Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä Italian ruokakulttuurissa on niin hienoa?
09.05.2022 |
Ihmettelen syvästi. Mielestäni melkein minkä tahansa muun ison Välimeren maan ruoka on parempaa, Espanja ja Kreikka esimerkkeinä. Heillä ei myöskään näytä olevan vittumaista tarvetta draamailla ruoastaan, vaan sitä arvostetaan ilman jatkuvaa elitismiä, kirkunaa siitä miten joku kehtaa käyttää ketsuppia. Ei se Italian ruoka niin hienoa ole, että heillä on jatkuva oikeus kauhistella muiden tapoja tehdä ruokaa. Kaikki tietämäni italialaiset ovat ruokaelitistejä, he halveksivat muiden maiden ruokia mutta eivät kestä mitään kritiikkiä omastaan.
Toki on muutakin kuin pizzaa ja pastaa, mutta mikä näissäkin on niin hienoa? Vehnää, vehnää ja vehnää. Pastat usein uitettu suolassa ja vehnät lilluvat jossain keskinkertaisessa kastikkeessa. Ihan hyviä ruokia joo on, mutta varmaan maailman yliarvostetuin keittiö.
Kommentit (147)
paistetaan vehnäjauho taikinaa ja päälle kaikkea mätää paskaa . jo on eu tytöt kiimassa tarjoovat heti miljardeja euroja. vehnä jauholle keksitään mitä upeempia nimiä kyllä uppoaa viher tyttöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viljattomana en juuri syö sitä pizzaa ja pastaa, mutta ne makuyhdistelmät ja tietty yksinkertaisuus. Dolci. No on jotain hyviä viinejäkin, ja juustoja ja hedelmät!
Yleensä spagettia syödessäni pilkon sen veitsellä.
Kerran minua neuvottiin ravintolassa tiukkasanaisesti pyörittämään se oikeaoppisesti haarukan ympärille.
En tiedä, se on jotenkin vaan niin..kornia.
Varmaankin parasta on Italia lautasella Ahvenpyörykät🤣🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni joku sanoi että italialaiset näkee sen niin ettei ruoka ole tarpeeksi hyvin maustettu jos ketsuppia täytyy laittaa päälle. Ottavat sen siksi loukkauksena jos joku näin tekee heidän ruoilleen.
Italialainen ruoka vain on kertakaikkisen hyvää yksinkertaisesti. Kulttuurista sen ympärillä en tiedä eikä se kiinnosta minua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen italialaista ruokaa harva se viikko
.Joskus poimin esim mexikolaisen ruoan ja kokeilen.
Nyt ostin aasialaisen keittokirjan ja aion tehdä joka reseptin . Harmi että ei ole iso perhe että vois aina vaan tehdä uusia kokeiluja.
Ruoanlaitto on ihanaa.
Mulla on ollut iso perhe ja olen tehnyt vuosikaudet ruokaa suunnillen komppanialle,koska pitihän ne lasten kaveritkin ruokkia, siis ne, joista ei kotona huolehdittu. Otin aina pääluvun ja jatkoin ruokaa sen mukaisesti:)
Nyt ei ole enää kuin me kaksi, vanhemmat. Jos olisin varakas, kävisin joka päivä ulkona syömässä, olen saanut kertakaikkiaan tarpeeksi ruuanlaitosta. Mutta ei auta, rahat ei riitä siihen(kään) unelmaan.
Niinpä teen yhä edelleen ruokaa, nyt tosin vain kahdelle, onneksi. Teen kuitenkin isoja satseja, vanhasta tottumuksesta ja sitten syödäänkin samaa ruokaa vähintä kolme päivää...usein neljäkin.
Eräs ystäväni ihmetteli tätä yhtälöä: teen hyvää ruokaa, vaikka inhoan ruuanlaittoa.
No, homma kuin homma, kun siihen ruvetaan, tulee se tehdä kunnolla.
Italian keittiöstä olen poiminut meille sopivia juttuja. Arvostan itse enemmän Italian keittiötä kuin esim. Ranskan, mikä on vähän sellaista snobbailua.
Vierailija kirjoitti:
Siellä syödään sesongin mukaan.
Kasviksia syödään runsaasti.
Syödään paikallisesti.
Yritin ja mausteet kuuluvat ruokaan.
Ruoanlaitto on intohimo.
Syöminen on myös sosiaalinen tapahtuma.
Ja tämän takia monien italialaisten ruokien tuominen Suomeen on jotenkin kömpelöä. Kun meillä ihan eri raaka-aineet ovat hyviä tai ovat hyviä vain vähän aikaa. Pidän kyllä italialaisesta ruoasta, ei siinä mitään, mutta suomalaisten kannattaisi ottaa ilo irti meidän parhaista raaka-aineista, esim. juureksista, jotka ovat täällä usein tosi hyviä. Suomalaiset on vaan jotenkin saatu uskomaan, että peruna ja punajuuri ovat lähinnä noloja (vaikka esim. ranskalaiset käsittääkseni niitä myös suuresti arvostavat) ja pitää olla jotain tuoreita yrttejä tammikuussa, ostereita ja tuoretta munakoisoa marraskuussa. Monet arvostetuista italialaisista ruoista ovat käsittääkseni "köyhien keittiötä", koska ne raaka-aineet ovat siellä edullisia ja sitten me ostamme niitä samoja raaka-aineita paljon kalliimmalla ja huonolaatuisina. Sellainen yksioikoinen kopioiminen ei ehkä lyö leiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein keskimäärin Italiassa käydään ulkona syömässä?
