Lue keskustelun säännöt.
Todellako ihmiset päättävät parisuhteeseen ryhtyessä "parisuhteen rajat"?
12.05.2022 |
Nykyään kuulee tätä usein. Kuinka ihmiset sen käytännössä tekevät? Eikö sen pitäisi tulla aika luonnostaan olettaen, että suhde ei ole avoin tai polyamorinen (silloin tietysti pitää vähän tarkemmin keskustella).
Kommentit (129)
Luulin että olemme vain ystäviä erään ihanan miehen kanssa. En edes tiennyt että hän haluaisi minusta muuta kuin ystävää, koska ei tehnyt alotteita oikeastaan yhtään, vaikka näimme melko usein. Hän lähti jos kysyin.Mutta emme ikinä edes halanneet. Kun sitten aloin seurustella miehen kanssa joka teki kaikki aloitteet, tämä ystävä meni aivan pois tolaltaan. Hän katkaisi minuun välit, laittoi estot ja selitti kaveripiirillemme miten yritin iskeä häntä. Mielestäni en yrittänyt, olimme vain ystäviä ja olin alussa jopa sanonutkin että voimmeko nähdä ystävänä(hänellä oli seurustelu loppunut.). Ilmeisesti hän oli minuun rakastunut mutta eipä mielestäni ilmaissut sitä. Minusta miehen pitää tehdä aloitteet. Miehet-olkaa rohkeampia ilmaisemaan tunteenne jos haluatte enemmän kuin ystävyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päätä seurustelukumppanin kanssa parisuhteen rajoista, vaan kerron omat rajani, ja jos toiselle ne rajat eivät sovi, ei tule myöskään suhdetta.
Tuollalailla ei tule koskaan parisuhteita, jos kumpikin laittaa omat tiukat rajansa, eikä jousta niistä tuumaakaan. Sopiminen tarkoittaa sitä, että asioista neuvotellaan eikä sitä, että lyödään pöytään omat teesit sanomalla, että näistä ei sitten tingitä milliäkään. Toki voi aina ottaa tahdottoman nössön, joka on helppo litistää tohvelinsa alle ja sanella sille ihan mitä mieleen juolahtaa.
No höpsis. Jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että niistä ei todellakaan jousteta. Parisuhde syntyy ihmisen kanssa, joka ajattelee näistä asioista samalla tavalla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset eivät suhteeseen ryhtyessään keskustele, että mitä odottavat suhteelta/millaisen suhteen toivoisivat saavansa (esim. yhdessä asuminen, naimisiin meno jne.) ja että mitä suhteessa on sallittua tehdä.
Tiedän pariskunnan, joilla sallittua on kerran vuodessa hairahtua pikkujouluissa ja toisaalta olen kuullut pariskunnasta, joilla on kielletty eri sukupuolta olevat läheiset ystävät (eräs julkisuudesta tuttu pariskunta).
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan niin, että ensin ei keskustella näistä asioista suoraan ja sitten hajoaa pää, kun mies ei esim. vaan ymmärrä kosia tai että mies on ollut jossakin saunaillassa sekasaunassa ja miten ei se mies vain tajunnut, että tuo on kiellettyä...
Huoh. En ikinä alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kykene rehelliseen ja suoraan parisuhdekeskusteluun. Minusta on ihan kummallista, että tällaisten keskustelujen käyminen ei ole kaikille tärkeää.
Yhdessä asuminen ja naimisiin meneminen ei ole niitä juttuja, mitä tarkoktin rajoilla puhumisesta. Tarkoitin näitä "ei saa halata pitkään, lusikoida, pussata, harrastaa seksiä toisen kanssa".
Kyllä "mikä on sinun mielestäsi pettämistä" on ihan fiksu ja luonteva kysymys siinä kohtaa kun aletaan puhua seurustelusta. Siinä sitten voi puhua ja pohtia yhdessä näitä.
Vierailija kirjoitti:
En päätä seurustelukumppanin kanssa parisuhteen rajoista, vaan kerron omat rajani, ja jos toiselle ne rajat eivät sovi, ei tule myöskään suhdetta.
