Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

ei pysy kaikki kiusaajina, mutta vuosien systemaattista rääkkäystä harrastanut TODENNÄKÖISESTI on jatkossaki paskempi kuin lähtökohtaisesti kiva.

Ei anteeksiantoa kiusaajille. Ovat pilanneet lukemattomien ihmisten elämän. Uhrit kantavat taakkaa hautaan asti. Tuhottuja itsetuntoja. Häpeää. Pelkoa. Luottamus ihmisiin mennyt. Kiusaajat etenevät yhteiskunnassa ja ovat naisten suosiossa. Pari krokotiilin kyyneltä kuinka ennen oltiin pahoja, mutta nyt muuttuneita miehiä ja naiset on sulaa vahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei anteeksiantoa kiusaajille. Ovat pilanneet lukemattomien ihmisten elämän. Uhrit kantavat taakkaa hautaan asti. Tuhottuja itsetuntoja. Häpeää. Pelkoa. Luottamus ihmisiin mennyt. Kiusaajat etenevät yhteiskunnassa ja ovat naisten suosiossa. Pari krokotiilin kyyneltä kuinka ennen oltiin pahoja, mutta nyt muuttuneita miehiä ja naiset on sulaa vahaa.

Tytöillähän kiusaaminen on huomattavasti yleisempää kuin pojilla. Pojilla taas rajumpaa yleensä. Mutta tytöistä lähes kaikki, jos ei ihan kaikki, toimii välillä todella julmasti milloin ketäkin kohtaan.

Monen maailmankuva on tosi kova. Jos ei kellekään anneta anteeksi ja monelle toivotaan jopa pahaa. Ei sekään ketään auta.

Omasta kohdastani voisin sanoa että moni asia on mennyt elämässäni pieleen. Jo alkuajoista, äitini ei koskaan vaatinut mitään (kävin koko koulun käytännössä läksyjä tekemättä) myös siihen ettei vienyt minua puheterapiaan jolla ehkä oltaisiin saatu hallintaan paha R-vika. Koulussa sitten alkoi vuosikausien kiusaaminen niin henkisesti kuin fyysisesti esim. vaikkapa vatsaan lyömällä kun oven avasin ja kiusaaja toisella puolella vastassa. Armeijaan mentäessä olin jo ensimmäisenä armeijapäivänä että voi helv....... yksi pahimmista kiusaajista omassa tuvassani. Miten voi sellainenkin olla mahdollista. Järjesti minut "kumipäiden" pataljoonaan tekemällä kaikenlaista pientä jäynää alokasaikana. Loppuaika armeijasta olikin sellaista helvettiä että osa minusta kuoli henkisesti. Päivittäinen henkinen väkivalta sekä henkilökohtaisten tavaroideni hajottaminen (mikäli saatavilla) oli arkipäivää. Vanha kaverikin sanoi että olin muuttunut jollain tavalla kun armeijasta ulos pääsin. Työelämässä ei ole ollut mitenkään helppoa. Olen joutunut lukuisia kertoja niin esimiehen kuin työ"tovereiden" epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Ystävyyssuhteita en ole luonut uusia enää koko aikuisikäni aikana. Lähestyn jo viittäkymmentä vuotta. Mutta onko se ihme, kaiken tämän jälkeen mitä omalle kohdalle on sattunut. Pelkään nykypäivänä sitä päivää että jos tulevaisuudessa vielä tapahtuu jotain epämiellyttävää, saatan napsahtaa. Ja se napsahdus ei välttämättä takaa kaunista lopputulosta näiden vuosikymmenten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei anteeksiantoa kiusaajille. Ovat pilanneet lukemattomien ihmisten elämän. Uhrit kantavat taakkaa hautaan asti. Tuhottuja itsetuntoja. Häpeää. Pelkoa. Luottamus ihmisiin mennyt. Kiusaajat etenevät yhteiskunnassa ja ovat naisten suosiossa. Pari krokotiilin kyyneltä kuinka ennen oltiin pahoja, mutta nyt muuttuneita miehiä ja naiset on sulaa vahaa.

