Se tunne, kun asut pienellä kirkonkylällä
Kävin Tokmannilla ja kassa kysyi, että oletko vielä töissä *PIIP*:ssä. Vastasin, että rahoitus loppui, niin loppui työtkin.
Ei sitten yhtään ahdista, kun joku randomi nainen tietää missä olen ollut töissä. Varmaan pitäisi muuttaa kaupunkiin. M27
Kommentit (102)
Ainoa paikka jossa voi saavuttaa täyden anonymiteetin on muuttaa johonkin Helsingin vuokrakasarmilähiöön jossa vuokralaiset vaihtuvat joka kopissa siihen tahtiin ettei edes pahin kerrostalokyttääjä pysy perässä.
Niinkin pienessä kyläyhteisössä kuin Turussa jossa asuin lapsena olit kotinurkilla koko ajan kaikkien katseiden alla ja jokainen tiesi naapurien asiat paremmin kuin ne itse.
Asuimme nimittäin vanhalla pientaloalueella jossa valtaosa asukkaista oli 1950-luvulla rintsikat ja isommat talot rakentaneiden lapsia jotka olivat jääneet kotitaloonsa perustettuaan puolestaan itse perheensä. Taloissa oli siis paljon suunnilleen saman ikäisiä lapsia jotka kävivät kaikki samaa silloin hyvämaineista ala-astetta. Aina kun joku käveli kadulla talon ohi, osasi keittiön ikkunassa päivystävä äiti kertoa kahvikupin äärestä perheen asiat tarkemmin kuin 2000-luvun Googlen ja Facebookin algoritmit yhteensä.
Täsmälleen samaa valitusta olen kuullut kaikilta jotka ovat asuneet lapsena suurimpien kaupunkien uusillakin pientaloalueilla joihin on muuttanut samaan aikaan lapsentekoiässä olevia pariskuntia minkä seurauksena muodostui todella tehokkaita sosiaalisia juoruverkostoja kun kaikkien lapset ja vanhemmat ovat tuttuja päiväkodista ja harrastuksista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Kirkonkylät ovat ihania. Haaveeni on asua mökkipaikkamme kirkonkylällä.
Kestäisitköhän ensimmäistäkään talvea.
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Mitä suurempi kaupunki, sen parempi. Haluan olla rauhassa. Mitäs oman kylän Maijalle kuuluu? Joku kertoi sinun tekevän sitä ja tätä
Pakoon!
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Minä käyn aina aikani yhdessä ruokakaupassa ja vaihdan sitten toiseen, kun alkaa tuntua, että henkilökunta tai vakioasiakkaat käyvät liian tutuiksi. :D Kaupungissa tähän onneksi on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Tämä. Pidän mahdollisena, että sinun ostokset kerrotaan myös eteenpäin.
Pienellä kirkonkylällä ei ole tokmannia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Tämä. Pidän mahdollisena, että sinun ostokset kerrotaan myös eteenpäin.
Olen joskus harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalle, mutta tämä jarruttaa kovasti. Kiva asioida apteekissa, jossa entisen koulukiusaajan äiti pistää lääkkeet pussiin.
Yleensä ainoat joita ihmisten kanssa kanssakäyminen häiritsee ovat homoja. Se kaapistatulo kun on niin traumaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et asu pienellä kirkonkylällä jos siellä on Tokmanni.
Just joo. :D M27
Just joo. Tokmanni vaatii tietyn määrän asiakkaita jotta toiminta kannattaa. Et siis asu kirkonkylällä. Vai monessako tuhannen tai kahden tuhannen asukkaan kirkonkylässä olet nähnyt Tokmannin?
Kannattaa joskus käväistä kehä kolmosen ulkopuolella. Täällä on ihan normaalia käväistä Tokmannilla vaikka 50km päässä jos siellä nyt sattuu olemaan se lähin, joten niitä asiakkaita kyllä käy sen kirkonkylän ulkopuoleltakin.
Joo ei kannata kotiin päästää pentujen kavereita
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja jotenkin ahdistaa että kassatyöntekijät ilmeisesti tunnistavat minut. En ikinä juttele heille mitään joten oli outoa kun kassatäti kommentoi muutosta hiusvärissäni.
Mitä salattavaa sinulla on? Jotain kaapissa mahdollisesti? Eikö mielestäsi ole normaalia että ihmiset ovat kiinnostuneita toisistaan?
Itselle kävi pikkukylän kaupassa niin että ostin keskellää viikkoa kaljaa ja kun seuraavana päivänä työnantajani tuli samaan kauppaan,oli kassa iloisesti "eikös sillä tytöllä alkaneetkin vapaat..?" Ja pomoni ihmetellessä että ei,siellä se on töissä kokoajan niin kassa oli suureen ääneen todennut että"aijaa,se osti eilen olutta!"
Pieni selkkaus tuli siitä ja k.o myyjä sai palautetta enkä ole enään astunut jalallanikaan koko kauppaan.
Ei enää ikinä pikkupaikkakunnalle. Järkyttävää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se pienien paikkakuntien suurin ongelma onkin pähkinänkuoressa; jokainen tuntee jokaisen.
Samaistun, ei saa olla rauhassa kotonakaan koska tutut tietävät missä asuu ja kävelevät ikkunan vieressä olevalla tiellä ja tulevat kylään.
Olen asunut tällä pikkukylällä eli siis alle 10 000 asukkaan pitäjässä kohta 25 vuotta. Ostin viime kesänä jääkaappi-pakastimen ja ilmoitin, että kuljetusta ei tarvita, mies tulee noutamaan ostokseni iltapäivällä. Kerroin miehen nimen ja myyjä katsoi minua ihmeissään - olenko Markon vaimo, meillä on sitten pojat samassa sählykerhossa.
Eli ei todellakaan kaikki tunne maalla kaikkia eikä ole edes tarpeen!
Unohdatte listalta Pietarsaaren, siellä on paljon kirkkoja.
Sivusta
Mitähän pahaa siinä on jos sinut tunnetaan ja tunnistetaan? Eikö tuo ole jo sairauden merkki jos ahdistuu siitä kun joku kysyy sinulta jotain sinuun liittyvää...
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte listalta Pietarsaaren, siellä on paljon kirkkoja.
Sivusta
Pietarsaarella on keskusta eikä kirkonkylä.
Kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne kaikkia.
Itsehän asun niin pienessä kirkonkylässä, missä ei todellakaan ole Tokmanni - miellän sen kaupunkiin kuuluvaksi, minne täältäkin on matkaa turhan monta kymmentä kilometriä. Ei tule siellä siis käytyä kuin harvakseltaan. Vaikka siellä kaupungissa saisi varmasti elää rauhassa? Kirkonkylät kun ovat täynnänsä sisäsiittoisuutta ja monen polven juoruämmä ja - ukkoa. Piirit ovat pienet ja ahdasmieliset eikä ulkopuolinen pääse sisään. Tosin en kyllä niihin piireihin haluakaan.
Jos voisin, niin muuttaisin pois. Valitettavasti vain maksan vääristä valinnoistani rankan hinnan kuten muutamat muutkin tänne aikanaan muuttamaan erehtyneet.