi. Mitä siellä sitten nykyään tehdään, jos nämä asiat eivät enää kuulu opettajien toimenkuvaan? Päiväkodeista on jo nyt tullut varhaiskasvatuslaitoksia, joten on jo opetettu sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimiminen ja ne on hanskassa jo kaikilla lapsilla erittäin hyvin. Satukirjan omatoiminen lukeminen ei välttämättä suju jokaiselta 6-vuotiaalta. Eikö lukemisen opettelu kuulu tosiaan kouluun?

Eli vanhemmat voivat ulkoistaa itsensä, ei tarvitse mitään tehdä kun menee kuitenkin sitten kouluun oppimaan? Sitten syytetään opettajaa, kun lapsi ei opi vaikka itse ei ole tehty koskaan mitään lapsen kanssa. Ihan pienillä lapsilla on valtava halu oppia ja ymmärtää, jos tämä jätetään hyödyntämättä tehdään karhunpalvelus lapselle. 

Paljon suurempi halla tehdään, kun yritetään pakottaa jo taaperona omaksumaan enemmän asioita, mihin kapasiteetti on valmis. Siihen tämä on mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Miksi tätä on alapeukutettu?

Koska se ei ole totta. Varhainen mekaanisen lukutaidon oppiminen ei takaa syvemmän ymmärryksen kehittymistä yhtään nopeammin kuin myöhemmin lukemaan oppineella. Itse asiassa 4-vuotiaana "lukuharrastuksen" aloittanut voi olla 10-vuotiaana paljon heikompi nyanssien tajussa kuin ikätoverinsa joka oppi mekaanisen lukutaidon 8-vuotiaana. Syvempään ymmärrykseen ei liity luettujen kirjojen määrä, vaan se on lapsilla ennen kaikkea kehityksellinen asia. 

Tuossa on ehkä tutkijat vähän oikaisseet tulkintojen tekemisessä. Ovatko ne kehityksessään tasaantuneet lukijat varmasti edelleen innokkaita lukijoita? Kuinka paljon ja kuinka vaihtelevaa tekstiä he lukevat, luetaanko heille myös ääneen jne.?

Ehkä merkittävä osa varhain lukemaan oppineista ei olekaan innokkaita lukijoita ja kuuntelijoita, vaan ovat vain sattuneet taidon joskus oppimaan ja se siitä.

Kyseessähän ei ollut tutkimus, vaan keskustelijan mielipide, minkä hän myöhemmin taisi myöntääkin.

-eri.

Paitsi ettei kyseessä ollut mielipide, vaan havaitsemalla saatu tieto. Vai etkö sinä pysty hankkimaan tietoja mitenkään muuten kuin tekemällä aukottomia tieteellisesti valideja tutkimuksia`?

Jos sinun havaitsemalla saamasi tieto on ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen kanssa, niin minä ainakin tiedän, kumpaa niistä kannatan. Mitä sinä tuossa tilanteessa teet?

Meillä lapset kiinnostuivat lukemisesta jo hyvin varhain. Näkivät, kun me aikuiset luettiin paljon. Tapa tarttui. Jos kotona ei ole kirjoja, ei niitä lueta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään 99 prossaa lapsista oppii ihan itsestään lukemaan ja laskemaan jo ennen eskaria tai eskarissa.

Pitkä kokemus alkuopetuksesta. Sanoisin että lukijoita koulun alkaessa on vähän vuodesta ja luokasta riippuen n. 40-60%.

Vanhempien ei pidä opettamalla opettaa, mutta hyödyllistä on, jos lapselle luetaan paljon ja tehdään arjessa asioita yhdessä.

Joo ja lentämään.

Herkkyyskaudestahan se on kiinni. Omilla lapsillani lukemisen herkkyyskausi on ollut ennen kouluikää, enkä keksi mitään pahaa siitä että olemme sen huomanneet. Jollakin toisella se sitten ehkä on vasta 8-vuotiaana.

Vastaavasti lapseni ovat oppineet uimaan todella myöhään, vaikka tosiaankaan kyse ei ole ollut mahdollisuuksien puutteesta. Kumpikaan taito ei ole kiinni virikkeistä tai kannustuksesta, vaan siitä, että aivoissa asiat naksahtavat kohdilleen.

Jostakin syystä tällä palstalla aikaisiin liikunnallisiin taitoihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin aikaiseen lukutaitoon. Kukaan ei tule väittämään, että lapsuus loppuu kesken, jos lapsi oppii uimaan 4-vuotiaana.

