Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla eroat tavallisesta suomalaisesta?
17.05.2022 |
Onko isäsi norjalainen? Oletko harvinaisessa ammatissa? Onko sinulla yksitoista sormea? Tms?
Kommentit (77)
En tykkää makaroonilaatikosta, muikuista, kinkkukiusauksesta, maksalaatikosta, lenkkimakkarasta, oluesta, viinereistä, läskisoosista, karjalanpaistista, mansikkakermakakuista jne. Listaa voisi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän suomen kielestä. Suomi on ilmaisuvoimainen ja lyyrinen kieli. Ei myöskään hävetä yhtään puhua englantia suomiaksentilla. Miksi ihmeessä yrittäisin larpata jotain oxford aksenttia?
Vierailija kirjoitti:
Tuloni ovat ylimmässä fraktaalissa ja minulla on omaisuutta. Voin elää sosialistisessa Suomessa varsin hyvää elämää huolimatta kovasta verotuksesta ja kaiken kalleudesta. Minulla on myös taloudelliset mahdollisuudet toimia ja toteuttaa haaveitani. Se mahdollistaa itseni kehittämisen ja kiinnostavien asioiden tekemisen.
Eivät ole tulosi ylimmässä fraktaalissa vaan olet tavallinen duunari.
Viime vuosina seuraamieni keskustelujen perusteella en ole suomalainen.
Kanssani samanlaisen taustan omaavista puhutaan jatkuvasti ei suomalaisina varsinkin silloin kun eivät ole vaaleita ja sinisilmäisiä. Minä olen vaalea ja sinisilmäinen mutta jos kuuntelee niitä vanhempien syntymämaahan yms. liittyviä perusteita ei minusta saa suomalaista millään.
Joskus olen jopa kysynyt, että mikä muu kuin ulkonäkö minut muka erottaa niistä, joita ei ihmiset pitävät ei suomalaisina.
Mitään tutkimustulosta minulla ei ole, että millaisia enemmistö suomalaisista on tämän asian suhteen, mutta kokemukseni perusteella arvioin, että olen "kaunosieluisempi" kuin suomalaiset yleensä. Suomessa ollaan käytännöllisempiä ja oikeastaan hieman karsastetaan ja jopa paheksutaan kiinnostusta suuriin aatteisiin, ihanteisiin, filosofiaan jne.
Toisaalta en tiedä, onko käytännöllisyys ja mieltymys pieniin arkisiin kuvioihin erityisesti suomalaisen kulttuurin juttu vai yleismaailmallista, koska en ole asunut muualla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin puhelias. Olen myös hyvätuloinen ja tykkään käyttää rahaa. Laitan mukavuuden ja nautinnon piheyden edelle. Innostun helposti asioista. En tarvitse "lauman" hyväksyntää kokeillakseni uusia asioita. Paheksun syvästi yhteisten tilojen, tarvikkeiden ja kulkupelien sotkemista ja rikkomista vaikka samalla olen kyllä yksitysomistajuuden puolella. Olen se joka siivoilee julkisissa tiloissa muitten jälkiä, esim vessan käsienpesulavuaarilla pyyhin omien käsien jälkeen tasolle lentäneet vedet ja tungen paperin kunnolla roskiin niin että sinne mahtuu hyvin lisää käsipapereita.
- en omista asuntoa, eikä minulla ole mitään suunnitelmia tai säästöjä sellaista varten
- en häpeä itseäni
- puhun paljon
- en juo alkoholia
- olen taiteilija
- esiintyminen tai julkinen puhuminen ei ole minulle minkäänlainen ongelma
- minulla on litteä vatsa
- olen kannattanut Natoa jo vuosia
- pukeutumisessa minulle EI ole tärkeintä siisteys ja puhtaus vaan värit, materiaalit ja siluetit
- hymyilen ja juttelen tuntemattomille
- en ole yhtään turvallisuushakuinen
Siinä joitakin. En kuvittele olevani sen parempi kuin kukaan muukaan. Olen kuitenkin jo pienestä pitäen huomannut poikkeavani joukosta. Vanhempanikin ovat erikoisia ihmisiä. Tätä ei ehkä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Helposti varmaan silloin kuvittelee, että kaikkihan me ollaan samassa veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vähemmän kuin luulenkaan.
