Miten sinä koet Tietoisuuden?

Todellisuutta ei voi täysin ymmärtää ottamatta huomioon maailman hienovaraisia lakeja. Ja tämä on nykytieteen suurin metodologinen virhe, että tieteellä ei ole tätä henkisyyttä. Koska Vedan mukaan aineellista todellisuutta ei ole olemassa itsessään. ... Ja tämä fyysinen ympäristö, jota tutkimme, on annettu meille vain sopeuttamaan meitä ja tuomaan meidät takaisin Korkeampaan Todellisuuteen. ... Jos siis tutkimme todellisuutta ottamatta huomioon näitä hyvin hienovaraisia henkisiä lakeja, emme koskaan täysin ymmärrä todellisuutta. Erittäin tärkeää on siis ymmärtää, että fyysinen maailma itsessään ei ole olemassa erillään Tietoisuudesta, ei erillään Jumalasta, vaan yhteydessä Häneen. Tämä aineellinen fyysinen maailma on välttämätön kerros Jumalasta poispäin kävelevän sielun ja itse Jumalan välillä. Mutta tämän kerroksen, tämän välineen kautta voimme kuitenkin olla vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan ymmärtämällä Jumalan lakina.

------------------------------------------------

Vedalainen tiede tarkastelee materiaa suhteessa tietoisuuteen, suhteessa moraaliin ja suhteessa Jumalaan, joka on kaiken tässä maailmassa olevan lähde. Siinä mielessä vedalainen tiede on tieteellisempää. Miksi? Koska siinä otetaan huomioon koko todellisuus, ei vain asia. Nykyaikainen tiede, joka valitettavasti jättää huomiotta tietoisuuden ilmiön henkisenä ilmiönä ja Jumalana, saattaa maailman kriisiin. Nämä ovat havaittavissa olevia asioita. ... Missä on se tiede, joka kuvaa tietoisuuden kehittymisen lakeja? Tämä tiede on kuvattu Vedoissa. Tämä on Veda-tiede, joka kuvaa, miten tietoisuus on yhteydessä materiaan, miten tietoisuus on yhteydessä Jumalaan, mitä se saa, kun se kommunikoi materian kanssa, mitä tietoisuus saa, kun se kommunikoi Jumalan kanssa? Kaikki nämä asiat on kuvattu. Ymmärtääksesi Vedoja sinun on hyväksyttävä niiden paradigma …

Ja vasta nyt he alkavat vähitellen myöntää, että tietoisuus voi sittenkin vaikuttaa aineeseen. Mutta Vedan tuntijat olivat hyvin selvästi tietoisia tietoisuuden ensisijaisesta roolista fyysisessä maailmassa. Heidän teknologiansa aineen manipuloimiseksi perustuivat tähän tietoisuuden ja aineen väliseen hienovaraiseen yhteyteen. Tietoisuus oli se, joka käynnisti kaikki nämä asiat, anushaktin, joka on atomienergiaa, ja kaikki nämä koneet, niin sanotut vimanat ja niin edelleen, jotka lensivät. Kaikki liittyi siis siihen ymmärrykseen, että henki voi vaikuttaa materiaan. ... Vedojen tutkiminen pelkästään materialistisella mielellä on siis hyödytöntä. Veda-opin ymmärtämiseksi on hyväksyttävä itse Veda-opin paradigma. Vedalaisen paradigman mukaan on olemassa Jumala, kaiken lähde, ja hänestä lähtee sielu ja materia. Ja Jumalan, sielun ja aineen välillä on aivan selviä vuorovaikutussuhteita. Tämä on vedalainen paradigma. Ilman tätä ymmärrystä siitä, että Jumala on sielun ja materian lähde, on periaatteessa mahdotonta ymmärtää Vedoja. Nykyaikaisen tieteen materialistinen lähestymistapa sallii vain sen, että materia vaikuttaa materiaan, niin kuin vasara iskee alasin, ja siinä kaikki. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin täysin sopimaton tässä tapauksessa. Vedojen mukaan kaikki energiat, kaksi tärkeintä energiaa, aine ja henki, ovat peräisin Absoluuttisesta Totuudesta eli Jumalasta. Kaikki tämän maailman asiat ilmestyvät tänne tietoisuuden välityksellä, Jumalan ja muiden elävien olentojen tahdon välityksellä.

Nykyaikaiset tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että maailma on hologrammi ja että elämme virtuaalitodellisuudessa. Internetissä on paljon tietoa tästä asiasta monilla eri kielillä. Tämä on sopusoinnussa veda-tiedon kanssa.

Ja maailmankaikkeuskin on pelkkä hologrammi.

Emme tiedä mitään maailmankaikkeudestamme. Mikään ei ole niin kuin koulussa opetettiin.

Elämmekö me Matrixissa? Todennäköisyys suurempi kuin luulitkaan

https://www.stara.fi/2016/09/15/elammeko-me-matrixissa/

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen. Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin. Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat

tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R.

Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä

kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon

tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai

esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon,

että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...

Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman,

yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse,

toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä

havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa

kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ...

Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus,

mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille

mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille

mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu

on liekin tavoin itsestään selvä.

 

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja

hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita,

mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin

sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän

on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin

suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka

ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-

filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli

on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli

on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja

arvot.

 

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa

maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on

luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A.

Schopenhauer

...

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina

olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen

Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..

Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta

ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian

säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä

laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa

tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä

käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset)

ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita

petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten

käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen

kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka

todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton

ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin

muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät

sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä

arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle

elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden

ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen

oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää

yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat

pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden.

Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun

olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa -

länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät

koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen

sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus"

on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme

vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä

paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena.

Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut

siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen

tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla

vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä

tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka

tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun

luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen

kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla,

rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon

asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää

todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu

kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä

laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

 

Kaikkeuden yhteen kytkevä, kaiken olevaisen yhteinen energia.

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea

todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen

havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin

sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään:

subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi:

"Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei

ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla

havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista

ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että

mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma,

ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa,

missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan

loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman

äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi

on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin

perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.

 

Koen, että on vain yksi tietoisuus joka on sama minulle, tätä lukevalle ja vaikka kissalleni. Se on ikään kuin maailmankaikkeuden perusominaisuus, ei yksilön ominaisuus. Yksilötietoisuudet ovat vain osia siitä samoin kuin meressä on aaltoja, mutta nekin ovat silti osa samaa merta, sen pinnanmuodostumia. 

Tietoisuudella en tarkoita ajattelevaa mieltä tai tunteita, vaan sitä tietoista tilaa, jossa ne koetaan. Sitä joka tietää että "minä olen" silloinkin vaikka ei ajattelisi ja tuntisi juuri nyt mitään. Jos joku kysyisi silloin oletko olemassa, niin vastaus olisi aina "olen", koska kaikkein perustavanlaatuisin tuntemus on tuntemus omasta olemisesta, olemisesta tietoisena siitä että on olemassa ja läsnä.

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on

erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä

se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia

kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä

am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai

"jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento".

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja

joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä,

että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri

tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h)

sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun

ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai

pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.

-------------------------------------------------

Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme,

mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin

traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme

lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti:

olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä

vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä,

minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa

minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin

todellisuuspohja.

 

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että

noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi

saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka

tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan

esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja.

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa

tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden

rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se

voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten

on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen

kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

 

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden

rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi

muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on

järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin

varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava

jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on

luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa,

sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole

tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme

olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme

tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen,

muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen

perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja

vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut

parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten

ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja

eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin

syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi

elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy

läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-

iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja

tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti

muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen

eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme

muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai

vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Minä olen minä olen minä.

Seuraavat linkit osoittavat myös tekstien tieteellisyyden.

https://www.thehinduportal.com/2013/08/quantum-physics-came-from-vedas…

https://uplift.love/did-quantum-physics-come-from-the-vedas/

Aika omaksua muinaista tietoa

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan

Jaa tuo hindujankkaus tuli taas yhteen ketjuun. Eikö sitä asiaansa voisi tiivistää yhteen tai pariin postaukseen ja yhteen ketjuun. 

https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

Tutkijat väittävät kolmiulotteista maailmaamme illuusioksi.

Astrofyysikkoja Britanniasta, Italiasta ja Kanadasta teki tutkimusta alkuräjähdyksen jälkiloisteesta, sekä kosmisesta taustasäteilystä. Nyt he ovat tulleet tulokseen, että maailmankaikkeutemme on holografinen.

Niin erikoista kuin se onkin, tutkijat väittävät sekä perinteiselle että holografiselle maailmalle olevan aivan yhtä paljon todisteita. Holografista universumia ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990, mutta vasta nyt teoria on kyetty takaamaan teleskooppidatan avustuksella.

Tutkijoiden ehdottamassa teoriassa, jossa maailma on valtava hologrammi, universumi toimisi elokuvateatterin 3D-tekniikan tavoin.

3D-teatterissa katsoja näkee kuvan leveyden, korkeuden ja syvyyden, vaikka kaikki on peräisin 2D-näytön omaavalta taululta. Meidän ja 3D-tekniikan välinen ero olisi ainoastaan se, että kykenemme koskettamaan esineitä, ja meidän näkökulmastamme heijastus on todellinen.  

Vierailija kirjoitti:

Jaa tuo hindujankkaus tuli taas yhteen ketjuun. Eikö sitä asiaansa voisi tiivistää yhteen tai pariin postaukseen ja yhteen ketjuun. 

Ei voi, koska kristityt poistavat kokonaisia veda ketjuja.