Lue keskustelun säännöt.
Mietin, kuinka keskustella tyttäreni kanssa, 16v,
08.05.2022 |
Joka on nuorempana joutunut kärsimään mun tyhmyyteni takia...
Hänen pikkusisarensa murtautui vanhaan päiväkirjaan. Otin kirjan pois heiltä, mutta luin sen itse.
Haluan jutella tytön kanssa kaikki asiat selviksi, jotta menneet tapahtumat eivät jää vaivaamaan ja hän pystyisi jatkamaan elämäänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Surettaa, koska olen itse aiheuttanut kärsimystä hänelle. Olin itsekäs enkä silloin nähnyt mitä kaikki tekemiset ja päätökset vaikuttavat tyttäreeni.
Onneksi hän on nykyään todella fiksu ja pystymme puhumaan. Siksi haluaisin kerran vielä palata menneisiin ja käydä ne läpi kahden tytön kanssa.
Aion myös kertoa että luin päiväkirjan.
Mutta sitten menneisyys saa todella jäädä, koska en halua turhaan muistella kaikkea sitä hirveää mitä tapahtu. Olen jollain lailla ollut itekkin traumatisoitunut, mutta nyt se ei enää hallitse mieltä.
Kommentit (22)
Luottamusta ei saa takaisin kun se on menetetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään, jos luit päiväkirjan salaa. Se on anteeksiantamaton teko.
Ei, kyllä mä nyt näen asian näin, että jos en olis lukenut, en pystyisi ymmärtämään tytärtäni. Yhtäkkiä näin kaikki tapahtumat hänen silmin, kaikki mitä on tapahtunut.
Aion todellakin jutella hänen kanssaan enkä aio valehdella, vaan kerron nähneeni kirjoitukset.
Eli päiväkirja oli se kaikki mitä HIRVEÄÄ tapahtui?
Olisin aika varovainen asian kanssa. En kertoisi, että olen lukenut päiväkirjan. Asiasta voisi keskustella varmaan muulla tavalla. Kaikkea ei kannata aina kertoa. Päiväkirjat on hyvin henkilökohtaisia ja 16 vuotiaat usein ehdottomia ja voi olla ettei hän antaisi anteeksi luottamuksen rikkomista. Itse tietty valitset.
Vaikka välit söilyisi niin tyttäresi tulee salailemaan tekemisiään kunnolla, koska sinuun ei voi luottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli päiväkirja oli se kaikki mitä HIRVEÄÄ tapahtui?
Lukeminen avasi mun silmät. Siellä on myös asioita, joita en kyllä itse edes muista..onkohan lapsi ymmärtänyt jotakin väärin, esim että olisi nähnyt että mut ois raiskattu. En muista että silloinen mieheni olisi sitä tehnyt, vaikka paljon muuta kyllä tekikin.
Mutta tälläiset asiat selvitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika varovainen asian kanssa. En kertoisi, että olen lukenut päiväkirjan. Asiasta voisi keskustella varmaan muulla tavalla. Kaikkea ei kannata aina kertoa. Päiväkirjat on hyvin henkilökohtaisia ja 16 vuotiaat usein ehdottomia ja voi olla ettei hän antaisi anteeksi luottamuksen rikkomista. Itse tietty valitset.
Ok, no katsotaan sitä kertomista, jos en ainakaan heti kerro että oon lukenut. En vain haluaisi valehdella hänelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini luki mun lukollista päiväkirjaani kun olin ihan pieni. Olisinko ollut koulussakaan.
Suutuin ja muistan asian vieläkin nelikymppisenä, koska hän ilveili, nauroi, pilkkasi ja loukkasi minua minun omilla sen ikäiselle tärkeillä varmaan naiiveilla salaisuuksillani. Hän tuossakin tilanteessa silminnähden nautti siitä, että sai satutettua minua
Sadisti. Äitini todella oli ja on sellainen, myös täysin rajaton ihminen. Ei päiväkirjan lukeminen ollut kuin hyvin harmiton, pikkuinen ja lievä osoitus siitä, millainen hän persoonaltaan on ja oli.
Epäilen, ettet sinäkään ole mikään hyvä äiti tai tervepäinen. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä mennä nuuskimaan lapsen tai teinin henkilökohtaista päiväkirjaa. Kerrot teollasi itsestäsi paljon.
En usko että olet ollut hyvä äiti enkä suosittele keskustelemaan aiheesta. Tässäkin hetkessä sinä mietit vain omia tarpeitasi. Tyttäresi on parin vuoden päästä omillaan. Olet jo näyttänyt itsesi näinä vuosina, ei sitä voi muuttaa millään keskustelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään, jos luit päiväkirjan salaa. Se on anteeksiantamaton teko.
Ei, kyllä mä nyt näen asian näin, että jos en olis lukenut, en pystyisi ymmärtämään tytärtäni. Yhtäkkiä näin kaikki tapahtumat hänen silmin, kaikki mitä on tapahtunut.
Aion todellakin jutella hänen kanssaan enkä aio valehdella, vaan kerron nähneeni kirjoitukset.