Laitoin alapeukun koska kyllä pitää antaa toisen rikkoa omat rajat, ja alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka kävelee toisen rajojen yli jatkuvasti. Eihän se muuten mitään rakkautta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset eivät suhteeseen ryhtyessään keskustele, että mitä odottavat suhteelta/millaisen suhteen toivoisivat saavansa (esim. yhdessä asuminen, naimisiin meno jne.) ja että mitä suhteessa on sallittua tehdä.
Tiedän pariskunnan, joilla sallittua on kerran vuodessa hairahtua pikkujouluissa ja toisaalta olen kuullut pariskunnasta, joilla on kielletty eri sukupuolta olevat läheiset ystävät (eräs julkisuudesta tuttu pariskunta).
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan niin, että ensin ei keskustella näistä asioista suoraan ja sitten hajoaa pää, kun mies ei esim. vaan ymmärrä kosia tai että mies on ollut jossakin saunaillassa sekasaunassa ja miten ei se mies vain tajunnut, että tuo on kiellettyä...
Huoh. En ikinä alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kykene rehelliseen ja suoraan parisuhdekeskusteluun. Minusta on ihan kummallista, että tällaisten keskustelujen käyminen ei ole kaikille tärkeää.
Yhdessä asuminen ja naimisiin meneminen ei ole niitä juttuja, mitä tarkoktin rajoilla puhumisesta. Tarkoitin näitä "ei saa halata pitkään, lusikoida, pussata, harrastaa seksiä toisen kanssa".
Mainitsin tuossa vastauksessani myös, että sekä odotuksista että myös rajoista on tärkeää jutella.
Miksi ihmeessä et juttelisi noista asioista kumppanisi kanssa? Jälleen kerran - en ymmärrä sitä, että ensin ei keskustella ja sitten mies onkin ollut jossakin halikasassa halailemassa muita ja sitten hajoaa pää, kun ei mies tajunnut, ettei noin saa tehdä.
Voitko selittää, että miksi ei pidä keskustella rajoista jo alkuunsa, niin ei ole mitään epäselvää. Pitääkö miehen todistella rakkauttaan sinulle niin, että välttelee kaikkia vähänkin kyseenalaisia tilanteita? Vai etsitkö itse tekosyitä syyttää toista pettämisestä, vaikka kyse on ollut jostakin sellaisesta, jota ei ole yhdessä sovittu kielletyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Heti alkuun sovimme, että emme tapaile muita samaan aikaan.
Jossain kohtaa tuli myös rajat keskusteluun. Samanlaisella arvopohjalla ei asiassa ollut paljoa keskusteltavaa, mutta ainakin asia tuli puheeksi.
Yhdessä ollaan kohta oltu 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset eivät suhteeseen ryhtyessään keskustele, että mitä odottavat suhteelta/millaisen suhteen toivoisivat saavansa (esim. yhdessä asuminen, naimisiin meno jne.) ja että mitä suhteessa on sallittua tehdä.
Tiedän pariskunnan, joilla sallittua on kerran vuodessa hairahtua pikkujouluissa ja toisaalta olen kuullut pariskunnasta, joilla on kielletty eri sukupuolta olevat läheiset ystävät (eräs julkisuudesta tuttu pariskunta).
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan niin, että ensin ei keskustella näistä asioista suoraan ja sitten hajoaa pää, kun mies ei esim. vaan ymmärrä kosia tai että mies on ollut jossakin saunaillassa sekasaunassa ja miten ei se mies vain tajunnut, että tuo on kiellettyä...
Huoh. En ikinä alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kykene rehelliseen ja suoraan parisuhdekeskusteluun. Minusta on ihan kummallista, että tällaisten keskustelujen käyminen ei ole kaikille tärkeää.
Yhdessä asuminen ja naimisiin meneminen ei ole niitä juttuja, mitä tarkoktin rajoilla puhumisesta. Tarkoitin näitä "ei saa halata pitkään, lusikoida, pussata, harrastaa seksiä toisen kanssa".
Ei helv etti, että ihmiset on sekaisin. Ihanko oikeasti tällaisistä pitää erikseen sopia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päätä seurustelukumppanin kanssa parisuhteen rajoista, vaan kerron omat rajani, ja jos toiselle ne rajat eivät sovi, ei tule myöskään suhdetta.
