vauva herää joka yö samaan aikaan eikä rauhoitu ilman tissiä.. vinkkiä?!

Meillä poika on kohta 9kk ja edelleen imetän hänen yöunensa (klo 20-07) välillä 2-4 kertaa. Hän nukkuu useimmiten vieressäni ja annan rintaa, jossei selän silittely auta siinä kohti kun alkaa yöllä sängyssä kitisemään. Näin meillä yöuni pysyy yhtenäisenä, poika ei yleensä siis herää ollenkaan. Itsekin toimin siinä unen rajamailla ja uni jatkuu aika pian, kun vauva on saanut tissin suuhunsa. Joskus tämä tuntuu raskaalta, mutta minusta myös tuntuu ihanan lempeältä nukkua tuhisevan vauvan kanssa ja myös minusta tuntuu tärkeältä antaa vauvalle ekana vuotena mahdollisimman paljon läheisyyttä ja hellittelyä. Vauva ehtii kyllä oppia nukkumaan yksin ja ilman imetyksiä myöhemminkin. Moni tuttu kritisoi tälläistä järjestelyä, mutta olen päättänyt toimia oman äidinvaistoni varassa. Aina pitää muistaa, että jokainen äiti ja lapsi etsii heille parhaiten sopivan tavan tämänkin asian suhteen.

meillä neuvolassa todettiin tähän yöimetykseen, että voi hyvin imettää öisinkin vauvantahtisesti. tosin aina kannattaa ensin koittaa silittelyä selkään tai pepulle (tai tuttia, jos vauva sitä käyttää). vain jos yösyötöt väsyttävät äitiä liikaa, niin sitten pitää miettiä muita keinoja. eli niitä unikouluja ym. täytyy siis itse miettiä mikä itselle ja vauvalle parhaiten sopii. varsinkin jos perheessä on muita pieniä lapsia, niin pitkään jatkuva yöimettäminen voi kyllä olla raskasta.

että jos yöheräämiset tuntuu rankalta, voit huoletta pitää " unikoulua" . Meillä esikoisen kohdalla tehtiin niin että isä otti syliin kun vauva heräsi yöllä, silitteli ja paijaili sylissä. Kaksi yötä meni niin että vauva heräsi aina siihen aikaan kun oli tottunut syömään, kolmantena yönä nukkui jo heräämättä.



Kohta sama edessä tämän vauvan kanssa, joka on nyt reilut 8kk. Syö kerran yössä, mutta luulen kyllä että nälkä ei ole, sen verran hyvin syö kiinteää päivän mittaan. kunhan saadaan tarpeeksi pitkä sellainen jakso kotiin että ei ole ketään yövieraita niin sitten otetaan yösyöttö pois.



Emilyn, sä oot aika huvittava... :) Jokainen saa hoitaa lapsensa niin kuin haluaa ja olla omalla tavallaan äiti, mut se vähän ihmetyttää että olet aika monessa ketjussa antamassa ainoaa oikeaa ja erehtymätöntä kommenttia siitä miten äidin on elettävä lapselleen... Tiedätkö, minäkin elän lapselleni ja olen sekä esikoisen vauvavuoden että tämän kuopuksen vauvavuoden elänyt vain lasteni ehdoilla. Se lasten ehdoilla eläminen ei vain kaikille tarkoita samaa, ja siksi tuntuu kyllä kummalta miten tietävänä sinä jakelet neuvojasi ainoasta oikeasta...Jospa sinäkin hyväksyisit muiden tavan olla ja elää lasten kanssa, ilman että noin kurjasti monessa ketjussa tyrmäät toiset.

... mutta mutta...



Kun oikein kaukaa katsoo eli ottaa etäisyyttä asiaan, toteaa varmasti meistä itsekukin, että kaikki viestiketjussa esitetyt tavat hoitaa vauvaa ovat AIVAN YHTÄ HYVIÄ JA OIKEITA. Korkeintaan voidaan puhua nyansseista. Eli mikään ei ole vauvalle pahaksi.



Kyse sittenkin ehkä sen vanhemman omasta pääkopasta, mikä minulle vanhempana on parasta. Mutta muuten - vauvat ei välttämättä huomaa eroa, voihan se tissibaaria pitkään auki pitävä äiti olla ihan kamala muuten, vai?