No sitten olen naisista erikoistapaus en tykkää ns pahoista pojista, vihaan ylimielisyyttä ja ylpeää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannusta häntä etsimään kiusatut, sopimaan tapaaminen tai vähintäänkin puhelimitse pyytämään anteeksi. On erittäin voimaannuttava kokemus niille kiusatuille ja ehkä kiusaajallekin. Tiedä mitä hyvää siitä syntyy. Kenties ystävystyvät vielä ihan oikeasti.

Itse en halua kohdata enää ikinä enkä koskaan ainuttakaan niistä "ihmisistä", jotka minua lapsena ja murrosikäisenä kiusasivat.

Ikinä eivät saisi anteeksi mitään niistä asioista, joita minua kohtaan tekivät, koska ne ovat vaikuttaneet jopa tähänastiseen elämääni asti.

Juuri tämän takia en itse ole pyytänyt kiusaamiltani ihmisiltä aikuisena anteeksi. En halua tunkea heidän elämäänsä ja muistuttaa huonoista lapsuusajoista, en edes tiedä mitä he ajattelevat minusta nykyään. Kiusaaminen oli siis tahallaan ärsyttämistä, valehtelua, porukasta ulos jättämistä yms. henkistä laatua. En tiedä miten kiusaamiseni kohteet tämän lopulta kokivat. Kiusaaminen ei ollut päivittäistä mutta kuitenkin systemaattista, ja kesti ehkä vuoden verran.

Kadun kyllä tekojani ja olen aidosti pahoillani aiheutusta mielipahasta ja mahdollisista traumoista (ei heillä välttämättä tosin sellaisia edes ole, en tiedä).

Multa pyysi yksi nainen kerran anteeksi kiusaamistaan ja se hämmensi mua ja sanoinkin jotain "eiii et kai sä mua kiusannut". Muistin kyllä tuon ihmisen kouluaikaan ilkeänä ja vähän pelkäsin häntä (töni rajusti pelatessa jne), mutta en ollut tajunnut, että oli minulle jotenkin henk.koht. kohdistanut nuo. Luulin vain hänen olevan ilkeä ja ehkä typerä. Kuulin siis valejuttuja, joita oli levittänyt, huuteli, jos tulin lähistölle, ei voinut jättää porukasta, koska en todellakaan siihen porukkaan halunnutkaan, ajattelin, että ovat kaikki semmoisia samanlaisia huutelijoita. Tosin yksittäin tavattuna muussa kuin kouluympäristössä olivat ihan ok. 

Anteeksipyynnön jälkeen vasta tajusin, että se oli yritys kiusata ja muut menivät mukaan, kun tämä yksi tyttö oli paikalla ja johtamassa joukkoa. Hyvin epäkorrektia, kun asia on oikeasti vakava, mutta mua nauratti. Ajattelin, että siinä meni hukkaan hyvät kiusaamiset.

Mutta ja tää on tärkeä pointti: olin aika pidetty tyyppi, kavereita riitti. Jälkeen päin olen saanut kuulla, että olin outo, kun saatoin pyytää esim kotiin leikkimään tai synttäreille tyyppejä, joita muut ei ja joita välteltiin. No siksihän just pyysin, että heilläkin olisi kutsuja! Eli olen selvästi ollut pihalla näistä kuvioista ja siksi varmaan yritettykin outona kiusata (ei tämä tyttö ollut ainut, joka noita teki). Mutta aikuisena oon ajatellut, että ehkä ihan hyvä, olen vieläkin tullut toimeen kaikkien kanssa työpaikoillakin.

Eli ehkä sullakin on käynyt onni ja siellä on ollut vastassa ihan uunoja, jos et oo ton pahempaa tehnyt!

Sun on pakko olla mun entinen työkaveri! En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka niin nätisti on kaikkien kanssa, juttelee kaikille, aina huomioi ja muistaa, mitä ihmiset on hänelle kertonut. Jos joku yrittää puukottaa selkään tai ilkeillä, tää tyyppi vain kohautti kulmiaan ja siirtyi seuraaviin toimiin. 

