Lue keskustelun säännöt.
Yliopistossa aikuisopiskelijaa syrjitään
14.05.2022 |
Opiskelen haluttua, vaativaa alaa. Olen yli 30-vuotias aikuisopiskelija. Menossa on opintojen viimeiset vuodet. Jotkut parikymppiset tytöt eivät edes vastaa tervehdykseen, vaan tuijottavat vihaisina ohi. En kaipaa kenenkään ystävyyttä yliopistolla, mutta yhteistyön pitäisi sujua. Harjoitustöissä jotkut aktiiviset karttelevat ja piiloilkeilevät kyseenalaistaen osaamiseni.
Tälläinen on välillä aika rasittavaa ja olenkin pitkälti erakoitunut suorittamaan tutkintoa omissa oloissani, lukuunottamatta pakollista läsnäolo-opetusta. Millaisia kokemuksia teillä on nuorten aikuisten kanssa opiskelusta?
Kommentit (170)
Eli parempi opiskella nuorena ja loppuelämä tehdä töitä aikuisten kesken ja tienata Rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla minuun suhtauduttiin, vaikka menin yliopistoon 18-vuotiaana. Ei ole iästä aina kiinni.
Minun opiskelualalla nuoria ooiskelijoita häiritsee kovasti etten ole haalarit päällä bileissä ja ties missä kissanristiäisissä. Moni parikymppinen ei enää hahmota yliopistoa yliopistoksi. He käyvät koulua, jossa on opettajia ja välitunteja. Välillä luokka järjestää bileitä.
Turun lääkiksessä järjestetään joka vuosi vanhempien ilta :D
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskelualalla nuoria ooiskelijoita häiritsee kovasti etten ole haalarit päällä bileissä ja ties missä kissanristiäisissä. Moni parikymppinen ei enää hahmota yliopistoa yliopistoksi. He käyvät koulua, jossa on opettajia ja välitunteja. Välillä luokka järjestää bileitä.
Turun lääkiksessä järjestetään joka vuosi vanhempien ilta :D
Ylipäätänsä kaikenlainen holhoaminen yliopistossa on lisääntynyt verrattuna siihen, mitä oli 20v sitten. Opiskelijat myös yhä epäkypsempiä ja todistusvalinnan myötä nuorempia. Turun lääkiksen vanhempainilta leviää todennäköisissä kaikkiin kanditason koulutuksiin.
En ole kohdannut ongelmia, hyvin on otettu vastaan puolin ja toisin. Toki ihan hirveästi ei aina ole yhteistä niiden parikymppisten kanssa.
Opiskelen lääkiksessä ja alahan on sellainen, että meillä on paljon alanvaihtajia ja vanhempaakin väkeä, koska alanvaihto on kannatavampaa kuin monelle muulle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain nuoria tuntuu ärsyttävän se tyyneys ja asiallisuus, jolla aikuisopiskelijat suhtautuvat tehtäviin ja opiskeluun ylipäätään.
Nuoret kilpailevat sillä, että kuka on lukenut vähiten tentteihin, on eniten "pihalla" tai kehuskelevat kuinka tehtävän palautus jäi aivan viimetinkaan. Myös opettajia ja opetettavia asioita kuluu ilmeisesti haukkua.
Kumma juttu. Olen ollut yli 40-vuotiaanakin yliopistossa, enkä moista kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä toki niiden nuorten porukoihin päässyt, kun itse yliopistossa aloitin 34 vuotiaana, mutta ryhmätyöt yms kyllä sujui erinomaisesti nuorten kanssa :)
Varmasti opiskelu olisi ollut erilaista 10v nuorempana, mutta en tunnistanut mitään syrjintää kyllä.
Valmistuin ollessani 38v ja sain heti koulutusta vastaavaa työtä, en siis työelämässäkään kokenut syrjintää.
Omat opintoni olen suorittanut lähinnä etänä enkä ole huomannut kanssaopiskelijoilta mitään ilkeyksiä. Ekana päivänä oli ihan hyvä tunnelma ja meitä vanhempia oli useampi. Vaihdoin tosin koulutusalaa sitten, että en tiedä miten on kehittynyt.
Sen sijaan yhdyn aiempaan kommenttiin, että yliopisto itsessään on suunnattu vain nuorille opiskelijoille jotka ovat ns. putkessa. Hirveän vaikea saada opintojen ohjausta tai mitään, kun asiasi poikeaa normista. En ole saanut puoleen vuoteen edes hopsiani päivitettyä useista yhteydenotoista huolimatta.
Lisäksi työssäkäyviä opiskelijoita syrjitään ihan urakalla, kun työssäkäynti ei ole syy poiketa yliopiston suunnittelemasta aikataulusta. Jos et voi suorittaa kurssia tiettynä vuonna, se on voi voi, eikä kurssille enää välttämättä pääse.
Hieman ristiriitaista kun samaan aikaan hehkutetaan elinikäistä oppimista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu. Olen ollut yli 40-vuotiaanakin yliopistossa, enkä moista kokenut.
