Ruusukimppu ja suklaarasia anteeksipyyntölahjana vaimolle?

Vierailija kirjoitti:

Ignoorasit vaimosi kokemuksen ja tunteet äitiäsi kohtaan.? Emmehän tiedä, haukkuiko hän äitiäsi, vai kertoiko hän, miten kokee äitisi ja vierailut teidän luona ja sinä koit asian haukkumisena.

Ehkäpä äitisi kohtelee vaimosi huonosti ja siksi äitisi vierailu olisi vaikea pala vaimollesi. Ehkäpä vaimosi joutuu vierailun ajan toimimaan emäntänä sinua ja äitiä palvellen, jolloin viikon töistä palautuminen ei viikonloppuna onnistu?

Keskustelkaa asia, kuunnelkaa ja kohdatkaa toistenne ajatukset, kokemukset ja tunteet ilman lahjuksia.

Niin, tai mitä jos se kuitenkin onkin vaimo joka tässä on tehnyt väärin? Täysin mahdoton ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Jos asetut äitisi puolelle vaimoasi vastaan, mieti mistä on kysymys.

Esim. minun anoppini piikitteli minua vuosikymmenet silloin, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Olin vastuussa kaikesta hänen mielestään negatiivissa perheeni asioissa. (Tarkoittaa, että teimme ratkaisuja itsenäisesti esim. asumispäätöksissä ja jopa lapsiluvussa :D.)

Muiden kuullen oli mielinkielin.

Jos tällaiseen viittaavastakaan on kysymys täydellisen äitisi käytöksessä, niin kuuntelisin vaimon viestiä.

Lukisin Raamatusta ajatuksella asianomaisen kohdan ("mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa"). Aivan ilman uskonnollisia sivumerkityksiä.

Voit myös kerrata Kantelettaresta miniän asemaa koskevat runot.

Vanha kansa tiesi, mistä puhui.

Mieti,haluatko viettää loppuelämäsi ihanan vaimon kanssa yhdessä, vai päästätkö sinua "aidosti" rakastavan äitisi manipuloimaan suhdettanne. Usko huviksesi, vaimoa voit vaihtaa, mutta mahdollisesti manipuloiva äitisi seuraa myös uuteen suhteeseen.

Parhaat edellytykset toimiviin suhteisiin luot, kun teet äidillesi selväksi, että sinä ja vaimosi olette yhtä ja muut kunnioittavat teidän suhdettanne tai itkevät ja kunnioittavat.

Oliko ensimmäinen kerta kun kukaan sanoi ikävästi äidistäsi?

Joskus ne sanomiset ovat totta, luultavasti vaimon ikävä sanominen perustuu hänen kokemukseensa.

Arvioi tilannetta neutraalisti kummankin kannalta - siis noiden naisten.

Tarkastele myös omaa ajattelutapaasi.

Oletko yhä se äidin pikkumies, jolle äiti on idoli ja puhaltaa pipit ym. Vai oletko aikuinen, joka ei ole vielä tajunnut, että kun elämään astuu puoliso, äidistä tulee sinullekin toinen aikuinen, jolta odotetaan aikuista käytöstä suhteessa sinuun ja vaimoosi.

Suhteessanne on aika isoja ongelmia, kun pidätte mykkäkoulua viikon. Toivottavasti teillä ei ole lapsia. 

Luulen, että ongelma on aika iso eikä sitä silloin ratkaista ruusuilla ja suklaalla. Kotinne on myös vaimosi koti ja häneltä kysymättä sinne ei kutsuta vieraita. Mahdollisesti anoppi puuttuu liikaa elämäänne etkä kykene näkemään tilannetta vaimosi kannalta. Hän ei halua viettää viikonloppua äitisi kanssa enkä kyllä yhtään ihmettele. 

Avaa asiallinen keskustelu aiheesta, pyydä anteeksi loukkaavia sanojasi. Pohdi tosiaan tilannetta siltä kannalta, että aikuinen mies on oman vaimonsa eikä äitinsä puolella.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Kuulostaa todella pikkumaiselta ihmiseltä vaimosi, jos pitää viikon mykkäkoulua kun käytöksestään on huomautettu, eikä osaa edes hävetä puheitaan.

Tuollaiselta en anteeksi pyytäisi.

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Miksi hän kommentoi äitiäsi? Oliko äitisi tehnyt jotain? Jos oli, niin miksi sanoit pahasti? Jos äitisi ei ollut tehnyt mitään, niin miksi haluat äitiäsi haukkuvan vaimon takaisin?

