Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi vain toinen avioparista
20.05.2022 |
Olemme olleet vuosia naimisissa. Muutamia vuosia sitten kävi niin, että ystäväpariskuntamme sai lapsen ja mies sai puhelun heiltä. Pyysivät kummiksi vain miestäni ja mieheni meni jo puhelimessa lupaamaan, että suostuu. Sitten mies kertoi minulle, että hän ei ole varma pyytävätkö minua, mutta uskoi siihen, että kun seuraavalla kerralla näemme, he pyytävät kasvotusten molempia. Näin ei käynyt. En asiasta kummemmin välittänyt sitten, tai en näyttänyt, että asia hieman harmitti. En saanut kutsua edes ristiäisiin.
En kokenut kuuluvani enään samaan porukkaan joten en osallistunut muihinkaan juhliin, mutta yleensä autoin miestä hankkimaan lahjat. Nyt lopetin lahjojen hankkimisen ja mies ei ole tavannut kummilastaan yli kahteen vuoteen osittain tästä epämukavasta tilanteesta johtuen. Kävipä niin, että enään ei tullut edes syntymäpäiväkutsua kummisedälle... Pariskunta sai lisää lapsia vielä tämän jälkeen, heille on otettu kummiksi pariskuntia.
Luulen, että tämä tilanne hiertää vähän kaikkia. Olisikohan miehellä hieman läheisempi suhde kummilapseensa, jos meitä olisi pyydetty yhdessä?
En voi tehdä kummin tehtävää miehen puolesta, muttei häntä näytä kiinnostavan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että tähän ikään mennessä en ole koskaan kuullut tapauksesta, missä olisi pyydetty aviopari yhdessä kummeiksi. Kuitenkin koko suku on kristittyjä ja suurin osa tuttavapiiristä. Ei se kovin tavallista ole ainakaan.
Tässähän oli kyse siitä, että vaimo ei ollut edes tervetullut ristiäisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes aloitit ostamaan tuolle lapselle lahjoja? Itselleni olisi ollut itsestäänselvää että mies hoitaa kummiutensa itse. ITse en ainakaan muille kuin omille lapsille ja omille kummilapsille hanki lahjoja tms.
Koska mies koki, et tarvitsee apuani asiaan. lisäksi ajattelin lasta.. omat kummini eivät olleet koskaan tekemisissä kanssani niin tien miltä tuntuu.
Mut koska huomasin, että mies on vain lahja-automaatti niin lopetin tämän huvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
Missä sanottiin että kirjoittaja uskovainen? Eihän kirkkoon kuuluminen sitä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin kävi niin että miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei. Olin paljon kyseisten ihmisten elämässä ja koska itse en ollut yrityksistä huolimatta saanut lasta kyseinen perhepiirin vauva oli minulle todella tärkeä kun oli ensimmäinen vauva lähipiiriin.
Muistan aina miten se tunne oli kuin lekalla päähän kun mies pyydettiin ja minua ei. Olimme olleet jo 10 vuotta naimisissakin.
Ristiäisissä sukulaiset katsoivat ihmeissään kun pappi pyysi kummit eteen ja kun mies käveli sinne ja minä jäin seinustalle seisomaan, jotenkin kaikki olettivat että meidät pyydetään pariskuntana kummeiksi.Tajusin silloin että oikeasti minusta ei pidetty ja se viilensi lopulta välejä koska en osannut enää suhtautua rennosti kyseisiin ihmisiin. Kaiken kukkuraksi seuraavien lasten kohdalla kummeiksi pyydettiin pariskuntia joista toista osapuolta ei edes tunnettu kunnolla (vasta hetken seurustelleet) ja itsekkin kuulin miten pariskunnan toista osapuolta lasten äiti monesti haukkui. Kummiksi kelpasi silti, minä en.
Kaiken kaikkiaan outo tapahtumasarja joka johti välien viilentyniseen ja mies sitten kävi yksinään kummilastaan katsomassa kun en kokenut oloani tervetulleeksi.
En ymmärrä miksi koska olen kiltti ja ystävällinen ja ihan normaali ihminen ja kun kaikilla oli tiedossa kipeä lapsettomuus niin kummina olo olisi merkinnyt minulle paljon ja tämä oli kyllä tiedossa kyseisillä ihmisillä. Olla jotenkin "virallisesti" edes yhden lapsen elämässä mukana kun omia en saanut.