No et todellakaan juttele vaan kannat mukanasi sen, että vihdoin tajusit. Ainut mitä voit tehdä, on pyytää anteeksi, että olet ollut paska etkä ajatellut häntä lainkaan ja olet ylpeä, että hän on siitä huolimatta älyttömän hyvä. Se siitä, missään tapauksessa et lähde ruotimaan hänen tunteitaan nyt, kun et sitä ole tehnyt oikeaan aikaan.
Ja annapa olla viimeinen kerta kun kosket hänen omaisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ihan muuten vaan jutella hänen kanssaan ja sanoa, että rakastat kovasti ja olet ylpeä hänestä ja koet välillä huonoa omaatuntoa, ettet ole ollut aina hyvä äiti. Sano että haluaisit olla parempi ja että toivot, että jos tytöllä olisi toiveita ja ehdotuksia miten, niin haluaisit kuulla ja oppia yhdessä hänen kanssaan. Älä kerro päiväkirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika varovainen asian kanssa. En kertoisi, että olen lukenut päiväkirjan. Asiasta voisi keskustella varmaan muulla tavalla. Kaikkea ei kannata aina kertoa. Päiväkirjat on hyvin henkilökohtaisia ja 16 vuotiaat usein ehdottomia ja voi olla ettei hän antaisi anteeksi luottamuksen rikkomista. Itse tietty valitset.
Ok, no katsotaan sitä kertomista, jos en ainakaan heti kerro että oon lukenut. En vain haluaisi valehdella hänelle
Valheesi on pienin paha tässä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli päiväkirja oli se kaikki mitä HIRVEÄÄ tapahtui?
Lukeminen avasi mun silmät. Siellä on myös asioita, joita en kyllä itse edes muista..onkohan lapsi ymmärtänyt jotakin väärin, esim että olisi nähnyt että mut ois raiskattu. En muista että silloinen mieheni olisi sitä tehnyt, vaikka paljon muuta kyllä tekikin.
Mutta tälläiset asiat selvitettävä.
No ei ole sun asiasi selvittää kun et ole häntä voinut ennenkään suojella. Eiköhän hänellä ole joku muu johon turvautua, sun juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini luki mun lukollista päiväkirjaani kun olin ihan pieni. Olisinko ollut koulussakaan.
Suutuin ja muistan asian vieläkin nelikymppisenä, koska hän ilveili, nauroi, pilkkasi ja loukkasi minua minun omilla sen ikäiselle tärkeillä varmaan naiiveilla salaisuuksillani. Hän tuossakin tilanteessa silminnähden nautti siitä, että sai satutettua minua
Sadisti. Äitini todella oli ja on sellainen, myös täysin rajaton ihminen. Ei päiväkirjan lukeminen ollut kuin hyvin harmiton, pikkuinen ja lievä osoitus siitä, millainen hän persoonaltaan on ja oli.
Epäilen, ettet sinäkään ole mikään hyvä äiti tai tervepäinen. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä mennä nuuskimaan lapsen tai teinin henkilökohtaista päiväkirjaa. Kerrot teollasi itsestäsi paljon.
En usko että olet ollut hyvä äiti enkä suosittele keskustelemaan aiheesta. Tässäkin hetkessä sinä mietit vain omia tarpeitasi. Tyttäresi on parin vuoden päästä omillaan. Olet jo näyttänyt itsesi näinä vuosina, ei sitä voi muuttaa millään keskustelulla.
En ole kuitenkaan niinkuin äitisi. Vaikka luin, en ole ilveilemässä tyttärelleni näistä hänen kokemuksistaan. Juuri sen takia, että hän on opiskelemaan lähdössä, tahdon jutella, että hän ei kanna taakkaa mukanaan.
Päinvastoin, haluan käydä asiat läpi, ja ottaa vastuun menneistä. Ja kun pystyn myös itse puhumaan niistä nyt, aiemmin ne oli kipeitä asioita, joita en halunnut edes ajatella.
Tyttäreni on valmis puhumaan kun kysäisin häneltä, haluaako jutella.
Se, kyselenkö vain häneltä asioita ja jätän kertomatta päiväkirjasta, on mietinnässä.
Jos oma äitini nyt kertoisi lukeneensa mun päiväkirjan, en hänelle siitä suuttuisi. Mutta voihan asia olla eri nuoremman kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli päiväkirja oli se kaikki mitä HIRVEÄÄ tapahtui?
Lukeminen avasi mun silmät. Siellä on myös asioita, joita en kyllä itse edes muista..onkohan lapsi ymmärtänyt jotakin väärin, esim että olisi nähnyt että mut ois raiskattu. En muista että silloinen mieheni olisi sitä tehnyt, vaikka paljon muuta kyllä tekikin.
Mutta tälläiset asiat selvitettävä.No ei ole sun asiasi selvittää kun et ole häntä voinut ennenkään suojella. Eiköhän hänellä ole joku muu johon turvautua, sun juna meni jo.
