Miten te jaksatte viisipäiväisen työviikon, 8h päivässä ?
Olen aloittanut pitkän tauon jälkeen (äitiysloma, hoitovapaa, yrittäjyys) taas palkkatyöt ja mietin kauhulla miten ihmiset jaksavat käydä palkkatöissä viitenä päivänä viikossa 8-16. Olen itse käynyt palkkatöissä viimeksi ennen lapsia, joten tämä kokemus on nyt aivan uusi. Ja ihanaa, että saa palkkaa , mutta aivan kauheaa jaksamisen kanssa, olen jo nyt ihan poikki kahden viikon jälkeen nelipäiväisestä työviikosta 8-14.
Voitteko te täyttä työviikkoa tekevät hyvin? Ahdistaa jo ajatuskin että elämä olisi vuosikymmenet toimistolla ajanviettoa eikä elämässä mitään muuta kun töiden jälkeinen väsymys ja lasten- sekä kodinhoito .
Lisään vielä, että nimenomaan perheelliset. Ei kai siinä mitään ongelmaa olisi hoitaa pelkästään itsensä töihin ja tulla kotiin lepäilemään niin paljon kuin huvittaa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika erikoiselta, että noin lyhyt työviikko on saanut sinut aivan poikki. Onko terveysongelmia?
On varmaan...ja löytyy ylempää kropasta.
Kyllä olette rapakuntoisia. 8 tunnin työvuoro on niin lyhyt ettei tiedä töissä käyneenkään. Minulla nykyään perusvuoro on 12h ja ennätys 21h. Ei ole edes ikinä mitään oikeita taukoja. Juon kahvia ja syön työn aikana. 8h nyt menee pelkän vesipullonkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olette rapakuntoisia. 8 tunnin työvuoro on niin lyhyt ettei tiedä töissä käyneenkään. Minulla nykyään perusvuoro on 12h ja ennätys 21h. Ei ole edes ikinä mitään oikeita taukoja. Juon kahvia ja syön työn aikana. 8h nyt menee pelkän vesipullonkin kanssa.
Ei kyse ole 8 tunnista tai mistään fyysisestä kunnosta. Vaan jatkuvasta suorittamisesta ja vaatimusten täyttämisestä vuodesta toiseen. Koskaan ei ehdi palautua. Silloin ajatus siitä, että vielä seuraavat 40 vuotta pitäisi yhä jaksaa samaa oravanpyörää kuulostaa uuvuttavalta ja arjesta on vaikea löytää voimavaroja. Siihen henkiseen uupumiseen ei liity mitenkään se, että jaksatko juosta maratonin vai et. Jokainen selviytyy satunnaisista 21h työvuorosta halutessaan.
Lakatkaa valittamasta ja olkaa onnellisia, että on töitä. Asennekysymys pitkälti on oma jaksaminen. Liikunnalla ja terveellisellä ravinnolla on myös iso osuus jaksamiseen ja normaalissa painossa kannattaa pysyä, ylipaino rasittaa.
Vuorotyö on kyllä todella syvältä. Aamuvuoroa, iltavuoroa sekaisin mielivaltaisessa järjestyksessä.
Yövuoroista puhumattakaan.
Harva jaksakaan. Aika moni vaihtaa tiuhaan työpaikkaa tai alkaa tekee jotain muuta.
Ehkä vähän vaikuttaa mitä työtä tekee. Itse olin ennen asiantuntijana 8h pv ja jaksoin hyvin. Sitten lomautus vei työt lopulta kokonaan ja nyt siivoan 8h pv huonolla palkalla ja olen aivan loppu. En jaksa hoitaa kotia ja lapsia. Ja olen hoikka ja urheilullinenkin ollut ennen. Lasten jatkuva sairastelu ja yövalvominen ja muut ongelmat vielä päälle. En keksi mitään ratkaisua kun en muuta työtäkään löydä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika erikoiselta, että noin lyhyt työviikko on saanut sinut aivan poikki. Onko terveysongelmia?
Luin aloituksen enkä voinut olla nauramatta.Tulepa ap alalle jossa ollaan jalkeilla koko päivän ja tehdään fyysistä työtä ja saattaa olla 10 päivää peräkkäin!Vielä 60-vuotiaana tein sitä enkä ollut juuri koskaan erityisen uupunut töiden jälkeen.Ja on ollut perhettäkin .
Jaksan vaihtelevasti. Korona oli monella tapaa pelastus, meillä herättiin siihen, että ihmisten voi antaa tehdä etätöitä. Se taas lyhentää vaikka työmatkoihin kuluvaa aikaa monta kertaa viikossa.
Minulla on kiva työ mikä sekin auttaa.
