Lue keskustelun säännöt.
Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?
Mihin elokuvaan ollut suuret odotukset mutta osoittautuikin ihan surkeaksi? Eli ei mitään ponterosia miltä ei odotakaan juuri mitään
Kommentit (1276)
Titanic. Ihan hirveä pettymys sen hypetyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mamma Mia-elokuvissa ärsyttää Abban musiikin pilaaminen kehnoilla laulajilla ja tuon musiikin yhdistäminen näihin lapsellisiin elokuviin.
Aivan! Nyt mä tajusin, miksi mua ärsytti nämä elokuvat niin hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Titanic. Ihan hirveä pettymys sen sehypetyksen jälkeen.
Suomalaiset voisivat tehdä oman version Titanicista. Se kertoisi siitä höyrylaiva Kurusta, joka hukkui Näsijärvellä joskus kauan sitten. Näyttelijöinä voisi olla Putousporukka, kuten Aku Hirviniemi, Jaakko Saariluoma ym. Myös Paula Vesala, joka näytteli Prinsessa-elokuvassa, voisi myös olla tässä Kurussa. Jaa-a. Mimmonenhan filmi saataisi aikaiseksi?
Arvioita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä uusi Pelle Hermanni. Trailerin perusteella näytti sympaattiselta, mutta siinä ei tapahtunut mitään. Juoni oli sitä että mentiin paikasta toiseen ja välillä oli kovaäänistä huutoriitelyä, jota lapseni pelkäsi. En nyt mitään korkeakulttuuria odottanutkaan, mutta jotain elokuvaelämystä kuitenkin.
Itse odotin jotain Se-tyyppistä sijoitettuna Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titanic. Ihan hirveä pettymys sen sehypetyksen jälkeen.
Suomalaiset voisivat tehdä oman version Titanicista. Se kertoisi siitä höyrylaiva Kurusta, joka hukkui Näsijärvellä joskus kauan sitten. Näyttelijöinä voisi olla Putousporukka, kuten Aku Hirviniemi, Jaakko Saariluoma ym. Myös Paula Vesala, joka näytteli Prinsessa-elokuvassa, voisi myös olla tässä Kurussa. Jaa-a. Mimmonenhan filmi saataisi aikaiseksi?
Arvioita.
Sen voisi tehdä dokumenttina siten, että laiva uppoaisi oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
David Lynchin elokuva Mulholland Drive.
Tuttava hehkutti, että on se on tosi hyvä leffa. Menin katsomaan. Lähdin kesken pois koska elokuva oli kamala, eikä siinä ollut päätä eikä häntää.
Olen netistä lukenut selityksiä että mitä siinä oikeasti tapahtuu, tai mitä se yrittää kuvata. Aika väkinäistä soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mamma Mia. Abban musiikki on toki hyvää, mutta se koko tarina, ylinäytteleminen ja kaikki. Edes Meryl Streep ei pelastanut leffaa.
Olisin saattanut olla suopeampi, jos leffa olisi sijoittunut Ruotsiin. Siinä olisi ollut sentään jotain yhteyttä Abbaan. Ja bändin jäsenet kameorooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Lynchin elokuva Mulholland Drive.
Tuttava hehkutti, että on se on tosi hyvä leffa. Menin katsomaan. Lähdin kesken pois koska elokuva oli kamala, eikä siinä ollut päätä eikä häntää.
Olen netistä lukenut selityksiä että mitä siinä oikeasti tapahtuu, tai mitä se yrittää kuvata. Aika väkinäistä soopaa.
Kyse on taideleffasta. Lynchin tyylistä joko tykkää tai sitten ei. Taideleffojen ei ole välttämättä tarkoitus olla viihdyttäviä kaikelle kansalle, ne on tarkoitettu sille yleisölle joka tykkää juuri tuollaisesta oudosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Smile oli osittain pettymys, mutta loppua kohden se oli hauska, vaikka oli hyvin ennalta arvattava läpi elokuvan. Siinä oli myös raivostuttavan kulutettuja juttuja, joten ei tuntunut omanlaiselta elokuvalta ollenkaan.