No kyllä minun lapsen eskarissa ovat nimenomaan opetelleet kirjaimia, numeroita, kelloa jne. Omani taisi olla ryhmän 20 lapsesta ainoa joka osasi lukea ennen eskaria, talven mittaan on moni muukin sitten oppinut. Ei siis todellakaan ole mikään vaatimus osata lukea eskariin tai edes kouluun mennessä.

Minun lapsi muuten oppi lukemaan pelaamalla ekapeliä kännykällä, ihan vaan tiedoksi niille jotka sanoo ettei peleistä opi mitään. Tuossa pelissä on se etu, että se opettaa "oikein" äänteiden ja tavujen kautta eikä sillä tavalla kuin me vanhemmat oli lapselle kirjaimia opetettu (s vs äs). Tietenkin lapselle on myös luettu ja juteltu ja tehty juttuja yhdessä, tutkittu niitä maitopurkkeja ruokapöydässä ja mietitty mitä niissä lukee ja mitä kirjaimia niissä on, mutta pitemmillä automatkoilla saa pelailla kännykkää ja yhdellä matkalla se oivallus sitten tuli.

Vierailija kirjoitti:

Hollannissa ja Ranskassa ja varmaan monissa muissakin maissa koulunkäynti aloitetaan jo 4-vuotiaana. Eipähän noidenkaan maiden Pisa-tulokset (luetun ymmärtäminen yms) ole sen parempia kuin muillakaan. Leikki on tärkeintä lapselle. Kun äiti tai isä lukee iltasadun varmasti sellaiselle, joka ei itse osaa lukea hyvin, tärkeä läheisyys ja välittäminen luo turvallisuuden tunnetta. Jos lapsi osaa itse lukea, jääkö sadut lukematta vaikkapa 6-7 -vuotiaalta?

Ei kai sitä iltasadun lukemista tarvitse lopettaa vaikka lapsi osaa lukea. Minä luen 11- ja 8-vuotiaille joista molemmat ovat osanneet lukea hyvin ennen kouluikää. En enää joka ilta, mutta kausittain ja aina kun pyytävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Mutta eihän varhainen lukemaan oppiminen vielä tarkoita että olisi mitenkään pysyvämmin innokas lukija. Myöhemmin lukemaan oppinut ehtii hyvin kiriä kiinni niitä jotka lukutaidosta huolimatta kallistuu aina Aku Ankan pariin (kuten oma mussukkani jonka lukunopeus oli ekalla kolmasluokkalaisen tavoitetasoa, mutta kolmosella alle sen kun kiinnostus lopahti). Puhuin juurikin lukemaan oppimisen ajankohdan merkityksestä, en innokkuudesta tai vaikkapa tekstitarjonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä te teette lastenne kanssa, jos tuohon ikään mennessä ei ole numeroita ja kirjaimia harjoiteltu? Taaperotkin osaa laskea kymmeneen ja luetella/piirtää kirjaimia. 

Ihan normaalia arkea elämme. Leikimme, laulamme, piirrämme, luemme jne. En koe tarpeelliseksi pakottaa 5-vuotiasta kouluasioihin, joihin hänellä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vielä. Ehtii oppia sitten koulussa. Tiedän kokemuksesta, että koulussa on helkkarin tylsää, jos osaa jo kaiken valmiiksi. 

Nykyään siellä koulussa myös huomioidaan lasten eri tasoja. Aapisessa on jo ensimmäisellä sivulla sen A:n lisäksi jo listattu kuvassa näkyviä sanoja (kuten vaikka pensasaita). Ihmettlin ensimmäistä lukuläksyä, kun piti lukea sitä a:ta ja lisäksi ne pitkät sanat. Myöhemmin kuulin, että ne, jotka osaavat jo lukea saavat läksyksi myös ne sanat. Muilla oli läksynä vain se a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä.

Mutta ap:lle tiedoksi, että ei se opettajan työ todellakaan siihen lopu, kun lapsi oppii mekaanisen lukutaidon alkeet. Ja että olisi aivan äärimmäisen tärkeää, että lukemista harrastetaan kotona, koska lukutaito ei kehity kunnolla, jos lukee vain joskus äikäntunnilla. Tutkimusten mukaan on paljon oppilaita, jotka kyllä oppivat helposti mekaanisen lukutaidon, mutta eivät kehity lukijoina juurikaan seuraavan parin vuoden kuluessa.

Muutenkin tosi outo asenne tuo, että on vain opettajan homma opettaa. Kai nyt jokainen haluaa auttaa ja opettaa omaa lastaan eikä siinä mieti, että kuka tästä palkan saa.

