Argh, miksi työpaikkaa hakee aina jo joku työyhteisölle tuttu?!

Tekisi mieli joskus soittaa ja kysyä, miten sattuikaan, että valitsivat sen jo valmiiksi työpaikassa olevan hakijan. En kuitenkaan kehtaa, kun alalla on pienet piirit.😅

Jos olisitte vaan riittävän hyviä työssänne niin tätäkään ongelmaa ei olisi...

Ainakin valtiolla on usein käytävällinen nuoria ja päteviä akateemisia harjoittelijoita jokaista virkaa kohti. Haut on pakko pistää avoimeksi ja vaikka pärjäisit haussa miten hyvin niin kyllä se paikka on jo täytetty.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa näille, ketkä vetoaa ulkopuolisen olevan riskivalinta: eiköhän nykyisin melkein jokaisessa vakituisessa työssä ole koeaika, useita kuukausia. Omalla työuralla kaikissa paikoissa on ollut 4-6 kk koeaika. Kyllä tuossa ajassa näkisi, onko se ulkopuolinen hyvä valinta ja jos ei ole, niin siihen on mahdollisuus puuttua. 

On olemassa porukkaa joka pokkana tetsaa sen koeajan ja kun koeaika on lusittu niin alkaa laiskottelu ja hommien teko päin peetä. Näin ainakin varastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa näille, ketkä vetoaa ulkopuolisen olevan riskivalinta: eiköhän nykyisin melkein jokaisessa vakituisessa työssä ole koeaika, useita kuukausia. Omalla työuralla kaikissa paikoissa on ollut 4-6 kk koeaika. Kyllä tuossa ajassa näkisi, onko se ulkopuolinen hyvä valinta ja jos ei ole, niin siihen on mahdollisuus puuttua. 

On olemassa porukkaa joka pokkana tetsaa sen koeajan ja kun koeaika on lusittu niin alkaa laiskottelu ja hommien teko päin peetä. Näin ainakin varastolla.

Eikä kaikki ongelmat näy lyhyessä ajassa. Esim. päihdeongelmaa voi piilotella ja My-ongelman suhteen voi olla koeaikana helpompi vaihe. Tiedän tapauksen, jossa vasta koeajan jälkeen työntekijän mielenterveysongelmat tulivat julki, kun sairastui psykoosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmeniä on toitotettu, että työpaikan saamiseksi pitää verkostoitua. Muista, kun meillekin lukiossa yli 20 v. sitten sanottiin näin.

Nyt kun tuo opetettu totuus on edessä, niin ollaan olevinaan niin maan pöyristyneitä, kun koulussa opetettu onkin totta.

Mars, verkostoitumaan siitä!

Verkostoitumisessa on ainakin omalla alallani aika monta ongelmaa:

-Mitenkäs verkostoidut koko Suomen laajuisesti eri toimijoiden kanssa? Töiden hakemisalue on laaja, mutta et mitenkään voi tuntea ihmisiä joka paikassa. Hyvällä tuurilla sinulla on tuttuja jossain. Kaikki eivät myöskään pääse/halua kotiseudulleen töihin, joten senkään varaan ei voi laskea.

-Niistä opiskelukavereista tulee työuran alkupuolella rivityöntekijöitä, ei johtajia. Eli tunnet muista työpaikoista rivityöntekijöitä, jotka kilpailevat kanssasi samoista paikoista. Sitten 20 v valmistumisesta voi olla tilanne, että se vuosikurssisi Viivi on esimiehenä jossain ja itse haet alaisen paikkaa.

-Osa alani piireistä on todella sisäänpäinlämpeäviä sisäpiirejä, joihin ei noin vain pääse. Nuo pienet porukat päättävät keskenään asioista, suosivat toisiaan jne. Siihen ei ulkopuolisella ole asiaa. Sukupuoli myös vaikuttaa: jotkut miesten hyvävelikerhot on sellaisia, ettei naisilla ole niihin mitään asiaa.