Siitä on iäisyys kun tuon näin, ja olin nuorikin, mutta muistan myös ettei auennut. Pitäisi katsoa se vielä ehkä..
Siis puhutteko nyt jostain muusta kuin siitä Smile-leffasta, joka on nyt teattereissa?
Titanic olisi ollut parempi, jos se olisi kertonut jostain parista jotka oikeasti rakastuivat Titanicilla. Tarina oli keksitty, vaikka laivan uppoaminen oli totta. Se oli vähän hämmentävää. Minua olisi kiinnostanut enemmän se pari, jotka jäivät hyttiinsä hukkumaan ja pitivät toisiaan kädestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blade Runner 2049 - Puuduttava katselukokemus. Tunnelmaltaan ja visuaalisesti ei millään vedä vertoja alkuperäiselle Blade Runnerille. No ehkä tämä vetoaa minimalismista pitäviin.
Gravity - "Draamakomedia" Sandra Pullockin ja George Clooneyn tähdittämänä, eikä edes visuaalisesti hääppöinen (avaruusalukset ovat liian kirkkaita ja tuliefektit halpamaisia).Pan's Labyrinth - Elokuvassa on liikaa sivujuonia, eikä oikein minkäänlaista punaista lankaa.
Noh kerroppa meille kolme hyvää leffaa?
Miksi? Tässä ketjussahan on tarkoitus puhua pettymyksistä. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Millekähän vuosisadalle mahdat mielessäsi Titanicin sijoittaa? Ai ettei vuonna 1912 ollut romanttista rakkautta? Hmmm. 🤔
Tämä nykyhetki on melkein se vähimmin romanttinen. Romantiikka on kuollut, kaikki hinkuvat vain seksiä, kaikkia ja kaikkea arvostetaan vain tietynlaisen seksuaalisen mitta-asteikon mukaan.
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena Indiana Jonesin jälkeen menin katsomaan Steven Spielbergin "Auringon valtakunnan" suurin odotuksin. Olin katkeran pettynyt. En katsonut sitä uudestaan vuosikymmeniin ennen kuin reilusti päälle nelikymppisenä. Jotain oli muuttunut, koska nyt tykkäsin leffasta. Toinen massiivinen pettymys on ollut "Cherburgin sateenvarjot". Piti olla upea klassikko, mutta oikeasti se on järkyttävän tylsä leffa.
Cherbourgin sateenvarjoista samaa mieltä. Ainoa hieno juttu siinä on se tunnusmelodia, joka sai englanninkieliseksi nimekseen I will wait for you.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Millekähän vuosisadalle mahdat mielessäsi Titanicin sijoittaa? Ai ettei vuonna 1912 ollut romanttista rakkautta? Hmmm. 🤔
Tämä nykyhetki on melkein se vähimmin romanttinen. Romantiikka on kuollut, kaikki hinkuvat vain seksiä, kaikkia ja kaikkea arvostetaan vain tietynlaisen seksuaalisen mitta-asteikon mukaan.
Ohis.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Avioliittoon mennään nykyään rakkaudesta, eikä sen takia että perheet ovat sopineet naimakaupan keskenään. Jos luet vähän historiaa, niin kyllä se oli vielä 1910-luvulla ja jonkun aikaa sen jälkeenkin noin. Nainen oli ensin vanhempien ja sitten miehen omaisuutta, ja kyse oli kirjaimellisesti naimakaupoista. Se, oliko pariskunta rakastunut, oli tämän kannalta yhdentekevää. Toki jotkut sitten karkasivat naimisiin rakkaudesta, mutta se oli hirveä skandaali ja koko suku sai siitä nolon maineen. Lisäksi yhteiskuntaluokan piti mätsätä, oli skandaali jos rikas tyttö meni naimisiin köyhän miehen kanssa.