Voi ei. Tuo kuulostaa ihan kamalalta... Kuulostaa siltä, että sinua tosiaan ei haluttu. Ymmärrän, että kokemus on todella kipeä :(
Minusta vakavassa suhteessa olevaa ei pyydetä myöskään kummiksi yksin. Toki jos se puoliso ei kuulu kirkkoon niin sitten on eri asia, eihän häntä voikaan silloin pyytää, mutta noin muuten se on kyllä todella epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos en kastanut lapsiani eikä täten heillä ole kummejakaan, tämä kummiasia on jotenkin niin vaikea nykyisin ja riitoja tulee lahjoista ja yhteydenpidosta ja vaikka mistä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullekin kävi niin että miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei. Olin paljon kyseisten ihmisten elämässä ja koska itse en ollut yrityksistä huolimatta saanut lasta kyseinen perhepiirin vauva oli minulle todella tärkeä kun oli ensimmäinen vauva lähipiiriin.
Muistan aina miten se tunne oli kuin lekalla päähän kun mies pyydettiin ja minua ei. Olimme olleet jo 10 vuotta naimisissakin.
Ristiäisissä sukulaiset katsoivat ihmeissään kun pappi pyysi kummit eteen ja kun mies käveli sinne ja minä jäin seinustalle seisomaan, jotenkin kaikki olettivat että meidät pyydetään pariskuntana kummeiksi.Tajusin silloin että oikeasti minusta ei pidetty ja se viilensi lopulta välejä koska en osannut enää suhtautua rennosti kyseisiin ihmisiin. Kaiken kukkuraksi seuraavien lasten kohdalla kummeiksi pyydettiin pariskuntia joista toista osapuolta ei edes tunnettu kunnolla (vasta hetken seurustelleet) ja itsekkin kuulin miten pariskunnan toista osapuolta lasten äiti monesti haukkui. Kummiksi kelpasi silti, minä en.
Kaiken kaikkiaan outo tapahtumasarja joka johti välien viilentyniseen ja mies sitten kävi yksinään kummilastaan katsomassa kun en kokenut oloani tervetulleeksi.
En ymmärrä miksi koska olen kiltti ja ystävällinen ja ihan normaali ihminen ja kun kaikilla oli tiedossa kipeä lapsettomuus niin kummina olo olisi merkinnyt minulle paljon ja tämä oli kyllä tiedossa kyseisillä ihmisillä. Olla jotenkin "virallisesti" edes yhden lapsen elämässä mukana kun omia en saanut.
Surullista, että meitä saman kokeneita on monta ja toisaalta lohduttavaa, kun ei ole ainoa tämän kokemuksen kanssa. Eniten minua ihmetyttää, että mikä tarve näillä ihmisillä on pyytää sitten juuri sen mies kummiksi, jonka vaimosta eivät pidä. Pyytäisivät jotain toista pariskuntaa tai sinkkuja tms., niin eivät aiheuttaisi ihmisille pahaa mieltä. Suurimmalle osalle miehistä ei liene suurta merkitystä sillä pyydetäänkö heitä kummiksi vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta vakavassa suhteessa olevaa ei pyydetä myöskään kummiksi yksin. Toki jos se puoliso ei kuulu kirkkoon niin sitten on eri asia, eihän häntä voikaan silloin pyytää, mutta noin muuten se on kyllä todella epäkohteliasta.
Näin juuri. Epäkohteliasta ja luulisi tajuavan pyytävä puoli, että välit saattaa tästä rikkoutua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä ymmärtänyt että miksi muka pitäisi pyytää pariskunta kummiksi. Jos mun miestä pyydettäisiin, niin en todellakaan odottaisi että minuakin pyydettäisiin.
No outoa, jos ei pyydetä ristiäisiin, jos puoliso menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla omia kummilapsia, vaikka olemmekin olleet naimisissa, kun kummiksi on pyydetty. Meidän yhden lapsen kummina on avioparin mies, eikä vaimoa ole pyydetty. Ei ole vaikuttanut väleihimme negatiivisesti. Meidän mielestämme pariskunnasta voi pyytää kummiksi sen läheisemmän ilman ongelmaa.
Mä en pyytänyt hyvää ystävääni lapsen kummiksi väärinkäsityksen takia. Luulin ettei häntä kiinnosta, kun piti etäisyyttä. Oli kuitenkin vaan halunnut antaa meidän olla rauhassa. En koskaan saanut selitettyä asiaa hänelle ja vieläkin vähän surullinen olo tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että tähän ikään mennessä en ole koskaan kuullut tapauksesta, missä olisi pyydetty aviopari yhdessä kummeiksi. Kuitenkin koko suku on kristittyjä ja suurin osa tuttavapiiristä. Ei se kovin tavallista ole ainakaan.