Tuollalailla ei tule koskaan parisuhteita, jos kumpikin laittaa omat tiukat rajansa, eikä jousta niistä tuumaakaan. Sopiminen tarkoittaa sitä, että asioista neuvotellaan eikä sitä, että lyödään pöytään omat teesit sanomalla, että näistä ei sitten tingitä milliäkään. Toki voi aina ottaa tahdottoman nössön, joka on helppo litistää tohvelinsa alle ja sanella sille ihan mitä mieleen juolahtaa.
Olet väärässä. Tällä tavalla on tullut pisin suhteeni ja edelleen onnellisena jatkuva avioliittoni.
Heti onnistui kun kieltäydyin joustamasta omista rajoistani. En tingi milliäkään niistä, ja siihen voi myös kumppanini luottaa. Ei tarivtse kytätä, salailla, epäillä jne, kun suhteessa on kaksi ihmistä jotka kunnioittavat toisen rajoja, ja pitävät kiinni omistaan.
Sinä voit joustaa niin pitkälle kuin sinua huvittaa omsita rajoistasi jos sillä tavoin tulet onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän joka naiselta tulee listaus miten hän haluaa asioiden tapahtuvan ja miten haluaa että häntä palvellaan. Eihän miesten halyamisella ole väliä kun nainen päättää yksin tai nainen jättää miehen
Niin, miehet ovat oman elämänsä objekteja, ressukat. Heille asiat vain tapahtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan keskustelleet moisesta. Vielä vuosituhannen taitteessa ei ollut keksitty mitään tapailua, jos treffeillä käytiin useammin kuin kerran, se oli seurustelua. Muiden kanssa paneminen oli pettämistä.
Nykyisessä parisuhteessa olen ollut 20 vuotta. Toivottavasti en joudu tutustumaan henkilökohtaisesti tämän päivän deittailukulttuuriin, minusta aivan päätöntä menoa.
Minä tapailin ihan ysärilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset eivät suhteeseen ryhtyessään keskustele, että mitä odottavat suhteelta/millaisen suhteen toivoisivat saavansa (esim. yhdessä asuminen, naimisiin meno jne.) ja että mitä suhteessa on sallittua tehdä.
Tiedän pariskunnan, joilla sallittua on kerran vuodessa hairahtua pikkujouluissa ja toisaalta olen kuullut pariskunnasta, joilla on kielletty eri sukupuolta olevat läheiset ystävät (eräs julkisuudesta tuttu pariskunta).
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan niin, että ensin ei keskustella näistä asioista suoraan ja sitten hajoaa pää, kun mies ei esim. vaan ymmärrä kosia tai että mies on ollut jossakin saunaillassa sekasaunassa ja miten ei se mies vain tajunnut, että tuo on kiellettyä...
Huoh. En ikinä alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kykene rehelliseen ja suoraan parisuhdekeskusteluun. Minusta on ihan kummallista, että tällaisten keskustelujen käyminen ei ole kaikille tärkeää.
Yhdessä asuminen ja naimisiin meneminen ei ole niitä juttuja, mitä tarkoktin rajoilla puhumisesta. Tarkoitin näitä "ei saa halata pitkään, lusikoida, pussata, harrastaa seksiä toisen kanssa".
Mainitsin tuossa vastauksessani myös, että sekä odotuksista että myös rajoista on tärkeää jutella.
Miksi ihmeessä et juttelisi noista asioista kumppanisi kanssa? Jälleen kerran - en ymmärrä sitä, että ensin ei keskustella ja sitten mies onkin ollut jossakin halikasassa halailemassa muita ja sitten hajoaa pää, kun ei mies tajunnut, ettei noin saa tehdä.
Voitko selittää, että miksi ei pidä keskustella rajoista jo alkuunsa, niin ei ole mitään epäselvää. Pitääkö miehen todistella rakkauttaan sinulle niin, että välttelee kaikkia vähänkin kyseenalaisia tilanteita? Vai etsitkö itse tekosyitä syyttää toista pettämisestä, vaikka kyse on ollut jostakin sellaisesta, jota ei ole yhdessä sovittu kielletyksi?