Minä en oikein innostu mistään muotivirtauksista ja trendeistä. En tiedä onko se ikäluokka kysymys enemmän kuin kulttuuri. Samat jutut innostaa ja maistuu vuodesta toiseen :D
Viimeisimpänä padel, enpä oo vieläkään kokeillut. Tai eräily -no oon käynyt kävelemässä ym erilaisissa luontokohteissa aina. Suomalaiset, ainakin, on aika taipuvaisia erilaisiin villityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- en omista asuntoa, eikä minulla ole mitään suunnitelmia tai säästöjä sellaista varten
- en häpeä itseäni
- puhun paljon
- en juo alkoholia
- olen taiteilija
- esiintyminen tai julkinen puhuminen ei ole minulle minkäänlainen ongelma
- minulla on litteä vatsa
- olen kannattanut Natoa jo vuosia
- pukeutumisessa minulle EI ole tärkeintä siisteys ja puhtaus vaan värit, materiaalit ja siluetit
- hymyilen ja juttelen tuntemattomille
- en ole yhtään turvallisuushakuinenSiinä joitakin. En kuvittele olevani sen parempi kuin kukaan muukaan. Olen kuitenkin jo pienestä pitäen huomannut poikkeavani joukosta. Vanhempanikin ovat erikoisia ihmisiä. Tätä ei ehkä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Helposti varmaan silloin kuvittelee, että kaikkihan me ollaan samassa veneessä.
Mut mites sitten kun on asunut muissakin maissa, idässä ja lännessä sekä etelässäkin, eikä ole kokenut erityisesti erilaisuutta missään?
Onko joku ihmisen universaali standardi mihin satun vaan istumaan kotona ja poissa, samalla lailla. Vai olisiko se vaan se, etten oikein pohdi itseäni suhteessa muihin. Tai yleensäkään pohdi itseäni.
Uin luontevasti vastavirtaan. Olen oppinut kyllä myötävirtaankin, mutta ei vaan tule samalla tavalla automaattisesti. Jos joku asia on suosittu, minun on vaikeampi pitää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut koskaan naimisissa, siitä olen ylpeä 💪
Olen nainen ja asun yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en omista asuntoa, eikä minulla ole mitään suunnitelmia tai säästöjä sellaista varten
- en häpeä itseäni
- puhun paljon
- en juo alkoholia
- olen taiteilija
- esiintyminen tai julkinen puhuminen ei ole minulle minkäänlainen ongelma
- minulla on litteä vatsa
- olen kannattanut Natoa jo vuosia
- pukeutumisessa minulle EI ole tärkeintä siisteys ja puhtaus vaan värit, materiaalit ja siluetit
- hymyilen ja juttelen tuntemattomille
- en ole yhtään turvallisuushakuinenSiinä joitakin. En kuvittele olevani sen parempi kuin kukaan muukaan. Olen kuitenkin jo pienestä pitäen huomannut poikkeavani joukosta. Vanhempanikin ovat erikoisia ihmisiä. Tätä ei ehkä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Helposti varmaan silloin kuvittelee, että kaikkihan me ollaan samassa veneessä.
Mut mites sitten kun on asunut muissakin maissa, idässä ja lännessä sekä etelässäkin, eikä ole kokenut erityisesti erilaisuutta missään?
Onko joku ihmisen universaali standardi mihin satun vaan istumaan kotona ja poissa, samalla lailla. Vai olisiko se vaan se, etten oikein pohdi itseäni suhteessa muihin. Tai yleensäkään pohdi itseäni.
Ole tyytyväinen. Erilaisuuden tunne tarkoittaa myös yksinäisyyttä. En tunne sinua, mutta taisit vastata itse kysymykseesi. Itse olen aina pohtinut paljon itseäni ja suhdettani muihin. En tiedä, olisinko tehnyt näin siinäkin tapauksessa, etten olisi jo pienenä havainnut perheeni olevan poikkeava.
Veikkaan, että useampi suomalainen kokee jonkinlaista poikkeavuutta vieraillessaan maissa, joissa kulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Taitaa siis olla lopulta niin, että poikkeava olet sinäkin, jos et ole koskaan kokenut eroavasi joukosta.
Tulee mieleen pari tuntemaani erittäin älykästä ihmistä. He eivät jotenkin tunnu tiedostavan erilaisuuttaan, vaikka muille se on päivänselvää. Esim. Heidän juttunsa menevät helposti yli hilseen kaikilta muilta. Eivät silti yhtään samastu minuun, kun joskus valittelen, että yhyy kukaan ei ymmärrä minua. Niillä on tärkeämpääkin mietittävää, otaksun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuloni ovat ylimmässä fraktaalissa ja minulla on omaisuutta. Voin elää sosialistisessa Suomessa varsin hyvää elämää huolimatta kovasta verotuksesta ja kaiken kalleudesta. Minulla on myös taloudelliset mahdollisuudet toimia ja toteuttaa haaveitani. Se mahdollistaa itseni kehittämisen ja kiinnostavien asioiden tekemisen.
Eivät ole tulosi ylimmässä fraktaalissa vaan olet tavallinen duunari.
Mikään ei ole niin noloa kuin sivistyssanan käyttäminen väärin.