Uskoisin että jokainen, edes jollakin tapaa normaali äiti haluaa vain ja ainoastaan lapselleen parasta. Ja kun me ihmiset ollaan niin erilaisia niin jokaisen on löydettävä se oma tapa olla äiti ja antaa omalle lapselleen parasta. Lapsentahtisuus on niin laaja käsite että sen alle kyllä menee melkein kaikki tavat toteuttaa äitiyttään / isyyttään. Kunhan vain muistaisimme olla arvostelematta toisten tapoja, koittaisimme sen sijaan miettiä voisiko vaikka meillä itsellämme olla jotain opittavaa toiselta?

Ei, en ole jakelemassa ainoita oikeita neuvojani. Lapsentahtisuus ei edes suuremmin liity minun mielipiteisiini, sillä sehän lähtee lapsesta ja hänen tarpeistaan - ja lapset ovat yksilöllisiä. Ja minun mielipiteeni on se, että niitten lasten tarpeitten kyllä kuuluisi olla jokaisella etusijalla. Se miten se lapsentahtisuus perheissä näkyy, voi toki vaihdella; esimerkiksi perhepeti. Jos vauva nukkuu hyvin alusta alkaen pinnasängyssään, varmasti hän siellä hyvin yönsä nukkuukin. Vaikka meillä nukutaankin perhepedissä, en väitä että se olisi ainoa oikea tapa nukkua. Kyllä meidänkin vauva nukkuisi pinniksessä, jos se vaan käytännössä luonnistuisi :D Mutta koko perheen yöunien kannalta meillä tuo perhepeti on paras ratkaisu.



En myöskään pidä lauseesta " elää lapsilleen" , aiemmissa keskusteluissa olen puhunut siitä, ettei minun mielestäni ns. omaa elämää tarvitse unohtaa lapsen/lasten myötä, enkä ole unohtanutkaan. Lapsi vaan on käytännössä ensisijainen :)



Huvittavaa, että joissain keskusteluissa olen saanut leiman välinpitämättömänä äitinä ja sitten toisessa keskustelussa olenkin yhtäkkiä imetysfanaatikko jonka elämä pyörii vain lapsen ympärillä :D



Se on tuo rivien lukemisen taito naisilla aika mainio ;)

Niin, siis jos luet sen tekstini uudestaan ja ajatuksella niin huomaat, etten missään nimessä sano, ettei saisi imettää öisin ja vauvan tahtiin. Enkä missään kohtaa sanonut, että vauva PITÄÄ vierottaa yösyömisestä.



Ainoa, mitä sanoin on se, että en usko vauvan perusturvallisuuden tai turvallisuuden tunteen häiriintyvän siitä, että häntä ei imetetä/ruokita öisin. Omaa lastani ei ruokita öisin. Hän saa haleja, hellyyttä ja huomiota yllin kyllin päiväsaikaan. Kieltäydyn uskomasta, että minun tapani aiheuttaa lapselleni perusturvallisuuden järkkymisen. Enkä ole yhteenkään julkaisuun/tutkimukseen törmännyt, jossa sanotaan, että yösyöminen ja turvallinen lapsuus ovat toisistaan riippuvaisia.



Ja kuten silloinkin jo sanoin. AP pyysi tässä ketjussa vinkkejä, mitä tehdä kun ei tahdo jaksaa ruokkia öisin. Mielestäni se, että kirjoitetaan " jos et imetä niin vauvasi lapsuus on turvaton" on aika karkea väite.



Kiitos. Luetaan niitä viestejä, eikä tulkita ;-)

Ja edelleen. ilman sarvia ja hampaita.

En kyllä tätä viestiketjua lukiessani ole huomannut, että Emilyn jotenkin vauhkoaisi. Vaikka me olemme tassuttelukoulut käyneet.

Meillä tosin kävi niin, että se ei oikein onnistunut.



Arvelin kaikesta, että meidän vauvamme on sellainen, jota HUS:in unirytmiartikkelissa kutsutaan muistaakseni huonorytmiseksi. Vauva syökin (rintaa tai kiinteitä) aina tipoittain. Mutta yöheräämiset olivat säännöllisiä ja niitä oli neljä, aina samaan aikaan.