Kun hän siirtyi muualle, olemme puhuneet hänestä usein, koska tuntui, että koko tiimi ja firma menetti niin paljon. Tällä perusteella olisi helppo uskoa, että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka kiusaa ja niitä, jotka ikinä ei. Mutta tämä tyyppi itse sanoi eräässä tilanteessa, kun asioita puitiin, että hän ei vaan osaa ajatella että vaikka  työkaverien kanssa olisi joku kilpailu tai tarve olla puolustautumassa tai jotain. Eli sanoisin, että hällä taitaa olla joku puute siinä, että ei näe hierarkioita samalla tavalla kuin muut tai ainakin monet muut. Hän kun juttelikin ihan samalla tavalla TJlle kuin siivoojalle.

Eli ehkä onkin ainakin kolmas ihmisryhmä, hierarkioita ajattelemattomat?

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Nimenomaan teini-ikäisiltä luulisi jo löytyvän kykyä samaistua toisen asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita. Sen sijaan ala-asteella tapahtuva kiusaaminen voi vielä mennä lapsuuden typeryyden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kiusasin ala-asteella. Onneksi siitä voi kasvaa ja muuttua.

Millä tavalla siitä kasvetaan ja muututaan?  Mikä sinussa on erilaista kuin ennen?

En ole toi, jolle kommentoit, mutta ihmisillä osaa avartua näkemyksensä. Itse olen oppinut toisten käyttäytymisistä, että mikä on kannattavaa ja mikä ei ja olen kuunnellut itseäni viisaampia ihmisiä, jotka ovat antaneet hyviä elämän ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Nimenomaan teini-ikäisiltä luulisi jo löytyvän kykyä samaistua toisen asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita. Sen sijaan ala-asteella tapahtuva kiusaaminen voi vielä mennä lapsuuden typeryyden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiistä.

Voi se olla toisinkin päin, pikkulapset olla vaistomaisesti empaattisia, mutta teini-iässä kaikki hormoni- ja aivomyrskyt saattaa laittaa perseilemään muullakin tapaa kuin kiusaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että ihmiset tuomitsevat toisia LAPSUUDEN teoista. Lapsena teet tyhmiä asioita etkä osaa ajatella järkevästi tai pitkäkantoisesti. Olin minäkin lapsena/teininä täysi idiootti, otettiin mm.koko luokan kanssa silmätikuksi meidän luokan lihavampi tyttö ja kiusattiin häntä 5-6 luokkien ajan. Ja tässä oli mukana siis kaikki luokkamme oppilaat. Jo muutaman vuoden jälkeen hävetti ihan hlvetisti ja pyydettiin kyseiseltä tytöltä anteeksi. Hävettää edelleen, kun ajattelee miten kamalaa hänellä on ollut ne pari vuotta ala-asteella.

Ajattelen itseäni siis entisenä koulukiusaajana, kuten koko muutakin luokkaamme, mutta siitä on kasvettu ja viisastuttu. Nykyisin en siedä minkäänlaista syrjintää eikä tulisi mieleenkään kiusata ketään. Mutta kiva, että mammat tuomitsevat muut ihmiset sen takia mitä tekivät lapsena.

Kuuleppa , kun aikuiset ihmisetkin kiusaavat. Tänäkin päivänä on työyhteisöissä ja kerrostaloyhteisöissä ihmisiä, jotka kiusaavat, aikuisia, iäkkäitä ihmisiä.

Lapsethan ottavat vaikutteita aikuisista. Onhan asia niin, että toiset eivät ota elämässä oppia virheistään, mutta on niitä toisenlaisiakin persoonia. Kuten tästäkin ketjusta näkee, että meillä kaikilla on omat näkemykset ja kokemukset. Systemaattinen kaikkien ihmisten tuomitseminen virheistään on kammottava asenne. Enemmänkin se on henkilötasolla parempi määritellä ihmisiä.

