Argh, miksi työpaikkaa hakee aina jo joku työyhteisölle tuttu?!

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo toisessa ketjussa tämän:

Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:

1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.

2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.

3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.

No jaa. 

Jos Laura on tositosi hyvä työssään, niin hänelle loihditaan kyllä sijaisuuteen jatkoa jostain pätkistä. 

Sama koskee tietysti myös Tiinan ja Villen tilannetta. Todella hyvä tekijä kyllä halutaan töihin. 

Ulkopaikkakuntalaisten kohdalla me rekrytoijat myös soittelemme entisiin työpaikkoihin, ihan julkisesti. Lisäksi käytetään puskaradiota ja epävirallisia jutusteluja. Turun ja Oulun välillä esimerkiksi.

Nykyisin laitan virkaan tai toimeen palkatessani aina koeajan ensin. Kyllä se neljässä tai kuudessa kuukaudessa jo näkyy, kuka tarttuu töihin, hoksaa, tulee toimeen ja saa aikaiseksi. Ja kuka sitten taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuosikymmeniä on toitotettu, että työpaikan saamiseksi pitää verkostoitua. Muista, kun meillekin lukiossa yli 20 v. sitten sanottiin näin.

Nyt kun tuo opetettu totuus on edessä, niin ollaan olevinaan niin maan pöyristyneitä, kun koulussa opetettu onkin totta.

Mars, verkostoitumaan siitä!

Verkostoitumisessa on ainakin omalla alallani aika monta ongelmaa:

-Mitenkäs verkostoidut koko Suomen laajuisesti eri toimijoiden kanssa? Töiden hakemisalue on laaja, mutta et mitenkään voi tuntea ihmisiä joka paikassa. Hyvällä tuurilla sinulla on tuttuja jossain. Kaikki eivät myöskään pääse/halua kotiseudulleen töihin, joten senkään varaan ei voi laskea.

-Niistä opiskelukavereista tulee työuran alkupuolella rivityöntekijöitä, ei johtajia. Eli tunnet muista työpaikoista rivityöntekijöitä, jotka kilpailevat kanssasi samoista paikoista. Sitten 20 v valmistumisesta voi olla tilanne, että se vuosikurssisi Viivi on esimiehenä jossain ja itse haet alaisen paikkaa.

-Osa alani piireistä on todella sisäänpäinlämpeäviä sisäpiirejä, joihin ei noin vain pääse. Nuo pienet porukat päättävät keskenään asioista, suosivat toisiaan jne. Siihen ei ulkopuolisella ole asiaa. Sukupuoli myös vaikuttaa: jotkut miesten hyvävelikerhot on sellaisia, ettei naisilla ole niihin mitään asiaa.

Minäkin olen miettinyt samaa tuosta verkostoitumisesta. Verkostoiduin paljonkin maisteriopintojen aikana toisten opiskelijoiden kanssa ja olen käynyt monissa lisäkoulutuksissa, joissa olen verkostoitunut muiden kurssilaisten kanssa. Mutta ei yksikään näistä ihmisistä ole mennyt minnekään esimieheksi. En minä ymmärrä mitä tämä verkostoitumiseni on hyödyttänyt.

Niinpä. Jos verkostoitumista miettii, niin pitäisi jotenkin päästä verkostoitumaan johtavassa asemassa olevien kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin omalla alallani pyörivät omissa piireissään ja tilaisuuksissaan. Koulutuksissakaan ei heihin törmää, koska ovat jo aiemmin nuo koulutukset käyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo toisessa ketjussa tämän:

Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:

1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.

2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.

3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.

No jaa. 

Jos Laura on tositosi hyvä työssään, niin hänelle loihditaan kyllä sijaisuuteen jatkoa jostain pätkistä. 

Sama koskee tietysti myös Tiinan ja Villen tilannetta. Todella hyvä tekijä kyllä halutaan töihin. 

Ulkopaikkakuntalaisten kohdalla me rekrytoijat myös soittelemme entisiin työpaikkoihin, ihan julkisesti. Lisäksi käytetään puskaradiota ja epävirallisia jutusteluja. Turun ja Oulun välillä esimerkiksi.

Nykyisin laitan virkaan tai toimeen palkatessani aina koeajan ensin. Kyllä se neljässä tai kuudessa kuukaudessa jo näkyy, kuka tarttuu töihin, hoksaa, tulee toimeen ja saa aikaiseksi. Ja kuka sitten taas ei.