Minäkin olen miettinyt samaa tuosta verkostoitumisesta. Verkostoiduin paljonkin maisteriopintojen aikana toisten opiskelijoiden kanssa ja olen käynyt monissa lisäkoulutuksissa, joissa olen verkostoitunut muiden kurssilaisten kanssa. Mutta ei yksikään näistä ihmisistä ole mennyt minnekään esimieheksi. En minä ymmärrä mitä tämä verkostoitumiseni on hyödyttänyt.

Ei se verkostoituminen ole minulla ainakaan toiminut noin päin, että verkostoidun opiskelukavereiden kanssa, ja sitten odotan, että heillä on halu ja velvollisuus työllistää minut. Sellaiset hyväntekijät ovat hyvin harvassa. Opiskelukaverit ovat pitkin Suomea ja Eurooppaa, ja minä kuitenkin haluan työllistyä kotipaikkakuntani läheisyydessä.

Vaan se toimii paremmin toisin päin, eli kun tiedän mihin työpaikkaan haluan joskus tulevaisuudessa työllistyä, niin tutustun sen työpaikan ihmisiin, ja kerron heille suoraan, että jos siellä joskus avautuu tilaisuus, niin minä olen siitä kiinnostunut. Näin minua on kysytty kahteen eri paikkaan, kun työntekijä on oikeassa kohdalla muistanut, että minua kannattaisi kysyä sinne.

Siskoni sanoo samaa, että heillä työnantaja ilmoittaa, että on paikkoja auki, joten jos joku työntekijä tietää hyvän ehdokkaan, niin kannattaa pyytää hakemaan. Ja tietenkin siinä hakiessa pitää älytä kertoa, että se ja se kertoi tästä työpaikasta.

Luonnollisestikin sinun on pitänyt antaa itsestäsi hyvä vaikutelma, jos toivot jonkun suosittelevan sinua. Tiedän sellaisiakin ihmisiä, joita nimenomaan ei haluta töihin. Ei ole kauankaan siitä, kun tuli puhelu, että tietäisitkö ketään, joka osaisi xxx. Kun lupasin selvitellä asiaa, niin lisähuomautuksena tuli, että kunhan se vaan ei ole henkilö X.Y. Ei ollut tullut mieleenikään suositella tuota X.Y:tä, mutta olen aiemminkin saanut huomata, että tuota henkilöä nimenomaan ei haluta töihin. Että kannattaa tuollaisen maineen hankkimistakin varoa, siitähän ei sitten eroon pääse.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli joskus soittaa ja kysyä, miten sattuikaan, että valitsivat sen jo valmiiksi työpaikassa olevan hakijan. En kuitenkaan kehtaa, kun alalla on pienet piirit.😅

Sehän on tässä ketjussa jo parikin kertaa sanottu. Se valmiiksi testattu hakija on jo luotettavaksi todettu, joten miksi ottaa riskiä. Ei se ulkopuolinen hakija automaattisesti ole aina parempi kuin sisäinen hakija. Jollain meriiteillähän se sisäinen hakijakin on aikanaan taloon tullut. Ja siellä työskennellessään on saanut niitä meriittejä vain lisää.

Perehdytystä tarvii yleensä vähemmän, jos valitaan jo talossa sijaisena oleva - > resursseja säästyy. Näin "maallikkona" ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmeniä on toitotettu, että työpaikan saamiseksi pitää verkostoitua. Muista, kun meillekin lukiossa yli 20 v. sitten sanottiin näin.

Nyt kun tuo opetettu totuus on edessä, niin ollaan olevinaan niin maan pöyristyneitä, kun koulussa opetettu onkin totta.

Mars, verkostoitumaan siitä!