Ope ja äiti

Palautuukohan tämä niihin kännyköihin ja logoihin yms. Että opitaan alkeet niiden kautta, mutta sitten tarvittaisiin kielellisesti haastavampaa puuhaa.

Tuosta opettamisesta huomauttaisin, että Suomessa on perinteisesti ajateltu että leikkiminen on lasten työtä, ei joku leikki-ikäisen kotikoulu vanhempien kanssa.

Puhut mielestäni vähän alentavasti leikkimisestä. Läsnäolevasta leikistä aikuisen kanssa oppii ihan hirveästi tärkeitä taitoja, esim. vuorovaikutusta, oman vuoron odottamista, puhumista ja sanastoa, toisen asemaan asettumista jne. Ihan samalla tavalla muita tärkeitä asioita voi oppia ja lapsen kiinnostusta ruokkia ilman, että se on mitään ihmeen "kotikoulua".

Toisaalta esim. kännykällä/tabletilla hengaamisella ei tuon ikäinen opi mitään ja se taitaa vastata monen nykyvanhemman käsitystä lapsen leikkihetkestä.

t. eri

Leikki opettaa paljon tärkeitä asioita, mutta niin opettaa lukeminenkin. Englanninkielisestä maailmasta löytyy ihan aivotutkimuksen puolelta dataa, mitä aivojen osia aikainen lukutaito kehittää.

Itse näkisin leikkimisen ja lukemisen olevan samassa rintamassa - kännykkäpelien ja videoklippien vastapuolella. Lapsistani se nuorimpana lukemaan oppinut leikki pisimpään - loisteliaita, pitkäjänteisiä, kirjoista inspiroituneita juonileikkejä.

Nimenomaan koitinkin juuri sanoa, että leikin lisäksi myös esim. lukemista ja laskemista voi opetella leikinomaisesti, eikä se silti ole mitään kotikoulua. Olen myös sitä mieltä, että tällaisella vanhempien toimintatavalla on myönteistä vaikutusta lapsen kehitykseen. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi selkeä, kun tätä koitin ilmaista.

t. se eri

Meillä oli lapsella ihan selviä herkkyyskausia näissä. Yhdessä vaiheessa halusi aina katsella kurjoja, joissa laskettiin asioita (siis piirretty vaikka 5 omenaa ja ne piti laskea). Vähän sen jälkeen alkoi kirjaimet kiinnostaa ja toi aakkosista kertovia kirjoja. Oppi nuo sitten siinä samalla ilman sen kummempaa opettamista. Lukamaan oppi viisi vuotiaana ekapelin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Miksi tätä on alapeukutettu?

Koska se ei ole totta. Varhainen mekaanisen lukutaidon oppiminen ei takaa syvemmän ymmärryksen kehittymistä yhtään nopeammin kuin myöhemmin lukemaan oppineella. Itse asiassa 4-vuotiaana "lukuharrastuksen" aloittanut voi olla 10-vuotiaana paljon heikompi nyanssien tajussa kuin ikätoverinsa joka oppi mekaanisen lukutaidon 8-vuotiaana. Syvempään ymmärrykseen ei liity luettujen kirjojen määrä, vaan se on lapsilla ennen kaikkea kehityksellinen asia. 

Olisipa mielenkiintoista saada jokin tieteellinen linkki, jonka mukaan aikainen lukutaito tai luettujen kirjojen määrä eivät vaikuta positiivisesti syvälukutaitoon.

Mutta nämähän on kaksi täysin eri asiaa, aikainen lukutaito ja luettujen kirjojen määrä. Toki eka antaa paremman mahdollisuuden tokaan, mutta lukutaito ei takaa aktiivista, lukemista jolloin muutaman vuoden etumatkan voi kiriä nopeasti umpeen jos se myöhempi oppija on innostunut.

Minulla on kaksi aikaisin lukemaan oppinutta lasta joista toinen lopetti vapaaehtoisesti lukemisen kokonaan ekaluokan jälkeen, ei kiinnosta. Ja todellakin innokkaasti lukevat kaverit kiri kiinni ja ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä erityistä pedagogista osaamista vaatii, että opettaa lapsen lukemaan ja laskemaan, kun suurin osa lapsista oppii itse lukemaan ennen koulua? Et oikeasti osaa opettaa plus miinus laskuja leikin avulla? En oikein jaksa ymmärtää sellaisia vanhempia, jotka ei lue ja kasvata. Sinun tehtäväsi vanhempana on opettaa elämästä kaikki ja opettaja on siinä lisänä. Missä vanhemmat?

