Ruusukimppu ja suklaarasia anteeksipyyntölahjana vaimolle?

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Tämän, kysyn lähinnä siitä näkökulmasta, että onko AP:lle OK, jos hänen äitinsä puhuu rumasti AP:n vaimosta.

Viikko puhumatta. Tsiisus.

Tuskin auttaa

Riitely on turhaa, mies on syntynyt häviäjäksi naisiin verrattuna. Osta itsellesi sopivaa likööriä ja kuuntele naisen kuullen Motörheadia. Kyllä vaimo leppyy kun näkee miehensä kärsivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Siinä tapauksessa vaimosi pyytää anteeksi. Paitsi, jos on haukkunut äitiäsi ihan oikeasta syystä.

Enpä ole vielä keksinyt, miten haukutaan oikeasta syystä. Haukkuminen on aina väärin.

Aikuinen keskustelee ja tuo epäkohtia esille, ei hauku.

Kulissiliiton ongelmia. Pyhäjeesus! Älkää ottako noin v!ttumaisia edustusrouvia. Riemurasia pellolle ja Kitty tilalle.

Yleisesti ottaen - sinä tunnet vaimosi parhaiten ja tiedät auttaisiko ruusut ja suklaarasia vai ei. Ihmiset ovat kovin erilaisia eivätkä kaikki pidä noista tai eivät välttämättä halua riitaan mitään lahjomista. 🙂

Itse riidan aiheesta kommentoin, että jos vaimosi tosiaan sanoi pahasti äidistäsi, en kannata mitään lahjoja. Ethän sinä yksin ole väärässä ja onhan hänen pyydettävä sinultakin anteeksi. Ehkä voisit vain yrittää keskustella ja saada sovintoa alulle ilman mitään krumeluureja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Tämän, kysyn lähinnä siitä näkökulmasta, että onko AP:lle OK, jos hänen äitinsä puhuu rumasti AP:n vaimosta.

Tähän minäkin haluaisin aloittajalta vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Siinä tapauksessa vaimosi pyytää anteeksi. Paitsi, jos on haukkunut äitiäsi ihan oikeasta syystä.

Enpä ole vielä keksinyt, miten haukutaan oikeasta syystä. Haukkuminen on aina väärin.

Aikuinen keskustelee ja tuo epäkohtia esille, ei hauku.

Ollaanpas sitä nyt fiksua ja filmaattista.

Vierailija kirjoitti:

Viikko puhumatta. Tsiisus.

Tuskin auttaa

Savolaiselle ehkä kova paikka mutta länsirannikolla normaalia käyttäytymistä. Sitä voi puhua sitten kun tulee jotain oikeesti tärkeää sanottavaa.

Täällähän ei tiedetä yhtään, millainen ap:n äiti on. Jos on yhtään sellainen kuin minun äitini tai mummoni – narsisteja tai vähintäänkin luonnevikaisia koko suku täynnä – en ihmettelisi, jos puolisoni ei haluaisi heitä kylään. En minä itsekään halua.

Jos ap ei halua tilanteen enää ikinä toistuvan, hänen on parasta etsiä sellainen vaimo, josta anoppi tykkää.

Kyllä mä tykkäisin, vaikka aika kliseisiä lahjoja nuo ovatkin. Tosin ihan puhuminenkin riittäisi varsin hyvin ilman lepyttelylahjoja :)

Jos ei se naapurin sinkkunainen ala pyöristymään vatsan kohdalta, arvelen kukkien ja suklaarasian riittävän.

Vaimo saa pyytää AP:n äidiltä anteeksi, jos on tätä syyttä loukannut. Jos ei tätä kykene tekemään niin skisma äidin ja vaimon väliltä ei katoa ikinä. Tämä olisi ihan selvä keissi, jos äiti olisi antanut jotain aihetta haukkumiseen.

Keskinäiset riitansa sitten sopivat miten sopivat. 

Tulee mielikuva pariskunnasta, jossa mies on mammanpoika joka puolustaa aina äitiään ja on äitinsä puolella ja näkee tämän vain positiivisessa valossa huolimatta siitä mitä äiti tekee. Vaimo alkaa olemaan kypsä tilanteeseen ja haluaisi miehen (ei siis poikaa) joka ei ole enää napanuorassa äitiinsä.

Tätä näyttää olleen jo useamman vuoden, koska alussa vaimo on varmasti uskonut että tilanne muuttuu, ja alkuvaiheen rakastuneessa tilassa tuo ei välttämättä ärsytä, kun taas myöhemmin kun miehen pitäisi olla yhtä perheensä (vaimon ja lastensa kanssa), niin vaimolla alkaa hermo pätkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Rakastan molempia naisia yhtä paljon.

Tuossapa syy. Vaimoa pitää rakastaa eniten sekä omia lapsia, jos niitä on.

Nyt menet ja sanot että et jaksaisi mykkäkoulua enää, voitaisko sopia.

Kerrot että tilanne tuntuu pahalta ja kysyt miksi naisesi loukkaantui niin että alkoi haukkumaan. Kokeeko jäävänsä kakkoseksi?

Joskus seurustelin miehen kanssa, jolle äiti oli joku ylijumala. Hienoa on että vanhempiaan kunnioitetaan. Mutta tää mies lörpöttteli joka asian äidilleen, soitteli joka päivä kyselemässä jotain pullaohjeita ja elämänneuvoja. Usein kysyi multa jotain ja sit soitti äidilleen että "mirkku tekisi asian tällä tavalla, mitä mieltä sinä olet äiti".

Tosi usein kuulu sitä että, "äiti sanoi, että tämä pitäisi tehdä noin" 🤦

Oli kuin olisi ollut toinen nainen talossa ja mulla ei mitään sananvaltaa.

Olen itsekin yhteydessä vanhempiin ja he ovat rakkaita, mutta osaan sentään tehdä omat päätökseni kysymättä äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Onnellisessa parisuhteessa vaimo on aina oikeassa, sinä olet ulkoruokinnassa, kun et ymmärtänyt tätä.

Ihan 100 varma että nyt on jotain mitä jätät kertomatta! Ei vaimosi ole huvikseen arvostellut äitiäsi, jotain on tämän takana minkä vuoksi vaimo on toiminut näin. Ja tosiaan, koti on myös vaimosi. Ei sinne tule ketään yöksi ilman yhteistä päätöstä! Ja jos sinä vielä asetut äitisi puolelle, aikuinen mies, niin sekin kyllä kertoo jo jotain.

Ignoorasit vaimosi kokemuksen ja tunteet äitiäsi kohtaan.? Emmehän tiedä, haukkuiko hän äitiäsi, vai kertoiko hän, miten kokee äitisi ja vierailut teidän luona ja sinä koit asian haukkumisena.

Ehkäpä äitisi kohtelee vaimosi huonosti ja siksi äitisi vierailu olisi vaikea pala vaimollesi. Ehkäpä vaimosi joutuu vierailun ajan toimimaan emäntänä sinua ja äitiä palvellen, jolloin viikon töistä palautuminen ei viikonloppuna onnistu?

Keskustelkaa asia, kuunnelkaa ja kohdatkaa toistenne ajatukset, kokemukset ja tunteet ilman lahjuksia.

Kyllä mä leppyisin ja aina kiukuttelenkin tasan niin pitkään että mieheni tuo kukkia tai muun lahjan.