Verkostoitumisessa on ainakin omalla alallani aika monta ongelmaa:

-Mitenkäs verkostoidut koko Suomen laajuisesti eri toimijoiden kanssa? Töiden hakemisalue on laaja, mutta et mitenkään voi tuntea ihmisiä joka paikassa. Hyvällä tuurilla sinulla on tuttuja jossain. Kaikki eivät myöskään pääse/halua kotiseudulleen töihin, joten senkään varaan ei voi laskea.

-Niistä opiskelukavereista tulee työuran alkupuolella rivityöntekijöitä, ei johtajia. Eli tunnet muista työpaikoista rivityöntekijöitä, jotka kilpailevat kanssasi samoista paikoista. Sitten 20 v valmistumisesta voi olla tilanne, että se vuosikurssisi Viivi on esimiehenä jossain ja itse haet alaisen paikkaa.

-Osa alani piireistä on todella sisäänpäinlämpeäviä sisäpiirejä, joihin ei noin vain pääse. Nuo pienet porukat päättävät keskenään asioista, suosivat toisiaan jne. Siihen ei ulkopuolisella ole asiaa. Sukupuoli myös vaikuttaa: jotkut miesten hyvävelikerhot on sellaisia, ettei naisilla ole niihin mitään asiaa.

Minäkin olen miettinyt samaa tuosta verkostoitumisesta. Verkostoiduin paljonkin maisteriopintojen aikana toisten opiskelijoiden kanssa ja olen käynyt monissa lisäkoulutuksissa, joissa olen verkostoitunut muiden kurssilaisten kanssa. Mutta ei yksikään näistä ihmisistä ole mennyt minnekään esimieheksi. En minä ymmärrä mitä tämä verkostoitumiseni on hyödyttänyt.

Niinpä. Jos verkostoitumista miettii, niin pitäisi jotenkin päästä verkostoitumaan johtavassa asemassa olevien kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin omalla alallani pyörivät omissa piireissään ja tilaisuuksissaan. Koulutuksissakaan ei heihin törmää, koska ovat jo aiemmin nuo koulutukset käyneet.

Tämä ei pidä paikkansa kuin suurimmilla työnantajilla. Pienet ja keskisuuret työnantajat hyvin usein kysyvät työntekijöiltä ehdotuksia tai suosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopaikkakuntalaisena, ilman suhteita hain pari vuosikymmentä sitten erääseen määräaikaiseen työpaikkaan. Sen pätkän jälkeen työnantaja tarjosi seuraavalle vuodelle uutta pätkää. Samasta putiikista, vaikkakin toiselta osastolta oli haussa määräaikainen vuorotteluvapaan sijaisuus, jonka päätyttyä minut vakinaistettiin. Työn ohessa opiskelin ja sain muodollisen pätevyyden nykytöihini.

Näissä ongelma on, että ensin pitäisi mennä määräaikaisena johonkin. Jos on jumissa esimerkiksi vakituisessa työpaikassa, josta haluaisi pois, on tuo todella vaikea tilanne. Eikä määräaikaisissa ole mitään takuuta siitä, että varmasti avautuu vakipaikka. Monesti olen nähnyt, miten ammattikuntani työpaikkailmoituksissa lupaillaan määräaikaisuuden vakinaistuvan, mutta näin ei lopulta käykään.

Jos et ole valmis ottamaan riskejä, niin ei ihme, ettet mitään saavutakaan. Ei se näillä tuttuna valituksi tulleillakaan ole mennyt niin, että he ovat päättäneet, että kun menen tuohon määräaikaiseen, niin siitä aukeaa minulle myöhemmin vakituinen työ.

Niitä määräaikaisuuksia tehdään mahdollisesti useampia ja useammassa paikassa, jolloin jossain vaiheessa sattuma osuu kohdalle, ja jossain näistä työpaikoista, joissa on työskennellyt, avautuu vakituinen työ. Tietysti työt on pitänyt myös hoitaa hyvin ja pitää olla ollut joustava ja ystävällinen, jotta sinut todella halutaan siihen vakituiseen työhön. 

