Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi vain toinen avioparista
20.05.2022 |
Olemme olleet vuosia naimisissa. Muutamia vuosia sitten kävi niin, että ystäväpariskuntamme sai lapsen ja mies sai puhelun heiltä. Pyysivät kummiksi vain miestäni ja mieheni meni jo puhelimessa lupaamaan, että suostuu. Sitten mies kertoi minulle, että hän ei ole varma pyytävätkö minua, mutta uskoi siihen, että kun seuraavalla kerralla näemme, he pyytävät kasvotusten molempia. Näin ei käynyt. En asiasta kummemmin välittänyt sitten, tai en näyttänyt, että asia hieman harmitti. En saanut kutsua edes ristiäisiin.
En kokenut kuuluvani enään samaan porukkaan joten en osallistunut muihinkaan juhliin, mutta yleensä autoin miestä hankkimaan lahjat. Nyt lopetin lahjojen hankkimisen ja mies ei ole tavannut kummilastaan yli kahteen vuoteen osittain tästä epämukavasta tilanteesta johtuen. Kävipä niin, että enään ei tullut edes syntymäpäiväkutsua kummisedälle... Pariskunta sai lisää lapsia vielä tämän jälkeen, heille on otettu kummiksi pariskuntia.
Luulen, että tämä tilanne hiertää vähän kaikkia. Olisikohan miehellä hieman läheisempi suhde kummilapseensa, jos meitä olisi pyydetty yhdessä?
En voi tehdä kummin tehtävää miehen puolesta, muttei häntä näytä kiinnostavan.
Kommentit (137)
Minua pyydettiin myös kummiksi, serkkuni pyysi. 10 vuotta sitten, olimme mieheni kaa olleet silloin yhdessä jo 10 vuotta, ja lapsemme oli jo 8 v. Oli käsittämätön kummipyyntö, kun miestäni ei pyydetty. Muistan että myös serkkuni äiti piti kummipyyntöä aivan outona. No pienen joululahjan olen kummilapselleni aina jouluksi ostanut, en mitään muuta, ja missään tekemisissä me emme tuon perheen kanssa ole....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapoja on monia. Ehkä olisi hyvä keskustella ennen kun nimen laittaa paperiin, jos asia vaivaa. Usein kummeudesta ei kehdata kieltäytyä ja sitten onkin etäiset välit kun ei olisikaan halunnut...
On ymmärrettävää, että pariskunnasta saatetaan pyytää vain toinen, mutta kyllä hiukan erikoista, ettei miehen perhettä kutsuttu ristiäisiin. Tässä myös vaimo ollut enemmän se kummi kun huolehtinut lahjat ja muut.
Ja nyt kummius vain kiristänyt välejä. Jos halutaan pyytää yksilöt, ehkä itse ottaisin sitten niitä sinkkuja, enkä perheellisiä. Hehän kulkevat perheinä ja lahjat ostetaan samasta kassavirrasta
Ei niitä tapoja ole monia, vaan jo hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu avioparia yhdessä pyytää kummiksi, eikä vain toista.
Kummitus on mennyt överiksi, niin kuin ap. tapauksessa ja samanlainen tapaus on ystävällä ja kyllä suku siunaili, kun miestä pyydettiin kummiksi, mutta ei puolisoa.
Ja ne lapset syntymäpäivät ja joululahjat ovat sitten jääneet miehen hankittavaksi ja arvata saattaa, ne ovat jääneet hankkimatta ja se onkin kivasti laitettu vaimon syyksi, kun ei muista miehen kummilasta.
Kummitus on mennyt överiksi ja on mennyt lahja-automaatiksi ja kirkon pitäisi poistaa kokonaan kummius. Nykyään kirkko pystyy järjestämään lapsen kristillisen kasvatuksen lapselle, niin halutessaan, ei siihen kummeja enää tarvita. Aika on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoja on monia. Ehkä olisi hyvä keskustella ennen kun nimen laittaa paperiin, jos asia vaivaa. Usein kummeudesta ei kehdata kieltäytyä ja sitten onkin etäiset välit kun ei olisikaan halunnut...
On ymmärrettävää, että pariskunnasta saatetaan pyytää vain toinen, mutta kyllä hiukan erikoista, ettei miehen perhettä kutsuttu ristiäisiin. Tässä myös vaimo ollut enemmän se kummi kun huolehtinut lahjat ja muut.
