Sivut

Kommentit (524)

Vierailija

Toivottavasti toimittaja tai joku perheen tunteva tekee lasun. Tuo lapsi tarvitsee apua! Käytännössä joutuu elämään ympäristössä, jossa on jatkuvasti erittäin myrkyllinen aikuinen, joka ei edes puhu lapselle!

  • ylös 30
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

  • ylös 25
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.


Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.


Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.


Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.


Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.


Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

No, esimerkiksi perhekuvista. Lapsi oli tottunut, että tietty kuva on aina lipaston päällä olohuoneessa. Minä en yllättäen halua kuvaa, jossa ex on olohuoneeseeni. Lapsen huoneessa saa olla. Mutta, kun se raukka traumatisoituu, kun ko. kuva on aina ollut olohuoneessa. Ja sitten esim. niistä luistimista, kuulemma voisi joskus lapselle antaa. No, lapsi halusi hokkarit. Jos haluaa silti vanhat kaunoluistimet lapselleen hillota, säilyttäkööt ne itse.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

no sehän kuulostaa terveeltä. Eli jos miehesi laittaisi LAPSESTA aurinkoisen kuvan lomamatkalta altaan ääreltä niin puukkoa tulee? Tai jos hän ilmoittaisi lapsen äidille, että tänään keskusteltiin lapsen kanssa siitä, ettei kaverista saa levittää ilkeää juorua tai että pyöräilykypärää on käytettävä koulumatkalla, niin se on sama kuin puukon antaisi käteen. Tai vaikka, että lapsen ukki on nyt joutunut sairaalaan niin tiedät, että jos lapsi on levoton, sitä käytetään miestä vastaan? Kuinka ihmeessä?

VAIN LASTEN asioista. Nuo ovat lapsen asioita. Lapset osaa laittaa itse omat kuvansa jotka haluavat isälleen laittaa.


Ja kerrotko vielä mikä syy tai oikeus uudella kumppanilla on sanella ja vetää tuollaisia mielivaltaisia rajoja? Saatte sopia joulun vieton aikatauluista, mutta kuvan Linnanmäeltä lapsi saa laittaa itse tai ei ollenkaan, esim

susta vaan tuntuu että se on se uusi kumppani. Tosiasiassa se oon ihan se sun ex-miehesi joka ei enää välitä olla tekemisissä kun hänellä on nyt rakastava nainen vierellään ja kumppani.


Niin valinnanham hän on tehnyt kun on valinnan eteen laitettu, en siitä syytä häntä mitenkään. Mut olisiko mahdollista, olisiko mitenkään kuviteltavissakaan, että on sellaisia ihmisiä, jotka epävarmuuttaan ja mustasukkaisuuttaan haluavat häivyttåä kumppanin edellisen kokonaan pois? Ja tämä näkyy myös lapsen suuntaan esim niin ettei hän saa puhua ollenkaan toisesta vanhemmastaan tai esim kertoa mitä on yhdessä puuhattu. Reilua? Aikuismaista? Ja nämä säännöthän eivät tosiaan koske molempia suhteessa entisiin kumppaneihin, vain ex miestäni. Lapsi osoittaa jo inhoavansa tätä naista ja on sanonut toivovansa, ettei hän koskaan olisi heille muuttanut. No, niin makaa kuin petaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.


Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.


Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.


Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.


Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.


Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

No, esimerkiksi perhekuvista. Lapsi oli tottunut, että tietty kuva on aina lipaston päällä olohuoneessa. Minä en yllättäen halua kuvaa, jossa ex on olohuoneeseeni. Lapsen huoneessa saa olla. Mutta, kun se raukka traumatisoituu, kun ko. kuva on aina ollut olohuoneessa. Ja sitten esim. niistä luistimista, kuulemma voisi joskus lapselle antaa. No, lapsi halusi hokkarit. Jos haluaa silti vanhat kaunoluistimet lapselleen hillota, säilyttäkööt ne itse.