Jos töitä ei ole ja työpaikan talous on tiukalla, niin ei sille huipulle sijaiselle vaan voi järjestää lisää töitä, jos rahaa palkkaamiseen ei yksinkertaisesti ole. Ja jos on vaikka virkatyöstä kyse, esim. opettaja, niin kyllä sen viran omistajan palatessa takaisin joutuu sijainen lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä työskentelen virkatyössä ja virat on lakisääteisesti pakko laittaa auki. Arvaapa ärsyttääkö, kun lähes poikkeuksetta noihin virkoihin valitaan se viransijainen. Jos saisin valita, niin muuttaisin tuota lakia niin, että nämä jollekin pedatut paikat eivät edes tulisi auki. Menee aikaa ja rahaa hukkaan, kun järjestetään turhia työhaastatteluita.

Tekisin saman muutoksen.

On todella inhottavaa, kun rekrytoinnit osoittautuvat tällaisiksi. Menee aikaa työhakemuksen tekemiseen, haastatteluun matkustaminen maksaa ja pitää järjestää sitä varten vapaata. Lopulta saat kuulla, että valitsivat sen ennestään heille tutun henkilön. 

Kerran olen tuollaisessa työhaastattelussa ollut ja kyllä sen jo haastattelun aluksi huomasi, ettei paikka ole oikeasti auki, vaan vain huonosti muotoillun lain takia pitää muodollinen hakuprosessi käydä läpi. Ja niihän siinä Tiedoksi toimitetussa päätöksessä sitten luki, että vakipaikkaan oli valittu työtä määräaikaisena jo hoitanut henkilö. Silloin harmitti. Vaan näin jälkeen päin ajatellen tuo valitsematta jääminen oli se tekijä, joka kannusti hankkimaan koulutusta ja vakityöpaikan toiselta alalta. Palkkakin nousi mukavasti.

Monilla aloilla kilpaillaan työpaikoista, varsinkin niistä, joissa palkka ja työnkuva on parempi. Kun omalla työpaikallani tuli auki tuollainen vaativampi esimiespesti, haki talon sisältä sitä 5 vakituista rivityöntekijää ja lisäksi iso joukko ulkopuolisia. Valitsivat kummasti erään vakituisesti meillä työskentelevän miehen. En usko, että ulkopuolisella olisi ollut mitään mahdollisuutta, kun tuo valittu henkilö on ollut talossa 15 v töissä.

Ulkopaikkakuntalaisena, ilman suhteita hain pari vuosikymmentä sitten erääseen määräaikaiseen työpaikkaan. Sen pätkän jälkeen työnantaja tarjosi seuraavalle vuodelle uutta pätkää. Samasta putiikista, vaikkakin toiselta osastolta oli haussa määräaikainen vuorotteluvapaan sijaisuus, jonka päätyttyä minut vakinaistettiin. Työn ohessa opiskelin ja sain muodollisen pätevyyden nykytöihini.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopaikkakuntalaisena, ilman suhteita hain pari vuosikymmentä sitten erääseen määräaikaiseen työpaikkaan. Sen pätkän jälkeen työnantaja tarjosi seuraavalle vuodelle uutta pätkää. Samasta putiikista, vaikkakin toiselta osastolta oli haussa määräaikainen vuorotteluvapaan sijaisuus, jonka päätyttyä minut vakinaistettiin. Työn ohessa opiskelin ja sain muodollisen pätevyyden nykytöihini.

Näissä ongelma on, että ensin pitäisi mennä määräaikaisena johonkin. Jos on jumissa esimerkiksi vakituisessa työpaikassa, josta haluaisi pois, on tuo todella vaikea tilanne. Eikä määräaikaisissa ole mitään takuuta siitä, että varmasti avautuu vakipaikka. Monesti olen nähnyt, miten ammattikuntani työpaikkailmoituksissa lupaillaan määräaikaisuuden vakinaistuvan, mutta näin ei lopulta käykään.

Vierailija kirjoitti:

Sen tutun työtavat ja työskentelymotivaatio tiedetään jo. Jos tuttu hakija on kokemuksella jo todettu hyväksi työntekijäksi, niin hän on varma valinta.

Tuntematon hakija voi sanoistaan ja vakuutteluistaan huolimatta osoittautua riitapukariksi, työnvälttelijäksi tai sitoutumattomaksi.

