Lue keskustelun säännöt.
Pelkään deitin koiraa...
Koirakammoinen
12.05.2022 |
Olen koko ikäni pelännyt koiria, nyt aikuisena olen siedättänyt pelkoa sille tasolle, että pienet koirat on suht ok. On kuitenkin tietyt koirarodut, joita pelkää edelleen lähes 30veenä kuollakseni. Yksi niistä on saksanpaimenkoira, jollainen on purrut minua lapsena.
Nyt tilanne on se, että tapailen kiinnostavaa miestä ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta, meillä synkkaa ja voisin kuvitella seurusteluakin, mutta. Hänellä on saksanpaimenkoira.
En ole koiraa (vielä) tavannut, heillä on exänsä kanssa koirasta "yhteishuoltajuus" ja koira vaihtaa kotia viikottain. Pelkoni on sen verran voimakas, että voin kuvitella juuri ja juuri olevani samassa huoneessa, mutta koiraa en uskalla päästää paria metriä lähemmäs.
Lähtökohtaisesti tuntuu aika toivottomalta... En ikinä voisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, koska koira. Koira on vasta 5-vuotias, käsittääkseni rodulla on eliniänodote 12-15 vuotta, eli ihan heti koira ei ole keskuudesta poistumassa... Kamalaa edes ajatella sellaista, mutta ahdistaa, että koiran takia tapailumme on rajoittunutta eikä oikein voi edetä.
En ole vielä puhunut miehelle tästä. Tiedän, että koira on hänelle tärkeä ja en tietenkään vaadi häntä siitä luopumaan exällensä. Mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on?
Tiedän, ettei koirapelkoni tule lievempänä kyseisen rodun suhteen ikinä sille tasolle, että voisin elää saman katon alla. Kaikenlisäksi olen koirille lievästi allerginen, jota käytänkin usein syynä vältellä koiria, joita pelkään. En vain haluaisi luopua miehestä pelkän koiran takia.
Kommentit (103)
No mun mielestä tuosta kannattaa kyllä jutella miehelle mahdollisimman pian. Se on ihan samanlainen asia kuin sekin, että haluaako joskus lapsia: Voi olla todellakin kynnyskymys parisuhteelle.
Miksi tuhlaat teidän molempien aikaa salailemalla asiaa, joka saattaa olla kynnyskysymys? Hyvässä lykyssä se mies ei esim. haluakkaan pitää koiria, ainakaan sen rotuisia, iäisyyksiin vaan valitseekin parisuhteen sun kansa mieluummin: Joskus voi jopa olla että luovuutta koko koiran huoltajuuden eksälleen.
Tai sitten hän on niin henkeen ja vereen koiraihminen ja nimenomaan vielä isoista koirista pitävä/saksanpaimenkoirista pitävä, ettei ikinä vaihtaisi sitä parisuhteeseen.
Mutta tuollainen salailu on minusta vähän typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin alkaa parisuhde, jos heti piilotellaan tällaista tärkeää puheenaihetta. Itse en ainakaan pystyisi jatkamaan suhdetta, jos selviäisi esim. kuukausien jälkeen että "niin tosiaan, en pysty rentoutumaan jos koirasi tulee 2m lähemmäs minua". Eikä kyse edes olisi siitä pelosta, vaan siitä, että ihminen osoittautuu epäluotettavaksi, mitähän muuta on jättänyt sitten kertomatta?
Kuka sellaista on ehdottanut?