Ystäväni ei tiedä puolisonsa palkkaa

Hih hih

Oma tili, omat rahat, oma taloudellinen vastuu. Tasa-arvo on jo vanha käsite, joten miksi ihmeessä palkkani kuuluisi miehelleni pätkääkään? Tai hänen minulle?

En minäkään tiedä. Mitä sillä tiedolla pitäisi tehdä?

Omalla rahallaan saa pyyhkiä vaikka takapuolensa ja se ei muille kuulu.

Niin entä sitten?

En minäkään tiedä, mitä tekisin sillä tiedolla, saan ihan oman palkan

Pankkikeskustelustako tämän keksit? En minäkään tiedä puolisoni tuloja eikä hän minun. Miksi pitäisi tietää? Molemmat talletamme taloustilille saman summan kuukausittain ja sillä hoidetaan yhteiset kulut (asuminen, auto, ruoka). Eihän ne muut rahat toiselle mitenkään kuulu.

En minäkään tiedä, ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Köyhät sitä ja köyhät tätä, ostaa kamalinta valmiskuraa kaupasta ja syö ulkona, istuu aamusta iltaan tietokoneen edessä. Puhuu paljon muttei tee. Maksaa myös asumisen kun valitsi asunnonkin.

Kuulkaa, mun puolisoni ei itse tiedä, mitä ansaitsee.

Tämä johtuu siitä, että hänen tulonsa koostuvat pelkästään sijoituksista, joita taas hoidan minä. Veroilmoituksen panin hänet juuri itse naputtelemaan, mutta senkin luvut laskin minä, joten enpä tiedä, jäikö siitä mitään mieleen.

Ihan yleistä! Esimerkiksi yli 50 vuotta aviolitossa ja jo eläkellä lähisukuaiseni. Ei tiedä edes paljon vuokraa maksavat Helsingin vuokrat talossa asumisesta.Sen enempää ei puhelin ,sähkö,netti, autopaikka kuluja.Ei tarvitse tietää .Kun kaikki on koko ajan hoitunut miehen tuloista. Eli ei mikään outo tai ihmelinen asia, ei koskaan ollut perheissä minään vuosikymmenellä.

Minunkaan kaveri ei tiennyt miehensä palkkaa. Molemmat siirsivät saman summan yhteiselle tilille, josta maksettiin asumiskulut. Kaiken ruoan ja kodintarvikkeet osti kaverini. Parikymmentä vuotta olivat naimisissa ja mies otti eron. Sopivat, että mies pitää auton, koska oli sen maksanutkin. Ositusta ei silloin tehty kun ei ollut muuta omaisuutta ja mies ilmoitti, ettei säästöjä ole, kuten ei ollut kaverillanikaan. Puoli vuotta myöhemmin sai kaverini heidän yhteisen ystävän kautta tietää, että miehen palkka oli kolme kertaa isompi kuin hänellä ja miehellä oli säästöjä yli 50-tuhatta. Mies oli lisäksi jossain välissä perinyt sukulaiseltaan asunto-osakkeen kaupungin keskustassa. Oli kännissä kehunut, kuinka sai höynäytettyä entistä akkaansa.

Neuvoin kaveriani vaatimaan ositusta, jonka hän tekikin. Hän ei suinkaan vaatinut puolta miehen omaisuudesta vaan hyvin kohtuullista summaa, johon mies suostuikin. Mies oli kuitenkin hyvin katkera, sillä oli vain säästänyt vanhuudenpäivän varalle. Kaverilleni ei ikinä jäänyt mitään säästöjä, sillä pienestä palkasta ei yhteisten menojen jälkeen jäänyt mitään.

Minusta on järkevää, että molemmat osapuolet tietävät toistensa palkan. On oikein, että menoja jaetaan suhteessa tuloihin. Jos toisen nettotulot ovat 3000 e/kk ja toisen 1000 e/kk, miksi sen vähemmän tienaavan pitäisi elää melkein köyhyysrajalla kun toinen samalla laittaa 2000 e/kk säästötilille. Se on taas selvä, että molemmat voivat tehdä ylijäävillä rahoilla, mitä haluavat, kunhan eivät kyykytä sillä toista.

