Lue keskustelun säännöt.
Se tunne, kun asut pienellä kirkonkylällä
14.05.2022 |
Kävin Tokmannilla ja kassa kysyi, että oletko vielä töissä *PIIP*:ssä. Vastasin, että rahoitus loppui, niin loppui työtkin.
Ei sitten yhtään ahdista, kun joku randomi nainen tietää missä olen ollut töissä. Varmaan pitäisi muuttaa kaupunkiin. M27
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen vain kaupunkeja, joissa on Tokmanni. Mitä kuntia on?
Eiköhän niitä ole useampiakin. Heti tulee mieleen Lempäälä, jossa on peräti kaksi Tokmannia.
Lempäälän väkiluku on 23 700 (2020). Onko se pikkukylä mielestäsi? Ap puhui pienestä kirkonkylästä.
Sulla ei taida olla luetun ymmärtäminen olla tapissaan. Minä vastasin vain ja ainoastaan esitettyyn kysymykseen, en mihinkään muuhun. Luepas se kysymys oikein huolella ja yritä ymmärtää myös sen sisältö ja lue sen jälkeen vastaukseni ja jos ymmärtät senkin, niin saatat jopa ymmärtää, että vastasin äärimmäisen tarkasti esitettyyn kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Mitä salattavaa sinulla on? Jotain kaapissa mahdollisesti? Eikö mielestäsi ole normaalia että ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan?
Kun muutin pikkupaikalle niin ihmiset, joita en ollut ikinä ennen nähnyt, tiesivät että olen esimerkiksi käynyt pelaamassa sulkapalloa edellisenä päivänä. Ei siinä toki ole mitään salattavaa, mutta on se mielestäni hiukan omituista että he keskenään olivat puhuneet tuollaisesta.
Kylä on mielestäni kivampi kuin LÄHIÖ, jossa on kyttäysmeininki, mutta erilaisella tavalla. Lähiössä kyräillään mutta kylässä ollaan enimmäkseen uteliaita ja samalla avuliaampia.
Lähiö on kaikkein kurjin asuinpaikka! Siinä yhdistyy kylän ja kaupungin huonoimmat puolet. Kyräilevät mutta eivät auta lähimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Mitä salattavaa sinulla on? Jotain kaapissa mahdollisesti? Eikö mielestäsi ole normaalia että ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan?
Kun muutin pikkupaikalle niin ihmiset, joita en ollut ikinä ennen nähnyt, tiesivät että olen esimerkiksi käynyt pelaamassa sulkapalloa edellisenä päivänä. Ei siinä toki ole mitään salattavaa, mutta on se mielestäni hiukan omituista että he keskenään olivat puhuneet tuollaisesta.
Tottahan ne iän kaiken toisensa tunteneet puhuvat keskenään. Etkö ole ajatellut, että jos yhteisöön muuttaa joku ennestään tuntematon, niin on silmätikkuna ja seurannan alla, koska vieras on helppo tunnistaa, ei tuttu entuudestaan. Et tarvitse edes nimeä, kaikki tietävät sinut, vaikka sinä et tunne ketään.
Nämä ison kaupungin ihanuudesta kirjoittelevat käpykylän asukkaat eivät ole tajunneet että kyse on vain heidän persaukisuudestaan.
Jos rahat riittäisivät sen rupisimman vuokraslummin sijaan jollekin hyvämaineiselle vanhalle pientaloalueelle johon kerran päässeet eivät lähde kulumallakaan ja asukkaiden vaihtuvuus lähentelee nollaa niin tulijan asiat tiedettäisiin hetkessä vähintään yhtä hyvin kuin maalla.
Jostain syystä kukaan ei maininnut sitä tosiasiaa että aivan pienillä paikkakunnilla kauppa tai R-kioski on monille se viikon ainoa sosiaalinen kontakti ja ostoksille tullaan yhtä paljon sen takia että saisi jutella hetken jonkun kanssa. Kassalla on ihan perusteltu syy aloittaa keskustelua asiakkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun olisi tarvinnut vastata niin täsmällisesti. Ihan vaan ettet työskentele enää siellä.
Joo, tuli selväksi. Mies väärässä, nainen oikeassa. M27
No, daa
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun olisi tarvinnut vastata niin täsmällisesti. Ihan vaan ettet työskentele enää siellä.
Olisit voinut kysyä häneltä ystävällisesti, "anteeksi, mutta tunnetaanko me jostain?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ison kaupungin ihanuudesta kirjoittelevat käpykylän asukkaat eivät ole tajunneet että kyse on vain heidän persaukisuudestaan.
Jos rahat riittäisivät sen rupisimman vuokraslummin sijaan jollekin hyvämaineiselle vanhalle pientaloalueelle johon kerran päässeet eivät lähde kulumallakaan ja asukkaiden vaihtuvuus lähentelee nollaa niin tulijan asiat tiedettäisiin hetkessä vähintään yhtä hyvin kuin maalla.