Meidän firmassa (yksityinen yritys) vakipaikat normi toimistotöissä täyttyvät aika pitkälti seuraavasti: Haetaan kesälomasijaistajia (yleensä opiskelijoita). Palkataan sopivimmat heistä myös tulevina vuosina. Valmistuessa tarjotaan parhaille vakipaikkaa, jos on avoinna. --> Ei tule huonoja rekrytointeja. Eihän se kivaa ole työnhakijoille, kun joutuu olemaan "pitkässä hirressä" muutaman vuoden ja mitään takuita tulevasta ei ole, mutta ymmärrän yrityksen tarpeen minimoida huonot rekryt, joten tämä on se todellisuus jonka kanssa joudutaan elämään.

Sitten vaativiin asiantuntijatehtäviin on huomattavasti vaikeampi saada osaajia. Varsinkin kun firma ei ole mediaseksikkäällä alalla. Tällöin ei ole varaa olla kranttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo toisessa ketjussa tämän:

Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:

1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.

2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.

3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.

No jaa. 

Jos Laura on tositosi hyvä työssään, niin hänelle loihditaan kyllä sijaisuuteen jatkoa jostain pätkistä. 

Sama koskee tietysti myös Tiinan ja Villen tilannetta. Todella hyvä tekijä kyllä halutaan töihin. 

Ulkopaikkakuntalaisten kohdalla me rekrytoijat myös soittelemme entisiin työpaikkoihin, ihan julkisesti. Lisäksi käytetään puskaradiota ja epävirallisia jutusteluja. Turun ja Oulun välillä esimerkiksi.

Nykyisin laitan virkaan tai toimeen palkatessani aina koeajan ensin. Kyllä se neljässä tai kuudessa kuukaudessa jo näkyy, kuka tarttuu töihin, hoksaa, tulee toimeen ja saa aikaiseksi. Ja kuka sitten taas ei.

Inhoan tätä "hyville tyypeille löytyy aina töitä". Ei löydy enää 2020-luvulla. Monet kavereistani roikkuvat pätkätöissä ja joutuvat vaihtamaan työpaikkaa, koska töitä ei yksinkertaisesti ole.

Mistä sinä tiedät, että sinun kaverisi ovat töissä näitä hyviä tyyppejä? Joku voi olla kaverina ihan kiva ja kanssasi samanmielinen, mutta ei sopeudu toisenmieliseen työyhteisöön, tai on siellä laiska tai valittaja. Tai minulla esimerkiksi on tuttu, entinen kaveri, joka on kaverina tosi kökkö, töykeä ja supertylsä, mutta työntekijänä hän on työnantajan mieleinen, koska on ahkera, vähään tyytyväinen ja joustaa työajoissa todella paljon. Tekee myös työtä, joka ei ole mediaseksikästä ja hakijoita on vähän tai ei yhtään, joten työnantaja haluaa pitää kiinni työntekijästä.

Minua risoo myös tämä omalla painolla. Toki mahtavaa että on henkilö, joka tuntee talon tavat, mutta vastapainoksi olisi kiva saada uusia tekijöitä. Kyllä uusi voi oppia myös talon tavoille, toki riskinä on että palkkaat juuri sen saikuttajan.

Paikan saaminen ei ole helppoa aina sisäisille hakijoillekaan. Olen ollut talossa sijaisena 10 vuotta (80 työsopparia). Meillä on jostain syystä tyylinä vakinaistaa nimenoman ulkopuolisia tai siirtää avoinna olevaan vakituiseen paikkaan jo vakituinen työntekijä toisesta yksiköstä. Kaikki tietävät, kenelle paikka on pedattu. Harmittaa näin pitkäaikaisena sijaisena olla aina valintojen ulkopuolella. Että olet hyvä työntekijä mutta et vakituisen paikan arvoinen. Se on vaikuttanut itsetuntooni musertavasti. En usko, että jaksan pätkätyöläisen elämää enää kauan.