Onko kukaan muu "piileskellyt" maailmalta näin?
Jokin sellainen tunne on seurannut koko aikuisiän, että haluan luopua kaikista rooleista ja vastuusta ja "piileskellyt" yhteiskunnalta.
Esimerkiksi kun olin jo kerran valmistunut ja olisi ollut mahdollisuus tehdä töitä, se alkoi ahdistaa ja hain yliopistoon. Piileskelin työelämältä.
Opinnot alkoi ahdistaa, joten menin opiskelijavaihtoon ja onnistuin tekemään minimaalisen määrän kursseja ja parasta oli, kun muut vaihtarit lähti takaisin kotimaihinsa ja sain matkustella yksin.
Myöhemmin työ ja parisuhde ahdisti, muutimme toiselle paikkakunnalle, missä sain piileskellä hetken aikaa kotona. Menin töihin, mutta koronan varjolla pääsin takaisin piileskelyn makuun. En pidä yhteyttä kenenkään kanssa enkä kaipaa takaisin "maailmaan".
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole.
Ok.
Tällä oli pitkä ketju "Haluaisin erakoitua..."
Hieman eri tavalla, mutta jokseenkin noin. Pidän tästä.
Vierailija kirjoitti:
Hieman eri tavalla, mutta jokseenkin noin. Pidän tästä.
Ai miten?
Vierailija kirjoitti:
En. Mulla ei ole mt-ongelmia.
Onko se ongelma, jos piilossa on onnellisimmillaan?
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä kukaan ei muista.
Tämä. Käytännössä voi kadota, eikä kukaan välttämättä vuosiin ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman eri tavalla, mutta jokseenkin noin. Pidän tästä.
Ai miten?
Se on salaisuus.
En kyllä ole.