Lue keskustelun säännöt.
Kun kyläily lapsiperheessä väsyttää - vertaistukea ja vinkkejä kaivataan
14.05.2022 |
En usko olevani ainoa, jota väsyttää kyläillä lapsiperheessä. Uskon, että lapsiperheessä kyläily väsyttää niin lapsettomia kuin perheellisiäkin.
Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero, joka kävelee ympäriinsä, tutkii kaikki mahdolliset paikat ja laittaa kaiken suuhunsa. Taapero on siis täysin vahdittava, eikä järki vielä tässä vaiheessa päätä pakota. Kotona on onneksi helpompaa, kun lattialla ei pyöri mitään pieniä esineitä ja kaikki vaarallinen/särkyvä on nostettu pois taaperon ulottuvilta. Tiedän, että taapero on minun vastuullani ja minun tehtäväni on valvoa häntä. Siksi tapaisin mieluummin kotonani, mutta ystävä haluaa meidän kyläilevän vastavuoroisesti toistemme luona (joka toinen kerta hänen luonaan, joka toinen kerta minun luonani). Kyläilin perheellisen ystäväni (ystävän lapset 4 v ja 8 v) luona ja ystävän kotona sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa: lattiatasossa oli paljon viherkasveja, lasten pieniä leluja pyöri joka paikassa ja esillä matalan lipaston päällä oli paljon herkästi särkyviä tavaroita. Sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa silmä tarkkana, ettei mitään joudu suuhun. Lattialta nostin pois taaperon ulottuvilta mm. pienen ruuvin, pieniä askarteluhelmiä ja isoja karkkeja, joita ystävän 4-vuotias yritti antaa taaperolle. Kaikki energia meni siihen, että huolehdin, ettei taapero riko mitään tai laita mitään sopimatonta suuhunsa. Samalla ystävän lapset kärttivät minulta kovasti huomiota: he näyttivät minulle harrastuksessaan oppimiaan temppuja, halusivat minun leikkivän kanssaan, koko ajan lapset selittivät ja kyselivät jotain jne. Haluaisin myös jutella ystäväni kanssa, mutta se on todella haastavaa, kun ystävän lapset haluavat huomiota ja omaa taaperoakin saa vahtia koko ajan, eikä taaperoa voi laskea silmistä hetkeksikään. Myös lapsista lähtevä melu ja jatkuva hälinä (monta ihmistä puhuu päällekkäin) kuluttaa minua valtavasti. Pidän ystäväni lapsista, mutta kun yritän samalla vahtia taaperoa ja jutella ystävän kanssa, on kuormitusta liikaa. Olen noiden vierailujen jälkeen todella väsynyt, vaikka ystävän näkemisen pitäisi virkistää.
Olen myös yrittänyt käydä lapsiperheessä vierailulla yksin ilman omaa lasta. Olen ajatellut, että saisin tuolloin aikuisten aikaa ystävän kanssa. Tämä ei kuitenkaan auta asiaa. Ystävän lapset ovat entistä enemmän "kimpussani", kun oma lapseni ei ole mukana. Ystäväkin huokaisee, koska kerrankin on joku muu aikuinen kaiken lasten kyselyn ja huomionkaipuun kohteena (hän on yksinhuoltaja). Ystävä saattaa jopa ryhtyä tekemään ihan muita juttuja ja aika usein alkaa viestittelemään jonkun toisen ystävän kanssa sillä aikaa, kun ystävän lapset kärttävät minulta huomiota. Leikin ja juttelen kyllä lasten kanssa ihan mielelläni, mutta en koko aikaa, enkä ole ilmainen lastenvahti. Olen itsekin taaperoarjessa kuormittunut, kun tukiverkkoja ei ole ja olen lapsen kanssa lähes 24/7, koska olen hoitovapaalla. Kun kerrankin pääsisin tapaamaan ystävää ilman lasta ja minulla on lapsivapaata, en halua tuota aikaa paimentaa kenenkään toisen lapsia yksin. Seurana voin olla, mutta en halua, että lapsia lykätään minulle vierailun ajaksi. Näin kävi herkästi myös muissa lapsiperheissä, joissa kävin lapsettomana ollessani kylässä: perheen aikuiset pakenivat omiin menoihinsa ja jättivät minut leikkimään lasten kanssa kysymättä minulta, sopiiko tämä minulle.
Kaipaisin muilta vertaistukea ja vinkkejä siihen, kun kyläily lapsiperheessä väsyttää. Helpottaako ajan kanssa? Mitä hyviä kikkoja olisi näihin vierailuihin, jotta jaksaisi paremmin?
Kommentit (50)
"Seurana voin olla, mutta en halua, että lapsia lykätään minulle vierailun ajaksi. Näin kävi herkästi myös muissa lapsiperheissä, joissa kävin lapsettomana ollessani kylässä: perheen aikuiset pakenivat omiin menoihinsa ja jättivät minut leikkimään lasten kanssa kysymättä minulta, sopiiko tämä minulle."
