Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset! Mitä vierastatte nykykulttuurissa?
Minä vierastan esimerkiksi sitä, että 90-luvulla mallit olivat kauniiita, ja nykyisin eivät.
Silloin myös naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Nykyisin on vähän niin sun näin.
Pop-musiikki on nykyisin autotunetettua sontaa.
Muuta?
Kommentit (2707)
Montaakin asiaa, mutta erityisesti monisuhteisuuden/kaikenlaisen polypaskan tunkemista joka mediassa esille vähän väliä ja tätä kautta sen väkisin normalisointia tai ainakin kovasti sen yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elokuvat olivat ysärillä timanttia.
Nykyään sielutonta erikoistehostehöttöä
Nykyaikana kaikki ovat netin ja sosiaalisen median ansiosta olevinaan jotain muuta kuin ovat.
Miehet ovat kaikki samannäköisiä partasuita aurinkolaseissaan ja olevinaan kovia ilman yhtään tappelua elämässään, naiset törröhuulisia keltanaamaisia tyhjäpäitä. Tatuoinnit tietysti kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
elokuvat olivat ysärillä timanttia.
Nykyään sielutonta erikoistehostehöttöä
Nykyajan elokuvista näkee miten lapsellinen on nykyajan nuori aikuinen.
Jääneet 15v tasolle.
Kännykkä lapset... Siellä ne elävät elämää.. Kännyköihin laitettu eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva valokuvaaminen ja kuvien postaaminen. Kyvyttömyys tunnistaa tilanteet, joissa on sopimatonta kuvata. Kyvyttömyys tunnistaa kuvat, joita on sopimatonta julkaista.
Jatkuva kiire. Ihmisiin tutustuminen muistuttaa nykyään lähinnä pikadeittailua.
Toinen, mikä harmittaa, on cancel-kulttuuri ja ylipäätään mustavalkoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoksannut, että alle 35-vuotiaat käyttää sanaa "Jep!" jonkun asian kuittaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
elokuvat olivat ysärillä timanttia.
Nykyään sielutonta erikoistehostehöttöä
Ehkä näinkin, jos tyytyy pelkästään box-office hitteihin, mutta jos pikkuisen laajentaa makuaan - varsinkin anglosaksisen kultuurin ulkopuolelle, niin löytyy todella paljon hyvää ja mielenkiintoista elokuvaa. Esim. Etelä-Koreasta on viime aikoina tullut paljon erinomaisia elokuvia.
Viime viikolla kävin katsomassa Retour à séoul -nimisen elokuvan, joka kertoo Etelä-Koreasta vauvana Ranskaan adotoidusta nuoresta naisesta. En nyt sen kummemmin ala juonta paljastamaan, mutta todella hyvä elokuva, jossa naispääosan esittäjä tekee todella hienon roolisuorituksen. Jos kulmilla pyörii, niin kannattaa ehdottomasta ennä katsomaan!
PS. Tämän päivän kotimaiset elokuvat pesee ysärituotannon 6-0!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Wokereagointi. Parikymmentä vuotta sitten näitä sanottiin epävakaiksi.
- Miesten ohimoilta kynitty hiusmalli, jopa puolikaljuilla. Näyttää todella typerältä.
- Miesten metsuriparrat. Epäsiistejä ja ällöttäviä.
- Nilkkasukat, jotka jäävät alle kehräsluun, talvellakin. Järjetöntä.
- Seksuaalisen pervoilun yrittäminen yhä uudestaan. Ikään kuin aiemmilla sukupolvilla ei olisi ollut seksiä.
- Ei hankita perhettä. Lisääntyminen on vietti. Minne se on kadonnut? Kadutte vielä katkerasti.
Tyhmyyden ylistämistä joka paikassa, kuten perseiden esittelyä niin instassa ja jopa mainoksissa töllössä.
Huoraamisen arkipäiväistämistä muka yleiseksi ammatiksi muiden joukossa yms. paskaa mkä ei normi ihmisen kaaliin mahdu, jos oikean ja väärän erottaa kasvatuksen tuloksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Läskit pyörii malleina mainoksissa, normalisoiden sairautta nimeltään ylipaino, koska ihmiset yrittävät kirjoittaa totuudet uusiksi. Normaalipainoinen tai hoikka ihminen näyttää kauniimmalta.
- Viihteeseenkin työnnetään intersektionaaliset feministivoimaantumiset, saati sitten uutisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on vaikea ymmärtää tätä nykyajan parikymppisten herkkähipiäisyyttä. Itse elin nuoruuteni ysärillä ja joo, tulihan niitä inhottavia kommentteja miehiltä ja kaikkea kävi
Aikaisemma kommentissani kirjoitin suomen kielen rappiosta ja saatiinhan sitä tähänkin ketjuun esimerkki, nimittäin tuo itse-sana: oikeaa suomea olisi kirjoittaa "minun on vaikea ymmärtää". Mikä siinä on vikana? Miksi pitää käyttää omituista ja kömpelöä ilmaisua "itselleni on vaikea ymmärtää"? Voiko joku selittää minulle? (Ei itselle, vaan minulle).
Johtuu englanninkielen vaikutusta jopa kielioppiimme: for myself, i think...tai mitä sää oot tehny sun tukalle eli what have you done to youtr hair ei enää käännetä : mitä olet tehnyt tukallesi. Ei ole mielestäni hyvää kielen kehitystä tämä, vaan rappiota.
sitä, että nykyisin ei uskalleta sanoa omia mielipiteitä ääneen siinä pelossa, että joku ottaa ne henkilökohtaisesti. Ennen ymmärrettiin mielipiteen sanomisen ja haukkumisen välinen ero, nykyisin ei enää.