Jostain syystä kukaan ei maininnut sitä tosiasiaa että aivan pienillä paikkakunnilla kauppa tai R-kioski on monille se viikon ainoa sosiaalinen kontakti ja ostoksille tullaan yhtä paljon sen takia että saisi jutella hetken jonkun kanssa. Kassalla on ihan perusteltu syy aloittaa keskustelua asiakkaan kanssa.
Minä olen suuresta kaupungista muuttanut käpykylään enkä vaihtaisi takaisin. Asuin ennen juuri tällaisella hyvämaineisella alueella, jonne en ikinä kokenut mitenkään kuuluvani. Täällä maalla minut toivotettiin tervetulleeksi esimerkiksi urheiluporukoihin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Ihmiset ovat toki kiinnostuneita toisten asioista, mutta se on hyväntahtoista ja rehellistä uteliaisuutta, ei sellaista naapurin nokittelua mitä kaupungissa näki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et asu pienellä kirkonkylällä jos siellä on Tokmanni.
Just joo. :D M27
Just joo. Tokmanni vaatii tietyn määrän asiakkaita jotta toiminta kannattaa. Et siis asu kirkonkylällä. Vai monessako tuhannen tai kahden tuhannen asukkaan kirkonkylässä olet nähnyt Tokmannin?
Heinävesi, n. 3000 asukasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat toki kiinnostuneita toisten asioista, mutta se on hyväntahtoista ja rehellistä uteliaisuutta, ei sellaista naapurin nokittelua mitä kaupungissa näki.
Maalla tai pienillä paikkakunnilla olisi hirveän epäkohteliasta jos paikkakunnan ainoan kaupan tai kioskin myyjä ei vaihtaisi muutamaa sanaa kanta-asiakkan kanssa joka pienellä paikkakunnalla on usein tuttu jotain muutakin kautta.
Kuten sanoit niin uteliaisuutta on niin montaa sorttia ja kaupungin ongelmalähiön kasvatti on syystäkin tukka pystyssä jos joku tuntematon alkaa yhtäkkiä keskustella pyytämättä ja osoittaa tietävänsä asioista enemmän kuin pitäisi. Maalla asia on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ai, musta on ihanaa kun tunnen kaikki kaupan myyjät ja kirjaston tädit, ja aina ohimennen rupatellaan mukavia. Olen muuttanut tänne pikkukylälle Helsingistä, ja siellä lähialepassa oli joka kerta eri myyjä.
Samalla tavalla ajattelen itsekin nykyään, teininä halusin täältä "tuppukylästä" pois, taajamassa asuu nykyään n. 7000 asukasta, mutta 40 vuotta muualla asuneena, lähinnä suurissa kaupungeissa, ulkomaillakin, muutin muutama vuosi sitten takaisin ja viihdyn todella hyvin. Se, että täällä tiedetään ja tunnistetaan valtaosa ihmisistä, ei haittaa minua pätkääkään, päin vastoin, nautin siitä. Täällä minäkin olen joku, minut huomataan ja tiedetään, enkä, kuten jossain suurkaupungissa, pelkkä hyttysen paska meressä. Parasta täällä on nimenomaan yhteisöllisyys, aina löytyy apua ja minä itsehän lopulta päätän, kenet haluan ns päästää "iholleni", en minäkään kaikkien kanssa viihdy. Palvelut löytyvät lähes nurkan takaa, ei mitään välimatkoja, kauppareissulla tulee lähes aina joku tuttu vastaan, vaihdetaan kuulumisia, kiirettä ei juurikaan ole ja tällaista elämää arvostan nykyään todella paljon, aikaisemman hektisen elämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä täällä heinävedellä tokmanni on vaikkei asukkaita ole kuin 3000.
Ja siitäkin kirkonkylän taajamassa vain vajaa puolet.
Hevosia harrastanut opiskelukaveri muutti aivan pieneen kylään kolmen vartin ajomatkan päähän isosta kaupungista koska rahat eivät riittäneet muuten oman tallin ja laitumen ostoon.
Kun se kävi ensimmäisiä kertoja paikallisella huoltoasemall, rautakaupassa ja kyläkaupassa niin hinnat olivat posketonta luokkaa kaupungin megamarketteihin verrattuna.
Toisella tai kolmannella käynnillä omistajat havahtuivat kysymään (tai sana oli jo kiirinyt) onko tämä se xxxx talon ostanut henkilö ja nyt riitti jo juttua joka käynnillä ja hinnoista katosi yhtäkkiä 30-40% oman kylän väelle.
Kaupungissa maltaita maksaneita remontteja löytyi aina tekemään joku joutilas timpuri asevelihintaan. Kuitti? Onko se jotain syötävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiuruvesi on pienin paikkakunta jossa on Tokmanni ja siellä on lehmiä enemmän kuin asukkaita.
Kiuruvesi on kaupunki.
Tämä on siitä outo tuppukylä, että siellä kannattaa useampi vaatekauppa ja kenkäkauppa. Nähtävästi maajusuilla on rahaa pitää nämä pystyssä.
Se tunne on mahtava! Nuorena en olisi voinut kuvitellakaan, mutta nyt vanhempana ihan paras paikka.
Minää asun pienellä kirkonkylällä ja viihdyn erittäin hyvin.
