Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti
13.05.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008773318.html
Sannan pitäisi tajuta, että hän on se ongelma. Ei lapsi.
Kommentit (561)
Mun on hyvin vaikea ymmärtää näitä lapsen pitäisi saada vapaasti valita milloin on kummankin vanhemman luona -juttuja. Erovanhemmanko pitäisi kyykkiä koko ajan kotona odottamassa milloin lapset haluavat tulla yöksi? Lapsella tulee toisen vanhemman kanssa riita ja tulee toisen luo? Lapsi ei saa tahtoaan läpi ja vaihtaa kotia? Turvattomuuden tunne taattu, lapsi määrää ja vanhemmat palvelevat. Todella hyvä malli sitten lapsen omaan avioliittoon, joka todennäköisesti päättyy siihen että hän keskittyy vain lapsiin eikä ymmärrä että myös puoliso ja ihan itsekin on tärkeä.
Itse en pystyisi hoitamaan edes töitäni tässä vapaan kulkemisen ihanteessa, parisuhteesta yms puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Sanna on täysin häiriintynyt. "Aikuismainen taapero". Tuo ei ole mitenkään poikkeavaa käytöstä, tietysti lapsi haluaa tehdä ns. oikeita asioita myös.
Häh, oliko tuo pitkä pätkä oikeasti Hesarin jutusta? :D Luin sen palstalaisen läppänä. Aikuismainen taapero, joka pyrkii olemaan lapsen sijaan uusperheen vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat
Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?
Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.
Tämä onkin saanut paljon alapeukkuja jo. Pistää toki miettimään että mies ei kovin hyvillä geeneillä ole varustettu jos on tehnyt erityislapsia, samoin lasten äiti. Itse pysyisin kaukana tuollaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Sanna on täysin häiriintynyt. "Aikuismainen taapero". Tuo ei ole mitenkään poikkeavaa käytöstä, tietysti lapsi haluaa tehdä ns. oikeita asioita myös.
Mullakin särähti korvaan tuo aikuismainen taapero. Puhutaanko tässä ihan oikeasti vasta taaperoikäisestä? Tottakai sen ikäinen matkii aikuisia kaikessa, haluaa auttaa vaikka ei osaa. Ikätasoisesti annetaan tehtäviä, esim. Vaippaa voi yrittää pukea pikkunukelle, ei sisarukselle tietenkään, siinä vanhemman vieressä. Jotenkin omituista tuo aikuisen suhtautuminen aktiiviseen taaperoon.
Vierailija kirjoitti:
Vikaa pitää olla myös aikuisessa. Mikä pakko on muuttaa miehen kanssa yhteen, jolla on lapsia? Tuossa tilanteessa en todellakaan tekisi enää yhteisiä lapsia. Tyhmä nainen. Eniten tulee kärsimään tuo lapsi, joka on kirjoittajan mielestä niin ärsyttävä.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Varsinkin tilanteessa, jossa molemmilla on lapsi jo ennestään, miksi muutetaan yhteen ja tehdään vielä lisääkin lapsia? Tämä aikuisten ihmisten läheisriippuvuuden määrä on huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Sanna on täysin häiriintynyt. "Aikuismainen taapero". Tuo ei ole mitenkään poikkeavaa käytöstä, tietysti lapsi haluaa tehdä ns. oikeita asioita myös.
Häh, oliko tuo pitkä pätkä oikeasti Hesarin jutusta? :D Luin sen palstalaisen läppänä. Aikuismainen taapero, joka pyrkii olemaan lapsen sijaan uusperheen vanhempi?
Joo, se on ihan oikea lainaus jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Jutusta: Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
***
Siis Sannaa vitutti, kun kumppanin lapsi oli kiintymässä pikkusisarukseen ja halusi hoivata! Kuinka urpo voi olla? On itse aiheuttanut nuo huonot välit. Muutenkin uskomaton, kun lapsen tapa viettää aikaa on ollut hänestä vääränlainen, kun lapsi on mieluummin siivonnut kuin leikkinyt. Alle kouluikäisenä vielä. Miten noin nuorta lasta voi dissata noin pahoin, ja vielä noin harmittomasta asiasta?
Tästä näkee Sannan olevan ongelma, bonuslapsi toimi kuten välittävä isosisarus. Miten muuten tuosta miehestä on ok että hänen lapselleen ei ole tilaa kodissa? Ei taida olla jutut kamalista äitipuolista ihan tuulesta temmattuja, toki kaikki eivät käyttäydy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä hyppäisi mihinkään uusioperheviritykseen. Saattaa jollakin toimia, mutta suurin osa nillittää ja valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?
Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.
Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.
Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.
Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.
Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.
Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?
Hyi miten huono vanhempi olet.
Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.
Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.
Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.
Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..
Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.
Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?
Jokainen saa tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa- myöskään eronneiden ei tarvitse ikuisesti säilytellä eroon päättyneen suhteen tavaroita vaikka tämä kuinka exää kismittäisi.Monille juuri muutto on se tilanne, jossa ylimääräinen roina ja painolasti karsitaan pois.
Kyllä, jokainen saa tehdä omille ja aikuisena lapsensakin tavaroille mitä tykkää. Ei kukaan oo viemässä raastupaan siitä että olet itsekäs ja epähuomaavainen. Jos naiselle itselleen ne jouluiset muistoesineet mm on rakkaita niin joko hän kuvittelee ettei 'bonuslapselle' ole tai ei vain välitä. Syytteeseen siitä ei joudu, mutta sitten ei kannata palstalla ihmetellä että 'bonuslapsen' mielestä eukko on täysi lehmä ja oma isi välittää enemmän uudesta suhteestaan kuin hänestä. Tästähän ne ilkeä äitipuoli tarinat juuri kertoo; naisesta joka saapuu lapsen elämään solmimalla suhteen isän kanssa, ja paskat nakkaa sen lapsen toiveista tai hyvinvoinnista (ja isästä jolle yksin jääminen on niin hirveä peikko, että katselee tuon kaiken sivusta ennen kuin pitäisi lapsensa puolia)
Ja ennen kuin sanot että lapsi on vaan hemmoteltu tai äiti kääntää lasta tuota naista vastaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Äiti on yrittämästä päästyään yrittänyt tulla tämän ihmisen kanssa toimeen ja on selitellyt sen tekemisiä lapselle parhain päin. Ja jostain syystä se bonusisä on lapselle läheinen ja kiva harrastuskaveri. Ja ei, lasta ei äidin kotona myösään lahjota, äidin luona on isään verrattuna hyvin vaatimattomat puitteet materiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tiennyt mitä tämä uusperhe elämä on, olisin todennäköisesti jättänyt mukaan lähtemättä. Ruusunpunaiset lasit on tippuneet tämän kolmen vuoden aikana ja takaisin niitä ei silmille enää saa. Parisuhde mieheen ei koskaan enää tule olemaan sellainen koskematon, kaunis ja hyvä kuten silloin, kun suhde aloitettiin. Ja sen allekirjoitan, että vaikka vaikka meillä monenlaista vääntöä on vielä alaikäisen lapsen tekemisistä, menemisestä ja touhuamisista ne suurimmat väännöt käydään parikymppisen jo pois muuttaneen lapsen touhuista. Nämä juuri elämään lähteneet, kaiken tietävät, koko maailman omistavat, perhepomot aiheuttavat suurimman osan isoista ongelmista ja väännöistä. Monesti on tehnyt mieli nostaa hanskat pystyyn ja pelottaa ajatus, että kun tämä saadaan maailmalle oikeasti itsenäiseksi ja pärjääväksi, kasvaa tuo toinen juuri oikeaan ikään ja sama alkaa alusta. En tajua mikä tässä sukupolvessa on? Itse kun aikanaan lähti maailmalle, ei olettanut omistavansa kaikkea mitä vanhempansa omisti ja olevansa oikeutettu sitä kaikkea käyttämään täysin vapaasti milloin ja miten tahansa. Lähdettiin maailmalle ihan itse elämää rakentamaan ja tekemään. Onko nykynuoriso oikeasti pilalla vai onko se vain joku osa ja niin onn aina ollutkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.
Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.
Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????
Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.
Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.
ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?
Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.
Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?
Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.
Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.
tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".
mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.
En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).
Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.
Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.
Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".
Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta
Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.
Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.
Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.
Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.
No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.
Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.
On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.
Kaikki naiset eivät vain sovi äitipuoleksi ja eivät saa tunnekiintymystä toisen naisen synnyttämään lapseen. Toisilla taas ei ole ongelmia asian kanssa ja bonuslapset menevät ihan luonnollisesti siinä omien lasten rinnalla. Toivottavasti Sanna ei kuitenkaan ole ilkeä tälle lapselle. Ei ole lapsen vika että isänsä valitsi naisen joka ei voi sietää 'bonuslasta'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.
Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.
Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????
Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.
Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.
ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?
Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.
Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?
Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.
Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.
tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".
mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.
En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).
Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.
Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.
Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".
no sehän kuulostaa terveeltä. Eli jos miehesi laittaisi LAPSESTA aurinkoisen kuvan lomamatkalta altaan ääreltä niin puukkoa tulee? Tai jos hän ilmoittaisi lapsen äidille, että tänään keskusteltiin lapsen kanssa siitä, ettei kaverista saa levittää ilkeää juorua tai että pyöräilykypärää on käytettävä koulumatkalla, niin se on sama kuin puukon antaisi käteen. Tai vaikka, että lapsen ukki on nyt joutunut sairaalaan niin tiedät, että jos lapsi on levoton, sitä käytetään miestä vastaan? Kuinka ihmeessä?
VAIN LASTEN asioista. Nuo ovat lapsen asioita. Lapset osaa laittaa itse omat kuvansa jotka haluavat isälleen laittaa.
Ja kerrotko vielä mikä syy tai oikeus uudella kumppanilla on sanella ja vetää tuollaisia mielivaltaisia rajoja? Saatte sopia joulun vieton aikatauluista, mutta kuvan Linnanmäeltä lapsi saa laittaa itse tai ei ollenkaan, esim
susta vaan tuntuu että se on se uusi kumppani. Tosiasiassa se oon ihan se sun ex-miehesi joka ei enää välitä olla tekemisissä kun hänellä on nyt rakastava nainen vierellään ja kumppani.
Niin valinnanham hän on tehnyt kun on valinnan eteen laitettu, en siitä syytä häntä mitenkään. Mut olisiko mahdollista, olisiko mitenkään kuviteltavissakaan, että on sellaisia ihmisiä, jotka epävarmuuttaan ja mustasukkaisuuttaan haluavat häivyttåä kumppanin edellisen kokonaan pois? Ja tämä näkyy myös lapsen suuntaan esim niin ettei hän saa puhua ollenkaan toisesta vanhemmastaan tai esim kertoa mitä on yhdessä puuhattu. Reilua? Aikuismaista? Ja nämä säännöthän eivät tosiaan koske molempia suhteessa entisiin kumppaneihin, vain ex miestäni. Lapsi osoittaa jo inhoavansa tätä naista ja on sanonut toivovansa, ettei hän koskaan olisi heille muuttanut. No, niin makaa kuin petaa.
Se on ihan sama minkälainen on exäsi uusi naisystävä, koska avaimet ovat sillä exälläsi kuitenkin. Hän on valinnut tuollaisen naisen, ja häneen sinun tulee kohdistaa nämä harmittelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?
"Taapero ei juuri leikkinyt"....
No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.
No eihän se bonuslaosi ole oman lapsen sisarus. Vaan ylimääräinen riesa. En kyllä ymmärrä miksi tuokin isä on sälyttänyt kakaransa hoidon uudelle kumppanille.
Onpas sisarus. Bonuslapsella on sama isä kuin äidin kahdella lapsella.
Vain yhden lapsen kanssa eli äidin edellisen suhteen tuotoksen kanssa ei ole sisarus, mutta bonuslapsen isän kanssa tehdyt lapset ovat sisaruksia ja verisukua toisilleen. Sama isä niin silloin on sisarus, vaikkakin vain puoliksi, mutta verisukua kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?
Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.
Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.
Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.
Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.
Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.
Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?
Hyi miten huono vanhempi olet.
Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.
Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.
Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.
Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..
Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.
Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?
No, esimerkiksi perhekuvista. Lapsi oli tottunut, että tietty kuva on aina lipaston päällä olohuoneessa. Minä en yllättäen halua kuvaa, jossa ex on olohuoneeseeni. Lapsen huoneessa saa olla. Mutta, kun se raukka traumatisoituu, kun ko. kuva on aina ollut olohuoneessa. Ja sitten esim. niistä luistimista, kuulemma voisi joskus lapselle antaa. No, lapsi halusi hokkarit. Jos haluaa silti vanhat kaunoluistimet lapselleen hillota, säilyttäkööt ne itse.
