Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte viisipäiväisen työviikon, 8h päivässä ?
10.05.2022 |
Olen aloittanut pitkän tauon jälkeen (äitiysloma, hoitovapaa, yrittäjyys) taas palkkatyöt ja mietin kauhulla miten ihmiset jaksavat käydä palkkatöissä viitenä päivänä viikossa 8-16. Olen itse käynyt palkkatöissä viimeksi ennen lapsia, joten tämä kokemus on nyt aivan uusi. Ja ihanaa, että saa palkkaa , mutta aivan kauheaa jaksamisen kanssa, olen jo nyt ihan poikki kahden viikon jälkeen nelipäiväisestä työviikosta 8-14.
Voitteko te täyttä työviikkoa tekevät hyvin? Ahdistaa jo ajatuskin että elämä olisi vuosikymmenet toimistolla ajanviettoa eikä elämässä mitään muuta kun töiden jälkeinen väsymys ja lasten- sekä kodinhoito .
Lisään vielä, että nimenomaan perheelliset. Ei kai siinä mitään ongelmaa olisi hoitaa pelkästään itsensä töihin ja tulla kotiin lepäilemään niin paljon kuin huvittaa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olette rapakuntoisia. 8 tunnin työvuoro on niin lyhyt ettei tiedä töissä käyneenkään. Minulla nykyään perusvuoro on 12h ja ennätys 21h. Ei ole edes ikinä mitään oikeita taukoja. Juon kahvia ja syön työn aikana. 8h nyt menee pelkän vesipullonkin kanssa.
Mielenkiinnolla kyselen mikä se työ on jossa voit syödä samalla kun teet sitä? Olen ollut erilaississa töissä mutta kuulostaa mahsottomalle. Lähinnä tulee mieleen taksikuski tolpalla mutta sehän on sitten kuin tauko vaikket sitä ehkä niin ajattele.
Ainakaan meillä ei tuollainen ole edes sallittua. Ja ruokatauko 30 minuuttia on joka tapauksessa omaa, siis palkatonta aikaa, vaikka tekisit töitä sen ajan.
Ehkä tuo leuhkija on joku yrittäjä, jonka ei tarvitse tessejä noudattaa omassa työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä jaksa vaikka olenkin vielä lapseton sinkku. Tai no jaksan hoitaa työt, mutta työpäivän jälkeen ei tahdo riittää mehut mihinkään. En taatusti jaksaisi pyörittää perhearkea täydellä työajalla ja olen monesti miettinytkin miten ihmiset pystyy siihen. Jos saan tulevaisuudessa lapsia haluan ehdottomasti tehdä lyhyempää työaikaa jos se mitenkään on mahdollista.
Mä teen 4 päivästä viikkoa. Töihin tullessa hakivat osa-aikaista ja sopi mulle kuin nenä päähän. Myöhemmin yrittivät täyspäiväistää mutten suostunut. Antakoon vaikka kenkää sitten. Teen rytmillä ma-ke 8 h ja to 6 h. Mulla siis 7,5 h työaika per pv. Kyllä tämäkin välillä tuntuu raskaalta kun olen yksinelävä äiti 3 lapsen kanssa. Onneksi meille tuli korona ja saatiin koko porukka 2 vk lomaa. Oli ihana tauko tähän väliin. Lomaa mulla ei ollu viime kesänä niin olin jo aika poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te täyttä työviikkoa tekevät hyvin?
En todellakaan voi hyvin. Eikä edes ole lapsia. Tällä työtahdilla lapsia tuskin koskaan tulee, kun aika ja jaksaminen ei riitä mihinkään muuhun. Surullista. Kovasti haluaisin saada lapsia kyllä.
Miten niin aikaa ei riitä? Vuorokaudessa on 24 tuntia. Olet niistä 8 töissä. Siihen jää vielä 16 tuntia muuhun. Nukkuminen kun otetaan pois niin siltikin jää 8 tuntia.
Esim.