Oletko liian kiltti, jos sinulle on ennenkin lykätty muiden lapset vahdittavaksi? Ehkä et vain osaa sanoa ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-älkää nähkö liian usein. pieni lapsi ei tarvitse noita vierailuja joka viikko, kerran kuussa tai harvemmin riittää.
-saisiko vierailuihin jotain sellaista tekemistä, minkä parissa nuo ystävän lapset voisivat viihtyä ja saisitte jutella aikuisten kesken rauhassa?
-ulkoilua niin, että taapero on vaunuissa ja isommat lapset tekevät jotain muuta?
Ajan kuluessa käy helpommaksi.
4 v päästä teillä on sinun 4 v + ystäväsi 8 v ja 12 v. Luultavasti 12 v on tuolloin jo omien kaverien kanssa, eikä äidin ystävien seura kiinnosta. Ystävän 8 v ja sinun 4 v voivat jopa keksiä yhteistä leikkimistä.
Ottakaa joka kolmannella kerralla tavaksi nähdä jossain puolivälissä leikkipuistossa tms. aidatulla alueella. Eväkset mukaan ja lapset saa kulkea vähän vapaammin, isommat ehkä löytää toisten lasten seuraa eivätkä vaivaa teitä hiekkalaatikon reunalla istuskellessa.
Aloituksessa kerroit 7 kertaa vahtivasi lastasi. Miksi yksi kerta ei riittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feel you, ap! Mä sinkkuna ollessani olin se kiva aikuinen, joka leikitti sukulaisten ja kaverien lapset. Kun sain oman lapsen, tajusin, että multa yhä odotettiin tuota muiden lasten leikittämistä. En kuitenkaan enää jaksanut, sillä paljon sairastelleen lapsen kanssa meni se oma jaksaminen. Tietoisesti siis vähensin muiden lasten näkemistä, koska oletus leikittämisestä pysyi. Se loppui siihen, kun lapset kasvoivat niin isoiksi, että halusivat hengailla vain kavereidensa kanssa. Vähän sääli, sillä olisin viihtynyt noiden lasten kanssa, mutta en itse jaksanut ottaa koppia muiden lapsista omani lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa joka kolmannella kerralla tavaksi nähdä jossain puolivälissä leikkipuistossa tms. aidatulla alueella. Eväkset mukaan ja lapset saa kulkea vähän vapaammin, isommat ehkä löytää toisten lasten seuraa eivätkä vaivaa teitä hiekkalaatikon reunalla istuskellessa.
oon lapseton niin valaisetko mua, että miten tuollaisessa leikkipuistossa toimitaan, jos itselle/lapsille iskee vessahätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vain tottumaton. Siihen tottuu.
On vanhempia, jotka antavat oman taaperon vaeltaa vapaasti kyläpaikassa.
Sitten on vanhempia, jotka vahtivat taaperonsa touhuja myös kylässä.
Ensimmäinen versio on raskasta kyläpaikan isäntäväelle, jälkimmäinen vanhemmalle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Niitä minuutteja jotka menevät aloituksen lukemiseen ei saa enää koskaan takaisin.
Kuten et myöskään sitä aikaa minkä vietät täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lapseton nainen, ja ymmärrän Ap:ta todella hyvin! Varsinkin naisille näyttää kuitenkin olevan kiellettyä vihjaillakin siihen suuntaan, että ei jaksaisi lasten seuraa.
Minäkin mieluiten tapaisin lapsellisia ystäviäni ilman lapsia. Ymmärrän, että se ei ole aina mahdollista, mutta ahdistaa kun minun oletetaan ilahtuvan, kun lapset ennakkotiedoista poiketen otetaankin mukaan tapaamiseen. Naisten on pakkorakastettava ystäviensä lapsia, ihan sama kuinka rasittavia ne olisivat.
Itselläni meni välit erääseen ystävään, jonka voohkaavaa taaperoa en jaksanut jatkuvasti ihailla. Ystävä loukkaantui ja haukkui lastenvihaajaksi. Olisin vain halunnut, että taapero olisi hetkeksi istutettu vaikka ruudun ääreen, jotta olisimme saaneet puhua. Mutta ei! Tietysti Piia-Petterin voohkaamisen seuraamisen ja ihastelun oletettiin jälleen kerran olevan se, mitä eniten rakastan tehdä!
Jos sulla on puoliso, niin puoliso mukaan tapaamisiin. Puoliso ottaa päävastuun taaperon vahtimisesta ja sinä saat keskittyä seurustelemaan enemmän ystäväsi kanssa. Puolisosi voi sitten välillä jututtaa niitä ystävän lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sinulla on lapsivapaa niin sano se kaverillesi että pääsisikö hän kavhille/lenkille ilman omia lapsia että saisitte vähän jutella aikuisten kesken. Pyydä kaveriasi enemmän luoksesi kylään jossa ei ole ruuveja yms pieniä asioita lattioilla.