Äitini ei ole tehnyt väärää mutta vaimo ei käyttäytynyt tarpeeksi kunnioittavasti eikä halunnut äitini tulevan viikonlopuksi luoksemme ja kaikkea muuta. Vaimo haukkui äitiäni ja sitä en siedä ja vaimo veti hermot kun en ollut vaimon puolella vaan äitini.

Onko  mammasi osoittanut kunnioittavansa vaimoasi ja samalla sinua?

Aika kliseinen lahja. Koita sisällyttää jotain henkilökohtaisempaa, vaikka kortti johon kirjoitat asioita, josta pidät hänessä. Älä vertaa menneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Rakastan molempia naisia yhtä paljon.

Sydämeen ei mahdu kahta ämmää.

Joudut asettamaan jomman kumman ykköseksi.

Jos se on äitisi, kannattaa erota heti ja siirtyä kulttuuriin, jossa vanhempasi valitsevat sinulle vaimon, eikä rakkaus rasita suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Rakastan molempia naisia yhtä paljon.

:D

Vierailija kirjoitti:

Tulee mielikuva pariskunnasta, jossa mies on mammanpoika joka puolustaa aina äitiään ja on äitinsä puolella ja näkee tämän vain positiivisessa valossa huolimatta siitä mitä äiti tekee. Vaimo alkaa olemaan kypsä tilanteeseen ja haluaisi miehen (ei siis poikaa) joka ei ole enää napanuorassa äitiinsä.

Tätä näyttää olleen jo useamman vuoden, koska alussa vaimo on varmasti uskonut että tilanne muuttuu, ja alkuvaiheen rakastuneessa tilassa tuo ei välttämättä ärsytä, kun taas myöhemmin kun miehen pitäisi olla yhtä perheensä (vaimon ja lastensa kanssa), niin vaimolla alkaa hermo pätkimään.

Mulle tuli ihan sama mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Jos asetut äitisi puolelle vaimoasi vastaan, mieti mistä on kysymys.

Esim. minun anoppini piikitteli minua vuosikymmenet silloin, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Olin vastuussa kaikesta hänen mielestään negatiivissa perheeni asioissa. (Tarkoittaa, että teimme ratkaisuja itsenäisesti esim. asumispäätöksissä ja jopa lapsiluvussa :D.)

Muiden kuullen oli mielinkielin.

Jos tällaiseen viittaavastakaan on kysymys täydellisen äitisi käytöksessä, niin kuuntelisin vaimon viestiä.

Lukisin Raamatusta ajatuksella asianomaisen kohdan ("mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa"). Aivan ilman uskonnollisia sivumerkityksiä.

Voit myös kerrata Kantelettaresta miniän asemaa koskevat runot.

Vanha kansa tiesi, mistä puhui.

Mieti,haluatko viettää loppuelämäsi ihanan vaimon kanssa yhdessä, vai päästätkö sinua "aidosti" rakastavan äitisi manipuloimaan suhdettanne. Usko huviksesi, vaimoa voit vaihtaa, mutta mahdollisesti manipuloiva äitisi seuraa myös uuteen suhteeseen.

Parhaat edellytykset toimiviin suhteisiin luot, kun teet äidillesi selväksi, että sinä ja vaimosi olette yhtä ja muut kunnioittavat teidän suhdettanne tai itkevät ja kunnioittavat.

Kirjoitat pitkän selostuksen vaikka et tiedä millainen vaimo tässä on kyseessä. Ei ne vaimot ja miniätkään aina mitään ihania ole luonteeltansa.

Aloituksessa ei pysytty vaimon ja äidin paremmuutta, vaan anteeksipyyntölahjaa.

Ap"n tulisi tuntea vaimonsa, jotta tietää, mitä rakkauden kieltä hän puhuu.

Gary Chapman on kirjoittanut kirjassaanRakkauden kieliviidestä rakastamisen tavasta, jotka ovat:

1. Sanat

2. Yhdessä vietetty aika

3. Lahjat

4. Auttaminen ja palveleminen

5. Fyysinen kosketus

Rakkauden kieli on paitsi tapa osoittaa itse rakkautta, mutta myös vastaanottaa rakkautta.Nämä kaksi voivat olla eri kieliä.Itse esimerkiksi olen kova auttamaan ja palvelemaan, mutta minä itse ymmärrän, että minua rakastetaan, kun saan puhua, viettää aikaa rakkaitteni kanssa ja minua kosketaan.