Titanic-leffa tehtiin vuonna 1997 ja käsitys rakkaudesta oli täysin toinen kuin 1910-luvulla. Oli helppoa silloin sanoa että vanha naimakauppojen perinne oli paska, koska kaikki ajattelevat nykyään niin. On huomattavasti vaikeampaa ottaa kantaa nyky-yhteiskuntaan, koska siitä tulee yleensä vihat niskaan. -sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Millekähän vuosisadalle mahdat mielessäsi Titanicin sijoittaa? Ai ettei vuonna 1912 ollut romanttista rakkautta? Hmmm. 🤔
Tämä nykyhetki on melkein se vähimmin romanttinen. Romantiikka on kuollut, kaikki hinkuvat vain seksiä, kaikkia ja kaikkea arvostetaan vain tietynlaisen seksuaalisen mitta-asteikon mukaan.
Ohis.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Avioliittoon mennään nykyään rakkaudesta, eikä sen takia että perheet ovat sopineet naimakaupan keskenään. Jos luet vähän historiaa, niin kyllä se oli vielä 1910-luvulla ja jonkun aikaa sen jälkeenkin noin. Nainen oli ensin vanhempien ja sitten miehen omaisuutta, ja kyse oli kirjaimellisesti naimakaupoista. Se, oliko pariskunta rakastunut, oli tämän kannalta yhdentekevää. Toki jotkut sitten karkasivat naimisiin rakkaudesta, mutta se oli hirveä skandaali ja koko suku sai siitä nolon maineen. Lisäksi yhteiskuntaluokan piti mätsätä, oli skandaali jos rikas tyttö meni naimisiin köyhän miehen kanssa.
Titanic-leffa tehtiin vuonna 1997 ja käsitys rakkaudesta oli täysin toinen kuin 1910-luvulla. Oli helppoa silloin sanoa että vanha naimakauppojen perinne oli paska, koska kaikki ajattelevat nykyään niin. On huomattavasti vaikeampaa ottaa kantaa nyky-yhteiskuntaan, koska siitä tulee yleensä vihat niskaan. -sama
No jossain yläluokan keskuudessa saatettiin pohdiskella moista, mutta jos mietin omaa sukuani, kyllä siellä on rakkaudesta menty naimisiin ihan 1800-luvullakin, sen verran on asiaa tutkittu. Ehkäpä alkuperäisen kommentin kirjoittaja olisi voinut mainita yhteiskuntaluokan kommentissaan? Tosin kyllä yläluokassakin rakkaudesta naimisiin mentiin, jos vain morsian oli tarpeeksi voimakastahtoinen.
Edelleen ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Amerikkalaiset leffat tehdään ensi kädessä tietenkin heidän kotimaiselle yleisölle, mutta ei se ainakaan minua haittaa ollenkaan. Ihan hauskaa oli heidänkin historialla kikkailua katsella.
Miksei samalla idealla voisi tehdä suomalaisenkin tarinan, täällä vaan ei löydy tietotaitoa tai rahaa tehdä sitä muuten kuin jotenkin typerästi ja farssimaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Lynchin elokuva Mulholland Drive.
Tuttava hehkutti, että on se on tosi hyvä leffa. Menin katsomaan. Lähdin kesken pois koska elokuva oli kamala, eikä siinä ollut päätä eikä häntää.
Olen netistä lukenut selityksiä että mitä siinä oikeasti tapahtuu, tai mitä se yrittää kuvata. Aika väkinäistä soopaa.
Kyse on taideleffasta. Lynchin tyylistä joko tykkää tai sitten ei. Taideleffojen ei ole välttämättä tarkoitus olla viihdyttäviä kaikelle kansalle, ne on tarkoitettu sille yleisölle joka tykkää juuri tuollaisesta oudosta.
Näinhän se on ja itse asiassa pidän hänen teoksistaan tietyssä mielessä, niissä on jännä tunnelma. Mutta se ei ihan toimi, että esitystapa on niin epämääräinen että tarinan selitys tuntuu jälkikäteen keksityltä.
Uusin Bond-elokuva. Ihan täyttä kuraa.
Netflixin uusi versio Jane Austenin Viisastelevasta sydämestä. Tarina oli pilattu täysin. Pääosa oli muutettu ihan eri ihmiseksi ja dialogi ihan liian moderniksi.