Mutta toisaalta, olen iltaisin kyllä hyvin väsynyt ja viikonloppu ei meinaa riittää siihen, että rentoutuisi. Lapsille ei riitä sellaista aktiivista jaksamista, toki ruuat hoituu ja tavallinen läsnäolo, mutta kovin aktiivisesti en todellakaan jaksa lähteä jonnekin tai kehitellä mitään erikoisempaa. Äitiyslomalla olin superaktiivinen, kyläiltiin, käytiin puistoissa, eväsretkillä, joskus jossain hoplopeissa yms.
Että kyllähän tuo työelämä vie veronsa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän vaikuttaa mitä työtä tekee. Itse olin ennen asiantuntijana 8h pv ja jaksoin hyvin. Sitten lomautus vei työt lopulta kokonaan ja nyt siivoan 8h pv huonolla palkalla ja olen aivan loppu. En jaksa hoitaa kotia ja lapsia. Ja olen hoikka ja urheilullinenkin ollut ennen. Lasten jatkuva sairastelu ja yövalvominen ja muut ongelmat vielä päälle. En keksi mitään ratkaisua kun en muuta työtäkään löydä.
Siivoojan työ on fyysisesti raskaimpia hommia. Jokainen voi kokeilla liikkua 8 tuntia viis kertaa viikossa. Kävelyä, nostelua, kumartelua. Ei ihme jos olet poikki.
Äitien uupumus työelämässä on tosi yleistä. Vastahan siitä oli uutisissakin. Lasten kasvatus ja koulumaailma, päiväkodin vasut ja esiopsit sun muut kissanristiäiset kuormittaa. Arki ja elämä ylipäänsä on todella vaativaa tänäpäivänä.
Ratkaisin asian niin että jäin kotiäidiksi kokonaan. Olin jo ennen lapsia töiden jälkeen aina ihan poikki eikä mielestäni elämä ole sitä varten että käy töissä ja sen jälkeen illat kuluu lepäilen kun ei muuta jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän vaikuttaa mitä työtä tekee. Itse olin ennen asiantuntijana 8h pv ja jaksoin hyvin. Sitten lomautus vei työt lopulta kokonaan ja nyt siivoan 8h pv huonolla palkalla ja olen aivan loppu. En jaksa hoitaa kotia ja lapsia. Ja olen hoikka ja urheilullinenkin ollut ennen. Lasten jatkuva sairastelu ja yövalvominen ja muut ongelmat vielä päälle. En keksi mitään ratkaisua kun en muuta työtäkään löydä.
Siivoojan työ on fyysisesti raskaimpia hommia. Jokainen voi kokeilla liikkua 8 tuntia viis kertaa viikossa. Kävelyä, nostelua, kumartelua. Ei ihme jos olet poikki.
Minulla hoitajana tulee askeleita peruspäivässä yli 20 000 joka vastaa 12-14 km kävelyä ja lisäksi on myös nostelua, kumartelua ja muuta venkslaamista. Voi tulla paljon enemmänkin. Lenkille en enää työpäivän jälkeen hirveästi halua mutta salilla on käytävä että selkä pysyy kunnossa.
Itse jaksan näillä keinoin:
- runtinoitunut työ
- asiantuntijatyö omalla äidinkielellä
- tarvittaessa voin lähteä aiemmin töistä ja tehdä ajan sisään useana päivänä
- lounas- ja kahvitauot
- omaa aikaa illalla eli lapset ajoissa nukkumaan
- itse menen nukkumaan ajoissa myös. Nukun 8.5 h yö.
-pyykinpesu, kauppa ja siivous vain viikonloppuisin
- kävelylenkki 20-40 min lähes joka päivä
- lempiliikuntaharrastus kerran viikossa
- näen ystävääni joka viikonloppu
- mies, joka nyös siivoaa ja tekee ruokaa (pe,la,su)
-ruoka-ja kauppalistasuunnittelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te täyttä työviikkoa tekevät hyvin?
En todellakaan voi hyvin. Eikä edes ole lapsia. Tällä työtahdilla lapsia tuskin koskaan tulee, kun aika ja jaksaminen ei riitä mihinkään muuhun. Surullista. Kovasti haluaisin saada lapsia kyllä.
Miten niin aikaa ei riitä? Vuorokaudessa on 24 tuntia. Olet niistä 8 töissä. Siihen jää vielä 16 tuntia muuhun. Nukkuminen kun otetaan pois niin siltikin jää 8 tuntia.