Sinun kannattaa itsekin hakeutua tutuksi. Niin se nykyään menee, että ensin luodaan verkostoa ja suhteita. Niitä saa luotua tekemällä pätkiä, sijaisuuksia ja tutustumalla alan ihmisiin. Pohjatyön jälkeen sinä oletkin se tuttu, jolla on parhaat mahdollisuudet saada vakipaikka.

Yleensä patalaiska venkuilija tai muuten harmiton nuuskimaan työpaikan epäkohtia siksi tuttu.

Näin on tehtävä. Otin riskin ja se kannatti vaikka on pelottavaa luopua vakityöstä

Kannattaa aina soittaa/laittaa viestiä ja kysyä, onko sisäisiä hakijoita. Kukaan esimies ei koskaan ole pahastunut tuosta kysymyksestä. Aina ovat kertoneet jos sisäisiä hakijoita on.

Yhden seikan olen huomannut: ne paikat, jotka ovat ihan aidosti auki ja työhön etsitään parasta hakijaa, kyllä huomaa. Näissä esimiehet ovat sisäisistä hakijoistani kysellessä sanoneet, että paikka on ihan aidosti auki ja ovat kehottaneet hakemaan. Viimeisimmässä paikassa taas kysäisin sisäisistä hakijoista kuullessani, että onko paikka aidosti auki ja onko minulla mahdollisuuksia tulla valituksi, niin esimies kehotti tekemään hyvän hakemuksen, eikä kommentoinut sen enempää. Päättelin, että mahdollisuuksia ei ole, kun sitä ei edes ääneen voida sanoa.

Pakko sanoa näille, ketkä vetoaa ulkopuolisen olevan riskivalinta: eiköhän nykyisin melkein jokaisessa vakituisessa työssä ole koeaika, useita kuukausia. Omalla työuralla kaikissa paikoissa on ollut 4-6 kk koeaika. Kyllä tuossa ajassa näkisi, onko se ulkopuolinen hyvä valinta ja jos ei ole, niin siihen on mahdollisuus puuttua. 

jos noita muka-auki-paikkoja ei avattais, niin ongelmaa ei ois

Tavallaan on ihan kivaa olla vuosi tai kaksi kotona ja harrastaa ja sitten 6 kuukautta palkkatukitöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo toisessa ketjussa tämän:

Te, ketkä käskette ensin hakeutumaan sijaiseksi ja sitä kautta saamaan viran. Ei se niin vaan mene, aika usein sen sijaan käy näin:

1. Laura tekee viransijaisuuksia ympäri Suomen ja joutuu muuttamaan aina töiden perässä uuteen paikkaan. Lauralla on huonoa onnea ja hänen kohdalleen osuu vain sijaisuuksia, joille ei ole luvassa jatkoa. Lauran ainoa vaihtoehto on jatkaa noita sijaisuuksia ja toivoa, että jossain vaiheessa osuu kohdalle sijaisuus, joka avautuu vakituiseksi paikaksi.

2. Ville pohtii, lähteekö tekemään viransijaisuutta työpaikkaan X, Y vai Z. Ville valitsee paikan Y, jossa tarjotaan viransijaisuutta pisimmäksi ajaksi eli 1,5 vuodeksi. Ville valitsi huonosti, sillä työpaikassa Z olisi avautunut 6 kk sijaisuuden jälkeen virka, mutta Villen kieltäydyttyä tuosta paikasta Kalle meni työpaikkaan Z sijaiseksi ja tuli valituksi virkaan. Ville ei voinut etukäteen tietää, että juuri tuossa työpaikassa avautuu virka ja sekös Villeä harmittaa.

3. Tiina on vakituisessa virassa Oulussa, mutta haluaisi muuttaa puolison perässä Turkuun. Tiina yrittää hakea vakituisia virkoja Turun seudulta, mutta paikkoja avautuu vain harvoin. Kun joku paikka tulee auki, on siihen katsottu henkilö jo valmiiksi talon sisältä. Tiina joutuu miettimään, irtisanoutuuko vakituisesta virasta Oulussa ja muuttaa Turkuun, jossa on ehkä tiedossa joku sijaisuus eikä vakituisen paikan saamisesta ole mitään varmuutta. Riski on Tiinasta iso alalla, jossa vakituisia paikkoja on vain vähän ja suurin osa niistä menee talon sisällä olevalle.

No jaa. 

Jos Laura on tositosi hyvä työssään, niin hänelle loihditaan kyllä sijaisuuteen jatkoa jostain pätkistä. 