Ja nyt kummius vain kiristänyt välejä. Jos halutaan pyytää yksilöt, ehkä itse ottaisin sitten niitä sinkkuja, enkä perheellisiä. Hehän kulkevat perheinä ja lahjat ostetaan samasta kassavirrasta
Ei niitä tapoja ole monia, vaan jo hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu avioparia yhdessä pyytää kummiksi, eikä vain toista.
Kummitus on mennyt överiksi, niin kuin ap. tapauksessa ja samanlainen tapaus on ystävällä ja kyllä suku siunaili, kun miestä pyydettiin kummiksi, mutta ei puolisoa.
Ja ne lapset syntymäpäivät ja joululahjat ovat sitten jääneet miehen hankittavaksi ja arvata saattaa, ne ovat jääneet hankkimatta ja se onkin kivasti laitettu vaimon syyksi, kun ei muista miehen kummilasta.Kummitus on mennyt överiksi ja on mennyt lahja-automaatiksi ja kirkon pitäisi poistaa kokonaan kummius. Nykyään kirkko pystyy järjestämään lapsen kristillisen kasvatuksen lapselle, niin halutessaan, ei siihen kummeja enää tarvita. Aika on muuttunut.
Näin on. Ja vaikka vaimo olisi pyydetty juhliin, miltä tuntuisi, kun mies on edessä kastamassa lasta ja vaimo erillään muun yleisön kanssa. Niinpä niin. Kyllä tässä on mennyt pahasti pieleen etiketti. Meillä pyydetään aina avioparia. Jos joku eroaa, mitä sitten? Se on elämää sekin ja turhaa jossittelua muutenkin.
Me pyysimme ihan kuulkaa AVOPARIN!! Eivät olleet edes naimisissa. Heillä oli jo yhteinen perhe ja olleet vuosia yhdessä.
Me koimme niin, että molemmat pyydetään. Hehän kulkivat aina perheenä meilläkin kylässä. Miksi se mies olisi pitänyt jättää ulkopuolelle kummiasiassa? Ihan yhtä lailla se mies on lapsen elämässä ja meille tuttu, ei olisi tullut mieleenkään olla ottamatta. Minua olisi hävettänyt moinen käytös, koska suhde oli jo vakiintunut.
Ovat muuten edelleen yhdessä ja juurikin se aviopari, joka on lapsemme kummeja , ovat eronneet. Emme pyytäessä jossitelleet, että mitä jos eroavat.
Ap tässä. Koen niin, että meidän suhteeseen ei luotettu. Ajateltiin juurikin niin, että kuitenkin eroamme, koska heillä oli samaan aikaan oma aviokriisi päällä. Olivat väärässä. Suhteemme voi erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on loukkaavaa jättää pyytämättä esim. naimisissa oleva /pitkään suhteessa ollut pariskunta molemmat kummeiksi. Varsinkin, jos ollaan kuitenkin tekemisissä, nähdään perheenä yms. Sitten yhtäkkiä toinen pariskunnasta ei ole kummiuden arvoinen?
Eri asia, jos välit ovat jääneet jotenkin etäiseksi tai ei tunneta.
Aika moni jättää nykyään kutsumatta toisen pariskunnasta, olen huomannut ja näitä tarinoita kuulee. Luulen, että tämä on etenkin nykypäivän juttu, itse syntynyt 70-luvun lopulla ja mitä kavereiden kanssa tästä jutellut, kyllä kaikkien kummeina on joku pariskunta.
Muutenkin minusta hölmöä, jos mies pyytää lapsensa kummeiksi vain kavereitaan (ilman näiden vaimoja) Sen tietää että suurimmalla osalla jää "kummin velvollisuudet" hoitamatta, miehet ei jaksa lahjoihin panostaa tai tapaamisia järjestää. Parempi kummisuhde syntyy varmasti jos kummeina on myös miesten puolisot.
Tiedän sukuja, joissa kummiperinteet ovat olleet tiukkoja. Tyyliin kummeja on vain 2 kpl ja he ovat kastettavan lapsen vanhempien sisaruksia. Tällaiset ovat musta vähän eri asia, mutta jos kummeja on vaikka 4-6 ja jätetään avioparista toinen pois, niin se tuntuu oudolta.