Heräät aamulla klo 6. Hoidat aamutoimet, siihen menee helposti tunti. Lähdet töihin klo 7. Matkaan menee tunti, joten olet töissä klo 8. Työpäivä päättyy klo 16. Menet kaupan kautta kotiin, klo on 17.30 kun olet kotona. Valmistat ruoan (osa menee töihin evääksi) ja syöt, siihen hurahtaa taas vähintään tunti eli klo on ainakin jo 18.30. Äkkiä teet kotitöitä, tiskaat, pyykkäät, mitä vain ja hyvänä päivänä siinä klo 19 aikaan pääset hengähtämään hetkeksi. No sitten onkin jo pakko kiiruhtaa suihkuun, kuivata hiukset, vaikka leikata kynnet yms. Silloin kello onkin jo 20 ja hetken ehkä jaksat lukea vaikka uutisia tai katsoa televisiota. Yleensä kuitenkin olet niin poikki, että haluat vain olla yksin ajatustesi kanssa. Yhdeksän aikaan onkin sitten mentävä maate, että jaksaa huomenna taas herätä.
Tuonne väliin sitten yritä vielä mahduttaa liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja. Tietty jos ei hetkeäkään hengähtäisi niin saisi päivästä nipistettyä sen tunnin, mutta onko se tervettä? Eikö omille ajatuksille saa antaa hetkeäkään?
Entä sitten ne lapset? Missä välissä ja millä voimilla lapsille antaisi heidän tarvitsemaa aikaa ja huolenpitoa?
Samaa olen miettinyt ja miten se tuntuu onnistuvan useimmilta. Itse en oikein jaksa. Esikoisen jälkeen töihin paluu vielä sujui, oli helppo vain lähteä töihin, mies vei lapsen päiväkotiin, lapsi sai virikkeitä tarhasta joten illatkin oli suht rauhallisia.
Toisen lapsen jälkeen äitiyslomalta töihin paluu aiheutti pienen loppuun palamisen, aloin oireilla fyysisesti, todella aikaisista heräämisistä ja fyysisestä työstä huolimatta tuli unihäiriöitä, itkin töissä, kotona lähinnä vain riitelin miehen kanssa. En todellakaan myöntänyt itselleni, että päivät 04-22 voisivat kuormittaa, koska niinhän meidän oletetaan jaksavat tämä arki. Omat ja lasten aamutoimet, pienet ihan liian aikaisin hoitoon, itse kiireellä työmaalle, raada 7-15:30, hakemaan lapset hoidosta/suoraan kotiin, jossa odottaa pyykit, riskit, ruuat, siivoukset, remontit jne jne. Päässä vaan soi "itsehän sä tätä halusit". Onneksi työrupeama oli lyhyt ja sen jälkeen olinkin ensin kipeänä pari kuukautta ja halusin olla omissa oloissani kaiken sen ajan, kun lapset olivat hoidossa - kyllä, vein lapseni osapäivähoitoon vaikka itse "makasin kotona".
Nyt on uusi työ, joka paljon mielekkäämpää, ei niin raskasta, työaika minulle ja lapsilleni parempi, saan olla siellä paljolti yksin mikä sopii mulle, vaikka silloin tällöin työkaveria kaipaankin. Joinain päivinä oon töiden jälkeen vain poikki, toisina päivinä huomaan hoitamattomat kotiasiat, mitään paljoa ajattelua vaativaa en pysty tekemään ja unohtelen tosi paljon. En tajua, miksi ihmisiltä vaaditaan 5pv/vk 8h päivässä, kuka senkin on keksinyt? Neljäpäiväinen työviikko 6 tunnin päivillä voisi ratkaista työttömyysongelmaakin. Se palkka ei vaan riittäisi elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jaksan näillä keinoin:
- runtinoitunut työ
- asiantuntijatyö omalla äidinkielellä
- tarvittaessa voin lähteä aiemmin töistä ja tehdä ajan sisään useana päivänä
- lounas- ja kahvitauot
- omaa aikaa illalla eli lapset ajoissa nukkumaan
- itse menen nukkumaan ajoissa myös. Nukun 8.5 h yö.
-pyykinpesu, kauppa ja siivous vain viikonloppuisin
- kävelylenkki 20-40 min lähes joka päivä
- lempiliikuntaharrastus kerran viikossa
- näen ystävääni joka viikonloppu
- mies, joka nyös siivoaa ja tekee ruokaa (pe,la,su)
-ruoka-ja kauppalistasuunnittelu
Näistä moni asia on itselle omassa työssäni tai elämäntilanteessa mahdoton. Ei onnistu ainakaan rutinoitunut työ, joustavuus työajoissa, rauhalliset lounas- ja kahvitauot töissä (not gonna happen), lapset ajoissa nukkumaan (lapset koululaisia), pyykipesu ja siivous vain viikonloppuisin (en voi olla pesemättä pyykkiä tai jättää siivoamatta arkena), nähdä ystäviä joka vkl (ei ole sellaisia ystäviä), osallistuva mies (mies paljon työmatkoilla).