Sama koskee tietysti myös Tiinan ja Villen tilannetta. Todella hyvä tekijä kyllä halutaan töihin. 

Ulkopaikkakuntalaisten kohdalla me rekrytoijat myös soittelemme entisiin työpaikkoihin, ihan julkisesti. Lisäksi käytetään puskaradiota ja epävirallisia jutusteluja. Turun ja Oulun välillä esimerkiksi.

Nykyisin laitan virkaan tai toimeen palkatessani aina koeajan ensin. Kyllä se neljässä tai kuudessa kuukaudessa jo näkyy, kuka tarttuu töihin, hoksaa, tulee toimeen ja saa aikaiseksi. Ja kuka sitten taas ei.

Inhoan tätä "hyville tyypeille löytyy aina töitä". Ei löydy enää 2020-luvulla. Monet kavereistani roikkuvat pätkätöissä ja joutuvat vaihtamaan työpaikkaa, koska töitä ei yksinkertaisesti ole.

Jep! Yo-sairaalassa töissä ja jokaikiseen osastonhoitajan tms.paikaan on samat talon sisäiset hakijat ja he siis pyörivät muutamalla osastolla piiri-pieni pyörii leikkiä.

Mä oon tän kuukauden täällä oh ja sä aoh, sit vaihdetaan ja ens kuussa tämän paikan aoh, on tuon paikan oh jne. Kymmeneen vuoteen ei ole nähyt yhtään uutta naamaa!! 

Saattais kovasti virkistää joskus johtamista ja ehkä jotain ikiaikaisia toimintamalleja saataisiin kitkettyä pois ja joku aivan "ulkopuolinen" lähijohtaja!

Nepotismi.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa näille, ketkä vetoaa ulkopuolisen olevan riskivalinta: eiköhän nykyisin melkein jokaisessa vakituisessa työssä ole koeaika, useita kuukausia. Omalla työuralla kaikissa paikoissa on ollut 4-6 kk koeaika. Kyllä tuossa ajassa näkisi, onko se ulkopuolinen hyvä valinta ja jos ei ole, niin siihen on mahdollisuus puuttua. 

Tämähän ei ole ainut puoli, kun suositaan tuttuja hakijoita. Sen tutun kohdalla valitsematta jättäminen on myös oma ongelmansa ja herkästi heijastuu työporukan dynamiikkaan. Minut valittiin kerran kesätöistä tutun hakijan ohi vakituiseen paikkaan ja sain tuntea asian nahoissani. Heti alkuun muutama työntekijä ilmoitti, että olisivat halunneet paikalleni sen tuttunsa ja jo valmiiksi olivat päättäneet, että eivät pidä minusta (vaikka emme siis tunteneet ennestään ollenkaan). Tulinkin aika rankasti kiusatuksi noiden muutamien työntekijöiden taholta ja jouduinkin lopulta vaihtamaan muuhun työhön, kun en kestänyt kiusaamista.

Jos kerrankaan päivässä saan keiton kanssa syödä, niin työnhaku simputukseen en enää mene.

.

Mä alan olla todella väsynyt tuon työnhakuteatterin kanssa. Työpaikat alallani ovat jo kauan olleet kiven alla, vakituisia paikkoja avautuu harvoin ja osa menee ilman, että tulee koskaan julkisesti hakuun. Silti eniten sapettaa ne, jotka on pakko laittaa auki, koska laki velvoittaa. Olen päässyt näihin haastatteluihin, mutta nopeasti käy haastattelussa ilmi, ettei kannata odottaa tulevansa valituksi. Kysymykset on monesti puolueellisia ja osa on työn kannalta täysin epärelevantteja. Kysymykset ovat sellaisia, että niissä jo valmiiksi ko. työpaikan tunteva on aivan eri tavalla vahvoilla.

Jos saisin valita, niin työhaastatteluissa joku haastattelijoista olisi täysin ulkopuolinen asiantuntija, jotta päätöstä ei tehtäisi pienen sisäpiirin kesken. Tällainen positiivinen kokemus oli eräästä haastattelusta, jossa oli mukana psykologi arvioimassa meitä hakijoita. En tullut valituksi, jäin varasijalle, mutta haastattelusta jäi reilu ja tasapuolinen olo.

Harvassa on ne hyvät työt, joista kovin moni ei olisi kiinnostunut. Hyviin paikkoihin/hyvällä palkalla/mielenkiintoisella työnkuvalla löytyy varmasti kiinnostuneita.