Meilläkin on paljon ystäväpareja (yhdessä 20-30v) joilla on täysin eri rahat eivätkä tiedä toistensa tuloja.

Meille tuo olisi todella outoa, meillä elämä on yhteinen, omaisuus on yhteinen ja koska olen aina hoitanut raha-asiamme tiedän sentilleen miehenikin tulot (hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää) ja hoidan sijoitukset hänenkin puolestaan. 

Ja ei en ole elänyt mieheni siivellä. Olen tuonut tähän liittoon mm ensimmäisen talon tonttiin käytetyt rahat kun hänellä oli 0mk säästöjä, elättänyt hänen vanhempiaan siinä missä hän minun lapsiani. Tienannut alussa enemmän, sitten saman verran ja nyt vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on paljon ystäväpareja (yhdessä 20-30v) joilla on täysin eri rahat eivätkä tiedä toistensa tuloja.

Meille tuo olisi todella outoa, meillä elämä on yhteinen, omaisuus on yhteinen ja koska olen aina hoitanut raha-asiamme tiedän sentilleen miehenikin tulot (hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää) ja hoidan sijoitukset hänenkin puolestaan. 

Ja ei en ole elänyt mieheni siivellä. Olen tuonut tähän liittoon mm ensimmäisen talon tonttiin käytetyt rahat kun hänellä oli 0mk säästöjä, elättänyt hänen vanhempiaan siinä missä hän minun lapsiani. Tienannut alussa enemmän, sitten saman verran ja nyt vähemmän. 

Minusta taas tuo olisi outoa, että olisi yhteinen omaisuus ja yhteiset raha-asiat. Olemme parisuhteessakin kaksi erillistä ihmistä. Meillä on omat rahat, omia ystäviä, omat sähköpostit, viestit jne. Avoliitto on tietysti myös taloudellinen liitto, koska on menoja, jotka maksetaan 50/50 ja yhdessä asuminen vaikuttaa asumiskuluihin, mutta ennen kaikkea se on rakkausliitto (ja jos olisimme avioliitossa, tekisimme tietysti avioehdon, mutta meillä ei ole mitään syytä mennä avioliittoon).

En tarkoita että pitäisi olla yhteiset tilit tai mitään, mutta on todella outoa ettei tiedä ollenkaan toisen palkkaa edes suuntaa-antavasti :D

Sanoo, ettei tiedä, niin ei tarvitse kestää sinun utelujasi asiasta.

Todella omituista jos ei kumppaninsa palkkaa tiedä, etenkin jos on perhettä. Ei taida kovin läheinen pariskunta olla? Ymmärrän tapauksessa jossa asutaan erikseen ja on omat taloudet, muutoin en. Ehkäpä joissakn tapauksissa myös uusperhekuvioissa joissa on aiemmista suhteista lapsia.

Kyllä rahasta pitää voida puhua suhteessa avoimesti. Silloin vältytään konflikteilta helpoiten kun tiedetään molempien näkemys rahaan ja rahan käyttöön. Ei ihme kun eroja tulee niin paljon.

Länkyttäjille tiedoksi, tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, minä usein hieman enemmän.

En mäkään ihan tarkalleen tiedä mitä mies tienaa. Jotain neljä tonnia kai. Minä pari tonnia enemmän, joten maksan suhteessa enemmän. Molemmat laittaa yhteiselle tilille prosenttiosuuden suhteessa tuloihin (40-60) ja siitä maksellaan kaikki yhteinen, lainat, laskut, vakuutukset, vaatteet, lasten harrastusmenot, ruoat ja niin edelleen.

Lasten tileille laitetaan myös joka kuukausi molemmat n.100.

Ylijäävillä tekee kumpainenkin mitä huvittaa.