En muuta täältä koskaan minnekään, kun tänne onnistuin töihin pääsemään.
Olen elänyt suuressa kaupungissa, se kaupunkielämä riittää mulle loppuelämäksi.
Täällä on luonto lähellä, kaikki tavallista ja pientä, ihmiset ystävällisiä ja puheliaita ja harratusmahdollisuuksiakin on.
Lähin kaupunki on 50 km päässä.
Lomilla voi käydä sitten haistelmassa suuremman maailmaan elämää.
Se, että ihmiset tuntevat toisensa antaa tietyn turvallisuuden tunteen, että kuuluu joukkoon, kuuluu ryhmään, ja että jos jotain sattuu on tietty turvaverkko ympärillä.
Vastaava ei kaupungissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kylässä, kirkkokin lopetettiin kun ei kuulemma ollut varaa pitää pappia näin vähäistä asukasmäärää varten. Alle 300 henkeä on.
Ainut mitä täällä on vielä on postilaatikko ja bussipysäkki.
En silti voi väittää, että täällä kaikki tuntisi kaikki muut ja tietäisi toisten asiat. Juorutaan kyllä, joskus saa joltain ihan kummia kysymyksiä kun ovat keskenään pohtineet jotain ja sitten möläyttää töksäyttävät suoran kysymyksen kun eivät ole päässeet tulokseen. Täällä on kaksi klikkiä, jotka ovat vuoronperään johtaneet kyläyhdistystä.
Siihen klikkiin ei päästetä ketään joka ei ole asunut täällä jotain 1960-luvulta.
Me esim emme kelpaa sakkiin koska muutimme tänne "vain" 20 vuotta sitten. Meitä halveksitaan ilmeisesti koska muutimme pk-seudulta, vaikka molemmat olemmekin alunperin ns maalta kotoisin, kumpikin taholtamme.
Mitään normaalia yhteisöllisyyttä ei siis oikeasti ole, jos nyt joku semmoisesta haaveilee että maalla sitten automaattisesti kaikki pitää yhtä. No ei ainakaan tässä kylässä.
Se uuteen paikkakuntaa sopeutuminen riippuu myös itsestä. Miten menee mukaan harrastuksiin tai muihin toimintoihin.
Ja siitä miten helposti tutustuu muihin ihmisiin.
Miten ne muut ihmiset pääsevät heti mukaan kaiken toimintaan pienessäkin paikassa.
Kuten Marttoihin ja metsästyseuroihin ja muualle.
Riippuu siitäkin, millä asenteella niihin kyliin muuttaa ja haluaako tulla tutuksi paikkakunnan väestön kanssa.
Jos on kaupungissa tottunut elämään oman vain oman perheen kanssa ja niitä ulkopuolisia tuttuja ei ole ollut sielläkään liiemmin, niin ei niitä tule muuallakaan.
Sellaiset yksin perheen kesken eläneet eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä, vaan jopa varovat itse tutustumasta uusin ihmisiin ja välttelevät läheismpää kontaktia.
Ei aina tulisi syyttää muita siitä, ettei viihdy, ja ettei saa tuttuja ja ystäviä. Vois kääntää katseen myös itseen, että mitä itse teen sen hyväksi, että pääsen kunnolla sisään tällä uudella paikkakunnalla.
Lähes joka kirkonkylässä on kansalaisopisti eri harrastuspiireineen, sieltäkin voi tutustua pehmeällä asteella uusiin ihmisiin.
Asun kaupungissa joka kuuluu sarjaan 10-20 suuruusjärjestyksessä Suomen asukaslukuvertailussa. Täällä ihmiset tietävät valtavasti toistensa asioita.
Olisipa hauska tietää sen kysyjän kannalta. Tulee mieleen, että olette joskus jutelleet ja kysyjä halusi vain nytkin olla ystävällinen ja osoittaa kiinnostusta. Minä olisin vastannut vain, että olen siirtynyt muihin tehtäviin.
T. Nainen jonka tuntee kaikki, koska asun n. 8 000 asukkaan pikkukaupungissa ja olin hyvin näkyvässä ammatissa, nyt eläkkeellä. Minulle tulee juttelemaan niin nuoret kuin vanhat ja kaikki varmasti luulee, että muistan heidät, mutta en muista. Juttelen aina ystävällisesti ja vältän liian yksityiskohtaisia kyselyitä. Minuun pätee tokaisu apinan tuntee kaikki mutta apina ei ketään. Minua on vain yksi, mutta minulle on satoja kasvoja, jotka olen työn kautta tavannut.
Suomen kylissä harvemmin mitään yhteisöllisyyttä nykyään on. Johtuen pääasiassa siitä, että asutusta on niin harvassa ja nykyään kyliin muutta sellaista väkeä, jotka haluaa olla omissa oloissaan. Minä olen yksi heistä, enkä tunne täältä ketään, enkä haluakaan tuntea. Ulkomailla taas kylät ovat tiiviitä ryppäitä, jotka on paljon tiiviimmin rakennettuja, kuin Suomen kaupungit.