Ei hän ole niistä puhunut..vaikka koitin saada terapeutille juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään, jos luit päiväkirjan salaa. Se on anteeksiantamaton teko.
Ei, kyllä mä nyt näen asian näin, että jos en olis lukenut, en pystyisi ymmärtämään tytärtäni. Yhtäkkiä näin kaikki tapahtumat hänen silmin, kaikki mitä on tapahtunut.
Aion todellakin jutella hänen kanssaan enkä aio valehdella, vaan kerron nähneeni kirjoitukset.No et todellakaan juttele vaan kannat mukanasi sen, että vihdoin tajusit. Ainut mitä voit tehdä, on pyytää anteeksi, että olet ollut paska etkä ajatellut häntä lainkaan ja olet ylpeä, että hän on siitä huolimatta älyttömän hyvä. Se siitä, missään tapauksessa et lähde ruotimaan hänen tunteitaan nyt, kun et sitä ole tehnyt oikeaan aikaan.
Ja annapa olla viimeinen kerta kun kosket hänen omaisuuteensa.
Kyllä me jutellaan. Mun kanssani hän on halunnut jutellakin. Ja miten sinä voit päättää millon on hyvä puhua oman lapsensa kanssa? Mielestäni IKINÄ ei ole liian myöhäistä käsitellä asioita lapsensa kanssa. Vaikka niistä puhuisi juuri ennen kuilemaansa, niin mä uskon että sekin on parempi, kuin olla puhumatta.
Sä kuulostat katkeralta, onko omat vanhempasi olleet paskoja ja he eivät ikinä puhuneet sun kanssas?ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ihan muuten vaan jutella hänen kanssaan ja sanoa, että rakastat kovasti ja olet ylpeä hänestä ja koet välillä huonoa omaatuntoa, ettet ole ollut aina hyvä äiti. Sano että haluaisit olla parempi ja että toivot, että jos tytöllä olisi toiveita ja ehdotuksia miten, niin haluaisit kuulla ja oppia yhdessä hänen kanssaan. Älä kerro päiväkirjasta.
Tämä ehdotus kyllä vaikuttaa hyvältä, teen näin. Varmaan on parempi olla mainitsematta päiväkirjasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli päiväkirja oli se kaikki mitä HIRVEÄÄ tapahtui?
Lukeminen avasi mun silmät. Siellä on myös asioita, joita en kyllä itse edes muista..onkohan lapsi ymmärtänyt jotakin väärin, esim että olisi nähnyt että mut ois raiskattu. En muista että silloinen mieheni olisi sitä tehnyt, vaikka paljon muuta kyllä tekikin.
Mutta tälläiset asiat selvitettävä.No ei ole sun asiasi selvittää kun et ole häntä voinut ennenkään suojella. Eiköhän hänellä ole joku muu johon turvautua, sun juna meni jo.
Ei hän ole niistä puhunut..vaikka koitin saada terapeutille juttelemaan.
No sit hän on jutellut jonkun ystävänsä kanssa ihan varmasti tai sit se päiväkirja on riittänyt.
Joka tapauksessa sinä et ole missään tapauksessa oikea ihminen puhumaan hänen kanssaan niistä, koska kaikki mitä sanot on uhriutumista ja keskustelet hänen kanssaan vain syyllisyydentunnosta. Mene itse terapeutille ja sit kun oikeasti voit kuunnella häntä ja ottaa häneltä pahan olon pois, keskustele hänen kanssaan. Nyt se ei vie häntä kuin syvemmälle paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika varovainen asian kanssa. En kertoisi, että olen lukenut päiväkirjan. Asiasta voisi keskustella varmaan muulla tavalla. Kaikkea ei kannata aina kertoa. Päiväkirjat on hyvin henkilökohtaisia ja 16 vuotiaat usein ehdottomia ja voi olla ettei hän antaisi anteeksi luottamuksen rikkomista. Itse tietty valitset.
Ok, no katsotaan sitä kertomista, jos en ainakaan heti kerro että oon lukenut. En vain haluaisi valehdella hänelle
Ei se ole valehtelemista, jos jätät jonkun asian mainitsematta. Onko paljastaminen oleellista sen kannalta mitä haluat saavuttaa? Kertominen voi ennemminkin tulehduttaa välit.
Kun olin 14v, isäni luki erään henkilökohtaisen kirjeeni ja teki siitä ison jutun, koska "huolestui". En ole vieläkään voinut antaa anteeksi sitä, että hän loukkasi yksityisyyttäni tällä tavalla ja vieläpä "huolestumisen" varjolla nöyryytti minut muun perheen ja ystävieni edessä. Äitini osallistui huolestumiseen ja nöyryyttämiseen myös.
Eipä tarvitse miettiä miksi kerron heille mahdollisimman vähän omista asioistani nyt aikuisena. Soittavat kyllä viikottain, mutta enää en anna heille minkäänlaisia lyömäaseita, en kerro koskaan mitään henkilökohtaista elämästäni, en tunteistani, en peloistani tai huolistani.
Et mitenkään, jos luit päiväkirjan salaa. Se on anteeksiantamaton teko.