Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa eron takia oirehtivaa lasta?
10.10.2006 |
Ikää vajaa 4 vuotta. Lapsi on aina ollut vilkas. Nyt hän on alkanut saada aivan järkyttäviä raivokohtauksia, jotka kestää hyvinkin tunnin tai enemmänkin. Lapsi hakkaa muita ja itseään, huutaa tai kiljuu. Ei tottele mitään tai ketään. Päiväkodissa ollaan voimattomia, koska lapsi ei mm. rauhoitu päiväunille ja valvottaa koko ryhmää. Ottaa muutenkin kiellot ja käskyt vastaan välinpitämättömästi naureskellen eikä tottele. On kyllä luonteeltaankin todella itsepäinen, mutta nyt oirehtii selvästi meidän avioeron takia. Mitä tehdä?
Kommentit (21)
Miten kauan erostanne on?
Minkälaiset ovat sinun ja exän välit nykyään?
Oletko jutellut erosta lapsen kanssa?
Oletko sanoittanut lapsen tunteita?
Olisiko sinulla mahdollista lyhentää jotenkin lapsen päiväkotipäivää?
Joskus muuten elämä järjestää asioita omituisella tavalla. Itse jouduin kolariin 8kk erosta ja 1,5 kk sairaslomalle ja sen vaikutus lapsen toipumisprosessiin oli valtaisa (otin pojan pois päiväkodista, poika oli vain mun fysioterapiakäyntien aikana päiväkodissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kysyisin, että tapaako isä lastaan ja jos, niin minkälaisella aikataululla?
Tässä on tapahtunut pienen ajan sisällä todella paljon... Heti eron jälkeen aloitin uudessa työssä, jossa mun on pakko panostaa, ainakin aluksi, koska oon vielä koeajalla. Työpäivät on pitkät enkä pysty millään lyhentämään päiväkotipäiviä, koska muita hakijoita ei ole. Lapsi on hoidossa klo 7-17.30, joskus vähän vähemmän ja joskus oon joutunut ottamaan vielä kotiinkin hoitajan esim. lauantaiksi, jos on pitänyt olla töissä. Välit mieheen ovat ok, mutta tietyt hoitamattomat eroon liittyvät asiat hiertävät. Lapsen kuullen emme riitele. Mies tapaa lasta joka toinen viikonloppu, mikä on mielestäni liian harvoin. Lapsi ikävöi isäänsä paljon.
ap
Ja tunnepuolta myös on käsitelty. Lisäksi tässä on vielä se, että mä olen tavannut jo uuden miehen, mikä varmasti vaikuttaa myös lapseen, vaikka hyvin tulevatkin toimeen keskenään.
ap
No mulle tuli mieleen että jospa ottaisit yhteyttä neuvolaan tai neuvolapsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä tulisi samalla sitä läheisyyttä JA helpotusta arkeen.
Äkkiseltään tuntuu, että tuossa on tosiaan tullut pienelle aika paljon muutoksia. Musta tuntuu, että yksistään tuo noin pitkä päiväkotipäivä vois yksistään jo aiheuttaa paljon tuosta ongelmista ja lisäksi lapsesta voi tuntua, että isän lisäksi myös äiti on hävinnyt hänen elämästään.
En oikein osaa sanoa mitään järkevää, kun selvästikin olet nyt valinnut, että teet pitkää päivää ja sen hinnan maksaa nyt sitten lapsi. Ainut mikä tulee mieleen, niin ehkä voisit yrittää tehdä töitä niinä viikonloppuina kun lapsi on isällään ja lisäksi kannattaisi yrittää neuvotella isän kanssa, että jos hän voisi pitää lasta noiden viikonloppujen lisäksi yhden arki-illan viikossa. Käytännössä useissa perheissä mennään näin: viikonloppu - seuraava torstai - seuraava tiistai - viikonloppu. Sitten voisit tehdä nuo to ja ti pidemmät päivät ja lyhentää mahdollisesti muista päivistä.
Lapsi tarvitsee sinua nyt ja ole hänen kanssaan, niin paljon kuin ajallisesti ja henkisesti vain voit. Lapsi on vain kerran pieni ja noin traumaattisessa tilanteessa. Hän tarvitsee sinun apuasi päästäkseen traumasta yli. Tietysti jos olo äidin kanssa ei tilannetta paranna, niin ulkopuolinen apu voi olla myös tarpeen, mutta jos sitä perustilannetta ei muuteta (lapsen fiilis, että isi jätti ja nyt vielä äitikin), niin silloin minusta päästään hoitamaan vain oireita eikä niiden aiheuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään muutakaan tukiverkkoa siis tällä hetkellä, mistä voisin saada apua.