Jep, ei. Meillä oli kysymys esim joulukoristeista, joita ei miehen lapsen lapsuudesta siedetä yhtäkään. Naisen lasten lapsuudenkodin koristeilla mennään. Lapsen mummiltaan saamista hopeisista kynttilänjaloista. Miehen vanhemmilta saaduista kynttilälyhdystä ja seinälautasesta, jne jne. Ai niin, ja edesmenneestä koirastamme maalatusta kuvasta. Kaikki pois. Huonekalut kaikki vaihdettiin naisen omiin. Talo sentään kelpasi vaikka minä olinkin sitä rakentamassa, mut olihan se uusi ja laadukkaista materiaaleista. Tosin kun lapsen huoneeseen oli vaihdettu tapetti, ei lapsi saanut itse valita samanlaista kuin äidin kodissa, koska, ja lainaan; "nyt ei olla äitis luona"

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.


Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.


Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.


Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.


Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.


Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

No, esimerkiksi perhekuvista. Lapsi oli tottunut, että tietty kuva on aina lipaston päällä olohuoneessa. Minä en yllättäen halua kuvaa, jossa ex on olohuoneeseeni. Lapsen huoneessa saa olla. Mutta, kun se raukka traumatisoituu, kun ko. kuva on aina ollut olohuoneessa. Ja sitten esim. niistä luistimista, kuulemma voisi joskus lapselle antaa. No, lapsi halusi hokkarit. Jos haluaa silti vanhat kaunoluistimet lapselleen hillota, säilyttäkööt ne itse.


Jep, ei. Meillä oli kysymys esim joulukoristeista, joita ei miehen lapsen lapsuudesta siedetä yhtäkään. Naisen lasten lapsuudenkodin koristeilla mennään. Lapsen mummiltaan saamista hopeisista kynttilänjaloista. Miehen vanhemmilta saaduista kynttilälyhdystä ja seinälautasesta, jne jne. Ai niin, ja edesmenneestä koirastamme maalatusta kuvasta. Kaikki pois. Huonekalut kaikki vaihdettiin naisen omiin. Talo sentään kelpasi vaikka minä olinkin sitä rakentamassa, mut olihan se uusi ja laadukkaista materiaaleista. Tosin kun lapsen huoneeseen oli vaihdettu tapetti, ei lapsi saanut itse valita samanlaista kuin äidin kodissa, koska, ja lainaan; "nyt ei olla äitis luona"

No, huh. Toi menee aika pitkälle. Minä taas tyytyväisenä omin esim. miehen exän ostamat kynttilälyhdyt. Itselläni oli ennestään samanlaisia. Jos erottaisiin, ottaisin mukaani varmaan ne exän lyhdytkin 😁. Huonekalut meillä on pääosin uusia, ei kummankaan vanhasta kodista. Sekin on kuulemma traumaattista, kun ei ole lasten alkuperäisen lapsuudenkodin kalusteita. Ne oli huonokuntoisia ja muutenkin uusimisen tarpeessa. Uusitaanhan sisustusta ydinperheissäkin. Koirakuva voisi kyllä mullekin tehdä tiukkaa, jos ei sopisi sisustukseen. Meillä on siis ammattilaisen tekemä tarkkaan mietitty sisustus. Miehen lasten huoneissa taas saa olla ihan mitä lystää. En minä siellä juurikaan oleskele.

  • ylös 14
  • alas 6
Vierailija

En lukenut vielä ketjua. Sanoisin kuitenkin, että kukaan lapsi tuskin lähtökohtaisesti haluaa elämäänsä äiti- tai isäpuolta.

  • ylös 19
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.

Minä en ole edes 5- kymppisenä. Siksipä on ehdoton ei sellaiselle miehelle, jolla on vielä alaikäisiä lapsia.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.

Koska äitipuoli on aina SE aikuinen osapuoli ( ainakin näennäisesti). Nillitäjä äitipuolet usein ovat jotain persoonallisuushäiriöisiä, kouvolatukkaisia, tatuoituja rääväsuu muijia. Sellasten kans kukaan normaali tule toimeen.

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ketjua. Sanoisin kuitenkin, että kukaan lapsi tuskin lähtökohtaisesti haluaa elämäänsä äiti- tai isäpuolta.

Olisi hyvä, jos uusperheitä syynättäisiin tasaisin väliajoin sosiaalitoimen puolesta, etenkin bonusäitejä, ja - isiä. Ja kuulisivat lapsia erikseen kuinka he voivat. Varhainen puuttuminen lastensuojelullisesti, jos bonusvanhempi kohtelee kaltoin.

  • ylös 8
  • alas 13
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?

