Lue keskustelun säännöt.
Todellako ihmiset päättävät parisuhteeseen ryhtyessä "parisuhteen rajat"?
12.05.2022 |
Nykyään kuulee tätä usein. Kuinka ihmiset sen käytännössä tekevät? Eikö sen pitäisi tulla aika luonnostaan olettaen, että suhde ei ole avoin tai polyamorinen (silloin tietysti pitää vähän tarkemmin keskustella).
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Eivätkö nämä asiat ole oikeasti itsestäänselviä suht normaalille ihmiselle?
Ystäviäkin halataan, joten halaaminen in ok, ellei siihen sisälly selkeästi jotain eroottista viestiä. Sama tanssimisen kanssa. Tanssiminen on monelle harrastus, ajanviete, liikuntamuoto jne. joten miksi se olisi kiellettyä kumppanilta? Mutta jos tosiaan laittaa käden toisen perseelle, niin silloin se ei ole enää tavallista tanssimista.
Ihan oikeasti, onko nää joillekin epäselviä? On varmaan ihmisiä, jotka kieltävät muiden halaamisen tai tanssimisen muiden kanssa, mutta silloin on kyse epäterveestä mustasukkaisuudesta, joten itse ainakin kiertäisin kaukaa tällaiset tyypit.
Et ole ilmeisesti kuullut koskaan näitä "älä nyt viitsi, sehän oli vain tanssimista, onko tanssiminen muka kielletty, mninä en tätä tiennytkään?" kun siippa jää kiinni tanssittuaan kädet vieraan naisen takapuolella?
Et varmaan ymmärtänyt pointtia, vaikka sen erikseen kirjoitin lainaamaasi viestiini. Kyse on siitä että ihmiset sopivat yhdessä asiasta, ja samalla isosta määrästä kaikkea mikä kuuluu esimerkkini mukaisesta aiheeseen. Tämä muu sopiminen tapahtuu sanoitta, ja sillä oletuksella että "kyllähän sillä toisella on ihan sama käsitys tanssimisesta ja halaamisesta kuin minulla", vaikka näin ei välttämättä ole.
Okei, en jaksa enempää. Sanonpahan vain, että en ole joutunut tuollaisiin tilanteisiin, koska en ole seurustellut ääliöiden kanssa. Enkä aio tehdä niin jatkossakaan.
Jos asioista ei keskustella, saatat myös itse olla vahingossa se ääliö. Esimerkikki omasta elämästäni: vanha perhetuttu (mies) asui ulkomailla ja kävi tapaamassa vanhempiaan Jyväskylässä. Hänellä oli lento aamupäivästä, joten sovimme vanhoina ystävinä, että hän tulee luokseni yöksi (vierashuoneeseen), koska asun Vantaalla ja hän pääsee tästä nopeasti lentokentälle. Uusi poikaystäväni suuttui tästä ja tuli mustasukkaiseksi, koska "vieras mies oli luonani yötä". En kuuna päivänä olisi olettanut tämän olevan mikään ongelma, kun kyse oli vanhasta perhetutusta ja nukuimme eti huoneissa. Olisi kannattanut keskustella, toki hyvä vain että suhde loppui siihen. Tuollaista omituista mustasukkaisuutta en olisi jaksanut.
No tuota ja tuollaisia ihmisiä kuin tuo poikaystäväsi minä juuri tarkoitin. Ehkä sana ääliö nyt oli huono valinta, mutta en ryhtyisi suhteeseen esim. juuri sairalloisen mustasukkaisen tyypin kanssa.
No eikö se juuri silloin helpottaisi elämääsi, jos keskustelisitte alussa jo asiat selväksi? Huomaisit hänen rajat olevan sinulle liian jyrkät ja päättäisit suhteen. Ei tarvitsisi odottaa sitä ensimmäistä riitaa, huutoa, tappelua ja itkua joka tulisi kun vahingossa rikkoisit jotain tuntematonta rajaa.
Nuo asiat ovat yleensä selvinneet ihan normaaleissa keskusteluissa, kun on tutustunut toiseen. Ei ole tarvinnut varta vasten ottaa esille. Kysymys on varmaan siitäkin, että jos ihmiset ovat pitkälti samanhenkisiä ja heillä on edes suurin piirtein samanlainen arvomaailma, suhtautuminen myös näihin asioihin on kutakuinkin sama. Ei siitä tarvitse hirveästi vääntää tai tapella.
Omissa suhteissa on myös menty tosi nopeasti hyvin syvällisiin keskusteluihin, ehkä se selittää myös jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos haluaa siitä perinteisestä, tavallisesta parisuhteesta poikkeavan suhteen, niin sitten kai tarvitsee erikseen sopia rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päätä seurustelukumppanin kanssa parisuhteen rajoista, vaan kerron omat rajani, ja jos toiselle ne rajat eivät sovi, ei tule myöskään suhdetta.