ap
Mä en pysty itse määräämään, minä iltoina tai viikonloppuina teen ylitöitä, vaan ne tulevat, miten sattuu. Täytyy yrittää vielä sumplia tätä elämää enemmän lapselle sopivaksi. Tuntuu vaan, että tää on tosi vaikeeta. Yritän kyllä tehdä töitä vasta sitten, kun lapsi on nukkumassa, mutta kun hän valvoo aina kymmeneen, niin mun omat yöunet jää kovin lyhyiksi ja tuntuu, etten jaksa pitkään, kun ehdin nukkua vaan neljä tuntia öisin =(
Ehkä pirautan vielä neuvolaankin ja juttelen sen tädin kanssa, koska tuntuu, että ehkä tarviisin itsekin jotain apua...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tulikin yksi kohta näköjään... Eli jos lapsi valvoo kymmeneen ja menee seitsemään päiväkotiin, niin millään ei voi tulla riittävästi unta. Tuon ikäinen tarvitsee varmasti 10 tunnin yöunet. Koittakaa rauhoittua siis aikaisemmin yöunille, niin uskon, että helpottaa sekin jo osaltaan elämää. Illalla selkeät iltarutiinit satuineen ja aikaisemmin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sille ei voi mitään. Lapsi menee sänkyyn kyllä paljon aiemmin ja sadut on luettu ja laulut laulettu yhdeksään mennessä. Silti valvoo vielä ainakin tunnin, kiitos päiväunien, vaikka sitten lyhyidenkin. Päivällä ei saisi nukkua yhtään, jos meinasi saada lapsen nukahtamaan ennen ysiä. Näin on ollut jo 2-vuotiaasta asti. Toisaalta niinä päivinä kun ei nuku päiväunia minuuttiakaan, nukahtaa joko päiväkotimatkalla illalla autoon tai sitten nukahtaa yöunille kuuden seitsemän maissa, mikä ei sekään ole hyvä, koska ei ehditä sitten edes kunnolla syödä mitään =( Ehkä tämä helpottuu pian, kun lapsi kasvaa sen verran, että jaksaa valvoa koko päivän ilman päiväunia. Mutta selvät iltarutiinit on jo ja niistä samoista on pidetty kiinni aina.
Kiitos kuitenkin kaikista näistä neuvoista!
ap
Meillä on onneksi päiväkoti lähellä ja autolla matkaan menee vaan hetki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähnyt läheltä lapsuuden kokemusten aiheuttamaa masennusta ym. mielen särkymistä. Ja ne traumaattiset kokemukset eivät ole olleet mitään avioeroa kamalampia.
Nyt siis kipin kapin lapsi terapeutille! Ennen kuin joutuu aikuisena tai murrosiässä suurempiin ongelmiin!
Ei siitä ainakaan haittaa ole, että kyselet ammattilaisilta apua. Ei me täällä av-palstalla mitään tiedetä. Hop hop!
Mielestäni tuossa tilanteessa olisi niin tärkeää olla enemmän lapsen kanssa, koska emme tiedä mitä kaikkia tunteita hän joutuu nyt käymään läpi. osittainen hoitovapaa, ota siitä selvää Kelalta.
me löydettiin kirjastosta lastenkirja, joka oli tehty vanhempienerosta ja erilaisuudesta. Tehty hauskasti mutta kuitenkin käsiteltiin myös eroa. Ei ollut liian paatosmainen terapeuttinen kirja, vaan myös mieluisa lapsille.
Nimeä en vaan muista... :(
Mutta kyllä täältä usein on ihan hyvin käytännön neuvoja saanut. Kysyn kyllä vielä asiantuntijaltakin. Töitä en voi vähentää, koska muuten emme tule taloudellisesti toimeen. Nytkin on todella tiukkaa, että saamme kaikki pakolliset menot maksettua. Tämä johtuu kyllä osittain siitä, että ositusta ei ole vielä tehty ja asumme lapsen kanssa perheemme isossa kodissa, jonka kustannuksista vastaan nyt yksin. Myöskään lapsen isä ei maksa mitään maksuja, koska emme ole vielä saaneet niitä sovittua lastenvalvojan kanssa... Tässä on vielä niin monta levällään olevaa asiaa vaikeuttamassa.
ap
ja vaikka kirjoja lukien :) Eli ole läsnä ja anna aikaa lapselle. Siinä varmasti on suurin apu, millä voit auttaa lasta...
Tuo raivoamine on lapsen tapa sanoa, että kaipaan sinua ja haluan olla kanssasi.. Ei pelkästään isäänsä vaan yhtä lailla äitiään, koska lapsi on yllättäen joutunut olemaan pitkiä aikoja erossa vanhemmista.
Hän on varmasti päivisin väsynyt, koska yöunet jäävät niin vähiin. Voisitko ehdottaa päiväkodissa, että olisiko mahdollista, ettei lapsesi nuku päiväunia? Kokeilette vaikka viikon verran sitä ja katsotte, auttaako se iltahommissa.
Sinun kannattaa myös ihan oikeasti miettiä, kumpi on tärkeämpää, oman lapsen hyvinvointi vai taloudellinen hyvinvointi. Voi kuulostaa hurjalta, mutta jos rahat eivät riitä elämään isossa asunnossa, niin kannattaa vaihtaa pienempään ;) Jos sinulla on pienemmät menot, niin sinun ei tarvitse tehdä niin paljoa töitä ja voit viettää sen ajan lapsesi kanssa ;)
että eron jälkeen ei tulisi esitellä lapselle vuoteen äidin / isän uutta kumppania. Lapsi tarvitsee aikaa toipuakseen erosta.
Kun ei oo mahdollista viettää tarpeeksi aikaa lapsen kanssa =( Työni on sellainen, että joudun tekemään paljon töitä iltaisinkin kotona. Ja se vie paljon aikaa lapselta. Viikonloppuisin yritän sitä paikata, mutta se ei kai riitä.
ap