Kun kyläily lapsiperheessä väsyttää - vertaistukea ja vinkkejä kaivataan
En usko olevani ainoa, jota väsyttää kyläillä lapsiperheessä. Uskon, että lapsiperheessä kyläily väsyttää niin lapsettomia kuin perheellisiäkin.
Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero, joka kävelee ympäriinsä, tutkii kaikki mahdolliset paikat ja laittaa kaiken suuhunsa. Taapero on siis täysin vahdittava, eikä järki vielä tässä vaiheessa päätä pakota. Kotona on onneksi helpompaa, kun lattialla ei pyöri mitään pieniä esineitä ja kaikki vaarallinen/särkyvä on nostettu pois taaperon ulottuvilta. Tiedän, että taapero on minun vastuullani ja minun tehtäväni on valvoa häntä. Siksi tapaisin mieluummin kotonani, mutta ystävä haluaa meidän kyläilevän vastavuoroisesti toistemme luona (joka toinen kerta hänen luonaan, joka toinen kerta minun luonani). Kyläilin perheellisen ystäväni (ystävän lapset 4 v ja 8 v) luona ja ystävän kotona sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa: lattiatasossa oli paljon viherkasveja, lasten pieniä leluja pyöri joka paikassa ja esillä matalan lipaston päällä oli paljon herkästi särkyviä tavaroita. Sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa silmä tarkkana, ettei mitään joudu suuhun. Lattialta nostin pois taaperon ulottuvilta mm. pienen ruuvin, pieniä askarteluhelmiä ja isoja karkkeja, joita ystävän 4-vuotias yritti antaa taaperolle. Kaikki energia meni siihen, että huolehdin, ettei taapero riko mitään tai laita mitään sopimatonta suuhunsa. Samalla ystävän lapset kärttivät minulta kovasti huomiota: he näyttivät minulle harrastuksessaan oppimiaan temppuja, halusivat minun leikkivän kanssaan, koko ajan lapset selittivät ja kyselivät jotain jne. Haluaisin myös jutella ystäväni kanssa, mutta se on todella haastavaa, kun ystävän lapset haluavat huomiota ja omaa taaperoakin saa vahtia koko ajan, eikä taaperoa voi laskea silmistä hetkeksikään. Myös lapsista lähtevä melu ja jatkuva hälinä (monta ihmistä puhuu päällekkäin) kuluttaa minua valtavasti. Pidän ystäväni lapsista, mutta kun yritän samalla vahtia taaperoa ja jutella ystävän kanssa, on kuormitusta liikaa. Olen noiden vierailujen jälkeen todella väsynyt, vaikka ystävän näkemisen pitäisi virkistää.
Olen myös yrittänyt käydä lapsiperheessä vierailulla yksin ilman omaa lasta. Olen ajatellut, että saisin tuolloin aikuisten aikaa ystävän kanssa. Tämä ei kuitenkaan auta asiaa. Ystävän lapset ovat entistä enemmän "kimpussani", kun oma lapseni ei ole mukana. Ystäväkin huokaisee, koska kerrankin on joku muu aikuinen kaiken lasten kyselyn ja huomionkaipuun kohteena (hän on yksinhuoltaja). Ystävä saattaa jopa ryhtyä tekemään ihan muita juttuja ja aika usein alkaa viestittelemään jonkun toisen ystävän kanssa sillä aikaa, kun ystävän lapset kärttävät minulta huomiota. Leikin ja juttelen kyllä lasten kanssa ihan mielelläni, mutta en koko aikaa, enkä ole ilmainen lastenvahti. Olen itsekin taaperoarjessa kuormittunut, kun tukiverkkoja ei ole ja olen lapsen kanssa lähes 24/7, koska olen hoitovapaalla. Kun kerrankin pääsisin tapaamaan ystävää ilman lasta ja minulla on lapsivapaata, en halua tuota aikaa paimentaa kenenkään toisen lapsia yksin. Seurana voin olla, mutta en halua, että lapsia lykätään minulle vierailun ajaksi. Näin kävi herkästi myös muissa lapsiperheissä, joissa kävin lapsettomana ollessani kylässä: perheen aikuiset pakenivat omiin menoihinsa ja jättivät minut leikkimään lasten kanssa kysymättä minulta, sopiiko tämä minulle.
Kaipaisin muilta vertaistukea ja vinkkejä siihen, kun kyläily lapsiperheessä väsyttää. Helpottaako ajan kanssa? Mitä hyviä kikkoja olisi näihin vierailuihin, jotta jaksaisi paremmin?