Samoin nykyisin ei uskalleta sanoa ääneen todellista syytä olla menemättä jonnekin tai lähtemättä jonnekin. Ennen oli ihan tavallista, että joku sanoi, että en voi tulla, kun ei ole rahaa/tuhlasin palkkani, nykyisin ei enää.
ja se, että nykyisin ei enää sallita muita kuin ns. julkinen mielipide, joka sitten = somessa brändätty uusi muotivirtaus sanoista, joita ei saa sanoa ja ajatuksista joita ei saa ajatella. Kirjaroviot on taas laitettu palamaan ja vaadittu kirjojen sanojen poistoa. Ennen ymmärrettiin, että kirja on kirja ja niitä on erilaisia ja nissä esitetään kirjojen hahmojen muodossa erilaisia asioita, joilla ei tarvitse olla todellisuuden kanssa mitään tekemistä, tai olla edes samansuuntaisia kirjan lukijan mielipiteiden kanssa (tai kirjailijan)
Olisin mieluummin elänyt vapaassa maailmassa ja sananvapauden maailmassa. (mikä ei merkitse sitä, että saa sanoa mitä tahansa)
Tämä, aina yhtä paljon ihmetyttää, mitä liikkuu ihmisen päässä joka postaa kuvan mummon kuolinvuoteelta tai onnettomuuspaikalta jollain muka-syvällisellä sitaatilla. Tähän sarjaan menee myös jatkuva selfieiden tykitys töistä, pahimmillaan niin että kyse on jostain työvaatteet päällä peilin edessä otetuista perseherutuskuvista.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni häiritsee sellainen henkilön brändääminen, joka aiemmin oli yritysten ja niiden PR osastojen heiniä. Tähän varmasti on syynä se, että monet somessa haluavat antaa mahdollisimman kiiltokuvamaisen kuvan itsestään.
Tähän ilmiöön liittyy mielestäni sellainen näennäinen moraalinen norsunluutorni, jossa aina pyritään tekemään moraalisesti oikein, pelastamaan maailma ja näyttämään empatiaa kaikkia todellisuudessa tai näennäisesti sorrettuja kohtaan. Kuitenkin siten, että teko ei vaadi itseltä merkittävää panosta. Tähän ilmiöön liittyy myös sokeus sille, että kaksi moraalisesti oikein olevaa asiaa voivat olla toistensa kanssa ristiriidassa.
Näin kyynisen nelikymppisen mielestä esimerkiksi suurin osa poliittisista päätöksistä eivät ole lähtökohtaisesti moraalisesti oikein tai väärin. Politiikka ja erityisesti budjetointi on monesti vain resurssointia, yleensä annetaan toisille ja otetaan toisilta, jos ei muilta niin seuraavalta sukupolvelta. Toki arvot vaikuttavat näihin valintoihin, mutta se ei poista sitä totuutta, että joltain toiselta se arvolatauksellinen valinta on pois.
Vai oikein sukupolveilta 😅
Mielensäpahoittamista. Ja sitä, että ei kestetä mitään vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset on vieraantuneet oikeasta elämästä ja kokemuksista.
Kukaan ei tee mitään, vaan katsoo youtubesta tai tosi-tv:stä mitä muut tekee.
Kukaan ei ajattele syvällisesti. Asioiden monimutkaisia taustoja ei ymmärretä. Poliitikot vie tätä sakkia tukka putkella.
Suurin murhe on geelikynnet ja silikonit. Kulutusluottoja ja pikavippejä riittää, eletään velkasi.
Pitkän tähtäyksen suunnitelmia ei ole.
Ammatiksi halutaan influensseri tai sisustussuunnittelija.
"Kukaan ei tee mitään, vaan katsoo youtubesta tai tosi-tv:stä mitä muut tekee".
Tätä olen ihmetellyt oman 15-vuotiaan tyttären kohdalla. Missähän vaiheessa tajuaa, että nuoruus meni jo, eikä sitä saa takaisin. Vai pääseekö nuori helpommalla, kun hauskojen ja jännien kokemusten lisäksi ikävät tai nolotkin jutut jäävät tapahtumatta?
Itseäni häiritsee sellainen henkilön brändääminen, joka aiemmin oli yritysten ja niiden PR osastojen heiniä. Tähän varmasti on syynä se, että monet somessa haluavat antaa mahdollisimman kiiltokuvamaisen kuvan itsestään.
Tähän ilmiöön liittyy mielestäni sellainen näennäinen moraalinen norsunluutorni, jossa aina pyritään tekemään moraalisesti oikein, pelastamaan maailma ja näyttämään empatiaa kaikkia todellisuudessa tai näennäisesti sorrettuja kohtaan. Kuitenkin siten, että teko ei vaadi itseltä merkittävää panosta. Tähän ilmiöön liittyy myös sokeus sille, että kaksi moraalisesti oikein olevaa asiaa voivat olla toistensa kanssa ristiriidassa.
Näin kyynisen nelikymppisen mielestä esimerkiksi suurin osa poliittisista päätöksistä eivät ole lähtökohtaisesti moraalisesti oikein tai väärin. Politiikka ja erityisesti budjetointi on monesti vain resurssointia, yleensä annetaan toisille ja otetaan toisilta, jos ei muilta niin seuraavalta sukupolvelta. Toki arvot vaikuttavat näihin valintoihin, mutta se ei poista sitä totuutta, että joltain toiselta se arvolatauksellinen valinta on pois.