Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?

MyNameIs kirjoitti:

Mad Max Fury Road. Ostin sen DVD:nä, jonka hakkasin pirstaleiksi ahdistavan katselun jälkeen. Olematon juoni, kliseiden kierrätystä, typeriä efektejä jne.

Totta todellakin! Tätä leffaa hehkutettiin oikein urakalla ja kriitikot kehui sen mahtavuutta. Oikeasti yököttävä ja tylsä. Jäi kesken.

Nuorena Indiana Jonesin jälkeen menin katsomaan Steven Spielbergin "Auringon valtakunnan" suurin odotuksin. Olin katkeran pettynyt. En katsonut sitä uudestaan vuosikymmeniin ennen kuin reilusti päälle nelikymppisenä. Jotain oli muuttunut, koska nyt tykkäsin leffasta. Toinen massiivinen pettymys on ollut "Cherburgin sateenvarjot". Piti olla upea klassikko, mutta oikeasti se on järkyttävän tylsä leffa.

David Bowie elokuva kirjoitti:

Moonage Daydream. Poistuttiin kesken elokuvan ja niin teki muutama muukin.

Hear hear! Istuin ja kärsin loppuun asti kun olin niin keskellä riviä että oli hankala lähteä pois. Täysi tupa, mutta leffan loputtua aisti että ei oikein osunut ja uponnut. Jos on Bowie fani henkeen ja vereen niin ehkä semmoiselle mutta vain yleensä pop musiikista kiinnostuneelle tylsää ajan hukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

La la land! Pääparin välillä ei ollut kemiaa; kumpikin näyttelijä näytteli kuin omassa elokuvassaan. Taitavasti tehty ja kuvaus hienoa, mutta ei koskettanut!

Oletko havainnut itsessäsi psykopaattisia piirteitä? Siis oikeasti. Tutki itseäsi ja mieti rauhassa. Voit yllättyä....

Jos ei pidä jostakin elokuvasta on psykopaatti? Tutki sivistyssanakirjaa, voit yllättyä

Vierailija kirjoitti:

Blade Runner 2049 - Puuduttava katselukokemus. Tunnelmaltaan ja visuaalisesti ei millään vedä vertoja alkuperäiselle Blade Runnerille. No ehkä tämä vetoaa minimalismista pitäviin.

Tuosta leffasta jäi hyvin ristiriitainen olo. Visuaalisesti siinä oli kaikki kohdallaan ja juonikin OK, mutta tästä vaan puuttui juuri se ykkösosan tunnelma. Kokemus jäi väkisinkin vaisuksi.

Smile oli osittain pettymys, mutta loppua kohden se oli hauska, vaikka oli hyvin ennalta arvattava läpi elokuvan. Siinä oli myös raivostuttavan kulutettuja juttuja, joten ei tuntunut omanlaiselta elokuvalta ollenkaan.

Blues Brothers 2000. Isot odotukset alkuperäisen jälkeen. Sama juoni uudelleen sijoitettuna, mutta tylsistettynä. John Goodman ei ole John Belushi ja päätähtien kemia ei toimi. Eikä oikein mikään muukaan. Tylsä läjäys.

Uusin batman oli surkea. Oli 1 leffa joka jäi kesken kun loppu kiinnostus puolivälissä. 

SAW 8 Jigsaw

Marian paratiisi. Taas näitä pimeitä, hiljaisia suomileffoja joissa vaan möllötetään. Siis miten näin huikeasta tarinasta ei irronnut vetävämpää tuotosta? Ilmeisesti leffakoulutus kieltää sujuvan tarinankerronnan ja runsaamman dialogin. Vain hiljainen mulkoilu, hämärässä, on sallittua. Ja mitään ei varsinaisesti saa tapahtua, tai jos tapahtuu niin ei kerrota katsojalle että kukamikämiksi.

Bonarina sen Pihla Viitalan epäselvä puhe. Eih.

Bridget Jones. Kirjat ovat mainioita, mutta elokuva surkea

Vierailija kirjoitti:

Smile oli osittain pettymys, mutta loppua kohden se oli hauska, vaikka oli hyvin ennalta arvattava läpi elokuvan. Siinä oli myös raivostuttavan kulutettuja juttuja, joten ei tuntunut omanlaiselta elokuvalta ollenkaan.

Siitä on iäisyys kun tuon näin, ja olin nuorikin, mutta muistan myös ettei auennut. Pitäisi katsoa se vielä ehkä..

Veronikan kaksoiselämä aikoinaan. Okei, olin epävarma nuori nainen ja deitin seurassa (josta tuli elokuva-alan osaaja). Mutta silloin tuo vaan ärsytti. Olihan siinä kauneutta ja musiikki (Zbygniew Preisner) aikaa kestävää, aidosti tunteikasta. 

Osui varmaan hermoon se, ettei ollut eteerinen kaunotar a la Irene Jacob (joka näytteli myös samaisen KIeslowskin Punaisen pääosan). 

Nyt kaikki nuo elokuvat saattaisi katsoa eri lailla. Ysärillä ehkä vielä korostui tämä siro parikymppinenen keskiluokkainen  yliopisto-opiskelijatyttö joka ikisessä pääosassa. Ihan kiva, että muunkinlaista naisosaa jo näkyy, kuin näitä haaveilevia eteerisiä jokapojan unelmia, jotka eivät kiukustu mistään.

Riemukupla. Olis pitäny olla vielä ilosempi.

David Lynchin elokuva Mulholland Drive.

Tuttava hehkutti, että on se on tosi hyvä leffa. Menin katsomaan. Lähdin kesken pois koska elokuva oli kamala, eikä siinä ollut päätä eikä häntää.

Mamma Mia-elokuvissa ärsyttää Abban musiikin pilaaminen kehnoilla laulajilla ja tuon musiikin yhdistäminen näihin lapsellisiin elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Marian paratiisi. Taas näitä pimeitä, hiljaisia suomileffoja joissa vaan möllötetään. Siis miten näin huikeasta tarinasta ei irronnut vetävämpää tuotosta? Ilmeisesti leffakoulutus kieltää sujuvan tarinankerronnan ja runsaamman dialogin. Vain hiljainen mulkoilu, hämärässä, on sallittua. Ja mitään ei varsinaisesti saa tapahtua, tai jos tapahtuu niin ei kerrota katsojalle että kukamikämiksi.

Bonarina sen Pihla Viitalan epäselvä puhe. Eih.

Suomalaisissa elokuvissa olisi paljon parannettavaa yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Smile oli osittain pettymys, mutta loppua kohden se oli hauska, vaikka oli hyvin ennalta arvattava läpi elokuvan. Siinä oli myös raivostuttavan kulutettuja juttuja, joten ei tuntunut omanlaiselta elokuvalta ollenkaan.

Siitä on iäisyys kun tuon näin, ja olin nuorikin, mutta muistan myös ettei auennut. Pitäisi katsoa se vielä ehkä..

Aa...

En tullut ajatelleeksi, että tuon nimisiä elokuvia voi olla useampiakin. Itse mainitsin tämän, joka nyt pyörii elokuvissa, eli on hyvin tuore elokuva.

Pianon pääosan hahmot ovat kaikki kuvottavan itserakkaita ja leffan olisi ilmeisesti tarkoitus kuvata emansipaatiota. Hahmot ovat vain ja ainoastaan mulkvisteja.

Mykkä nainen myydään postimyyntimorsiameksi. Mies on yksioikoinen ja joustamaton. Naisen tytär laitetaan äidin toimesta heittopussin rooliin, jossa tämä hakee pysyvyyttä, kun äiti jörnii itserakkaan Keitelin hahmon kanssa että saa jatkaa soittamista. Arvioissa tyttären toiminta leimataan usein vastuuttomaksi, mutta ehkei ole kovin järkevää myydä itseään jollekin hikiselle äijälle, "toteuttaa itseään" ja jättää tytär odottelemaan oven ulkopuolelle "metsään" - ja niinku olettaa että homma tulee toimimaan.

Hyvä elämä, todella vihaan tätä elokuvaa.

Elokuva saa onnellisen lopun, kun tämä idiootti palaa Keitelin hahmon luo, joka oli ehkä vähän mukavampi raiskari kuin ensimmäinen mies, mutta pohjimmiltaan raiskari kuitenkin. Naisen tytär on ainoa hahmo jota ymmärrän, ja joka ainoana hahmona olisi ansainnut enemmän. Sillä ei oikeastaan ollut ketään. Muija olisi saanut mennä sen pianonsa kanssa.

Useimmat kauhuleffat. Osa on kuin katselisi pikemminkin jotain huonomman puoleista draamaa kuin jotain kauhua. Osa on sitten älytöntä ja turhaa veren roiskimista ja suolen pätkiä. Joko tylsää tai sitten typerää.

Aluksi luulee, että nyt näkee jonkun hyvän leffan, mutta näkikin tosi huonon. Just kun luuli, että paskin raina on jo nähty, niin sitten tulee nähneeksi jonkun vielä huonomman.

Kaikenmaailman zombiefilmit olisi voineet jäädä tekemättä. Ihan tarpeeksi nähnyt, ettei enää tarvi mitään zombifilmiä ruveta katsomaan.