En ole itse ollut enkä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan parisuhteessa. Lähinnä vain mietin, että todellako ihmiset listaavat ääneen, että ei ole ok nukkua toisen kanssa lusikassa sängyssä tai pussata jne. Eikö tavallisissa parisuhteissa riitä, että seurustelusta päätettäessä sovitaan, että ei olla muiden kanssa ilman, että pitää erikseen käydä kaikki skenaariot läpi. Tuntisin oloni tyhmäksi ja epäluotettavaksi, jos mun kumppani sanoisi mulle, että ei halua mun pussailevan muita, koska kuulostaa ihan itsestään selvyydeltä mielestäni. Avoimet ja polyamoriset suhteet sitten erikseen kuten jo aloituksessa sanoin. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Eivätkö nämä asiat ole oikeasti itsestäänselviä suht normaalille ihmiselle?
Ystäviäkin halataan, joten halaaminen in ok, ellei siihen sisälly selkeästi jotain eroottista viestiä. Sama tanssimisen kanssa. Tanssiminen on monelle harrastus, ajanviete, liikuntamuoto jne. joten miksi se olisi kiellettyä kumppanilta? Mutta jos tosiaan laittaa käden toisen perseelle, niin silloin se ei ole enää tavallista tanssimista.
Ihan oikeasti, onko nää joillekin epäselviä? On varmaan ihmisiä, jotka kieltävät muiden halaamisen tai tanssimisen muiden kanssa, mutta silloin on kyse epäterveestä mustasukkaisuudesta, joten itse ainakin kiertäisin kaukaa tällaiset tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan keskustelleet moisesta. Vielä vuosituhannen taitteessa ei ollut keksitty mitään tapailua, jos treffeillä käytiin useammin kuin kerran, se oli seurustelua. Muiden kanssa paneminen oli pettämistä.
Nykyisessä parisuhteessa olen ollut 20 vuotta. Toivottavasti en joudu tutustumaan henkilökohtaisesti tämän päivän deittailukulttuuriin, minusta aivan päätöntä menoa.
Minäkin olen ollut parisuhteessa jo liki 20 vuotta. Ja kyllä näistä keskusteltiin. Muiden kanssa paneminen nyt suurimmalle osalle on ilman muuta pettämistä, mutta paljon on sitä ns harmaata aluetta jonka jotkut ajattelee olevan ok ja jotkut ei. Minä ja onneksi myös mieheni olimme ja olemme edelleen aika liberaaleja tässä suhteessa ja ns rajat väljemmät kuin monella muulla. Ehkä se oli hyväkin, koska tosi nuorena aloitettu parisuhde kesti läpi villin opiskelijanuoruuden ja varhaisaikuisuuden kipuilujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Eivätkö nämä asiat ole oikeasti itsestäänselviä suht normaalille ihmiselle?
Ystäviäkin halataan, joten halaaminen in ok, ellei siihen sisälly selkeästi jotain eroottista viestiä. Sama tanssimisen kanssa. Tanssiminen on monelle harrastus, ajanviete, liikuntamuoto jne. joten miksi se olisi kiellettyä kumppanilta? Mutta jos tosiaan laittaa käden toisen perseelle, niin silloin se ei ole enää tavallista tanssimista.
Ihan oikeasti, onko nää joillekin epäselviä? On varmaan ihmisiä, jotka kieltävät muiden halaamisen tai tanssimisen muiden kanssa, mutta silloin on kyse epäterveestä mustasukkaisuudesta, joten itse ainakin kiertäisin kaukaa tällaiset tyypit.
Et ole ilmeisesti kuullut koskaan näitä "älä nyt viitsi, sehän oli vain tanssimista, onko tanssiminen muka kielletty, mninä en tätä tiennytkään?" kun siippa jää kiinni tanssittuaan kädet vieraan naisen takapuolella?
Et varmaan ymmärtänyt pointtia, vaikka sen erikseen kirjoitin lainaamaasi viestiini. Kyse on siitä että ihmiset sopivat yhdessä asiasta, ja samalla isosta määrästä kaikkea mikä kuuluu esimerkkini mukaisesta aiheeseen. Tämä muu sopiminen tapahtuu sanoitta, ja sillä oletuksella että "kyllähän sillä toisella on ihan sama käsitys tanssimisesta ja halaamisesta kuin minulla", vaikka näin ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan keskustelleet moisesta. Vielä vuosituhannen taitteessa ei ollut keksitty mitään tapailua, jos treffeillä käytiin useammin kuin kerran, se oli seurustelua. Muiden kanssa paneminen oli pettämistä.