Mielestäni tuo ei ole ainoastaan outoa, vaan myös vahingollista! Avioliitto on juridisesti katsottuna ennenkaikkea talousliitto. Puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, heidän mahdolliset tukensa ovat riippuvaisia toisen tuloista, eron tai kuoleman sattuessa on avio-oikeus toisen omaisuuteen ellei sitä ole avioehdolla suljettu pois. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten omaa talouttakaan voi täysin optimaalisesti ja järkevästi suunnitella, jos ei ole mitään hajua sen ihmisen tuloista tai omaisuudesta, jonka kanssa on talousliitossa. Toki jos molemmat on ns. normitöissä ja kulut jaetaan puoliksi, niin lopputulema voi olla ihan reilu. Mutta silloinhan tiedetään suunnilleen toisen tulot! Eli jos molemmat on vaikkapa alakoulun opettajia, niin on oletettavaa että palkkakin on samaa luokkaa vaikkei ehkä eurolleen sama. Mutta entä kun tulee yhteisiä lapsia, jaetaanko sitten vanhempainvapaat tasan 50/50? Jos ei jaeta, niin silloin viimeistään pitäisi pohtia mikä on toisen osallistuminen yhteisiin kuluihin kun toinen on pienemmillä tuloilla.

En itsekään tosin osaa eurolleen sanoa mieheni tuloja, mutta tiedän paljonko hän nostaa palkkaa (ansiotuloa) yrityksestään. Pääomatulot vähän vaihtelee, ja nostaa niitä silloin tällöin joten en nyt eurolleen tiedä paljonko kk-tuloksi tulisi kun en joka vuosi erikseen asiaa laske (toki verotuspäätöksestä sen näkee). Mutta tarkoitan, että onko muka oikeasti puolisoita jotka ei tiedä edes suunnilleen toisen tuloja? Todella outoa.

Voi hyvänen aika, enhän minäkään tiedä. Palkka riippuu ihan tehdyistä työtunneista. Ei kaikki "miehet" ole toimistorottia kahdeksaa tuntia viikossa 5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on paljon ystäväpareja (yhdessä 20-30v) joilla on täysin eri rahat eivätkä tiedä toistensa tuloja.

Meille tuo olisi todella outoa, meillä elämä on yhteinen, omaisuus on yhteinen ja koska olen aina hoitanut raha-asiamme tiedän sentilleen miehenikin tulot (hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää) ja hoidan sijoitukset hänenkin puolestaan. 

Ja ei en ole elänyt mieheni siivellä. Olen tuonut tähän liittoon mm ensimmäisen talon tonttiin käytetyt rahat kun hänellä oli 0mk säästöjä, elättänyt hänen vanhempiaan siinä missä hän minun lapsiani. Tienannut alussa enemmän, sitten saman verran ja nyt vähemmän. 

Minusta taas tuo olisi outoa, että olisi yhteinen omaisuus ja yhteiset raha-asiat. Olemme parisuhteessakin kaksi erillistä ihmistä. Meillä on omat rahat, omia ystäviä, omat sähköpostit, viestit jne. Avoliitto on tietysti myös taloudellinen liitto, koska on menoja, jotka maksetaan 50/50 ja yhdessä asuminen vaikuttaa asumiskuluihin, mutta ennen kaikkea se on rakkausliitto (ja jos olisimme avioliitossa, tekisimme tietysti avioehdon, mutta meillä ei ole mitään syytä mennä avioliittoon).

Kun olemme perustaneet parisuhteen, perheen olemme muodostaneet myös yksikön kahden erillisen ihmisen lisäksi. Olemme sekä sinä, minä että me. Emme ole kadottaneet yksilöllisyyttämme tässä suhteessa, on omia ystäviä, harrastuksia, kännykät joihin toinen ei koske luvatta, sähköpostit, pankkitilit, luottokortit yms vaikka viihdymmekin erityisen hyvin yhdessä.

Unelmat, haaveet ja niiden toteutukset on yhteisiä. Olisi outoa että minä ostaisin haaveitteni talon Italiasta jos miestäni se ei yhtään kiinnostaisi. Eläisimme erillämme puolet vuodesta?? Nyt tuo haave on ollut yhteinen ja talo on meillä. Teemme siellä etätöitä ja lomailemme yhdessä, kahdestaan, perheen kanssa ja jopa yksin kun toinen palaa Suomeen töiden takia. 

Kummallakin on omaa rahaa käytössä, joka kuukausi laitetaan kummallekin sama summa myös sijoituksiin. Silloin kun olimme köyhä lapsiperhe tingimme näistä viimeksi mainituista, kaikki rahat meni yhteiseen elämään. 

Ja kyllä - meilläkin on rakkausavioliitto, olemme tässä ihan vapaaehtoisesti:)