Jep, ei. Meillä oli kysymys esim joulukoristeista, joita ei miehen lapsen lapsuudesta siedetä yhtäkään. Naisen lasten lapsuudenkodin koristeilla mennään. Lapsen mummiltaan saamista hopeisista kynttilänjaloista. Miehen vanhemmilta saaduista kynttilälyhdystä ja seinälautasesta, jne jne. Ai niin, ja edesmenneestä koirastamme maalatusta kuvasta. Kaikki pois. Huonekalut kaikki vaihdettiin naisen omiin. Talo sentään kelpasi vaikka minä olinkin sitä rakentamassa, mut olihan se uusi ja laadukkaista materiaaleista. Tosin kun lapsen huoneeseen oli vaihdettu tapetti, ei lapsi saanut itse valita samanlaista kuin äidin kodissa, koska, ja lainaan; "nyt ei olla äitis luona"
Eiks se just ollut niin että lapset ei määrää kodin sisustuksesta, vaan aikuiset?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt mitä tämä uusperhe elämä on, olisin todennäköisesti jättänyt mukaan lähtemättä. Ruusunpunaiset lasit on tippuneet tämän kolmen vuoden aikana ja takaisin niitä ei silmille enää saa. Parisuhde mieheen ei koskaan enää tule olemaan sellainen koskematon, kaunis ja hyvä kuten silloin, kun suhde aloitettiin. Ja sen allekirjoitan, että vaikka vaikka meillä monenlaista vääntöä on vielä alaikäisen lapsen tekemisistä, menemisestä ja touhuamisista ne suurimmat väännöt käydään parikymppisen jo pois muuttaneen lapsen touhuista. Nämä juuri elämään lähteneet, kaiken tietävät, koko maailman omistavat, perhepomot aiheuttavat suurimman osan isoista ongelmista ja väännöistä. Monesti on tehnyt mieli nostaa hanskat pystyyn ja pelottaa ajatus, että kun tämä saadaan maailmalle oikeasti itsenäiseksi ja pärjääväksi, kasvaa tuo toinen juuri oikeaan ikään ja sama alkaa alusta. En tajua mikä tässä sukupolvessa on? Itse kun aikanaan lähti maailmalle, ei olettanut omistavansa kaikkea mitä vanhempansa omisti ja olevansa oikeutettu sitä kaikkea käyttämään täysin vapaasti milloin ja miten tahansa. Lähdettiin maailmalle ihan itse elämää rakentamaan ja tekemään. Onko nykynuoriso oikeasti pilalla vai onko se vain joku osa ja niin onn aina ollutkin?
Vaikea sanoa kun et avaa minkälaisista tilanteista kyse. 90-luvulla minä sain kotoa lähtiesså ns sata metriä etumatkaa. Ei se silloinkaan ollut normi vaan kyllä valtaosa sai vanhemmilta tukea ja apua. Laitetaanhan laitosnuoretkin ensin ns itsenäistymisasuntoon, ehkä ihan luonnollista antaa omillekin lapsille ns kevyt lasku itsenäiseen elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.
Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.
Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????
Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.
Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.
ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?
Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.
Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?
Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.
Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.
tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".
mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.
En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).
Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.
Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.
Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".
Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta
Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.
Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.
Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.
Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.
No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.
Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.
On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.
Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.
Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.
Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua mutta kommentoin yleisellä tasolla. Olen itse uusperheen äitipuoli ja äiti. Lapsi ei ole syntyjään koskaan paha mutta äärimmäisen altis vaikutteille ja varsinkin jos ne vaikutteet tulevat vanhempien puolelta puolivanhempia kohtaa.
Meillä ukon ex hylkäsi ensin lapsensa ja kun ukko löysi uuden (minut) niin ex teki kateuksissaan kaikkensa pilatakseen meidän suhteemme kun lapset asuivat meillä. Jos 4 vuotiaasta yksi lapsista alkaa huutaa päin naamaa esim: "Sä et voi määrätä" tai "Mun ei tarvi totella sua" ja perään tulee: "Äiti on sanonut niin", niin mistähän on lähteny jutut... 5-vuotiaana alkoi yrittää vahingoittaa sisaruspuoltaan (minun lastani). Neuvolan täti sattui olemaan ex-akan sukulainen, joten ei ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin kysellä apua ongelmalapsen kans. Vastaus oli: Semmoista se on uusperheen elämä".
Siinä kun taistelet vuosia hullun exän kans ja vahdit silmä kovana kotona hullua lasta, joka tulee vuosi vuodelta pahemmaksi, niin todellakin nostan hattua niille jotka jaksavat taistella näiden asioiden kanssa! Mutta onnistuin pitämään lapseni hengissä.
anteeksi mutta siis uhrasit omaa lastasi ollaksesi väkisin yhdessä miehen kanssa jonka ex-elämä yritti vahingoittaa sinun omaa lastasi? Miksi ihmeessä?
Alue: Aihe vapaa
Jokainen saa tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa- myöskään eronneiden ei tarvitse ikuisesti säilytellä eroon päättyneen suhteen tavaroita vaikka tämä kuinka exää kismittäisi.Monille juuri muutto on se tilanne, jossa ylimääräinen roina ja painolasti karsitaan pois.