Muut kohdat hoituu, mutta jotenkin vain kuormitun töissä tosi paljon. Paljon auttaisi, jos saisi sen ruokatauon edes viettää rauhassa ja jutella mukavia työkavereiden kanssa (tänäänkin yksi lapsi heitti omasta keitosta poimimansa pippurin lautaselleni kesken ruokailun).
Teen ite noin 50h/vko ja nyt lapset isoja, mutta olen tehnyt jo 15v, eli kun olivat pienempiä.
Onneksi mies hoitaa tiskit ja siivoaa, mutta itse joudun tekee ruuat ja käymään kaupassa.
Paloin loppuun noin 6v sitten, kun mehut vei myös erityislapsen kotona opettaminen, kun ei saanut koulussa opetusta tarpeeksi.
Hitto mikä kivireki.
Mutta aikansa kutakin. =/
Ja köyhän on pakko tehdä kaikki työt mitä vaan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä auta, pakko jaksaa. Paitsi että teen 10h työpäiviä, olen tehnyt jo yli 6v. Ja siihen päälle vielä yhteensä tunti työmatkaan. Aamuherätys on ihanasti 04.30. Kotona sitten 16-17 välillä. Välillä menee ylikin.
Lapsia kotona vakituisesti 2. Jos kaikki yhtä aikaa kotona, niin sitten 6 (osa asuu jo siis omillaan). Silloin kun aloitin nuo 10h päivät, kaikki lapset olivat vielä kotona. Nyt hoidan lisäksi vanhempieni asioita, kaupat, lääkärissä käynnit, paperiasiat yms.
Minkäs teet, eipä tässä muutakaan voi. Itse asiassa pitäisi tehdä vieläkin pisempää päivää, että tulisi toimeen, kun kaikki maksut nousee niin ettei perässä pysy.
Yöunille ei jää kauheasti aikaa, nukun arkena max.5h. Se varmaan kostautuu jossakin kohtaa, naama on ainakin rupsahtanut...
Pitäisi osata nukkua hyvin, mutta se on ollut itselleni työelämässä aina vaikeaa, riippumatta elämäntilanteesta. Olen varmaan aina enemmän tai vähemmän väsynyt, tai ainakin osan päivää. Joku stressi työstä aiheutuu, vaikka periaatteessa en kärsi erityisemmin mistään erityisestä syystä töissä, tai ainakaan, mitä voisi muuttaa. Lyhennetty työaikakaan tuskin auttaisi, kun töitä pitäisi kuitenkin tehdä sama määrä, aikaa vain olisi käytettävissä vähemmän eli olisi kovempi kiire. Nyt pystyy edes pitämään taukoja ja ehtii tehdä päivän työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tappaa itsensä työhön?
Ei työhön kuole, jos ei vedä hommaa överiksi. 8h työpäivä on melko kevyttä verrattuna tiettyjen maiden tahtiin.
Tätähän monet just ihmettelee, että miten Suomessa tehdään niin VÄHÄN töitä.
Mutta työn tahti on kyllä kiristynyt eikä meillä ole mitään siestoja sun muita. Ainakaan useimmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olette rapakuntoisia. 8 tunnin työvuoro on niin lyhyt ettei tiedä töissä käyneenkään. Minulla nykyään perusvuoro on 12h ja ennätys 21h. Ei ole edes ikinä mitään oikeita taukoja. Juon kahvia ja syön työn aikana. 8h nyt menee pelkän vesipullonkin kanssa.
Mielenkiinnolla kyselen mikä se työ on jossa voit syödä samalla kun teet sitä? Olen ollut erilaississa töissä mutta kuulostaa mahsottomalle. Lähinnä tulee mieleen taksikuski tolpalla mutta sehän on sitten kuin tauko vaikket sitä ehkä niin ajattele.
