Millä tavalla eroat tavallisesta suomalaisesta?
Onko isäsi norjalainen? Oletko harvinaisessa ammatissa? Onko sinulla yksitoista sormea? Tms?
Kommentit (77)
joo ja suoriteperusteinen ihmisten arvotus ei nappaa mullakaan
Osaan olla yksinkin. Uskallan olla eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Puhun, hymyilen, ilmehdin, kädet viuhtovat ilmassa kun selitän. Olen ulospäinsuuntautunut, uskalla avata suuni paikassa kuin paikassa, osaan small talkin.
Sauna on ok, en pidä jääkiekosta (se on vastenmielistä hakkaamista) enkä formuloista.
Panostan vaatteisiin kenkiin laukkuihin.
jos te 2 tässä keskustelussa olevaa yksinäistä antaisitte yhteystiedot toisillenne???
En kyttää naapureiden tulotietoja, minua ei kiinnosta minkälaisen auton tai ruohonleikkurin naapuri on hankkinut jne. En jaksa tuhlata aikaa kadehtimiseen mikä tuntuu olevan monille suomalaisille tyypillistä.
olen avoin (paitsi, jos tiedostan keskustelutoverini/ keskusteluryhmäni jäsenissä olevan juorueukkoja) enkä puhu rivienväliviestinnällä.
Hymyilen helposti ja spontaanisti, en laukkaa johtopätöksiin, en anna mitään arvoa juoruille enkä säädä käytöstäni niiden perusteella.
Annan toiselle ihmiselle oikeuden hänen yksityiselämäänsä, eli jos vaikka joku pyytää minulta henkilön c puhelinnumeroa, niin minä kysyn henkilötä c voinko antaa puhelinnumeron henkilölle a, koska tämä sitä kysyi ja jos c antaa luvan, niin sitten annan.
Tai jos joku kysyy jonkun toisen kuulumisia, niin kehotan häntä kysymään henkilöltä itseltään ellen sitten satu tietämään, että puheena olevalle henkilölle on ok, että kerron.
Pelaan muutenkin avoimin kortein, eli jos sitten joskus lähestynkin jotain jonkun juorun perusteella, niin kerron mistä ja keneltä kuulin tiedon, jonka vuoksi sitä toista ihmistä lähestyn. Tämäkin siksi, että minusta tuntuu, että juorun kohteella on oikeus saada tietää mistä häntä koskevat tiedot ovat peräisin. Tällä tavalla toisen saa myös kertomaan enemmän, koska toisen ei tarvitse olla varautunut miettiessään mistä moinen kysymys tuli.
Pyrin aina olemaan juoruamatta muitten asioista, josta syystä johtuen sitten minut koetaan tylsänä: joko kerron oman elämäni asioista, puhun säästä, uutisista tai ylipäätään pyrin puhumaan asia-aiheista, en henkilöistä.
Jos juoruan toisista, niin juoruan vain hyvistä asioista, koska uskon vakaasti, että sellaiset vievät ihmisiä eniten eteenpäin: mikä voisi olla parempaa kuin kuulla, että jollain tutulla tai läheisellä menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto suomalaisesta eroan sillä että asun ulkomailla, en Suomessa.
Asun pysyvästi muualla.
Eroan myös siinä että en pelkää ihmisiä. Olen sosiaalinen ja avoin. Minulla on paljon erimaalaisia ystäviä, tuttavia ja työkavereita enkä edes ajattele mistä he ovat kotoisin tai minkälainen tausta heillä on.
En ole ennakkoluuloinen, tykkään oppia uusista tavoista ja kulttuureista.
Ulkomailla asuessa olen oppinut itsevarmuutta. En ole koskaan ollut arka mutta vieraisiin oloihin muutto lisäsi varmuuttani ja uskoa että pärjään.
Uskallan ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin. En pelkää kun joku ottaa kontaktia minuun.
En ajattele ensimmäisenä negatiivisesti kun tapaan uuden ihmisen. en ole ennakkoluuloinen.
Suomalaista ilkeyttä minussa on, sen myönnän ja se on kai kansanluonne jota on vaikea kitkeä. Itse teen sen kanssa töitä ja olen varuillani. Se on negatiivinen piirre minussa josta en pidä ja jota pyrin pitämään kurissa.
Kateutta ei minussa ole. En ole koskaan ollut kateellinen enkä katkera. Siinäkin eroan keskiverto suomalaisesta.
Ja vaatimatonkin vielä <3
Minä eroan tyypillisesti "ulkomailla" asuneesta suomalaisesta sillä, etten tyypillistä kaikkia negatiivisia piirteitä suomalaisuuteen ja positiivisia "ulkomaalaisuuteen" :'D
Asun nykyään Ruotsissa. Juon kahvia vain seurajuomana kyläillessäni, eli en läheskään päivittäin. Juon alkoholia harvemmin kuin kerran kuussa.
Steriotypioihin liittyen en ole erityisen kateellinen, en ainakaan materiasta. En ole mielestäni hirveän ahdasmielinen, ja pidän ihmisestä ja sosiaalisesta elämästä. En kanna kaunoja pitkään.