Tuollalailla ei tule koskaan parisuhteita, jos kumpikin laittaa omat tiukat rajansa, eikä jousta niistä tuumaakaan. Sopiminen tarkoittaa sitä, että asioista neuvotellaan eikä sitä, että lyödään pöytään omat teesit sanomalla, että näistä ei sitten tingitä milliäkään. Toki voi aina ottaa tahdottoman nössön, joka on helppo litistää tohvelinsa alle ja sanella sille ihan mitä mieleen juolahtaa.
Jotkut asiat nyt vaan on sellaisia, joista ei tarvitse neuvotella. Esimerkiksi pettämisestä. Raja menee seksissä jonkun toisen kanssa. Turha yrittää neuvotella, että ok, mutta kävisikö että tiistai olisi poikkeus? Ota tai jätä, mieluummin sitten ilman parisuhdetta, kun huonossa parisuhteessa.
Jos se tiukka raja mistä ei tarvitse neuvotella on seksi, niin miten neuvottelematta tiedätte sen mitä kumpikin kokee seksinä? Siinä voi olla melkoisia eroja mihin kukakin sen rajan vetää.
Eikö seksi yleensä tarkoita sitä, että kosketaan sukupuolielimiin. Siis seksuaalisessa tarkoituksessa, ei tietenkään esim. sairaanhoitajan työtehtäviin kuuluvissa toimenpiteissä.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiehtoo ajatus siitä, että on olemassa pareja, joita ei kiinnosta keskustella näistä asioista. En siis edes tarkoita sitä, että pitäisi istua alas ja päättää säännöistä, vaan ihan vain avoimesti keskustella siitä, mitä toinen kokee pettämisenä, uhkana parisuhteelle, epämiellyttävänä tai kokee johtavan mustasukkaisuuteen. Eikö ihmiset halua tutustua siihen kumppaniinsa ja oppia ymmärtämään häntä paremmin? Ei tässä loppujen lopuksi edes ole mistään rajojen asettamisesta ja yhteisten pelisääntöjen päättämisestä, vaan ihan siitä, että on halu oppia tuntemaan se toinen puolisko tässä suhteessa ja sen jälkeen tehdä päätös siitä, haluaako omalla toiminnallaan pitää puolison onnellisena, vai tekeekö mieluummin omalla tavalla vaikka se satuttaisi puolisoa. Koska loppupeleissä mitkään säännöt eivät aikuista ihmistä pysäytä.
Nämä asiat nimenomaan tulevat esille, kun toiseen tutustuu ja keskustelee avoimesti ja monipuolisesti eri asioista. Ei tarvitse erikseen tehdä mitään "parisuhteen rajat" -keskustelua. Tai ehkä olen sitten vain ollut jotenkin poikkeuksellisen onnekas, kun mulle on aina käynyt näin.
Ja ehkä tämä on myös ikä-/sukupolvikysymys. Nuoremmilla ihmisillä ihmisisuhdekuviot ovat niin paljon moninaisempia ja mutkikkaampia kuin meillä vanhemmilla.
Kyllä niistä keskusteltiin ja sovittiin, mutta mies päätti tehdä aivan omat sopimuksensa ja päivityksensä mm. työreissuissa, pikkujouluissa, lounailla, kahvitapaamisilla jne. Selitys aina: kyllä aikuinen tietää mitä tekee!
Minulle niitä uusia sopimuksia ei sitten koskaan päivitetty. Valehdeltiin ja salailtiin kyllä, kunnes viimein käry kävi.
Ex sopii nykyään sitten uusia sopimuksiaan, kunnes käry käy uudelleen. Idiootti ja tyhmä kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan vieraissa käydessäni kuvitellut, että tämä on ihan ookoo. Aina olen tiennyt että jos tästä jää kiinni, on selitykset vähissä - ihan ilman erillistä vieraissakäymiskieltokeskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustelimme. Oli toinen kerta, kun tapasimme ja eka kerta sängyssä yhdessä. Siinä sovimme, että olemme nyt pariskunta eikä muita säätöjä pidetä. Ystäviä saa olla sukupuolesta riippumatta, mutta ystävien kanssa ei ole fyysistä kanssakäymistä. Olimme asioista samaa mieltä, selkeää, helppoa ja vaivatonta.
No mites halailu tällaisen "ystävän" kanssa? entä hitaiden tanssiminen? Nehän ovat molemmat fyysistä kanssakäymistä? Jos nämä on sallittuja, niin kuinka pitkään saa halata ystävää? Entä missä käsien pitää silloin olla? Saako olla takamuksella tai etumuksella? Jos tanssi on sallittua niin kuinka lähekkäin saa tanssia esim. hitaita? Missä kädet saa silloin olla? Jne.
Tämä nyt vain esimerkkinä siitä että ihmiset ovat sopivinaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mutta tosiasiassa he sopivat samalla myös aika monesta muusta asiasta sanattomasti, ja niin että toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Eivätkö nämä asiat ole oikeasti itsestäänselviä suht normaalille ihmiselle?