Mafiaveljille ulkonasyöminen on täysin ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein keskimäärin Italiassa käydään ulkona syömässä?
Sillä alueella missä me asumme tavis duunaripeheet käy vähintään 2x kuukaudessa, jotkut joka lauantai. Sunnuntain ateria on sitten suvun kesken jonkun luona.
Ja kyse on todella hyvästä ravintolaruuasta, ei mitenkään verrattavissa meidän "apsin", rosson tmv laitosmätöstä.
Kumma kyllä muualla maailmassa on kaikilla parempi ostovoima kuin Suomessa
Mua ärsyttää suunnattomasti se suuttuminen jos joku tekee omalla tyylillä eikä tasan just niin kun he. Sit he raivoaa, että tuo ei ole ruokaa x koska teet sen noin. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaat raikkaat tuoreet raaka-aineet, monet ruuat tosi maistuvia. Ainakin itse tykättiin kun käytiin Roomassa. Eikä,syöty pizzaa tai pastaa. Artisokka parasta.
Vierailija kirjoitti:
Saakelisti hiilareita niillä ainakin on joka ruuassa.
Mutta tutkitusti Euroopan hoikin kansa.
Aamiainen on kahvi ja tupakka, ehkä yksi cornetto. Illalla syödään kunnolla eikä koskaan syödä yksin. Siinäkö salaisuus?
Tuorepastat kaupoissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pastaa ja antipastaa ei voi tarjota samalla aterialla, koska ne hävittävät toisensa.
Antipasto -kylmiä leikkeleitä, oliiveja ym
Anti tarkoittaa vastapuolta ja alkupala.Alkupalaksi alkuruokana suupaloja jotka ei vielä ole pastaa eli pääruokaa.Italian pasta sisältää öljyä munaa.Kuten myös majoneesia siksi lihottaa.Alkupala voi olla myös lämmin mutta usein kylmää.Joskus voit saada lämmintä oliiviöljyttyä patongin palaa.Pääruoka ja keitto sitten jälkiruoka ja viinit.Italian viinit on parhaita makeana.Vermutti tyyppiä.
Pasta ei sisällä munaa eikä majoneesia. Tagliatelleä on myynnissä ja sisältää kananmunaa. Et ole paljon tainnut maistella italialaisia viinejäkään. Pasta ei ole mikään pääruoka, vaan pastaa syödään ensin (primo) ja sitten tulee pääruoka (secondo).
(Ulkomailta)
Meitä kokoontuu säännöllisesti 6-12 ihmistä "pitkän pöydän" ääreen.
Minua lukuunottamatta kaikki muut ovat syntyjään etelä-eurooppalaisia.
Ihmiset kokoontuvat; ruvetaan kantamaan tuoleja ja etsimään pöytäliinaa sekä servettejä.
Kaikki touhuavat kaikkea; keittiössäkin käy vilske, kun jokainen haluaa tehdä jotakin.
Musiikkia laitetaan soimaan. Ääntä riittää...
Lapsetkin pyörivät siinä mukana.
Ruoka on usein hyvinkin yksinkertaista, mutta silti todella hyvää.
Ainakin yhtä tärkeää kuin itse ruokailu on yhdessäolo, juttelu etc.
Välillä voidaan vähän tanssiakin.
Meidänkin porukassa vanhin on, elämäniloinen vanharouva 95v. nuorin reilun vuoden vanha.
Tulipa vähän sekava sepustus, mutta käy ehkä selville, mitä yritän sanoa.
Minusta italialainen ja ranskalainen keittiö on yliarvostettua. Etenkin ranskalainen.
Italialainen on helppoa ja niillä on hyviä raaka-aineita, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi makuja.
Espanjalainen on liian lihapitoista, samoin saksalainen ja englantilainen, itse asiassa myös turkkilainen osaltaan.
Itse rakastan kreikkalaista ruokaa :) Sopivasti lihaa, kalaa, äyriäisiä, kasviksia, yrttejä, laadukkaimpia oliiviöljyjä. Ne kaikki raaka-aineet pitää minun ihon ja hiukset kunnossa ja elimistön terveenä muutenkin, flunssat pysyy paremmin poissa.
Olin just 5 vkoa Italiassa ja söin 1 pizzan ja 1 pasta-annoksen sekä 3 palaa vastapaistettua focacciaa.
Eli hyvin selviää ilman vehnää, tosin vehnä on täysin erilaista kuin suomalainen prosessoitu vilja mikä turvottaa ja lihottaa.
Rakastan Italiassa sitä että lähiruoka on oikeasti läheltä ja normaalihintaista. Ei kuskata 3 pv keskysliikkeen varaston kautta. Hedelmät ja vihannekset ostan suoraan maatilalta, viinit viinitilalta, liha ja munat karjatilalta ohi ajaessani. Samat voin toki hakea torilta tai lähikaupastakin. Kalaa ja äyriäisiä nautimme rannikolla käydessämme, kallista joo mutta suoraan merestä lautaselle