Olen tyylikäs, kansainvälinen tyyppi. Rakastan kauneutta ja tuhlaan paljon omaan itseeni. Omat rahat !
en luule olevani täydellinen luonto-tarzan vaikka olenki suomalainen
Olin ennen aspa. Inhosin sitä työtä, mutta se ei näkynyt asiakkaille, ja jotkut totesivatkin, että olen epäsuomalainen! Toivotin aina hymyillen hyvät huomenet ja kysyin kuulumisia. Olen itsekin huomannut, että aspoilta ei välttämättä saa edes tervehdystä, palvelusta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto suomalaisesta eroan sillä että asun ulkomailla, en Suomessa.
Asun pysyvästi muualla.
Eroan myös siinä että en pelkää ihmisiä. Olen sosiaalinen ja avoin. Minulla on paljon erimaalaisia ystäviä, tuttavia ja työkavereita enkä edes ajattele mistä he ovat kotoisin tai minkälainen tausta heillä on.
En ole ennakkoluuloinen, tykkään oppia uusista tavoista ja kulttuureista.
Ulkomailla asuessa olen oppinut itsevarmuutta. En ole koskaan ollut arka mutta vieraisiin oloihin muutto lisäsi varmuuttani ja uskoa että pärjään.
Uskallan ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin. En pelkää kun joku ottaa kontaktia minuun.
En ajattele ensimmäisenä negatiivisesti kun tapaan uuden ihmisen. en ole ennakkoluuloinen.
Suomalaista ilkeyttä minussa on, sen myönnän ja se on kai kansanluonne jota on vaikea kitkeä. Itse teen sen kanssa töitä ja olen varuillani. Se on negatiivinen piirre minussa josta en pidä ja jota pyrin pitämään kurissa.
Kateutta ei minussa ole. En ole koskaan ollut kateellinen enkä katkera. Siinäkin eroan keskiverto suomalaisesta.
Ja vaatimatonkin vielä <3
Minä eroan tyypillisesti "ulkomailla" asuneesta suomalaisesta sillä, etten tyypillistä kaikkia negatiivisia piirteitä suomalaisuuteen ja positiivisia "ulkomaalaisuuteen" :'D
Lisään vielä, etten ehkä ole tyypillinen suomalainen, koska en koe, että seuraavat asiat ovat osoituksia minun erityisyydestä suomalaisten joukossa:
-en juoruile
-en ole kateellinen toisille materiasta tai menestyksestä
-en dokaa
-juttelen vieraillekin sujuvasti
-olen asunut ulkomailla ja minulla on muunmaalaisia ystäviä, tuttuja, sukulaisia
-en välitä mitä muut on minun ulkonäöstä, autosta, kissasta...mieltä
-syön mitä vaan
Olen ehkä erilainen kuin tavallinen suomalainen, koska iso osa tuntemistani tavallisista suomalaisesta on tuollaisia ja ihan jokainen tuntemani ulkomaalainen ei ole.
Inhoan saunaa, olutta, sisu pastilleja sekä lätkää.
En vaihda kaistaa suoraan nenän eteen motarilla.
En lähde heti ohittamaan motarilla jos edellä ajava ei aja juuri minulle sopivaa vauhtia.
En mene kauppajonossa edellä menevään kiinni vaikka minulla olisikin maski naamalla.
En tunge parkkipaikalle väkisin(ja tuki koko parkkipaikkaa) vaan annan poistuville ensin tietä.
Kävelen jalkakäytävällä oikeaa laitaa, en keskellä, enkä vasemmalla.
Osaan prosenttilaskuja, lineaarista algebraa, matriisialgebraa, differentiaali- ja integraalilaskentaa.
Jne, lista on oikeastaan loputon, mutta lopetetaan nyt vaikka tähän.
Olen vain puoliksi suomalainen. Silti näytän samalta kun hymyilen, olen vihainen tai olen surullinen. En puhu vieraille paitsi kännissä, enkä tykkää ihmisistä. Ainoana on että oon hyvä kaikissa kielissä (suomen lisäksi) koska olen kaksikielinen ja sitte kaikki muut kielet toki. Se on ainoa ero.
Inhoan jääkiekkoa, hiihtämistä ja viinasekoilun ihannointia. En tarkene alle +25 asteessa, halveksin kateutta ja selän takana puhumista.
aika monella sitä humblekehumista tuntuu olevan eli ei millä tavalla eroan kuten alotuksessa vaan millä tavalla oon parempi. pläääääääääh
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin kokematon 36v mies, jonka vapaa-aika menee kotona istuessa kun ei ihmisiin enää tässä iässä oikein kunnolla tutustu.
Kyllä tutustuu mutta jos istuu kotona niin ei sinne kukaan tule sinuun tutustumaan. Lähde liikkeelle ja hellevatin nopeasti, nyt heti.
Olen täysin kokematon 36v mies, jonka vapaa-aika menee kotona istuessa kun ei ihmisiin enää tässä iässä oikein kunnolla tutustu.