Mikä siinä Italian ruokakulttuurissa on niin hienoa?

Vierailija kirjoitti:

Tuorepastat kaupoissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pastaa ja antipastaa ei voi tarjota samalla aterialla, koska ne hävittävät toisensa.

Antipasto -kylmiä leikkeleitä, oliiveja ym

Anti tarkoittaa vastapuolta ja alkupala.Alkupalaksi alkuruokana suupaloja jotka ei vielä ole pastaa eli pääruokaa.Italian pasta sisältää öljyä munaa.Kuten myös majoneesia siksi lihottaa.Alkupala voi olla myös lämmin mutta usein kylmää.Joskus voit saada lämmintä oliiviöljyttyä patongin palaa.Pääruoka ja keitto sitten jälkiruoka ja viinit.Italian viinit on parhaita makeana.Vermutti tyyppiä.

Itse ollut italaialaisessa ravintolassa töissä.Ei koskaan tarjottu lämmintä antipastoa. 

Polpette, fiori di zucca, frittata, flan con fonduta, grillatut paprikat ja bagna cauda, keitto, . Tuossa nyt muutama

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljan Italiassa reissussa ja ruoka oli pizzaa, pastaa, spagettia, ostereita.

Parempaa ruokaa olen syönyt Suomessa. Jopa Suomessa tehdyt pizzat on parempia.

Hintataso sama kun Suomessa.

Kannattaa ottaa pari korttelia sivuun sitä nähtävyydeltä. Toki tämä sama säntö pätee kaikissa suurkaupungeissa. Pieni ravintola, täynnä paikallisia, sinen syömään. Ihan eri maut ja AIVAN eri hinnat.

Vierailija kirjoitti:

(Ulkomailta)

Meitä kokoontuu säännöllisesti 6-12 ihmistä "pitkän pöydän" ääreen.

Minua lukuunottamatta kaikki muut ovat syntyjään etelä-eurooppalaisia.

Ihmiset kokoontuvat; ruvetaan kantamaan tuoleja ja etsimään pöytäliinaa sekä servettejä.

Kaikki touhuavat kaikkea; keittiössäkin käy vilske, kun jokainen haluaa tehdä jotakin.

Musiikkia laitetaan soimaan. Ääntä riittää...

Lapsetkin pyörivät siinä mukana.

Ruoka on usein hyvinkin yksinkertaista, mutta silti todella hyvää.

Ainakin yhtä tärkeää kuin itse ruokailu on yhdessäolo, juttelu etc.

Välillä voidaan vähän tanssiakin.

Meidänkin porukassa vanhin on, elämäniloinen vanharouva 95v. nuorin reilun vuoden vanha.

Tulipa vähän sekava sepustus, mutta käy ehkä selville, mitä yritän sanoa.

Me olemme varmaan suomalaisittain harvinaisia koska meillä on aina ollut myös näin. Karjalaista verenperintöä. Nyt jo omassa lähiperheessä meitä on 20, siihen vielä ystävät lapsineen lisäksi:D 

Kun lapset olivat ihan vauvoja he loikoilivat viltillä pöydän vieressä, kun oppivat istumaan syöttötuolissa heidät otettiin samaan pöytään. Siinä tuli niin ruuat kuin hyvät tavatkin opittua ihan vahingossa:D 

Nykyään elämme osan vuotta Italiassa ja kaikki on kovin tuttua, yleensä kun menemme jonnekin syömään tunnemme ehkä kutsujan mutta emme muita. Seuraavalla kerralla sama ja kun kutsumme näitä vieraita meille he tutustuvat toisiinsa. Samalla oma verkostomme kasvaa

Ruohon on vihreämpää aidan takana. Yksi, mikä mielestäni ei saa arvostusta, on italialainen Peroni-olut. Hyvä perusolut.

Vierailija kirjoitti:

Tu sei una pazza, va via di qui!

Kan inte säga det bättre!

Jos haluatte tietää millaista Italian ruokakulttuuri oli 1800-luvulla, suosittelen tutustumaan Anders Ramsayn kirjaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen.

Turskafilé käärittynä parmakinkkuun, dijonsinappia, paahdettuja pinjapähkinöitä, basilikapestoa, valkoviinietikkaa, mustapippuria ja on siinä vähän vielä muutakin. Joka toinen päivä voisin maun puolesta syödä. Useammin, niin ehkä kyllästyisi.

Suomalaisten olisi parasta olla vaiti, kun puhutaan pizzasta.

Italialainen ruoka on usein melkoisen yksinkertaista, mutta sitä paremmin valmistettua, onpa lisäksi terveellistä! Ja kahvi! Italiassa tiedetään, kuinka kahvi pitää paahtaa, jotta juoma olisi hyvää. Suomalaiset paahtoiden kahvi on kuin lämpimällä pierulla paahdettua, jotta kahvi ei menettäisi painoa paahdettaessa.