Meillä yksi taaperon kummeista on avopari. Ovat alunperin miehen puolelta ystäviä. Ollaan ajateltu, että oltaisiin kummankin osapuolen kanssa tekemisissä, vaikka eroaisivat, joten haluttiin pyytää kumpaakin kummiksi. Ei se siviilisääty katso sitä, eroaako vai ei. Toki itse koetaan, että on myös meidän velvollisuus huolehtia yhteydenpidosta kummeihin päin ja onnitellaan esim. kummeja syntymäpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat valitsevat, ketä pyytävät kummeiksi. Tuossa musta on loukkaavampaa se, että mies on kutsuttu ristiäisiin yksin. Ristiäiset ei ole mikään häiden kaltainen juhla, jossa tarjoilut, tilavuokra ja ohjelma maksavat paljon. Ei ole kallis kustannus, että ristiäiskahveilla on kummin puolisokin. Ihan itsestäänselvyys, että tuossa tilanteessa kutsutaan aviopari/koko perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoja on monia. Ehkä olisi hyvä keskustella ennen kun nimen laittaa paperiin, jos asia vaivaa. Usein kummeudesta ei kehdata kieltäytyä ja sitten onkin etäiset välit kun ei olisikaan halunnut...
On ymmärrettävää, että pariskunnasta saatetaan pyytää vain toinen, mutta kyllä hiukan erikoista, ettei miehen perhettä kutsuttu ristiäisiin. Tässä myös vaimo ollut enemmän se kummi kun huolehtinut lahjat ja muut.
Ja nyt kummius vain kiristänyt välejä. Jos halutaan pyytää yksilöt, ehkä itse ottaisin sitten niitä sinkkuja, enkä perheellisiä. Hehän kulkevat perheinä ja lahjat ostetaan samasta kassavirrasta
Ei niitä tapoja ole monia, vaan jo hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu avioparia yhdessä pyytää kummiksi, eikä vain toista.
Kummitus on mennyt överiksi, niin kuin ap. tapauksessa ja samanlainen tapaus on ystävällä ja kyllä suku siunaili, kun miestä pyydettiin kummiksi, mutta ei puolisoa.
Ja ne lapset syntymäpäivät ja joululahjat ovat sitten jääneet miehen hankittavaksi ja arvata saattaa, ne ovat jääneet hankkimatta ja se onkin kivasti laitettu vaimon syyksi, kun ei muista miehen kummilasta.Kummitus on mennyt överiksi ja on mennyt lahja-automaatiksi ja kirkon pitäisi poistaa kokonaan kummius. Nykyään kirkko pystyy järjestämään lapsen kristillisen kasvatuksen lapselle, niin halutessaan, ei siihen kummeja enää tarvita. Aika on muuttunut.
Näin on. Ja vaikka vaimo olisi pyydetty juhliin, miltä tuntuisi, kun mies on edessä kastamassa lasta ja vaimo erillään muun yleisön kanssa. Niinpä niin. Kyllä tässä on mennyt pahasti pieleen etiketti. Meillä pyydetään aina avioparia. Jos joku eroaa, mitä sitten? Se on elämää sekin ja turhaa jossittelua muutenkin.
Kummi ei kasta lasta. Vieraat eivät ole yleisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoja on monia. Ehkä olisi hyvä keskustella ennen kun nimen laittaa paperiin, jos asia vaivaa. Usein kummeudesta ei kehdata kieltäytyä ja sitten onkin etäiset välit kun ei olisikaan halunnut...
On ymmärrettävää, että pariskunnasta saatetaan pyytää vain toinen, mutta kyllä hiukan erikoista, ettei miehen perhettä kutsuttu ristiäisiin. Tässä myös vaimo ollut enemmän se kummi kun huolehtinut lahjat ja muut.
Ja nyt kummius vain kiristänyt välejä. Jos halutaan pyytää yksilöt, ehkä itse ottaisin sitten niitä sinkkuja, enkä perheellisiä. Hehän kulkevat perheinä ja lahjat ostetaan samasta kassavirrasta
Ei niitä tapoja ole monia, vaan jo hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu avioparia yhdessä pyytää kummiksi, eikä vain toista.
Kummitus on mennyt överiksi, niin kuin ap. tapauksessa ja samanlainen tapaus on ystävällä ja kyllä suku siunaili, kun miestä pyydettiin kummiksi, mutta ei puolisoa.
Ja ne lapset syntymäpäivät ja joululahjat ovat sitten jääneet miehen hankittavaksi ja arvata saattaa, ne ovat jääneet hankkimatta ja se onkin kivasti laitettu vaimon syyksi, kun ei muista miehen kummilasta.Kummitus on mennyt överiksi ja on mennyt lahja-automaatiksi ja kirkon pitäisi poistaa kokonaan kummius. Nykyään kirkko pystyy järjestämään lapsen kristillisen kasvatuksen lapselle, niin halutessaan, ei siihen kummeja enää tarvita. Aika on muuttunut.