Eri

Jos katuu kiusaamistaan ja ymmärtää tehneensä väärin, niin ehkä sitten voisin jatkaa suhdetta. Riippuu tietysti myös kiusaamisen tasosta. Jos on ollut sellainen sadistinen kiduttajatyyppi, niin en pystyisi sellaisen kanssa olemaan. Mutta kyllähän tuo joka tapauksessa muuttaa aika rajusti kuvaa toisesta ihmisestä. Vaikea sanoa pääsisinkö yli moisesta. Tuo on kuitenkin hyvä merkki, jos on pyytänyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Koska tulkitset mustan valkoiseksi, olet kiusaajien puolella ja kannatat kiusaamista  - olethan itse The Kiusaaja. Mutta et kannata sitä, että pahuudesta joutuu vastaamaan, joten silloin se onkin "kiusaamista". Käännät asioita työksesi. 

Toinen juttu on se että psykopaatti on tunnekylmä, joten sellainen pystyy tällaisissa voimakkaita tunnereaktioita ja kokemuksia herättävissä aiheissa pysymään kuin jäänä, kuten tiedätkin, ja tällöin "käyttäytyy". Aivan kuten sarjamurhaaja joka kuulusteluissa pystyy kertomaan kuin kauppakuittia lukien, mitä hirveyksiä hän on tehnyt yksityiskohtaisesti ja ilman tunteen tunnetta. 

Joten katsopa peiliin ja tervemenoa helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Koska tulkitset mustan valkoiseksi, olet kiusaajien puolella ja kannatat kiusaamista  - olethan itse The Kiusaaja. Mutta et kannata sitä, että pahuudesta joutuu vastaamaan, joten silloin se onkin "kiusaamista". Käännät asioita työksesi. 

Toinen juttu on se että psykopaatti on tunnekylmä, joten sellainen pystyy tällaisissa voimakkaita tunnereaktioita ja kokemuksia herättävissä aiheissa pysymään kuin jäänä, kuten tiedätkin, ja tällöin "käyttäytyy". Aivan kuten sarjamurhaaja joka kuulusteluissa pystyy kertomaan kuin kauppakuittia lukien, mitä hirveyksiä hän on tehnyt yksityiskohtaisesti ja ilman tunteen tunnetta. 

Joten katsopa peiliin ja tervemenoa helvettiin.

Ketju on ollut mielenkiintoinen, mutta nyt lähtee mopo keulimaan, huh. Toi ei ole ihan tervettä tekstiä enää.

Vierailija kirjoitti:

Monilla kiusaajilla on persoonallisuushäiriö. Osaavat myös olla hyvin manipuloivia ja esittää "hyvää tyyppiä", vaikka totuus on ihan muuta. Moni opettajakin on mennyt höplään, kun kiusaaja on osannut puhua ja "hauskuuttaa". Tämä piirre näkyy jo ihan pikkulapsissa, joten ei ole asia, joka paranee ajan saatossa.

Jonka joku tuntee miellyttäväksi niin hän tuskin tuntuu kiusaajalta ja sitten epämiellyttävät tulkitaan tosi helposti kiusaajiksi tai vastenmielisiksi.

Tämä on sitä, että ihmiset kokevat erilailla asioita. Voi olla, että toinen ei ole tarkoittanut mitään pahaa, mutta tämä toinen, joka suhtautuu tähän toiseen vastenmielisesti kokee hänen juttunsa kiusaamisena.

Tästä sitten päästään aiheeseen kulttuurien rikastuttamiseen ja tässä aiheessa kiusaamista kokee molemmat osapuolet. Kiusaaminen ei aina ole yksiselitteinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Nimenomaan teini-ikäisiltä luulisi jo löytyvän kykyä samaistua toisen asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita. Sen sijaan ala-asteella tapahtuva kiusaaminen voi vielä mennä lapsuuden typeryyden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiistä.