"Taapero ei juuri leikkinyt"....
No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.

Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.

  • ylös 33
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaikee kuvio, miehen lapset jos vielä huonosti kasvatettuja. Ei olisi minusta moiseen. 

Eivät sietäisi sinua= huonosti kasvatettuja.

Vierailija

Tiedän erään exän säädön, joja yritti olla niin topakkaa äitipuolta. Kulki lasten perässä siivoilemassa, jos jättivätkin jotain johonkin lojumaan. Ei ollut edes hänen kotinsa, mutta kova oli yritys. Lapset inhosivat tätä, joka tuli sotkemaan heidän ja isänsä keskinäiset rutiinit. Muistavat vieläkin inholla "Vilijonkkan".

  • ylös 4
  • alas 13
Vierailija

En lukenut juttua mutta kommentoin yleisellä tasolla. Olen itse uusperheen äitipuoli ja äiti. Lapsi ei ole syntyjään koskaan paha mutta äärimmäisen altis vaikutteille ja varsinkin jos ne vaikutteet tulevat vanhempien puolelta puolivanhempia kohtaa.

Meillä ukon ex hylkäsi ensin lapsensa ja kun ukko löysi uuden (minut) niin ex teki kateuksissaan kaikkensa pilatakseen meidän suhteemme kun lapset asuivat meillä. Jos 4 vuotiaasta yksi lapsista alkaa huutaa päin naamaa esim: "Sä et voi määrätä" tai "Mun ei tarvi totella sua" ja perään tulee: "Äiti on sanonut niin", niin mistähän on lähteny jutut... 5-vuotiaana alkoi yrittää vahingoittaa sisaruspuoltaan (minun lastani). Neuvolan täti sattui olemaan ex-akan sukulainen, joten ei ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin kysellä apua ongelmalapsen kans. Vastaus oli: Semmoista se on uusperheen elämä".

Siinä kun taistelet vuosia hullun exän kans ja vahdit silmä kovana kotona hullua lasta, joka tulee vuosi vuodelta pahemmaksi, niin todellakin nostan hattua niille jotka jaksavat taistella näiden asioiden kanssa! Mutta onnistuin pitämään lapseni hengissä.

  • ylös 27
  • alas 1
Vierailija

Vikaa pitää olla myös aikuisessa. Mikä pakko on muuttaa miehen kanssa yhteen, jolla on lapsia? Tuossa tilanteessa en todellakaan tekisi enää yhteisiä lapsia. Tyhmä nainen. Eniten tulee kärsimään tuo lapsi, joka on kirjoittajan mielestä niin ärsyttävä.

  • ylös 12
  • alas 6
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ketjua. Sanoisin kuitenkin, että kukaan lapsi tuskin lähtökohtaisesti haluaa elämäänsä äiti- tai isäpuolta.

Niinpä.

The_Purge

Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.

Se on juuri näin, aina äitipuolet ja äidit syyllistetään vaikka yleensä miehet eivät välitä tuon taivaallista Suomessa  ensinnäkään omista lapsistaan saati sitten toisten lapsista... monelle miehelle uusioperheen toiset lapset ovat ns. välttämätön paha... voimia äitipuolille ja äideille Suomessa...

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?

"Taapero ei juuri leikkinyt"....
No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.

Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.


No eihän se bonuslaosi ole oman lapsen sisarus. Vaan ylimääräinen riesa. En kyllä ymmärrä miksi tuokin isä on sälyttänyt kakaransa hoidon uudelle kumppanille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vikaa pitää olla myös aikuisessa. Mikä pakko on muuttaa miehen kanssa yhteen, jolla on lapsia? Tuossa tilanteessa en todellakaan tekisi enää yhteisiä lapsia. Tyhmä nainen. Eniten tulee kärsimään tuo lapsi, joka on kirjoittajan mielestä niin ärsyttävä.

Aivan. Miksihän näitä ylimääräisiä muksuja, joista omat vanhemmatkaan ei välitä tuon taivaallista voida antaa adoptioon, niin etteivät roiku perheen riesana? Moni on tässäkin ketjussa ilmaissut halunsa ottaa tuo hankala lapsi itselleen. Eihän se ole tietenkään ihme, että lapsi on yhtä häiriintynyt ja ongelmallinen kuin äitinsäkin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla