Argh, miksi työpaikkaa hakee aina jo joku työyhteisölle tuttu?!

Tuntematon hakija on aina riski. Voi olla sarjasaikuttaja tai muuten vaikea tyyppi. Tuttu yleensä tiedetään hyväksi, niin ei tule yllätyksiä.

Mä työskentelen virkatyössä ja virat on lakisääteisesti pakko laittaa auki. Arvaapa ärsyttääkö, kun lähes poikkeuksetta noihin virkoihin valitaan se viransijainen. Jos saisin valita, niin muuttaisin tuota lakia niin, että nämä jollekin pedatut paikat eivät edes tulisi auki. Menee aikaa ja rahaa hukkaan, kun järjestetään turhia työhaastatteluita.

Just kävin tällaisessa työhaastattelussa. Tiedän, että vakipaikkaan haastatellaan parikin hakijaa tuosta työpaikasta. (Nyt haettavassa tehtävässä on parempi palkka ja vaativampi työnkuva).

Näkyi kyllä haastattelussa, että vaikka tulimme juttuun haastattelijoiden kanssa, niin en tule saamaan tuota paikkaa. Ei kysytty, koska voisin aloittaa ja lopuksi sanottiin, että tieto valinnasta tulee sähköpostilla muutaman viikon päästä.

Onhan se vähän tabu, että tuttuja hakijoita suositaan. Syitä on monia. Pienillä paikkakunnilla sukulaisuussuhteet ja politiikka näkyy vahvasti. 

Tiedätkö miten vaikea on päästä eroon vaikka virassa olevasta työntekijästä, jos hän osoittautuu huonoksi työntekijäksi? Todella vaikeaa. Jos toinen ei tee jotain räikeää virhettä, mutta lusmuilee töiden kanssa tai myrkyttää työpaikan ilmapiirin niin asialle ei voi juuri tehdä mitään. Valmiiksi tutun ihmisen valinta on huomattavasti pienempi riski. Ei tarvitse pelätä millaiseksi työntekijäksi osoittautuu, jos on jo todettu ennestään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä työskentelen virkatyössä ja virat on lakisääteisesti pakko laittaa auki. Arvaapa ärsyttääkö, kun lähes poikkeuksetta noihin virkoihin valitaan se viransijainen. Jos saisin valita, niin muuttaisin tuota lakia niin, että nämä jollekin pedatut paikat eivät edes tulisi auki. Menee aikaa ja rahaa hukkaan, kun järjestetään turhia työhaastatteluita.

Tekisin saman muutoksen.

On todella inhottavaa, kun rekrytoinnit osoittautuvat tällaisiksi. Menee aikaa työhakemuksen tekemiseen, haastatteluun matkustaminen maksaa ja pitää järjestää sitä varten vapaata. Lopulta saat kuulla, että valitsivat sen ennestään heille tutun henkilön. 

Sen tutun työtavat ja työskentelymotivaatio tiedetään jo. Jos tuttu hakija on kokemuksella jo todettu hyväksi työntekijäksi, niin hän on varma valinta.

Tuntematon hakija voi sanoistaan ja vakuutteluistaan huolimatta osoittautua riitapukariksi, työnvälttelijäksi tai sitoutumattomaksi.

Sinun kannattaa itsekin hakeutua tutuksi. Niin se nykyään menee, että ensin luodaan verkostoa ja suhteita. Niitä saa luotua tekemällä pätkiä, sijaisuuksia ja tutustumalla alan ihmisiin. Pohjatyön jälkeen sinä oletkin se tuttu, jolla on parhaat mahdollisuudet saada vakipaikka.

Olin ulkopaikkakuntalainen hakija työhaastattelussa, myös tuttuja hakijoita oli. Työpaikan eräs toimitila oli remontoitu vasta ja yksi haastattelija kysyikin tosi johdattelevasti "Et varmaan ole käynyt tuossa remontoidussa toimitilassa, niin et tiedä miltä se näyttää ja tuskin olet käynyt siinä ennen remonttiakaan, mutta mitä ajattelet tuossa toimitilasta, millaista toimintaa siinä voisi järjestää?" Piti kyllä heti todeta, että kyllä kävin katsomassa tuon remontoidun toimitilan ennen haastatteluun tuloani ja olen kyllä kuvista/videoista nähnyt, miltä tila on näyttänyt ennen remonttia. Tämän jälkeen kerroin, mitä ajatuksia nykyisen tilan käyttömahdollisuuksista minulla on.

Haisi kyllä vähän siltä, että tutut hakijat ovat tuossa vahvoilla. Nimimerkillä yhä haastattelun tuloksia odotellessa.

Kaksipiippuinen juttu. Työyhteisössä tietenkin pieni piiri pyörii ja on käytännössä suljettu ulkopuolelle mutta Suomen voimakkaan lainsäädännön mukaan alkoholisairasta, työpaikkakiusaajaa tai sarjasaikuttajaa ei saa millään pois. 

Yhdessä tapauksessa yksityisyrittäjä joutui maksamaan monta kymmentä tuhatta kun juoppo jätti työt tekemättä eikä aina vaivautunut työpaikalle. Tähän päälle vielä kaikki oikeustunnossa vietetyt päivä missä juoppo oli lakimiehensä kanssa syyttämässä syrjinnästä.

Jos nyt mitään osaisi neuvoa niin ajoissa kesätöihin ja moniin eri harjoittelupaikkoihin, jos sellaisen saa, niin asia auttaa oikeassa työhaastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Sen tutun työtavat ja työskentelymotivaatio tiedetään jo. Jos tuttu hakija on kokemuksella jo todettu hyväksi työntekijäksi, niin hän on varma valinta.

Tuntematon hakija voi sanoistaan ja vakuutteluistaan huolimatta osoittautua riitapukariksi, työnvälttelijäksi tai sitoutumattomaksi.

Sinun kannattaa itsekin hakeutua tutuksi. Niin se nykyään menee, että ensin luodaan verkostoa ja suhteita. Niitä saa luotua tekemällä pätkiä, sijaisuuksia ja tutustumalla alan ihmisiin. Pohjatyön jälkeen sinä oletkin se tuttu, jolla on parhaat mahdollisuudet saada vakipaikka.

Olen vakituisessa työssä ja en voi lähteä työstäni sijaiseksi/määräaikaiseksi jonnekin. Virkavapaan ehdot on niin tiukat, että vain vanhempainvapaalle tai opintovapaalle voi jäädä, koska nämä ovat lakisääteisiä. On siis saatava jostain suoraan vakivirka tai irtisanouduttava nykyisestä tyhjän päälle, jotta voisi tehdä sijaisuuksia ja ehkä saada jalan oven väliin. 

-eri

Ei aina käy näin, kokemusta on! Hain paikkaa, jota haki myös useampi sisäinen hakija. Paikkaan valittiin ulkopuolinen hakija ja minä tulin toiseksi. Eivät siis olisi ottaneet sisäisiä hakijoita. Että voi näinkin käydä. :)

Yleensä määräaikaisen paikan voi helpommin saada talon ulkopuolelta. Vakituinen on haastavampi saada suorilta, ellei mahdoton.

Sanoin jo toisessa ketjussa tämän:

Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:

1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.

2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.

3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.

Kullä ne työt menee suhteilla edelleenkin

Ennen piti olla puolueen jäsenkirja. Entäs nyt.

Nyppii se, miten paljon vaivaa menee täysin hukkaan näissä "ollaan jo päätetty valmiiksi ottaa se tuttu, mutta ei voida sanoa sitä ääneen ja näön vuoksi haastatellaan" tapauksissa. Alallani ei makseta matkakuluja työhaastatteluista enää nykyään (ennen maksettiin). Tarjotaan työhaastattelua kasvotusten tai Teamsissä, mutta jos et mene paikan päälle niin koetaan, että et ole aidosti kiinnostunut paikasta. Yksi tällainen turha työpaikkahaku vie todella monta tuntia aikaa (hakemuksen tekeminen, matka-aika haastatteluun ja haastattelussa olo) ja rahaa. 

Minä sain vakipaikan kahden vuoden sijaisuuden jälkeen kun se avautui hakuun. Tein tätä paikkaa vt:nä joten olin tuttu työnanatajalle.

Pomo kehotti hakemaan, sanoi että paikka on sinun jos haet. Totta kai hain ja sain.

Minua ei häiritse se, että tuttu valitaan työhön, mutta ärsyttävintä on ravata haastatteluissa, kun tarkoitus ei olw edes palkata minua. Haastatelkaa ensin ne, jotka haluatte töihin, ja jos ne eivät ole sopivia, kutsukaa muita. Olin kerran ryhmähaastattelussa, jossa tiesin jo kesken haasttelun, ettei minua valita, sillä yksi hakijoista oli jo ennestään tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Kullä ne työt menee suhteilla edelleenkin

Ennen piti olla puolueen jäsenkirja. Entäs nyt.

Koskaan ei ole puoluetta multa kyselty. Vielä vähemmän jäsenkirjaa. Kysyttiin kyllä, että Ilves vai Tappara. Vastasin siihen, että Saipa.

Sain paikan.

Alallani nämä valmiiksi jollekin pedatut paikat tehdään ovelasti.

Haastatteluun kutsutaan kaikki hakeneet (yleensä 4-8 hakijaa), jotta kukaan ei riitauta sitä jälkikäteen, että ei saanut kutsua haastatteluun. Sitten valintaa perustellaan sillä, että se tuttu hakija suoriutui haastattelun perusteella parhaiten. Haastattelun tarkemmat tiedot eivät kuitenkaan ole julkisia, joten niitä ei saa käsiinsä mistään ja koska toisten haastatteluita ei pääse näkemään, niin paha noita on riitauttaa.

No ei kuule sekään ole hääviä, että olet sijaisena hoitoalan yksikössä ja haet useamman kerran vakipaikkaa. Usean kerran valituksi tulee joku talon ulkopuolinen kun halutaan saada lisää hoitajia taloon, että hoitajamitoitus riittää. Itse roikut löyhässä hirressä kuuden viikon välein ja jännität paljonko olet saanut työtunteja. Vajaan kahden vuoden jälkeen sentään sain vakipaikan.