Ristiriitoja ihmissuhteissa voi syntyä siitä, että rakkauden kielet eroavat kovasti toisistaan. Jos koen antavani rakkautta palvelemalla ja auttamalla, ja jos toiselle se ei ole mikään juttu vaan hän kaipaisi lahjoja, koen tulleeni torjutuksi ja toinen kokee itsensä hylätyksi.Jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, on tärkeää miettiä omaa ja läheisten tapaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan.

Mä en kyllä innostuis siitä suklaarasiasta, kukista kylläkin. Mutta vaatisin myös kokovartalohierontaa, jos kerta haluat vielä lepytellä raajatkin.

 Varmasti ap tunnet vaimosi hyvin, niin tiedät mistä hän pitää. Minulle mieheni ei koskaan toisi kukkia ja suklaata koska hän tietää että heittäisin ne roskiin mutta vilpitön anteeksipyyntö kelpaisi. Tosin sellaista tilannetta ei koskaan tule että haukkuisin mieheni äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette ja mitä sä olet tehnyt?

Vaimo kommentoi ikävään sävyyn äitiäni ja sanoin siitä viikko sitten pahasti takaisin vaimolle ja suutuimme toisillemme.

Jos asetut äitisi puolelle vaimoasi vastaan, mieti mistä on kysymys.

Esim. minun anoppini piikitteli minua vuosikymmenet silloin, kun kukaan ei ollut kuulemassa. Olin vastuussa kaikesta hänen mielestään negatiivissa perheeni asioissa. (Tarkoittaa, että teimme ratkaisuja itsenäisesti esim. asumispäätöksissä ja jopa lapsiluvussa :D.)

Muiden kuullen oli mielinkielin.

Jos tällaiseen viittaavastakaan on kysymys täydellisen äitisi käytöksessä, niin kuuntelisin vaimon viestiä.

Lukisin Raamatusta ajatuksella asianomaisen kohdan ("mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa"). Aivan ilman uskonnollisia sivumerkityksiä.

Voit myös kerrata Kantelettaresta miniän asemaa koskevat runot.

Vanha kansa tiesi, mistä puhui.

Mieti,haluatko viettää loppuelämäsi ihanan vaimon kanssa yhdessä, vai päästätkö sinua "aidosti" rakastavan äitisi manipuloimaan suhdettanne. Usko huviksesi, vaimoa voit vaihtaa, mutta mahdollisesti manipuloiva äitisi seuraa myös uuteen suhteeseen.

Parhaat edellytykset toimiviin suhteisiin luot, kun teet äidillesi selväksi, että sinä ja vaimosi olette yhtä ja muut kunnioittavat teidän suhdettanne tai itkevät ja kunnioittavat.

Kirjoitat pitkän selostuksen vaikka et tiedä millainen vaimo tässä on kyseessä. Ei ne vaimot ja miniätkään aina mitään ihania ole luonteeltansa.

Tiedätkö sinä, millainen vaimo / äiti on kysymyksessä.? Esitin mahdollisen kuvion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpi, äiti vai vaimo? Kumpaa rakastat enemmän?

Tämän, kysyn lähinnä siitä näkökulmasta, että onko AP:lle OK, jos hänen äitinsä puhuu rumasti AP:n vaimosta.

En suvaitse puhumista niin vaimosta kuin äidistäni.

Vierailija kirjoitti:

Oliko ensimmäinen kerta kun kukaan sanoi ikävästi äidistäsi?

Joskus ne sanomiset ovat totta, luultavasti vaimon ikävä sanominen perustuu hänen kokemukseensa.

Arvioi tilannetta neutraalisti kummankin kannalta - siis noiden naisten.

Tarkastele myös omaa ajattelutapaasi.

Oletko yhä se äidin pikkumies, jolle äiti on idoli ja puhaltaa pipit ym. Vai oletko aikuinen, joka ei ole vielä tajunnut, että kun elämään astuu puoliso, äidistä tulee sinullekin toinen aikuinen, jolta odotetaan aikuista käytöstä suhteessa sinuun ja vaimoosi.

Ensimmäinen kerta kun vaimo kommentoi ikävästi äidistäni. Äitini kanssa olemme läheisiä mutta olen aikuinen mies ja rakastan molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ensimmäinen kerta kun kukaan sanoi ikävästi äidistäsi?

Joskus ne sanomiset ovat totta, luultavasti vaimon ikävä sanominen perustuu hänen kokemukseensa.

Arvioi tilannetta neutraalisti kummankin kannalta - siis noiden naisten.

Tarkastele myös omaa ajattelutapaasi.

