Onnistuneen avioliiton salaisuus?

hoh-hoh, ei ole tervettä tuokaan touhu. Siivoatko vain oman puolesi makkarista? Mies sit ehkä imuroi omansa? Ihan kipeetä touhua, jos on noin friikki, niin parasta varmaan asua yksin.  ei mieskään varmaan mitään tee, kun olet noin omituinen, eiköhän yhdessä pitäisi siivota tai se kuka siivoaa ei lasek joka asiaa kumpi sotkeneut.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsotaan asiaa toisesta suunnasta, eli mikä asia vie kohti eroa muuten kulminaatiopisteeseen saakka loistavasti toimineessa suhteessa:

 - Avokkiini oli töissä suuressa keskusvirastossa Hesassa ja yksi hänen työporukastaan styylaili toimiupseeri-merisotilaan kanssa. Itse olin siihen aikaan aloitteleva virkapukuinen sotilasinsinööri.  Kuinka ollakaan, tuo skapparin kanssa styylaileva tyttö sairastui vakavasti, vaikka oli varsin nuori, sillä seurauksella että kyseinen merisotilas päätti suhteen ja kaikesta päättäen juurikin sairastumisen johdosta. Mainittakoon, että itsekin pidin tapahtunutta tavattoman itsekkäänä ja raukkamaisena toimintana.

Jos toisen sairastuminen vaikuttaa omiin tulevaisuudensuunnitelmiin ja esim. perhehaaveisiin, niin silloin pitääkin olla itsekäs ja lähteä suhteesta. Ei kenenkään tarvitse luopua haaveistaan sen vuoksi, että pitäisi alkaa nuorena elämään styylailukaverin sairauden ehdoilla. Eroaminen sairauden takia on itsekästä, mutta joissain asioissa täytyy ollakin itsekäs. Sen sijaan raukkamainen tuo teko ei mielestäni missään nimessä ole.

Meillä tuli pehmoosuma varsin alussa.  Nyt on oltu yhdessä 33 v.

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita kumppani, jolla on pitkälle samanlaiset arvot ja elämäntyyli ja joka haluaa samoja asioita elämältä. Lisäksi pitää olla aluksi oikeasti rakastunut.

Juu ja sitten ajan kuluessa/haasteiden tullessa ei saa itse muuttua, eikä kumppanikaan saa muuttua, tai jos toinen muuttuu, niin toisen olisi muututtava samaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita kumppani, jolla on pitkälle samanlaiset arvot ja elämäntyyli ja joka haluaa samoja asioita elämältä. Lisäksi pitää olla aluksi oikeasti rakastunut.

Juu ja sitten ajan kuluessa/haasteiden tullessa ei saa itse muuttua, eikä kumppanikaan saa muuttua, tai jos toinen muuttuu, niin toisen olisi muututtava samaan suuntaan.

Höpöhöpö. Tasapainoisen ihmisen perusluonne on vakaa. Tuolla muuttumisesta puhumisella jotkut psykeeltään vakavasti sairaatkin vain pyrkivät oikeuttamaan omia tekojaan.

Seksiä vähintään kerran vuodessa.

kestä, jaksa, anna anteeksi, älä pyydä mitään, tee aina niinkuin käsketään. Ja tämä vuodesta toiseen. Ja ei ainoastaan puolison hyväksi vaan koko puolison suvun hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsotaan asiaa toisesta suunnasta, eli mikä asia vie kohti eroa muuten kulminaatiopisteeseen saakka loistavasti toimineessa suhteessa:

 - Avokkiini oli töissä suuressa keskusvirastossa Hesassa ja yksi hänen työporukastaan styylaili toimiupseeri-merisotilaan kanssa. Itse olin siihen aikaan aloitteleva virkapukuinen sotilasinsinööri.  Kuinka ollakaan, tuo skapparin kanssa styylaileva tyttö sairastui vakavasti, vaikka oli varsin nuori, sillä seurauksella että kyseinen merisotilas päätti suhteen ja kaikesta päättäen juurikin sairastumisen johdosta. Mainittakoon, että itsekin pidin tapahtunutta tavattoman itsekkäänä ja raukkamaisena toimintana.

Jos toisen sairastuminen vaikuttaa omiin tulevaisuudensuunnitelmiin ja esim. perhehaaveisiin, niin silloin pitääkin olla itsekäs ja lähteä suhteesta. Ei kenenkään tarvitse luopua haaveistaan sen vuoksi, että pitäisi alkaa nuorena elämään styylailukaverin sairauden ehdoilla. Eroaminen sairauden takia on itsekästä, mutta joissain asioissa täytyy ollakin itsekäs. Sen sijaan raukkamainen tuo teko ei mielestäni missään nimessä ole.

