Lue keskustelun säännöt.
Huomaako molemmat sen jos on kemiaa?
19.05.2022 |
Mielestäni aistin sen mun ja työkaverin välillä. Ihan kun olis paljon sanottavaa mut kumpikaan ei sano mitään tärkeetä. Sitten taas seuraavassa hetkessä epäilen itseäni että mitäoikeinkuvittelet
Kommentit (30)
Sanoisin että kyllä sen huomaa. Naisena ainakin. Miehet taas luulevat aina vähän liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tyhmä kysymys. Jos jompi kumpi ei huomaa, silloin hänen puoleltaan sitä kemiaa ei ole.
Ei, vaan toiset eivät vaan huomaa asioita. Tai käyttäytyvät niin, ettei mitään voi päätellä ulospäin. Ei tarvi olla autisti edes.
Ei kaikki ole vilkuilijoita ja ujosti hymyileviä. Moni voi ihan tietoisesti esittää korostuneen asiallista juuri silloin, kun toinen saa aikaan värähtelyä. Itsesuojelua, kenties.
No tämä. Tapasin aivan ihanan miehen, siis niiiin kuin minulle tehdyn. Ulkonäkö ja jutut synkkasi. Juteltiin työn ohessa muutama sananen ja heti huomasi, että sekin ajattelee minusta silleen. Nähty ollaan silloin tällöin ja salaista vilkuilua (josta jääty kiinni) ja hymyjä heitelty. Mietin häntä usein - ajatteleekohan hän koskaan minua?
Ainoa miinus on, että olen varattu ja on jo oma perhekin. Tämä mies tietää sen, koska on nähnytkin heidät ohimennen kanssani. Silloin esitin hänelle korostuneen asiallista, jopa neutraalin viileää.
Olen jäänyt vain haaveilemaan hänestä. Se kemia välillämme on käsinkosketeltavaa, ihan aurat värisee, kun ollaan samassa tilassa. Huoh... vain mielikuvissani elän toista elämää hänen kanssaan. Tekisin heti muuvin lähestymismielessä, jos vapaa oisin. Kesäpoikanakin häntä voisin pitää, jos ei muuta saa. Viikko olisi kullan kallis ;-)
Kyylä sen huomaa molemmat. Kuuluu vaan zzzzztt kun ollaan vierekkäin samassa tilassa. Ihan mieletön vetävyys. Heti panemaan!
Ei kai sitä sitten voi kemiaksi sanoa, jos sen tuntee vain toinen osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kemia on sellaista, joka on lähtökohtaisesti kahden ihmisen välistä, (eihän alkuaineiden välisetkään kemialliset reaktiotkaan ole kai vaan yksi aine reagoimassa, eh heh.) Siinä on siis jonkinlainen seksuaalinen jännite osapuolten välillä, tietysti osapuolten suhtautuminen ja oma asenne sitä kohtaan voi erota, joku voi esim. päättää olla kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Ihastusta sitten voi olla myös yksipuolista.
Tuo seksuaalinen jännite voi todellakin olla myös yksipuolista. Toinen saattaa tuntea jopa vastenmielisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kemia on sellaista, joka on lähtökohtaisesti kahden ihmisen välistä, (eihän alkuaineiden välisetkään kemialliset reaktiotkaan ole kai vaan yksi aine reagoimassa, eh heh.) Siinä on siis jonkinlainen seksuaalinen jännite osapuolten välillä, tietysti osapuolten suhtautuminen ja oma asenne sitä kohtaan voi erota, joku voi esim. päättää olla kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Ihastusta sitten voi olla myös yksipuolista.
Mutta jos minä tunnen kemiaa. Olen varma, että meillä on "jotain". Katseetkin kohtaa usein. Hän heittää läppää mielestäni juuri minulle.
Mutta jos tämä onkin minun näkemykseni. Hänhän voi olla ihan neutraali. Joo, katseet kohtaa välillä, mutta jos hänestä ihan normaalisti, niinkuin muidenkin kanssa. Minä vaan kiinnitän juuri näihin huomiota. Ja vitsikin on porukassa vähän jopa vaikka mulle heitettyjä, kun hän tietää että osaamme vitsailla samoille jutuille.
Että ehkä minä tunnen kemiaa jota ei ole.
En ole hän jota kommentoit mutta luulen, että ymmärrän mitä ajat takaa. - Itse ole pian monta kertaa ennättänyt uskomaan ja kuvittelemaan, että minulla ja hänellä, jota kohtaan olen uskonut, että välillämme on kemiaa onkin ollut vain haavetta ja unelmaa ja sellaiseksi jäänyt kun toinen on kertonut, että ei hän koe samaa minua kohtaan.
Ei tässä mikään muu harmittaisi muu kuin se, että kun on tarpeeksi monta kertaa pettyä, niin en ole varma osaanko enää pian luottaa kenenkään sanomisiin ja tekoihin minua kohtaan kun alitajunta kyllä jossain vaiheessa kuitenkin muistuttaa, että odotas vaan kun se kohta feidaa tai antaa pakit vasten kasvoja. Ja kun tällainen oikein ottaa vallan, niin se saa minut epävarmaksi vielä lisää niin paljon, että pelkäänsen jo näkyvän käytöksessäni.
Pieni epävarmuus varmasti voi olla hetken suloista mutta isompi epävarmuus taas tuskin on kovinsa puoleesa vetävä piirre. - Vaikka tämä isompi epävarmuus ei muodotusi siilipuollutukseski kun eikö sitä sanota tosinaan,että hyökkäsy olisi paras puollustus
Eihän se ole mitään kemiaa mikäli ei molempiin kolahda yhtälailla.
Kyseessä on yksipuolinen ihastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, koska joskus voi vaan toivoa niin kovasti, että kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, koska joskus voi vaan toivoa niin kovasti, että kuvittelee.
Eikö sitä lähes aina silloin kun itse kokee toista kohtaan vähäsitä suurempaa kemiaa toivo kovasti, että toinen saattaisi kokea mahdollsiimman paljon, jotain samantapaista. - Toisaalta kun on saanut riittävän monta kertaa pakit vosiihan sitä helposti kyynistyä ja aatella, että pessimsitinä ei pettyisi. - Mutta en ainakaan itse osaa kovettaa itseäni vielä niin, että jos ihastun ja koen toista kohtaan voimakkaammin puoleensa vetävyyttä, niin jos sitten hän antaisi pakit niin aattelsin vain, että no niin taas se nähtiin, eipä tunnu pakkinsa missään.
Mutta jos minä tunnen kemiaa. Olen varma, että meillä on "jotain". Katseetkin kohtaa usein. Hän heittää läppää mielestäni juuri minulle.
Mutta jos tämä onkin minun näkemykseni. Hänhän voi olla ihan neutraali. Joo, katseet kohtaa välillä, mutta jos hänestä ihan normaalisti, niinkuin muidenkin kanssa. Minä vaan kiinnitän juuri näihin huomiota. Ja vitsikin on porukassa vähän jopa vaikka mulle heitettyjä, kun hän tietää että osaamme vitsailla samoille jutuille.
Että ehkä minä tunnen kemiaa jota ei ole.