Ystäviäkin halataan, joten halaaminen in ok, ellei siihen sisälly selkeästi jotain eroottista viestiä. Sama tanssimisen kanssa. Tanssiminen on monelle harrastus, ajanviete, liikuntamuoto jne. joten miksi se olisi kiellettyä kumppanilta? Mutta jos tosiaan laittaa käden toisen perseelle, niin silloin se ei ole enää tavallista tanssimista.
Ihan oikeasti, onko nää joillekin epäselviä? On varmaan ihmisiä, jotka kieltävät muiden halaamisen tai tanssimisen muiden kanssa, mutta silloin on kyse epäterveestä mustasukkaisuudesta, joten itse ainakin kiertäisin kaukaa tällaiset tyypit.
Et ole ilmeisesti kuullut koskaan näitä "älä nyt viitsi, sehän oli vain tanssimista, onko tanssiminen muka kielletty, mninä en tätä tiennytkään?" kun siippa jää kiinni tanssittuaan kädet vieraan naisen takapuolella?
Et varmaan ymmärtänyt pointtia, vaikka sen erikseen kirjoitin lainaamaasi viestiini. Kyse on siitä että ihmiset sopivat yhdessä asiasta, ja samalla isosta määrästä kaikkea mikä kuuluu esimerkkini mukaisesta aiheeseen. Tämä muu sopiminen tapahtuu sanoitta, ja sillä oletuksella että "kyllähän sillä toisella on ihan sama käsitys tanssimisesta ja halaamisesta kuin minulla", vaikka näin ei välttämättä ole.
Okei, en jaksa enempää. Sanonpahan vain, että en ole joutunut tuollaisiin tilanteisiin, koska en ole seurustellut ääliöiden kanssa. Enkä aio tehdä niin jatkossakaan.
Jos asioista ei keskustella, saatat myös itse olla vahingossa se ääliö. Esimerkikki omasta elämästäni: vanha perhetuttu (mies) asui ulkomailla ja kävi tapaamassa vanhempiaan Jyväskylässä. Hänellä oli lento aamupäivästä, joten sovimme vanhoina ystävinä, että hän tulee luokseni yöksi (vierashuoneeseen), koska asun Vantaalla ja hän pääsee tästä nopeasti lentokentälle. Uusi poikaystäväni suuttui tästä ja tuli mustasukkaiseksi, koska "vieras mies oli luonani yötä". En kuuna päivänä olisi olettanut tämän olevan mikään ongelma, kun kyse oli vanhasta perhetutusta ja nukuimme eti huoneissa. Olisi kannattanut keskustella, toki hyvä vain että suhde loppui siihen. Tuollaista omituista mustasukkaisuutta en olisi jaksanut.
No tuota ja tuollaisia ihmisiä kuin tuo poikaystäväsi minä juuri tarkoitin. Ehkä sana ääliö nyt oli huono valinta, mutta en ryhtyisi suhteeseen esim. juuri sairalloisen mustasukkaisen tyypin kanssa.
No eikö se juuri silloin helpottaisi elämääsi, jos keskustelisitte alussa jo asiat selväksi? Huomaisit hänen rajat olevan sinulle liian jyrkät ja päättäisit suhteen. Ei tarvitsisi odottaa sitä ensimmäistä riitaa, huutoa, tappelua ja itkua joka tulisi kun vahingossa rikkoisit jotain tuntematonta rajaa.
Nuo asiat ovat yleensä selvinneet ihan normaaleissa keskusteluissa, kun on tutustunut toiseen. Ei ole tarvinnut varta vasten ottaa esille. Kysymys on varmaan siitäkin, että jos ihmiset ovat pitkälti samanhenkisiä ja heillä on edes suurin piirtein samanlainen arvomaailma, suhtautuminen myös näihin asioihin on kutakuinkin sama. Ei siitä tarvitse hirveästi vääntää tai tapella.
Omissa suhteissa on myös menty tosi nopeasti hyvin syvällisiin keskusteluihin, ehkä se selittää myös jotain.
Minä (eri kirjoittaja) sinänsä ymmärrän, että nykymaailmassa tuollainen rajakeskustelu olisi ihan järkevää ja luontevaa. Silloin, kun aloin seurustella mieheni kanssa 90-luvun alussa, ei tuollainen keskustelu olisi tullut mieleenkään, vaan sitä olisi pidetty erittäin loukkaavana. Siis vähän samaan tapaan, jos keskusteltaisiin, mitä pariskunta ajattelee lasten kurituksesta, niin tuosta joku voisi loukkaantua, että miten sä voit edes ajatella, että löisin lapsiamme. Vaikka siis vain kysyisi, että mitä mieltä olet asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos haluaa siitä perinteisestä, tavallisesta parisuhteesta poikkeavan suhteen, niin sitten kai tarvitsee erikseen sopia rajoista.
Näin!
Tätä yritin kertoa moneen kertaan. Eli kun asioista ei puhuta, vaan oletetaan, niin tulee väärinkäsityksiä.