Ajateltiin, että 12:n ja 3:n herätykset jääkööt pois ja viiden, puoli kuuden aikaan vasta saakoon tissiä. Unikoulun aikana ensimmäinen tippui heti pois. " Ovelasti" vauva kuitenkin piti kiinni kolmesta syönnistä, eli aamuyöllä söi tiheämmin. Mutta kolmelta vauva aina vaan heräsi (tosin sitä sotki loma). Huusi tunnin. Kun tätä oli jatkunut 1,5 kuukautta, totesimme, että unikoulu oli epäonnistunut ja annnoin antaa tissiä. Univelkani vähenivät, vaikka annoinkin tissiä kolme kertaa yössä (kerrat eivät siis lisääntyneet, mutta yksi kerta aikaistui).



Automaattisesti yksi aamusyöttö on tippunut tässä parin kuukauden aikana pois. Vauva syö vielä kolmelta ja puoli kuuden aikaan. Kolmen syötön unikoulutan ehkä pois, jos vauva vielä vuoden iässä syö silloin, mutta uskon sen tippuvan itsestään pois.



Alkuperäiseen kysymykseen: oletko yrittänyt syöttää vauvaa niin, että et varsinaisesti herää siihen? Jos vauva esim. ekaan syöttöön asti nukkuisi vieressä, ja sitten ostaisit esim. sivuváunuun? Tieto tästä voisi auttaa saamaan unen päästä kiinni. Jos mikään tuollainen ei auta, niin ei yhden syötön tassuttelu pois varmaan liene vaikeaa. Mutta kannattaa varautua siihen, että syöttö esim. vaan siirtyy - ellei tietenkin halua ottaa kovia keinoja käyttöön. Ja niistä olen Emilynin kanssa kyllä samaa mieltä.

Pakko kantaa korsi kekoon ja sanoa kiitokset. Musta on ihanaa lukea sun mielipiteitäsi, sillä usein lueskelen sydän kylmänä tekstejä huudatusunikouluista yms. Neuvola saa mun mielestä sanoa ihan mitä lystää, mutta meillä syödään edelleen öisin (vauveli kohta 8kk). Välillä nukutaan hyvin, välillä huonosti, päivä eletään sitten sen mukaan päiväunineen tai ei. Vaistot ja sydän on mun mielestä paras apuväline näissä asioissa. Vuosi menee niin kauhian nopeasti, että sen nyt kestää terve aikuinen. Tottakai välillä väsyttää niin maan p...mutta joskus on paras vaan ottaa sekin huumorilla. Jos tuloksena on iloinen ja tyytyväinen ja terve vesseli, aika paljon sen lahjan eteen jaksaa.

Toki yöunista tulee joskus haaveiltua, mutta sekin päivä koittaa taas joskus. Auttaa myös kun elää päivä kerrallaan. Tämä minun henk.koht. tyyli.



Itsenäistyä ehtii jokainen..mutta ei ekana elinvuonnaan. (Jostain netistä luin ihanan artikkelin perhepedistä, lastenpsyk. kirjoittama. Hänellä kaikki oliko peräti 7 lasta on nukkunut perhepedissä. Kuulemma tulos usein näkyy ulospäinsuuntautuneisuutena sitten myöhemmin)



Ihanaa vauvaelämää kaikille.



Deux ja ilopilleri 8 kk

Ja perhepedistä tulikin mieleen, miten ihanalta taas tuntuikin tänä aamuna kun tyttö vähän enemmän availi silmiään ja hymyili hirmuisen paljon äitin nähdessään (tietysti hymyilevänä :D ), jatkaen uniaan :)



Se huudatus unikoulusta lukeminen saa minullakin väreet menemään :/

ennen kuin minulla oli omaa lasta, ajattelin monista asioista aivan erilailla kuin nyt, kun olen tutustunut erilaisiin teoksiin lasten/vauvojen kehityksestä.



Ennen ajattelin: ehdottomasti huudatusunikoulu, jos ei nuku koko yötä, puolivuotiaana loppuu yöpalvelu, nukkuu omassa sängyssä, omassa huoneessa, nukahtaa itsekseen...jne. No en ihan noin jyrkästi, mutta kuitenkin.