No vaikka siinä tapauksessa, jos lapsi ei opikaan itse? Jos nää on ihan helposti vanhempien opetettavissa omien töiden ohella ni mihin hittoon ne opettajat muka lisää palkkaa tarvii?? jokanen vanhempi voi sitten varmaan opettaa oman lapsensa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja opettajia ei sitten edes tarvita. Mun näkemyksen mukaan opettaja ei ole mikään LISÄ vaan TYÖ, josta maksetaan PALKKAA. ja vielä valittavast, ettei tarpeeksi, kun vanhempien pitäisi opettaa lapset kotona? Kyllä itekin ottaisin mielellään palkkaa ilman hengittelystä.

Opettaja ei todellakaan ole turha ja tarpeeton, täysin päinvastoin. En edelleenkään ymmärrä vanhemmuutta, jossa oman lapsen opettaminen ulkoistetaan tai toivotaan parasta tyyliin jätetään kokonaan ajattelematta. Vanhempi on lapsen koko elämän mittainen opettaja. Millainen suhde tulee lapseen, jos lapsen kanssa ei tehdä mitään ja hänen kehitystään ei tueta opettamalla elämän perusasioita? Lapset nauttivat, kun oppivat ja osaavat, miksi pistätte tabletit kouraan ja pois silmistä?

Komppaan tätä siinä mielessä, että miksi opettaminen pitäisi jättää pelkästään opettajan vastuulle ja mikä on syy siihen, että esim. maantietoon tutustutaan vasta koulussa, eikä vanhemman kanssa tutkien lapsen kiinnostusta seuraten?

Kyllä meillä vähän väliä puhutaan esim maista ja kaupungeista, koska lapsi niistä kyselee. Karttapalloakin katsellaan. Biologiaakin opiskellaan, kun katsellaan eläinkirjoja tai liikutaan luonnossa. Vähän väliä lapsi kyselee, että mitä joku on englanniksi jne. Kyllä lapsi oppii paljon jo kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyysikä lukemaan oppimiselle on yksilöllisesti 4-8-vuotiaana ja 10-vuotiaaksi mennessä lukemaan oppimisen ajankohtaan liittyvät lukutaidon erot ovat tasoittuneet.

Näinhän sitä aina sanotaan. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että 4-vuotiaana lukuharrastuksensa aloittanut innokas lukija on ehtinyt kymmenvuotiaaksi mennessä lukea niin paljon erilaisia tekstejä, että pakostikin sen täytyy näkyä syvälukutaidossa ja nyanssien tajussa.

Miksi tätä on alapeukutettu?

Koska se ei ole totta. Varhainen mekaanisen lukutaidon oppiminen ei takaa syvemmän ymmärryksen kehittymistä yhtään nopeammin kuin myöhemmin lukemaan oppineella. Itse asiassa 4-vuotiaana "lukuharrastuksen" aloittanut voi olla 10-vuotiaana paljon heikompi nyanssien tajussa kuin ikätoverinsa joka oppi mekaanisen lukutaidon 8-vuotiaana. Syvempään ymmärrykseen ei liity luettujen kirjojen määrä, vaan se on lapsilla ennen kaikkea kehityksellinen asia. 

Olisipa mielenkiintoista saada jokin tieteellinen linkki, jonka mukaan aikainen lukutaito tai luettujen kirjojen määrä eivät vaikuta positiivisesti syvälukutaitoon.

Mutta nämähän on kaksi täysin eri asiaa, aikainen lukutaito ja luettujen kirjojen määrä. Toki eka antaa paremman mahdollisuuden tokaan, mutta lukutaito ei takaa aktiivista, lukemista jolloin muutaman vuoden etumatkan voi kiriä nopeasti umpeen jos se myöhempi oppija on innostunut.

Minulla on kaksi aikaisin lukemaan oppinutta lasta joista toinen lopetti vapaaehtoisesti lukemisen kokonaan ekaluokan jälkeen, ei kiinnosta. Ja todellakin innokkaasti lukevat kaverit kiri kiinni ja ohi.

Tässä keskeinen korreloiva tekijä on positiivinen minäkuva. Lasten käsitys itsestään oppijana muodostuu hämmästyttävän paljolti ensimmäisen luokan aikana. Kun ekaluokkalaisella on hyvä lukutaito, siitä voi muodostua positiivinen kierre, joka johtaa runsaaseen lukemiseen.

Yksilötasolla se voi toki mennä niinkin, että lapsi ajattelee, että jee, osaan lukea, ei minun tarvitse enää kehittää lukutaitoani. (jotkut aikuisetkin ajattelevat näin...) Tässä tulee taas vanhemman vastuu: lapselle pitäisi löytää niin motivoivaa lukemista, että hän lukee tarpeellisen määrän ihan lukemisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyyskaudestahan se on kiinni. Omilla lapsillani lukemisen herkkyyskausi on ollut ennen kouluikää, enkä keksi mitään pahaa siitä että olemme sen huomanneet. Jollakin toisella se sitten ehkä on vasta 8-vuotiaana.