Kommentit (50)
Kavereita kannattaa tosiaan tavata vain ilman lapsia, ei juttelusta tai mistään tule muuten yhtään mitään ja joutuu muutenkin varomaan sanojaan, se on rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen saamista yläpeukuista päätellen aika monia väsyttää visiitit lapsiperheisiin. En ihmettele, väsyttää itselläkin.
Kertokaa mulle, miksi moni vanhempi lakkaa kasvattamasta lapsiaan, kun vieraat saapuvat kylään? Lasten annetaan villiintyä vieraista, keskeyttää jatkuvasti yms. Vanhemman pitäisi sanoa, että "annetaan nyt Tiina-Mikon juoda kahvi rauhassa/me jutellaan nyt Tiina-Mikon kanssa hetki, sitten on sinun vuorosi". Ei se ole sen vieraan tehtävä pitää huolta niiden lasten rajoista, vaan niiden vanhempien.
Ohiksena että mieleeni muodostui hyvin elävä kuva Tiina-Mikosta joka kärsivänä pitelee kahvikuppia haha
Näillä polttoaineen hinnoilla ei ole mikään ihme, että ystäväsi haluaa vastavuoroisesti teidän kyläilevän myös heillä, etenkin kun välimatkaa kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa joka kolmannella kerralla tavaksi nähdä jossain puolivälissä leikkipuistossa tms. aidatulla alueella. Eväkset mukaan ja lapset saa kulkea vähän vapaammin, isommat ehkä löytää toisten lasten seuraa eivätkä vaivaa teitä hiekkalaatikon reunalla istuskellessa.
oon lapseton niin valaisetko mua, että miten tuollaisessa leikkipuistossa toimitaan, jos itselle/lapsille iskee vessahätä?
Lasten kanssa käydään puskapissalla jossain puiston lähellä, ellei leikkipuistossa ole auki olevaa vessaa (arkisin pk-seudun leikkipuistoissa monissa onkin). Pienimpien lasten kanssa on vaipat käytössä, joten ei tarvitse murehtia ja isommat osaa käydä ennen lähtöä ja pidättelemään niin, että vessakin löytyy. Kirjastoissa on aika usein helposti saatavilla oleva vessa, kauppakeskuksissa samaten. Kahvilassakin voi käydä, kun ostaa sen eväskahvin sieltä. Vähän paikasta ja sen syrjäisyydestä riippuen eri ratkaisuja löytyy.
En ota enää lapsiperheitä kylään. Ovat ihan tosi itsekkäitä kaikkinensa. Meillä ei eletä Suvi-Matin joka aikataulun mukaan, sori vaan.
Pysykää kotona tai jättäkää lapset johonkin vahdittavaksi. Sitten tervetuloa.
Luuletko, että joku luki tuon litanian?
En ikinä lähtisi tuollaiseen. Ja vielä toistuvasti? Uskomatonta.
En lukenut koko ketjua mutta omasta kokemuksesta tuollaiset pikkulapsiperheiden tapaamiset kannattaa hoitaa ulkona. Pulkkamäki, retki, uintireissu tai ihan vaan leikkipuistossa oleilu on paras tapa nähdä. Ei tule tiskiä eikä sotkua kenellekään. Suosittelen.
🇺🇦🇮🇱
Se pikkulapsi aika on oikeasti tosi lyhyt aika elämässä ja sen ajan vanhempien tehtävä on vaan vahtia ettei lapsi kuole, koska lapsella ei ole älyä päässä vielä niin kuin itsekin sanoit. Vanhemmat joutuvat tinkimään mukavuuksistaan lasten takia, mutta kyllä se myös kasvattaa. En itse ainakaan ajattele, että onnellinen ihminen on se, joka aina pääsee helpoimman kautta. Lohdutuksen sananen, se aika tulee viel, kun voitte jutella ummet lammet keskenänne. Varsinkin sitten jos sinulla tulee olemaan useampia lapsia. Meillä ainakin lapset laittavat oven kiinni ja haluavat
leikkiä keskenään rauhassa, eivät halua että aikuiset tulevat häiritsemään. Ovat 4 ja 6 vuotiaita
Aloituksen saamista yläpeukuista päätellen aika monia väsyttää visiitit lapsiperheisiin. En ihmettele, väsyttää itselläkin.
Kertokaa mulle, miksi moni vanhempi lakkaa kasvattamasta lapsiaan, kun vieraat saapuvat kylään? Lasten annetaan villiintyä vieraista, keskeyttää jatkuvasti yms. Vanhemman pitäisi sanoa, että "annetaan nyt Tiina-Mikon juoda kahvi rauhassa/me jutellaan nyt Tiina-Mikon kanssa hetki, sitten on sinun vuorosi". Ei se ole sen vieraan tehtävä pitää huolta niiden lasten rajoista, vaan niiden vanhempien.