NO ihan kauhistuttaa nuo omat aikaisemmat mielipiteet ja luojan kiitos raskausaikana tutustuin vauvojen kehitystä koskeviin teoksiin. Kummasti mieli muuttui.



Joskus on ollut keskustelu siitä, kuinka monet vanhemmat pitävät huolen, että vaippa vaihdetaan heti, kun esim. kakka tulee, kiinteät aloitetaan vasta suositusten mukaan, vettä keitetään niin kuin sanotaan, ostetaan paras mahdollinen turvakaukalo, puetaan vauva varmasti lämpimästi jne... koska niin on ohjeistettu.



MUTTA, kun joku lastenpsykiatri sanoo, että huudatusunikoulu luo vauvalle turvattomuuden tunnetta ja sitä, että hänen viestiinsä ei vastata, niin harva sitä todesta ottaa. Kun lastenpsykiatri sanoo, että vauvalle on haitallista, jos televisio on päällä tai jopa vauva katsoo sitä, koska vauva ei osaa yhditää television ääniä mihinkään ja siten ärsyttää vauvaa, niin kuinka moni uskoo tämän...Lapsen psyykkinen kehitys on yhtä tärkeä kuin fyysinen, mutta tätäkin palstaa lukiessa huomaa, että kaikilla ei ole tietoa tai halua ymmärtää vauvan mieltä. (paras eimerkki oli, että eihä' n kukaan muista ensimmäisestä elinvuodestaan mitään...uskomatonta)!

Ja anteeksi vastauksen viivästys,mutta ei ole tullut käytyä muutamaan päivään.

Kysyit että Loppuiko se yöheräily imetyksen loputtua tosta noin vain .Aikaahan on kulunut n. 3vuotta jos en nyt ihan väärin muista niin sellainen kuva mulla on että 3 yötä meni tosi levottomasti mutta sen jälkeen söi pullosta kerran ja nukahti heti perään ja arvaatkaa oliko se luksusta.

siitä yö pullosta päästiin sitten vähän reilu vuotiaana eroon.

Nyt tällä meijän puolivuotiaalla on sellainen tapa että syö 2 kertaa mutta tää puol 4 syönti virkistää sitä nukahtaa sitten n.viiden pintaan,eikelpaa edes rinta vaan tuhtaa muuta.Sitten isompi herää kuudelta niin arvatkaa alkaako tämä äiti oleen puhki...

Mutta onneksi tämä ei ole ikuista

AP kysyy neuvoa, mitä tehdä ja ketju kääntyy jeesusteluun perhepeti vs oma sänky / yösyönti vai ei. No, tällä palstalla onkin jo tullut havaittua nämä " kahtiajaot" .



Mä olen aina ollut sitä mieltä, että on yks helkutin lysti, miten missäkin perheessä nukutaan. On perhepetiläisiä, joista on ihanaa kun vauva tuhisee yöllä vieressä, kaivaa pään mamin kainaloon ja siinä sitä sitten unien lomassa sujuvasti imetetäänkin. Ja mikäs siinä. Hieno homma. Jatkakaa... kuulostaa, että teillä homma toimii. Ja herranjestas jos te siitä nautitte, niin mikä ongelma tässä nyt oli???



Sitten on näitä toisia, joille ei perhepeti sovi. Perhepeti kun ei ole se maailman ainoa tapa kasvattaa pehmeiden arvojen mukaan -toki se on superpehmeää ainakin joidenkin kasvatuspsykologien mukaan, mutta löytyypä tukku niitäkin psykologeja, jotka eivät sano perhepedin olevan se ainoa onni ja autuus. Tai lainkaan paras tapa kasvattaa. Mutta kummat psykologit nyt sitten on enemmän oikeassa?



