Naimisissa oleva! Oletko pettänyt puolisoasi?

En. Naimisissa 26 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti en, henkisesti kyllä. Minulla on koko 30 -vuotisen avioliittoni ajan ollut erittäin läheinen naisystävä, hänkin tahollaan pitkässä parisuhteessa.

Tilaisuuksia sekstailuun on ollut useita, mutta emme ole lähteneet sille tielle.

Mietin usein, minkälaista elämäni olisi ystäväni kanssa. Kykenisinkö vielä seksiin? Nyk avioliitossani sitä ei ole ollut enää vuosiin. Olen impotentti.

M65

Millä perustein lasket ystävyytenne pettämiseksi? Luokitteletko sen rakkaussuhteeksi?

Kyllä. Ystäväni täyttää ajatukseni ja uneksin hänen koskettamisestaan. Ehkä siksi, kun parisuhteessa läheisyyttä ei ole. Ei ole koskaan ollut.

Vahinkoraskaus ajoi avioliittoon ja siinä olemme vakiintuneet. Nyt on jo yhteiset lastenlapset, laaja suku ja ystävät. Ajatus erosta ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen nainen ja tässä iässä saanut kyllä huomata, että pahimmassa pettäjäiässä on 4-kymppiset perheenisät, joilla pitkä liitto takana. Niin moni tuntuu kaipaavan jotain sutinaa, huomannut työpaikoilla, harrastuksissa ja yöelämässä. Näin se vaan on, kaikki ei petä, kun ei välttämättä tule edes tilaisuutta siihen. Mutta moni olisi kyllä valmis, jos sopiva tilanne sattuu kohdalle.

Tämä on totta mutta enemmänkin niin että nelikymppisenä huomaa että varsinkin miehet on pettäjiä. Kyllä ne on jo kolme ja kaksikymppisenäkin pettänyt mutta sen tajuaa vasta 40v. Aina on varatut miehet olleet yrittämässä on sit ollu minkä ikäinen vaan. Nyt vanhemmiten vaan yhä enemmän kun nuorista miehistä ihan yli 70 v asti varatut ukot rpätoivoisesti yrittää. En luottaisi kehenkään mieheen. Sen verran on elämää ja toisten elämää tähän ikään mennessä nähnyt. Mut voi sen miettiä niinkin et ihmisiä tässä ollaan himoineen ja houkutuksineen. Harva meistä puolisoaan jättää vaikka pettää. Halutaan vaan elämään sutinaa. Ei ole niin vakavaa.

En ole pettänyt eikä pettäminen ole tullut edes mieleen 30-vuotisen parisuhteen aikana, Aikaisemmassa parisuhteessa minua petettiin ja sitten jätettiin.  

Silloin tein itsemielessäni päätöksen, että itse en siihen sorru enkä toiselle aiheuta sitä pahaa mieltä ja oloa, jos uudelleen parisuhteeseen pääsen.

Tämä mennyt 30 vuotta on ollut välillä aikamoista vuoristorataa, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty ja ilman pettämistä: ainakin minun puoleltani.

Nyt ajatukset ovat kuitenkin täysin sekaisin. Jokin aika sitten paljastui, että vaimolla on tunteita toista miestä kohtaan, eikä hän ole kiistänyt tai kyennyt kiistämään saamiani tietoja meneillään olevasta suhteesta.

Kaikki mennyt tuntuu nyt täysin turhalta ja tuo idealismi uskollisesta parisuhteesta herättää vain vihaa ja katkeruutta. Varsinkin kun ajattelee sitä kuinka olen viime vuodet kärsinyt vaimon seksuaalisen halukkuuden puutteesta. Tukahdutin kuitenkin haluni enlä lähtenyt etsimään seksiä parisuhteen ulkopuiolelta, koska halusin uskoa uskollisuuden ja luottamuksen olevan kaiken perusta ja yritin selvittää tilannetta kotona.

Nyt olisin valmis lähtemään omalta osaltanikin sivusuhteeseen, jos sopiva nainen kohdalle sattuisi.

MItään pidäkkeitä ei enää ole. Nykyisen parisuhteen jatkuminenkin on varsin epävarmaa. Ainoa asia mikä on varmaa on se, että kyky luottaa vaimoon ja muihinkaan ihmisiin on varsin pientä. Vaimon touhujen paljastumisen yhteydessä kävi ilmi, että ainakin osa yhteisistä "ystävistä" oli ollut tietoisia meneillään olevasta kuvioista ilman että olisivat jarrutelleen vaimoa taikka vihjanneet asiasta minulle.