Minun kummeina on 3 pariskuntaa, kaksi heistä on eronnut ja yhdestä kummisedästä en äkkiseltään muista edes nimeä, mutta myös omille lapsille kummit on pyydetty pariskuntina, koska se nyt vain on kohteliasta.
Eihän siitä ole mitään haittaa jos niitä kummeja on "ylimääräisiä" erojen takia, eikä minusta ole myöskään mitenkään kummallista se että jos ero tuleekin niin se "puolisokummina" pyydetty ei enää kummilapsen elämään osallistu.
Eli jos haluan kummiksi lapselle siskon ja kaksi läheistä ystävää, niin jos kaikki ovat parisuhteissa, lapselle pyydetään yhteensä 6 kummia, koska puolisot tulevat bonuksena ja olisi vain todella töykeää pyytää pariskunnasta vain toinen. Minusta se on epäluottamuslause pariskunnan suhteelle.
Kai tässä on huomattu, että mies ei ollut järkevä valinta kummiksi yksin. Lahjoja ei enään tipu, koska vaimo ei hankkinut. Sitten laitetaan välit poikki, eikä kutsuta edes juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että tähän ikään mennessä en ole koskaan kuullut tapauksesta, missä olisi pyydetty aviopari yhdessä kummeiksi. Kuitenkin koko suku on kristittyjä ja suurin osa tuttavapiiristä. Ei se kovin tavallista ole ainakaan.
Kaikilla kolmella lapsellani on pariskunnat kummeina, ei olisi tullut mieleenkään olla pyytämättä kumpaakin, kun ko pariskunnat ovat olleet naimisissa.
Yhdellä lapsella on pariskunnan lisäksi kummankin sinkkuystäviä kummeina ja myöhemmin, kun löytäneet kumppanin, ovat tietysti kumppaneineen olleet tervetulleita meille esim lapsen synttäreille.
Miksi mies oikein suostui. Jos ei osaa hoitaa kummiutta yksin
Vierailija kirjoitti:
Miehen veli ja puoliso eivät ole minua kenenkään lapsiensa kummiksi huolinut. On loukkaavaa.
Mitäkö ajattelit kummina tekevän. Uskonnollistako sanomaa levittävän sillä se on kummin tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies oikein suostui. Jos ei osaa hoitaa kummiutta yksin
Mitenkä sitä gummiutta oikein hoidetaan. Useimmille riittää että saa jonkun nimen siihen paperiin eikä velvoita mihinkään. Miestä ei kiinnosta uskonnon opetus nassikalle.
Olen sanonut joskus miehelle, että hänen täytyisi pyytää kylään tätä kummilasta, mutta ei tee asialle mitään. En kai tässä(kin) asiassa voi hoitaa puolesta?
He ovat pyytäneet mieheni kummiksi, mutta eivät näköjään halua liiemmin olla tekemisissä, koska tämä asia häiritsee näköjään jokaista osapuolta. Kun huomasivat, että valittu kummi ei hoida itse lahjoja ym.
Mielestäni tässä olisi minun miehen pitänyt ottaa jo alkujaan puheeksi, että mies luuli, että pyydetään meitä yhdessä. Nyt myös mies katuu ja asia on jumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies oikein suostui. Jos ei osaa hoitaa kummiutta yksin
Mitenkä sitä gummiutta oikein hoidetaan. Useimmille riittää että saa jonkun nimen siihen paperiin eikä velvoita mihinkään. Miestä ei kiinnosta uskonnon opetus nassikalle.
Mies halunnut, että vaimo hoitaa lahjat ym. Mies ei vietä edes aikaa lapsen kanssa. ei kai vaimo voi kaikkea hoitaa
Ap tässä. Olen ihan samaa ihmetellyt . Oikeastaan ristiäisten jälkeen hän on ollut muutaman kerran syntymäpäivillä ja ostanut joululahjat. Yhtenä vuonna lahjat jäi ostamatta kokonaan siksi, että minä en hankkinut. Sitten moneen kertaan vihjaili että hän haluaisi oikein panostaa nyt sen lapsen lahjoihin ja sanoi, että voisin ostaa jos jotain kivaa löydän... En enään suostunut.
Mutta huomaan, että kyllä tämä asia hieman hiertää meilläkin. Hän on usein sanonut ,että voin olla läheinen aikuinen lapselle , vaikka en ole kummi. Kuinka voisin kun ei anneta edes mahdollisuutta?