Ainakaan meillä ei tuollainen ole edes sallittua. Ja ruokatauko 30 minuuttia on joka tapauksessa omaa, siis palkatonta aikaa, vaikka tekisit töitä sen ajan.
Ehkä tuo leuhkija on joku yrittäjä, jonka ei tarvitse tessejä noudattaa omassa työssään.
Mä olen yrittäjä työskentelen 7 päivänä viikossa mutta edelleenkään en laske syömistä työksi. Enkä myöskään laskuta siitä. Tiedän että joku tekee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten syntymän jälkeen (heitä on kaksi, kahden vuoden ikäerolla) tein vielä pari vuotta täyttä työpäivää. Olen alalla, jossa vähintään 100 prosentin työpanos on normi. Hyvin tiukoilla oli jaksaminen, ja kun huomasin lähestyväni loppuunpalamista tein johtopäätöksiä ja työpaikka vaihtoon.
Löysin onnekseni oman alan mieluisaa työtä pienestä työyhteisöstä, jossa hyvä henki, ja lähes kaikki muutkin tekevät omasta halustaan osa-aikaista päivää. Nyt olen 80 prosentin työajalla ja elämä on taas elämisen arvoista.
Minä jaksoin ihan mitä vain, sillä seurauksella, että kun romahdus tuli piti aloittaa kaikki nollasta. Jaksamisen ja ehtimisen vaatimiseen tai ihannointiin sisältyy suuri vaara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun töiden aloitus on varmasti rankkaa ennen kuin tottuu. Minulla myös pian töihin paluu useamman vuoden jälkeen ja teen lyhennettyä työaikaa varmasti niin pitkään kuin lain puitteissa mahdollista. Kuusi tuntia päivässä saa riittää ja aion olla armollinen itselleni. Pienten lapsien kanssa on rankkaa ja aika menee rahan edelle. Kannattaa jättää ylimääräiset haasteet ja tavoitteet tulevaisuuteen
Onneksi työaika on vaan 7,5h päivässä.
Väsyttää ihan koko ajan. Minullakin oli pitkä tauko työelämästä lastenteon vuoksi. Nyt olen ollut 1,5v takaisin töissä ja tuntuu, että olen ihan loppuunpalanut. It-alan duuni kyseessä, joten koko ajan on oltava valmis oppimaan uutta ja kehittämään itseään. Ennen se oli todella kivaa, nyt vaan rämmin päivästä toiseen ja odotan viikonloppua.
Nelipäiväinen viikko auttaisi luultavasti pahimpaan, mutta työelämä on kyllä rankkaa ja vaatii veronsa. Kaikki ympärillä tuntuvat olevan samaa mieltä ja ovat uupuneita. Vain eläkkeellä oleva äitini (joka oli 18v työurastaan kotiäiti ja vaihtoi muutenkin aina työpaikkaa, kun alkoi kyllästyttää) on sitä mieltä, että ei se työelämä niin rankkaa voi olla.
Jaksoin hyvin silloin, kun työaikani oli klo 05 - 13. Jäi aikaa muullekin elämälle. Kun tuo työpaikka lopetti, hain muualle töihin - vuorotyöhön pääsin, parissa kuukaudessa meni kuppi nurin. Yhtä työntekoa koko ajan, yks k_usinen vapaa siellä täällä, ehkä kerran kuussa vapaa pe-la tai la-su.
Nyt teen osa-aikaista työtä paikassa, jonka aukioloajat ovat inhimillisiä, ja vapaapäiviä on pääasiassa aina kaksi peräkkäin. Työpäivät 5 - 9,5h, 2 - 5 päivää viikossa. Jaksaa paremmin, palkassa toki näkyy, mutta en minä rikkaaksi pyrikkään. Kunhan toimeen tulee ja joskus jotain kivaa itselle saa.
Helposti, olen toimistolla vain 4 tuntia aamulla ja loppupäivän teen etätöitä. Yritän aamulla tehdä niin paljon hommia kuin mahdollista ja etätöissä otan sitten rennommin. Käyn koiran kanssa tosi pitkällä lenkillä ruokatunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi työaika on vaan 7,5h päivässä.
Mulla on 8 h + ruokatunti, joten päivä väkistenkin venyy pitkäksi.
Nämä tällaiset ei kerkeä edes eläkkeelle, kun kuolevat sitä ennen.