Minun tuloni ovat syvimmässä rektaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en omista asuntoa, eikä minulla ole mitään suunnitelmia tai säästöjä sellaista varten
- en häpeä itseäni
- puhun paljon
- en juo alkoholia
- olen taiteilija
- esiintyminen tai julkinen puhuminen ei ole minulle minkäänlainen ongelma
- minulla on litteä vatsa
- olen kannattanut Natoa jo vuosia
- pukeutumisessa minulle EI ole tärkeintä siisteys ja puhtaus vaan värit, materiaalit ja siluetit
- hymyilen ja juttelen tuntemattomille
- en ole yhtään turvallisuushakuinenSiinä joitakin. En kuvittele olevani sen parempi kuin kukaan muukaan. Olen kuitenkin jo pienestä pitäen huomannut poikkeavani joukosta. Vanhempanikin ovat erikoisia ihmisiä. Tätä ei ehkä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Helposti varmaan silloin kuvittelee, että kaikkihan me ollaan samassa veneessä.
Mut mites sitten kun on asunut muissakin maissa, idässä ja lännessä sekä etelässäkin, eikä ole kokenut erityisesti erilaisuutta missään?
Onko joku ihmisen universaali standardi mihin satun vaan istumaan kotona ja poissa, samalla lailla. Vai olisiko se vaan se, etten oikein pohdi itseäni suhteessa muihin. Tai yleensäkään pohdi itseäni.
Ole tyytyväinen. Erilaisuuden tunne tarkoittaa myös yksinäisyyttä. En tunne sinua, mutta taisit vastata itse kysymykseesi. Itse olen aina pohtinut paljon itseäni ja suhdettani muihin. En tiedä, olisinko tehnyt näin siinäkin tapauksessa, etten olisi jo pienenä havainnut perheeni olevan poikkeava.
Veikkaan, että useampi suomalainen kokee jonkinlaista poikkeavuutta vieraillessaan maissa, joissa kulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Taitaa siis olla lopulta niin, että poikkeava olet sinäkin, jos et ole koskaan kokenut eroavasi joukosta.
Tulee mieleen pari tuntemaani erittäin älykästä ihmistä. He eivät jotenkin tunnu tiedostavan erilaisuuttaan, vaikka muille se on päivänselvää. Esim. Heidän juttunsa menevät helposti yli hilseen kaikilta muilta. Eivät silti yhtään samastu minuun, kun joskus valittelen, että yhyy kukaan ei ymmärrä minua. Niillä on tärkeämpääkin mietittävää, otaksun.
Hmmm. Nyt kun on noita omia teinejä niin huomaa heidän ylikorostuneen itsefokuksen (paremman sanan puutteessa), en nuorena niin tiedostanut tuota. no ehkä joku kaveri oli kovempi nyppimään itseään peilin edessä ja joku kirjoitteli päiväkirjaa tms. Olin aika pihalla noista jo silloin. Oon aina viettänyt paljon aikaa luonnossa ja koirien kanssa, olisiko se sitten antanut perspektiiviä, ehkä. Ehkä se kaukana perheestä ja ystävistä asuminen jo nuorena myös on antanut ymmärryksen siitä omasta pikkiriikkisestä asemasta kaikessa, ihmisiä tulee, ihmisiä menee, maailma pyörii ympärillä ennallaan, eikä metsässä tai merellä kukaan kuule tai välitä vaikka pieraisisin äänekkäästi.
Muistan joskus sisko harmitteli kaupungille lähtiessä kuinka hän aina kulkee samoissa virttyneissä vaatteissa. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei kukaan huomaa siskokulta sinun keitetyn lihan väristä trikoopaitaa ja kuinka nukkavierulta näytät siinä, koska kaikki on liian kiireisiä miettiessään itseään ja omaa ulkomuotoaan :D
En tiedä auttaisiko tuo oivallus erilaisuuttaan negatiivisessa mielessä potevia?
Olen asunut yli 10v ulkomailla ns. parhaassa iässä ja paluu oli karmea! :)
Nyt oon se tavallinen pulliainen jolla on "erilaisia" omituisia muistoja:). Joita voi kertoa vain harvoille, etteivät luule että leuhkin.
En myöskään sauno enkä juo, enkä tietenkään polttele mitään.
Lopuksi=uskon koko sydämmestäni Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen.
Asun ulkomailla pysyvästi eikä aikomustakaan muuttaa enään takaisin. Puhun sujuvasti viittä eri kieltä, joista yksi on tietysti asuinmaani Espanjan kieli. Täälläkin on paljon "tavallisia suomalaisia" jotka eivät viitsi opetella kieltä, ja "maassa maan tavalla" koskee vain Suomessa asuvia ulkomalaaisia, joten siinä eroan heistäkin. En ole tippakaan rasisti, työskentelen isossa kansainvälisessä yrityksessä, jossa on joka portaassa töissä ihmisiä joka roduista. Tiedostan, että ihmiset ovat pitkälti aivan samanlaisia joka paikassa.