Vastaavasti lapseni ovat oppineet uimaan todella myöhään, vaikka tosiaankaan kyse ei ole ollut mahdollisuuksien puutteesta. Kumpikaan taito ei ole kiinni virikkeistä tai kannustuksesta, vaan siitä, että aivoissa asiat naksahtavat kohdilleen.

Jostakin syystä tällä palstalla aikaisiin liikunnallisiin taitoihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin aikaiseen lukutaitoon. Kukaan ei tule väittämään, että lapsuus loppuu kesken, jos lapsi oppii uimaan 4-vuotiaana.

Niinpä, ja toisaalta kukaan ei myöskään väitä että 4-vuotiaana uimaan oppinut olisi isompana väistämättä parempi uimari kuin 7-vuotiaana uimaan oppinut - sehän riippuu paljonko ui ja harjoittelee tekniikkaa, ei siitä milloin on aloittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä te teette lastenne kanssa, jos tuohon ikään mennessä ei ole numeroita ja kirjaimia harjoiteltu? Taaperotkin osaa laskea kymmeneen ja luetella/piirtää kirjaimia. 

Ihan normaalia arkea elämme. Leikimme, laulamme, piirrämme, luemme jne. En koe tarpeelliseksi pakottaa 5-vuotiasta kouluasioihin, joihin hänellä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vielä. Ehtii oppia sitten koulussa. Tiedän kokemuksesta, että koulussa on helkkarin tylsää, jos osaa jo kaiken valmiiksi. 

Nykyään siellä koulussa myös huomioidaan lasten eri tasoja. Aapisessa on jo ensimmäisellä sivulla sen A:n lisäksi jo listattu kuvassa näkyviä sanoja (kuten vaikka pensasaita). Ihmettlin ensimmäistä lukuläksyä, kun piti lukea sitä a:ta ja lisäksi ne pitkät sanat. Myöhemmin kuulin, että ne, jotka osaavat jo lukea saavat läksyksi myös ne sanat. Muilla oli läksynä vain se a.

Kyllä ne kuvatkin ovat yhtä lailla tärkeitä. Vaikka lapsi ei osaisi lukea sanaa pensasaita, hän tunnistaa aidan kuvasta ja toivottavasti ymmärtää äänteen ja kirjaimen vastaavuuden. Tämä havainto on ihan yhtä tärkeä kuin A-kirjaimen hahmo.

Mulla on itselläni muistoesineenä legendaarinen Penttilän Aapiskukko vuodelta 1938, ja kyllä siellä on ihan sama juttu: paljon kuvia kyseisellä kirjaimella alkavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkyyskaudestahan se on kiinni. Omilla lapsillani lukemisen herkkyyskausi on ollut ennen kouluikää, enkä keksi mitään pahaa siitä että olemme sen huomanneet. Jollakin toisella se sitten ehkä on vasta 8-vuotiaana.

Vastaavasti lapseni ovat oppineet uimaan todella myöhään, vaikka tosiaankaan kyse ei ole ollut mahdollisuuksien puutteesta. Kumpikaan taito ei ole kiinni virikkeistä tai kannustuksesta, vaan siitä, että aivoissa asiat naksahtavat kohdilleen.

Jostakin syystä tällä palstalla aikaisiin liikunnallisiin taitoihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin aikaiseen lukutaitoon. Kukaan ei tule väittämään, että lapsuus loppuu kesken, jos lapsi oppii uimaan 4-vuotiaana.

Niinpä, ja toisaalta kukaan ei myöskään väitä että 4-vuotiaana uimaan oppinut olisi isompana väistämättä parempi uimari kuin 7-vuotiaana uimaan oppinut - sehän riippuu paljonko ui ja harjoittelee tekniikkaa, ei siitä milloin on aloittanut.

Toisaalta kukaan ei väitä, että 10-vuotiaana suurin osa lapsista olisi uimareina samalla tasolla: sekä ne, joita on viety pienestä asti viikottain uimaan, että ne, joiden uimataito on täysin koulu-uintien varassa.

Ei ole välttämätöntä. Itse en aikoinani ollut päiväkodissa eikä käynyt esikoulua lainkaan, mutta opetin itselleni lähes itsenäisesti perusaritmetiikan ennen kouluun menemistä. Matematiikka on kieli, jonka voi itse oppia, ainakin alkeet.