Käsittämätön ajatus minulle tuo molempien pyytäminen. Emme puolisoni kanssa kuulu kirkkoon, joten kumpaakaan ei pyydetä kummiksi, mutta kuvitellaan, että kuuluisimme: jos hänen ystävänsä tai sukulaisensa pyytäisi häntä lapsensa kummiksi, niin en ymmärrä miksi minun pitäisi myös tulla kummiksi. Ristiäisiin kutsumista pitäisin itsestäänselvänä mutta en kummiksi pyytämistä. Ja sama kääntäen. Jos minun ystäväni tai sukulaiseni haluaisi minut lapsensa kummiksi, niin miksi ihmeessä myös mieheni pitäisi pyytää?
Ja miksi naiset pitävät velvollisuutenaan huolehtia miesten kummilapsista tai ylipäänsä muistamisista? Sekin on asia, joka ei tulisi minulle mieleenkään. Kerran olen puuttunut puolisoni lahja-asiaan, kun hän oli menossa häihin, joihin oli lahjalista, ja ajatteli että siitä ei tarvitse välittää vaan voi viedä lahjaksi jonkin kirjan (koska kirjoja hän yleensä ostaa lahjaksi). Silloin puutuin sen verran, että kehotin unohtamaan kirjan ja ostamaan jotain listalta. Muuten en kysele, mitä hän hankkii sukulaisilleen ja ystävilleen joulu-, syntymäpäivä- tai muiksi lahjoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on loukkaavaa jättää pyytämättä esim. naimisissa oleva /pitkään suhteessa ollut pariskunta molemmat kummeiksi. Varsinkin, jos ollaan kuitenkin tekemisissä, nähdään perheenä yms. Sitten yhtäkkiä toinen pariskunnasta ei ole kummiuden arvoinen?
Eri asia, jos välit ovat jääneet jotenkin etäiseksi tai ei tunneta.
Aika moni jättää nykyään kutsumatta toisen pariskunnasta, olen huomannut ja näitä tarinoita kuulee. Luulen, että tämä on etenkin nykypäivän juttu, itse syntynyt 70-luvun lopulla ja mitä kavereiden kanssa tästä jutellut, kyllä kaikkien kummeina on joku pariskunta.
Muutenkin minusta hölmöä, jos mies pyytää lapsensa kummeiksi vain kavereitaan (ilman näiden vaimoja) Sen tietää että suurimmalla osalla jää "kummin velvollisuudet" hoitamatta, miehet ei jaksa lahjoihin panostaa tai tapaamisia järjestää. Parempi kummisuhde syntyy varmasti jos kummeina on myös miesten puolisot.
Tämän takia feminismiä edelleen tarvitaan. Minä en tosiaan näe yhtään syytä, miksi minunkin pitäisi ryhtyä kummiksi, jos miestäni pyydettäisiin (jos ylipäänsä kuuluisimme kirkkoon). Enkä syytä sille, että minun pitäisi vastata mieheni lahjoista kummilapselle. Eihän kummiudessa ole ylipäänsä kyse lahjoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mua jäi tässä eniten ihmetyttää miksi ap.n mies on edes suostunut kummiksi jos vaimonsa ei ole tervetullut ristiäisiin
Ihan samaa ihmettelen. Itse olisin tuossa vaiheessa ilmoittanut, että enpä tulekaan kummiksi.
Miehesi hyväksyi tilanteen, outoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
En ihmettele, jos tuota pariskuntaa kaduttaa nyt se, että pyysivät miehesi kummiksi, kun hänellä kerran ei ole halua eikä taitoa sitä kummin roolia ottaa. Siksi varmaan kutsutkin ovat harventuneet.
Itse koen, ettei pariskunnasta ole mitään syytä pyytää molempia kummeiksi. Toimivat parit hoitavat muutenkin tällaisia asioita yhdessä ilman molempien statuksen virallisuutta. Ja jos kummius on aina siitä vaimosta kiinni, kannattaisi ilmeisesti pyytää kummiksi lähinnä naisia. Muutenhan miehen kummin rooli loppuu joka tapauksessa siinä vaiheessa kun pariskunta eroaa.