8 tuntia päivässä valuu näihin hommiin aamutoimet 45 min. Työmatkat 1 h, kotityöt esim pyykinpesu tiskit ruoka yms. 2h, iltatoimet 1h. Siinä jää vielä 3 tu ntia joka hujahtaa hetkessä jos käy kaupassa tai harrastuksessa. Jos tämä kolmetuntia pilkkoutuu vielä osiin esim. Nukahtamisen odotteluun, naapurin kanssa jutusteluu, yllätysvieraisiin, johonkin vanhempainiltaan tai muuhun niin sekin häviää olemattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse jaksan näillä keinoin:
- runtinoitunut työ
- asiantuntijatyö omalla äidinkielellä
- tarvittaessa voin lähteä aiemmin töistä ja tehdä ajan sisään useana päivänä
- lounas- ja kahvitauot
- omaa aikaa illalla eli lapset ajoissa nukkumaan
- itse menen nukkumaan ajoissa myös. Nukun 8.5 h yö.
-pyykinpesu, kauppa ja siivous vain viikonloppuisin
- kävelylenkki 20-40 min lähes joka päivä
- lempiliikuntaharrastus kerran viikossa
- näen ystävääni joka viikonloppu
- mies, joka nyös siivoaa ja tekee ruokaa (pe,la,su)
-ruoka-ja kauppalistasuunnittelu
Miten sitten viikonloppuna ehdit tehdä muuta kuin siivota? Monta koneellista pyykkiä ja tiskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa siis halutaan vain valitusta työelämän raskaudesta. Jos nautit työstäsi ja voit hyvin, älä vaivaudu kirjoittamaan sitä tänne.
t. ap[/quote
Vauvapalstalla halutaan harvoin neuvoja. Vastaajien pitäisi vain myötäillä ja valittaa miten paskaa kaikki on.
Ylipäätään kannattaa miettiä, haluaako kukaan niitä sinun tuputtamiasi neuvoja joka asiaan yleensäkään elämässä.
Onhan tää rankkaa. Onneksi saan olla nykyään kotona töissä. Ennen piti aina raahautua toimistolle. Aamut ihan hirveä kaaos, kun naama ja tukka kuntoon, lapset ylös sängystä, koira ulos ja äkkiä päiväkotiin, juoksu junalle, junalta juoksu töihin, työt juosten kuste ja juoksu taas junalle ja päiväkotiin. Ja arvatkaa olinko aina ensimmäinen JA viimeinen päiväkodilla? Hirveä syyllinen fiilis heti päivän alettua ja loputtua.. Sitten kauppaan, äkkiä ruokaa tulille ja hyvä ettei taju lähtenyt kun pääsi sänkyyn
Nyt onneksi lapset koululaisia JA saan tehdä töitä kotona, sekä ruoan kotiinkuljetus on parantunut tässä parin vuoden aikana :) voin SiSi sanoa että helmpompaa tämä on, mutta silti perjantaisin aivan poikki ja viikonloppu menee toipuessa haaveilen lyhyemmästä viikosta :(
Olen yrittäjä, työviikkoni on 48 - 60 h. Jaksan ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olette rapakuntoisia. 8 tunnin työvuoro on niin lyhyt ettei tiedä töissä käyneenkään. Minulla nykyään perusvuoro on 12h ja ennätys 21h. Ei ole edes ikinä mitään oikeita taukoja. Juon kahvia ja syön työn aikana. 8h nyt menee pelkän vesipullonkin kanssa.
Mielenkiinnolla kyselen mikä se työ on jossa voit syödä samalla kun teet sitä? Olen ollut erilaississa töissä mutta kuulostaa mahsottomalle. Lähinnä tulee mieleen taksikuski tolpalla mutta sehän on sitten kuin tauko vaikket sitä ehkä niin ajattele.
Monipuolisesti liikuntaa ja ulkoilua, opiskelua, kirjallisuutta, filosofiaa, erilaisia taitoja ja älypelejä, musiikki-instrumenttien soittamista jne. Pidän maailman menon seuraamisesta. Näen ystäviäni, tutustun ihmisiin, ja viihdyn myös yksin. Välillä saatan työskennellä vähän enemmän, jolloin tienaan rahaa matkusteluun tai joihinkin ekstrajuttuihin. Pidän myös siitä, että voin välillä ottaa tuntikausia vain ajatteluun tai ajatusten hauduttamiseen.
Jos tällaiset asiat eivät kiinnosta, niin sitten kai ymmärrän, jos aikansa viettää mieluummin töissä ansaitsemassa, jopa ilman tunnetta orjuudesta. Minä elän mieluummin tyytyväisenä pikkuasunnossa, ja ihmettelen yhteiskunnan ylitehostettua melskettä :)
Väsymys tuntuu kyllä monia painavan, joten olisi hyvä jos yhteiskunta mahdollistaisi joustavampaa työssäkäyntiä. Maailma ei edes tarvitse näitä kaikkia työtunteja, suuri osa niistä vain lämmittää ilmastoa ja tuottaa turhia hyödykkeitä... -N44