Nykyisessä parisuhteessa olen ollut 20 vuotta. Toivottavasti en joudu tutustumaan henkilökohtaisesti tämän päivän deittailukulttuuriin, minusta aivan päätöntä menoa.
Minä tapailin ihan ysärilläkin.
Pelimiehiä ja -naisia on aina ollut, mutta tuohon aikaan pidettiin vielä paheksuttavana seurustelua useamman kanssa. Ja ihan säännöllisesti treffeillä käyntiä pidettiin seurusteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päätä seurustelukumppanin kanssa parisuhteen rajoista, vaan kerron omat rajani, ja jos toiselle ne rajat eivät sovi, ei tule myöskään suhdetta.
Tuollalailla ei tule koskaan parisuhteita, jos kumpikin laittaa omat tiukat rajansa, eikä jousta niistä tuumaakaan. Sopiminen tarkoittaa sitä, että asioista neuvotellaan eikä sitä, että lyödään pöytään omat teesit sanomalla, että näistä ei sitten tingitä milliäkään. Toki voi aina ottaa tahdottoman nössön, joka on helppo litistää tohvelinsa alle ja sanella sille ihan mitä mieleen juolahtaa.
Onko ne rajat tosiaan niin monimutkaisia, ettei ne voi olla molemmilla luonnostaan samat?
Tietenkin ne voi olla. Mutta ei voi automaattisesti olettaa että kumppani ajattelee täysin samalla lailla kuin itse, ellei niistä keskustele.
Kyllä se on fiksua sopia mitä toiselta haluaa, ei kannata olettaa mitään. Kannattaa sopia ne uskollisuusasiat siinä missä sovitaan myös hankitaanko lapsia tai asutaanko yhdessä ja jos asutaan niin miten. Kannattaa myös sopia ajankäytöstä, onko ok, että pannaan aikaa vaikka erikseen matksuteluun tai onko kotitöiden jako mikä. Entäpä rahankäyttö, onko yhteiset vai erilliset ja miten jaetaan. Myös kannattaa sopia mihin toinen on valmis venymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Eivätkö nämä asiat ole oikeasti itsestäänselviä suht normaalille ihmiselle?
Ystäviäkin halataan, joten halaaminen in ok, ellei siihen sisälly selkeästi jotain eroottista viestiä. Sama tanssimisen kanssa. Tanssiminen on monelle harrastus, ajanviete, liikuntamuoto jne. joten miksi se olisi kiellettyä kumppanilta? Mutta jos tosiaan laittaa käden toisen perseelle, niin silloin se ei ole enää tavallista tanssimista.
Ihan oikeasti, onko nää joillekin epäselviä? On varmaan ihmisiä, jotka kieltävät muiden halaamisen tai tanssimisen muiden kanssa, mutta silloin on kyse epäterveestä mustasukkaisuudesta, joten itse ainakin kiertäisin kaukaa tällaiset tyypit.
Et ole ilmeisesti kuullut koskaan näitä "älä nyt viitsi, sehän oli vain tanssimista, onko tanssiminen muka kielletty, mninä en tätä tiennytkään?" kun siippa jää kiinni tanssittuaan kädet vieraan naisen takapuolella?
Et varmaan ymmärtänyt pointtia, vaikka sen erikseen kirjoitin lainaamaasi viestiini. Kyse on siitä että ihmiset sopivat yhdessä asiasta, ja samalla isosta määrästä kaikkea mikä kuuluu esimerkkini mukaisesta aiheeseen. Tämä muu sopiminen tapahtuu sanoitta, ja sillä oletuksella että "kyllähän sillä toisella on ihan sama käsitys tanssimisesta ja halaamisesta kuin minulla", vaikka näin ei välttämättä ole.
Okei, en jaksa enempää. Sanonpahan vain, että en ole joutunut tuollaisiin tilanteisiin, koska en ole seurustellut ääliöiden kanssa. Enkä aio tehdä niin jatkossakaan.
Puhu vain omasta puolestasi. Mulle ja monelle muulle ihanne ja normi on edelleen sellainen suhde missä jompi kumpi tai molemmat ei ole maanisesti jatkuvasti kuin elukat pyörimässä toisten kullejen ja vittujenympärillä, vaan elämässä on muutakin tekemistä.