Voi se olla toisinkin päin, pikkulapset olla vaistomaisesti empaattisia, mutta teini-iässä kaikki hormoni- ja aivomyrskyt saattaa laittaa perseilemään muullakin tapaa kuin kiusaamalla.

Olen ymmärtänyt, että keskimäärin alakoulussa kiusataan enemmän, mutta yläkoulussa tapahtuva kiusaaminen on rajumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Koska tulkitset mustan valkoiseksi, olet kiusaajien puolella ja kannatat kiusaamista  - olethan itse The Kiusaaja. Mutta et kannata sitä, että pahuudesta joutuu vastaamaan, joten silloin se onkin "kiusaamista". Käännät asioita työksesi. 

Toinen juttu on se että psykopaatti on tunnekylmä, joten sellainen pystyy tällaisissa voimakkaita tunnereaktioita ja kokemuksia herättävissä aiheissa pysymään kuin jäänä, kuten tiedätkin, ja tällöin "käyttäytyy". Aivan kuten sarjamurhaaja joka kuulusteluissa pystyy kertomaan kuin kauppakuittia lukien, mitä hirveyksiä hän on tehnyt yksityiskohtaisesti ja ilman tunteen tunnetta. 

Joten katsopa peiliin ja tervemenoa helvettiin.

Ketju on ollut mielenkiintoinen, mutta nyt lähtee mopo keulimaan, huh. Toi ei ole ihan tervettä tekstiä enää.

Tietäjät tietää. Ei tässä muuta. Joka ei ymmärrä, sanoo noin. Se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Koska tulkitset mustan valkoiseksi, olet kiusaajien puolella ja kannatat kiusaamista  - olethan itse The Kiusaaja. Mutta et kannata sitä, että pahuudesta joutuu vastaamaan, joten silloin se onkin "kiusaamista". Käännät asioita työksesi. 

Toinen juttu on se että psykopaatti on tunnekylmä, joten sellainen pystyy tällaisissa voimakkaita tunnereaktioita ja kokemuksia herättävissä aiheissa pysymään kuin jäänä, kuten tiedätkin, ja tällöin "käyttäytyy". Aivan kuten sarjamurhaaja joka kuulusteluissa pystyy kertomaan kuin kauppakuittia lukien, mitä hirveyksiä hän on tehnyt yksityiskohtaisesti ja ilman tunteen tunnetta. 

Joten katsopa peiliin ja tervemenoa helvettiin.

Joku kertoi oman näkemyksensä ketjusta ja sä tässä olet tuomitsemassa häntä helvettiin asti niin oletkohan ottanut lääkkeesi?

"Vähän" ylikierroksilla käy ajatusmaailmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Kiusaamista ymmärtävät käyttäytyvät hyvin, kun taas kiusaamista vastustavat kiusaavat itse. En olisi odottanut tällaista.

Koska tulkitset mustan valkoiseksi, olet kiusaajien puolella ja kannatat kiusaamista  - olethan itse The Kiusaaja. Mutta et kannata sitä, että pahuudesta joutuu vastaamaan, joten silloin se onkin "kiusaamista". Käännät asioita työksesi. 

Toinen juttu on se että psykopaatti on tunnekylmä, joten sellainen pystyy tällaisissa voimakkaita tunnereaktioita ja kokemuksia herättävissä aiheissa pysymään kuin jäänä, kuten tiedätkin, ja tällöin "käyttäytyy". Aivan kuten sarjamurhaaja joka kuulusteluissa pystyy kertomaan kuin kauppakuittia lukien, mitä hirveyksiä hän on tehnyt yksityiskohtaisesti ja ilman tunteen tunnetta. 

Joten katsopa peiliin ja tervemenoa helvettiin.

Joku kertoi oman näkemyksensä ketjusta ja sä tässä olet tuomitsemassa häntä helvettiin asti niin oletkohan ottanut lääkkeesi?

"Vähän" ylikierroksilla käy ajatusmaailmasi.

Tietäjät tietää. Ei tässä muuta. Joka ei ymmärrä, sanoo noin. Se on ok.