Saattaisin kuoleman porteille asti.

Sen olen luvannut. Mies on nuorempi ja terve.

M 30 v naimisissa, elossa ei enää pitkään aikaan kirjoitti:

kestä, jaksa, anna anteeksi, älä pyydä mitään, tee aina niinkuin käsketään. Ja tämä vuodesta toiseen. Ja ei ainoastaan puolison hyväksi vaan koko puolison suvun hyväksi.

Emme ole tekemisissä puolison suvun kanssa. Vanhempia käymme katsomassa tietysti

Tämä on kaikkien hyväksi.

Eräänlainen sopimus. "Sallitaan" mokat ja mahdolliset vieraissa käynnit.

Oman perseelleen menneen avioliittoni kokemuksella voin kertoa että avioliiton pahin uhka on se asenne miehellä, että kaverit menee vaimon ja lasten edelle. Kannattaa vältellä miehiä, jotka ovat liian laumasieluja ja kiinni poika/miesporukassa ja lapsuudenystävissä. Monenkohan päihde/peli/pettämisongelmat on alkanut tuollaisesta että mennään lauman mukana, kuin sopulit.

Vierailija kirjoitti:

Eräänlainen sopimus. "Sallitaan" mokat ja mahdolliset vieraissa käynnit.

Jos ei ole tehty heti suhteen alussa niin ei tule toimimaan.

Ainoat avoimet suhteet joiden tiedän olevan pitkäaikaisia ja toimivia ovat sellaiset jotka ovat olleet yhteisestä sopimuksesta sitä heti suhteen alusta saakka ja niissä on sovittu selvistä rajoista.

Minua aina huvittaa jos joku tarjoaa täällä netissä tai somessa avointa suhdetta ratkaisuksi normaalien fyysisesti terveiden ihmisten pitkäaikaisen monogamisen suhteen ongelmien ratkaisemiseksi. Tulee lähinnä mieleen että onko sellaisen suosittelijalla kaikki omassa elämässään ollut kunnossa.

Yksikään pitkälle koulutettu ammattriterapeuttin tai psykiatri ei sellaista suosittele.

Toinen on mykkä ja toinen kuuro, vai miten se menikään... Onko enää onnellisia avioliittoja? Onko luotettavia rehellisiä miehiä? Entä yksisarvisia?

Kun toisella menee näkö.... ja toisella kuulo.

Vierailija kirjoitti:

Toinen on kyykyttäjä ja toinen läheisriippuvainen. Yhdessä ollaan, vaikka kumpikaan ei ole tyytyväinen elämäänsä.

En ymmärrä, miksi tuhlata elämää sellaiseen jos ei ole tyytyväinen? Tai vaan tyytyä eikä ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Seksi. Ellei sitä ole niin ei suhde ole edes suhde. Se on kämppissopimus

 

Mikä sinä olet tätä määrittelemään kuinka monta kertaa pitää viikossa sekstailla, että saa kutsua liittoaan parisuhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita kumppani, jolla on pitkälle samanlaiset arvot ja elämäntyyli ja joka haluaa samoja asioita elämältä. Lisäksi pitää olla aluksi oikeasti rakastunut.

 

Juu ja sitten ajan kuluessa/haasteiden tullessa ei saa itse muuttua, eikä kumppanikaan saa muuttua, tai jos toinen muuttuu, niin toisen olisi muututtava samaan suuntaan.

Ihmiset kasvavat ja mielipiteet voivat muuttua, mutta ihmisen perusluonne ja arvopohja ovat yleensä kyllä hyvin stabiileja.

Pitää pystyä puhumaan, kaikesta.

Olen havainnut vanhat pariskunnat jotka pitkään olleet  yhdessä, liikkuvat yhdessä kaupassa , juhlissa , kotitöissä molemmilla omat tehtävät ja molemmat tekevät ne. Kumpikaan ei juoksentele yksikseen ravintoloissa.

Lojaalius, luottamus toiseen, yhteinen näkemys vanhemmuudesta (jos lapsia), ystävyys. 

En luota seksin ja intohimon ja vetovoiman kantokykyyn pitkissä parisuhteissa, koska aina tulee aikoja, jolloin nuo kolme lentävät ovesta ulos. Me olemme nyt vähän yli nelikymppisiä, takana n. 17 vuotta yhteistä eloa ja takanapäin yksi noin kahden vuoden ajanjakso, jolloin minä sairastuin fyysisesti vakavasti eikä meillä ollut seksiä tai intohimoa yhtään. Siitä selvittiin ja kaikki on hyvin, mutta tiedostamme, että vanhuus ja vaivat odottavat myös tulevaisuudessa ja silloin täytyy olla jotain ei-fyysistä, joka kantaa meidän parisuhdetta.