Aiheesi oli nin pitkä,en jaksanut lukea.Helpoin tapa on vierilut lapsen kanssa tai vieraiden lasten kanssa.Soivitte tapaamiset ulkona.Otate kahvit,evät ymm ,mukaan.Kaikialla on leikki puistoja sinne vaan ulos leikimään.Jos nyt änkytät aluellasi ei leikki puistoja ja i sukulaisten ystävien tuttavienkan aluella? 1 on varma on päiväkotteja. Niden pihalla saa lapset leikiä valvotusti: Aina kun päiväkoti on kiinni!Tekee lapsille kuin lasten vanhemille todella hyvää ulkoilu.eikä kohtamiset tunteja sisätilat.Heillekin joila ei lapsia,kohtamiset ulkona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ei voi järjestää juuri koskaan tapaamisia niin, että hänellä ei ole lapsia mukana. Ystävä on yksinhuoltaja eikä tukiverkkoja ole, joten lapsettomat tapaamiset ovat hänelle tosi vaikeita järjestää ja ymmärrän tämän oikein hyvin. Ei ole kohtuullista, että pyytäisin ystävää järjestämään lapsivapaan tapaamisen. Ystävä on myös toivonut, että tapaamme tasapuolisesti kummankin luona. Ymmärrän tämänkin, sillä kulkeminen maksaa ja ei olisi ystävää kohtaan reilua, että hän matkustaisi lapsineen useammin luokseni. Ja onhan se hänellekin ylimääräistä vaivannäköä, kun hän lähtee lasten kanssa luokseni (vaikka ei toki noin isojen lasten kanssa tarvitse samalla tavalla pakata tavaraa mukaan kuin taaperon kanssa). Ymmärrän siis myös ystäväni ajatuksia tässä tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Kiitos vinkeistä! Asumme ystäväni kanssa sen verran kaukana toisistamme (välimatkaa melkein tunti suuntaansa), joten nämä tunnin ulkoilut ja sitten kotiin -vinkit on vähän vaikeita toteuttaa meidän kohdalla, vaikka varmasti monilla toimiikin.
Ap
Tuo ei ole pitkä matka.
Jotenkin tuntuu että sinä teet niistä sellaisia.
Tämä nyt ei suoranaisesti liity ystäväsi tapaamiseen:
Jos sinulla on harvoin lapsivapaata ja kaipaisit lepoa, niin ethän mene silloin lapsiperheeseen kylään? Ottaisit aikaa ihan vain itsellesi: lähde pois kotona, mene kahvilaan, kävelylle, elokuviin tms. Nauti ihan vain omasta ajastasi ilman, että joudut huomioimaan muita.
Nimimerkillä yritän itse opetella parhaillaan sitä, että kun pikkulapsivaiheessa on vähän omaa aikaa, niin haluan viettää sen lapsivapaani kodin ulkopuolella ihan vain omassa seurassani. En halua joutua vahtimaan kenenkään lapsia tai joutua yksipuolisesti kuuntelemaan jonkun kaverini vuodatusta, kun kaipaisin tasaveroista keskustelua. Mukavinta olla yksin, kun saan huomioida ihan vain itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vain tottumaton. Siihen tottuu.
On vanhempia, jotka antavat oman taaperon vaeltaa vapaasti kyläpaikassa.
Sitten on vanhempia, jotka vahtivat taaperonsa touhuja myös kylässä.
Ensimmäinen versio on raskasta kyläpaikan isäntäväelle, jälkimmäinen vanhemmalle itselleen.
Sitten on vanhempia joille se ei ole ongelma vaan jotka vahtii vaikka kolme omaansa.
Sitten on uupuneira yhden lapsen vanhempia joille tunnin matka on valtava, joka ei jaksa lapsia jne jne jne
En lukenut aloitusta loppuun saakka, mutta eikö kaverisi suostu tapaamaan sinua ja taaperoasi "hänen luonaan kyläilykerroilla" kahviloissa tai sopivalla kesäsäällä ulkona? Tai sitten kerrot mikä on ongelma ja pyydät häntä tekemään kodistaan, edes olohuoneesta, taaperoturvallisen ennen kyläilyänne.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitusta loppuun saakka, mutta eikö kaverisi suostu tapaamaan sinua ja taaperoasi "hänen luonaan kyläilykerroilla" kahviloissa tai sopivalla kesäsäällä ulkona? Tai sitten kerrot mikä on ongelma ja pyydät häntä tekemään kodistaan, edes olohuoneesta, taaperoturvallisen ennen kyläilyänne.
Musta tässä on kahta koulukuntaa: he, jotka ihan oma-aloitteisesti tekevät kodista turvallisen pikkulapselle ja nostavat särkyvät esineet piiloon ja he, jotka eivät niin tee. Aikuisia on turha mennä painostamaan tuollaisessa. Ja kyllähän tuo ystävä on itsekin äiti, niin luulisi tietävän, millaista pikkulasten kanssa on.
Olet varmasti kiva ihminen, koska lapset pitävät sinusta. Nauti niistä asioista, jotka nyt ovat käsillä. Aika kiitää eteenpäin ja lapset kasvavat.