Mua näet taas ahdistaa se, että kun vauvaa ei syötetä yöllä (eikä se siis ruokaa huutelekaan vaan nukkuu oikein tyytyväisenä ja herää virkeänä) ja vieläpä, hui kauhistus, nukutetaan se omaan huoneeseen ja omaan pinnikseen... niin sitten ollaan " leimaamassa" nämä vanhemmat kivikoviksi, lapsen huudattajiksi, kasvatuspsykologian laiminlyöjiksi eikun... nehän ei ole lainkaan perillä lapsen kasvatuksen perusteista -luojan kiitos joku ehti ne tankata kirjasta ennen lapsen syntymää. Onneksi luki oikean kirjan, koska onhan myös niitä, joissa opastetaan juuri toisenlla lailla. Mutta ai niin, ne on t-i-e-t-e-n-k-i-n vääriä ;-)



Ja varsinkin kun joku, joka pyytää niksejä. Joku, jolle perhepeti ja yöheräily ilmiselvästi ei sovi... niin jep jep -nyt olet tekemässä elämäsi valintaa. Jos muutat kurssia, niin vauvastasi kasvaa turvaton.

Kas kun on monta tapaa kasvattaa... monta tapaa rakastaa...



Oh well. Why bother? Mä teen mun tavalla ja te teidän tavalla. En mä oikeasti ole asiasta edes niin fanaattinen, mutta mua vaan ottaa aivoon kun ihmisiä aletaan syyllistää mutu-tuntuman perusteella. Siitähän homma alunperin lähti...

Minä taas ihmettelen, miten voi väittää, ettei vauvalla tule kertaakaan nälkä koko yön aikana. Minulla ainakin tulee! Ja jos nälkä kurnii yöllä, en saa unta, vaan on käytävä haukkaamassa jotain ja taas voi nukkua. Miksei näin voisi olla myös vauvalla, kasvutahtikin kun on huima!

jotta en nyt aivan älypäältä vaikuttaisi, niin hieman korjailen aiempaani. Tokikaan en väitä, etteikö vauva " muistaisi" ekaa elinvuottaan. Siis, jos on turvaton lapsuus ja vauva laiminlyöty tai jopa pahoinpidelty niin ilman muuta siitä jää muistijälkiä, jotka vaikuttavat kehitykseen. Mutta siitähän nyt ei tässä threadissa ollut asiakaan...

Heippa!



Melkoinen ketju onkin jo syntynyt ja hyvä niin. Musta on vaan rikkaus, että meitä on erilaisia äitejä ja vauvoja ja jokainen voi tuoda mielipiteensä ja kokemuksensa muiden tietoon, ja mikä parasta, joku voi niistä hyötyä.



Itse olin ennen lapseni syntymää myös sitä mieltä, ettei yli 6kk lapset tarvitse ruokaa yöllä (mistä lie kuulin). Oman synnyttyä olen kuitenkin imettänyt öisinkin tarpeen vaatiessa eli juuri noissa tilanteissa kuin ap. Meillä oli ihan samanlaiset hulinat noihin aikoihin ja olin ihan poikki. Nyt on ikää n. 7.5kk ja tämän viikon aikana poika on nukkunut yöt syömättä (eka herätys n. klo 4-6), vaikka meillä kuljettiin suht samassa tahdissa aikaisemmin kuin teillä (KOPKOP). Mitään sen ihmeellisempiä poppaskonsteja en ole tehnyt kuin ennenkään. Nyt itkaisuun riittää tutti tuohon aamuyöhön saakka. Poika oli ensimmäisen kerran nukkunut näin jo viime viikonloppuna, kun olin ensimmäistä kertaa viihteellä. Siitä tajusimme, että ilman maitoakin VOI pärjätä koko yön. Silloin kun vauva on maitoa vaatinut, on hän sitä myös ahnaasti yöllä syönyt, siksi olen ajatellut antaa ajan tehdä tehtävänsä itse.



Tiedän työnikin puolesta paljon vauvoja, jotka on unikoulutettu vanhempien väsymyksen vuoksi ilman, että siitä olisi sen ihmeempiä traumoja syntynyt, joten olen sitä mieltä, että mikä tapa perheelle sopii, on paras. Meillä tosiaan kyllä vauva on ollut nälkäinen silloin kun on maitoa vaatinut ja nyt on nukkua posottanut ilmankin. Itse toivoinkin, että tähän tilanteeseen päästäisiin, että vauva itse jättää syönnit väliin. Mutta vauvojen tempperamenteissakin on toki eroja ja toisilla kaikki ei käy näin helposti (eikä meilläkään välttämättä vielä " kuivilla" olla). Mihin ratkaisuun päädytkin, niin älä suotta syyllistä itseäsi siitä, mielipiteitä on monia eikä kukaan muu voi puolestasi teille parasta ratkaisua tehdä!