Minulla on mieheni kanssa yksi yhteinen kummilapsi, hänellä lisäksi kaksi omaa ja minulla kolme. Muistamme kaikkia näitä samanarvoisesti syntymäpäiväkortein ja juhlimme perheiden kanssa aina kun kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa huomaa, että on kahdenlaista koulukuntaa.
He, joiden mielestä ei ole lainkaan loukkaavaa pyytää vain toista avio/avioparista ja he joiden mielestä se on erittäin loukkaavaa ja etikettiä rikkovaa.
Summa summarum: tapoja on monia ja jokainen kantaa itse ne seuraukset joita siitä koituu
Minä kuulun niihin, jotka pyytää molemmat pariskunnasta jos ovat molemmat läheisiä ja tuttuja. Miksi tituleerata vain toinen kummiksi jos kutsutaan yhdessä muutenkin. Miettikää ihmiset hiukan valintojanne. Vaikka pyydettävä osapuoli ei ottaisi puheeksi, että puolison tiputtaminen harmittaa, sitä ei ehkä kehdata sanoa ja sillä on sitten omat seurauksensa. Olisi kiva kuulla yksikin kunnon syy, miksi olla pyytämättä. Muuta kuin "jos vaikka eroatte" ...
Kyllähän lapsen isovanhemmatkin voivat erota. Mitäs sitten. Eikö pappa enään sitten pidä yhteyttä ja mummi vain huolehtii lahjat. Kuulostaa minusta suunnilleen samalta.
Tässä ap. Ihmettelen myös, että tämä pariskunta, josta on kyse ovat uskovaisia. Ja tosiaan muille lapsille tämän jälkeen otettu pariskuntia kummeiksi. Luulen, että huomasivat tämän.
Tälle lapselle pyydettiin minun mieheni lisäksi toisen avioparin mies ja vaimo jäi ulos. Hänkin oli heidän kanssaan paljon tekemisissä. En vain ymmärrä miksi oikeasti pyysivät nämä yksin , kun sitten eivät ole lapsen kanssa yhteydessä. Oma mieheni olisi voinut kyllä kieltäytyä kummiudesta. Ei ole yli kahteen vuoteen saanut aikaiseksi edes tapaamista järjestettyä
Itse en voinut pyytää läheistä ystävääni kummiksi koska en halunnut hänen miestään lapseni kummiksi ja tästä sitten olisi loukkaannuttu.
Itse ainakin ajattelen, että jos pariskunta eroaa, haluanko olla missään tekemisissä puolison kanssa, saatikka että olisi lapseni kummi.
Tämäkin mies joutui sitten vankilaan ja muutenkin epämääräinen tapaus, ovat jo eronneet, joten en todella halunnut häntä poikani kummiksi.
Miks pyytää miestä yksin, kun ei muista hankkia lahjoja tai edes kylään kutsua
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sukuja, joissa kummiperinteet ovat olleet tiukkoja. Tyyliin kummeja on vain 2 kpl ja he ovat kastettavan lapsen vanhempien sisaruksia. Tällaiset ovat musta vähän eri asia, mutta jos kummeja on vaikka 4-6 ja jätetään avioparista toinen pois, niin se tuntuu oudolta.
Meillä yksi taaperon kummeista on avopari. Ovat alunperin miehen puolelta ystäviä. Ollaan ajateltu, että oltaisiin kummankin osapuolen kanssa tekemisissä, vaikka eroaisivat, joten haluttiin pyytää kumpaakin kummiksi. Ei se siviilisääty katso sitä, eroaako vai ei. Toki itse koetaan, että on myös meidän velvollisuus huolehtia yhteydenpidosta kummeihin päin ja onnitellaan esim. kummeja syntymäpäivänä.
Ap vastaa. Tässä oli juurikin kyseessä tällainen, et otettiin 6kpl kummeja ilman puolisoita. Lisäksi osa pyydetyistä oli sellaisia, joita vain toinen avioparista tuntenut vähemmän aikaa kun minut. Osa kummeista oli tuntenut jotakuinkin vuoden verran vanhemman, kun pyydettiin kummiksi. Aivan vieraita siis myös toiselle puolisoista
Onko kummius oikeasti niin iso asia, että sen takia kannattaa sotkea välit ystäviin tai sukuun?
Monesti se on ns. pakkopulla.
Joo meillä kävi näin.
Veljeni pyysi miestäni kummiksi.
Mullehan ne lahjomiset tietty jäi ja varsinkin kun erottiin alkoi syyllistäminen kun en lahjo "kummilasta". Kerroin ettei minua ole koskaan edes pyydetty.