Oletko yhä se äidin pikkumies, jolle äiti on idoli ja puhaltaa pipit ym. Vai oletko aikuinen, joka ei ole vielä tajunnut, että kun elämään astuu puoliso, äidistä tulee sinullekin toinen aikuinen, jolta odotetaan aikuista käytöstä suhteessa sinuun ja vaimoosi.

Ensimmäinen kerta kun vaimo kommentoi ikävästi äidistäni. Äitini kanssa olemme läheisiä mutta olen aikuinen mies ja rakastan molempia.

Uskallatko paljastaa miten kommentoi? Ulkonäköä, käytöstä, luonnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ensimmäinen kerta kun kukaan sanoi ikävästi äidistäsi?

Joskus ne sanomiset ovat totta, luultavasti vaimon ikävä sanominen perustuu hänen kokemukseensa.

Arvioi tilannetta neutraalisti kummankin kannalta - siis noiden naisten.

Tarkastele myös omaa ajattelutapaasi.

Oletko yhä se äidin pikkumies, jolle äiti on idoli ja puhaltaa pipit ym. Vai oletko aikuinen, joka ei ole vielä tajunnut, että kun elämään astuu puoliso, äidistä tulee sinullekin toinen aikuinen, jolta odotetaan aikuista käytöstä suhteessa sinuun ja vaimoosi.

Ensimmäinen kerta kun vaimo kommentoi ikävästi äidistäni. Äitini kanssa olemme läheisiä mutta olen aikuinen mies ja rakastan molempia.

Uskallatko paljastaa miten kommentoi? Ulkonäköä, käytöstä, luonnetta?

Äidilläni ja vaimolla on ollut tähän saakka läheiset ja lämpimät välit mutta vaimoni kiukkuisena tiuskaisi minulle että äitini ottaa kaikessa aina minun puoleni ja puuttuu vaimon mielestä liikaa meidän asioihin kertomalla viisaan ja vanhemman näkemyksensä. Minusta äitini ei ole koskaan änkenyt väliin ja tietysti kuuntelen myös äitini mielipiteen vaikeissa asioissa etenkin. Vaimo sanoi ettemme aio osallistua kuukauteen yhteisille päivällisille ja anopin on turha kysellä poikansa (minun) mielipidettä osallistumisesta koska vaimo on näin päättänyt. Äitini luonnollisesti pahoitti mielensä ja on kohdellut vaimoa kuin omaa tytärtään. Ja pyysin vaimolta anteeksi kukin ja suklaarasialla kun haukuin vaimoa lapselliseksi kakaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ensimmäinen kerta kun kukaan sanoi ikävästi äidistäsi?

Joskus ne sanomiset ovat totta, luultavasti vaimon ikävä sanominen perustuu hänen kokemukseensa.

Arvioi tilannetta neutraalisti kummankin kannalta - siis noiden naisten.

Tarkastele myös omaa ajattelutapaasi.

Oletko yhä se äidin pikkumies, jolle äiti on idoli ja puhaltaa pipit ym. Vai oletko aikuinen, joka ei ole vielä tajunnut, että kun elämään astuu puoliso, äidistä tulee sinullekin toinen aikuinen, jolta odotetaan aikuista käytöstä suhteessa sinuun ja vaimoosi.

Ensimmäinen kerta kun vaimo kommentoi ikävästi äidistäni. Äitini kanssa olemme läheisiä mutta olen aikuinen mies ja rakastan molempia.

Uskallatko paljastaa miten kommentoi? Ulkonäköä, käytöstä, luonnetta?

Äidilläni ja vaimolla on ollut tähän saakka läheiset ja lämpimät välit mutta vaimoni kiukkuisena tiuskaisi minulle että äitini ottaa kaikessa aina minun puoleni ja puuttuu vaimon mielestä liikaa meidän asioihin kertomalla viisaan ja vanhemman näkemyksensä. Minusta äitini ei ole koskaan änkenyt väliin ja tietysti kuuntelen myös äitini mielipiteen vaikeissa asioissa etenkin. Vaimo sanoi ettemme aio osallistua kuukauteen yhteisille päivällisille ja anopin on turha kysellä poikansa (minun) mielipidettä osallistumisesta koska vaimo on näin päättänyt. Äitini luonnollisesti pahoitti mielensä ja on kohdellut vaimoa kuin omaa tytärtään. Ja pyysin vaimolta anteeksi kukin ja suklaarasialla kun haukuin vaimoa lapselliseksi kakaraksi.

Eli itse olet mokannut. Minä en myöskään sietäisi mieheltäni tuollaista käytöstä.