-Terppari ja poika, 7.5kk

Minä mainitsin mm. perhepedin esimerkkinä, etten väitä sen olevan ainoa oikea vaihtoehto.



Siitä nyt vaan ei oikein pääse mihinkään, että miltä mahtaa vauvasta tuntua huutaa yksin kun kukaan ei tule ja lohduta.

Mun mielestä oodi77 on kirjoittanut selkeästi ja ymmärrettävästi asiasta, joka nyt sattuu olemaan sellainen että herättää runsaasti intohimoja suuntaan jos toiseen. Täällä kun jokainen tulkitsee viestiä omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan ja eikä pysty ei sitten millään sitä näkökulmaansa muuttamaan. Mielipiteet ja ajatusmaailman erot sallittakoon jokaiselle, jos ne eroavat omista niin so be it. Asiat voi ehkä riidellä, ei henkilöt. Ja muuta sen tapaista.



Äiti-06, minusta tuntuu samalta kuin sinusta eli tuosta tissittelystä on tullut tapa. En usko minäkään, että jos muksu on saanut pari tuntia aiemmin puuroa ja sen jälkeen maitoa niin parin tunnin päästä on nälkä. Meillä mukelo nukkuu samalla annoksella tyytyväisenä kellon ympäri. En kuitenkaan tissin sijaan lähtisi kanniskelemaan lasta, nopeasti käy niin että muksu tottuu tuohon kanniskelupalveluun :). Meillä vieroitus kävi suorastaan hävyttömän helposti niin, että tarjosin lapselle yöräsyä heti, kun alkoi mölisemään. Pukelo kun oli totutettu yöräsyyn heti kotiutuessa. Se rauhoitti silloin ja rauhoittaa edelleen.



Mutta mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella ollenkaan. Eikä tosiaan mitään kikkakolmosta ole olemassa. Jaksamista!



KL ja tyttö, 8,5 kk.

Aika yllättävää että täällä saatiin väittelyt pystyyn.. Mä kunnioitan kaikkia mielipiteitä, mutta meillä taidetaan mennä vauvan mukaan vielä muutama kuukausi. Eli tyttö puol vuotta, herää kolme kertaa yössä. Syö kiinteitä jo aika reippaasti, mutta pieniä määriä, joten ihan nälkäänsä vielä yöllä syö. Mun mielestä vauvat saa olla vauvoja ja niin kauan kun ite ei väsy niin kaikki on hyvin!

Emilynille pakko sanoa.. Sä ilmaset itteäs aika kärkkäästi asioista joista et vielä tiedä, sun vauvashan on vielä tosi pieni?? Oon nimittäin lukenu sun juttuja tuolta toiseltakin palstalta..Aina ei pidä tietää kaikesta kaikkea..

Meillä yösyönnin lopetukseen auttoi oma huone, poika oli silloin yli 1-vuotias. Siirrettiin veljen kanssa samaan huoneeseen ja aluksi syöminen harveni ja lopulta loppui itsekseen. Mutta ei yösyöminen heräilyä ole lopettanut, yhä edelleen poika heräilee välillä (joskus monena päivänä putkeen ja joskus ei pariin viikkoon ollenkaan) ja otetaan meidän väliin. Ongelmana on nyt, että voi olla tosi vaikea rauhoittaa poika unille, meillä ei ole tuttia/rättiä/lelua (siis poika ei ole hyväksynyt mitään) ja joskus poju saattaa pitkäänkin pyöriä ja huudella



Jos haluat lopettaa yösyömiset, missään nimessä en kannata kantamista, kun vauva on sylissä maidonhaju on koko ajan ärsyttämässä siinä ja kuten joku on kirjoittanut, siitä voi jäädä tapa. Tassuttelu unikoulu voi olla hyvä vaihtoehto (jos mies voisi sen pitää niin se olisi tosi hyvä)



Mareila+Poika