Tuossa voi alakohtaisesti isoja eroja. Lääkiksissä ja farmasialla on tiiviit vuosikurssit ja siellä on ihan tuurista kiinni kuinka lapselliseen joukkoon päätyy. Jossakin humanistisella ei välttämättä edes opi tuntemaan saman alan opiskelijoita, kun luentoja on kerran viikossa eikä aikuisopiskelija käy edes niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskelualalla nuoria ooiskelijoita häiritsee kovasti etten ole haalarit päällä bileissä ja ties missä kissanristiäisissä. Moni parikymppinen ei enää hahmota yliopistoa yliopistoksi. He käyvät koulua, jossa on opettajia ja välitunteja. Välillä luokka järjestää bileitä.
Turun lääkiksessä järjestetään joka vuosi vanhempien ilta :D
Ylipäätänsä kaikenlainen holhoaminen yliopistossa on lisääntynyt verrattuna siihen, mitä oli 20v sitten. Opiskelijat myös yhä epäkypsempiä ja todistusvalinnan myötä nuorempia. Turun lääkiksen vanhempainilta leviää todennäköisissä kaikkiin kanditason koulutuksiin.
Mielenkiintoinen tämä holhoamisnäkökulma, kun kuitenkin monet muuttavat jo peruskoulun jälkeen pois vanhempiensa luota suorittamaan toisen asteen opintoja.
Onko toi Turun lääkiksen vanhempainilta joku läppä? Kaveri lähti nelikymppisenä lääkikseen, tosin ei Turkuun, ja olisiko ollut oletus, että tämä kahden kouluikäisen äiti olisi kutsunut eläkeikäiset vanhempansa vanhempainiltaan?
Tämähän olisi suorastaan hauskaa. Jos aloittaisin nyt lääkiksessä 44-vuotiaana, niin jo täysi-ikäisen lapsen vanhempana siis tarvisin vanhempainillan. Omakotitalossa asuvana, 19 vuotta naimisissa olleena 74-vuotias äippä ja 79-vuotias iskä paikalle? Toisaalta ehkä he olisivatkin kiinonstuneita tietämään, koska opiskelen sydänjutut ja muistijutut, niitä vaivoja on tässä näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko toi Turun lääkiksen vanhempainilta joku läppä? Kaveri lähti nelikymppisenä lääkikseen, tosin ei Turkuun, ja olisiko ollut oletus, että tämä kahden kouluikäisen äiti olisi kutsunut eläkeikäiset vanhempansa vanhempainiltaan?
Tämähän olisi suorastaan hauskaa. Jos aloittaisin nyt lääkiksessä 44-vuotiaana, niin jo täysi-ikäisen lapsen vanhempana siis tarvisin vanhempainillan. Omakotitalossa asuvana, 19 vuotta naimisissa olleena 74-vuotias äippä ja 79-vuotias iskä paikalle? Toisaalta ehkä he olisivatkin kiinonstuneita tietämään, koska opiskelen sydänjutut ja muistijutut, niitä vaivoja on tässä näköpiirissä.
Varmasti riittää jos vanhempasi soittavat kouluun luokanvalvojalle tai siis vuosikurssikoordinaattorille ja kertovat etteivät pääse vanhempainiltaan.
Minä opiskelin yliopistossa ikävuosina 26-30 (nyt 34 v) enkä mielestäni tuntenut oloani liian vanhaksi nuorempien joukossa. Elämäntilannekin vaikuttaa, olin itse tuolloin aika samassa tilanteessa kuin parikymppiset opiskelijat. Ei kunnollista työelämää takana, ei lapsia ja tykkäsin käydä baareissa viikonloppuisin. Kotonakin olin asunut 24-vuotiaaksi. Moni luuli nuoremmaksi kun aloitin opinnot.
Jos pidät itseäsi jonain "aikuisopiskelijana" verrattuna kurssitovereihisi, niin taatusti saat pahaa silmää. Kaikki siellä ovat samalla tavalla opiskelemassa eivätkä ne parikymppiset ole millään nuorisolinjalla yhtään sinua enempää. Ns. piireihin et varmaan tahtoisikaan suhahtaa? Kanssaopiskelijoihin suhtaudutaan opiskelutilanteissa asiallisesti, mutta nuiva asenne varmasti saa nuivan vastauksen.
Tästä tulee kyllä mieleen jonkin tietyn alan opiskelijat. Eivät tietenkään ole kaikki sellaisia, mutta missään muussa tiedekunnassa ei ole tätä ihmistyyppiä niin paljon että voivat klikkiytyä keskenään kuin satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee kyllä mieleen jonkin tietyn alan opiskelijat. Eivät tietenkään ole kaikki sellaisia, mutta missään muussa tiedekunnassa ei ole tätä ihmistyyppiä niin paljon että voivat klikkiytyä keskenään kuin satunnaisesti.
No älä nyt jätä meitä jännitykseen, vaan kerro mikä ala.
Nyt ne alat tiskiin!
terv. 30v ja kauhuissaan
Meillä itse asiassa tuutoriryhmän vetäjä sanoi, että kaikenikäisiä kohtaan pitää sitten käyttäytyä ystävällisesti. Ihmettelin vähän, että miksi tuommoistakin pitää neuvoa, koska täysi-ikäisiähän siellä kaikki jo ovat. Näköjään kuitenkin kaikesta täytyy valistaa.