Lapsi oli tehnyt päiväkodissa kortin

Oman lapsen kortissa oli joku sitaatti jokaiselta ryhmän lapselta leikkii mun kanssa aina käy mun kanssa joka viikko ratsastamassa ponilla sanoo joka ilta mä rakastan sua

Kysyin sitten mikä näistä on oman lapseni kommentti, niin sanoi ettei muista.

Lopulta se oli katsoo mun kanssa telkkaria

Ja kyllä kelasin niitä juttuja lukiessa vaan kaikkea sitä mitä en tämä vuonna ole jaksanut lapsen kanssa tehdä

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen kortissa oli joku sitaatti jokaiselta ryhmän lapselta leikkii mun kanssa aina käy mun kanssa joka viikko ratsastamassa ponilla sanoo joka ilta mä rakastan sua

Kysyin sitten mikä näistä on oman lapseni kommentti, niin sanoi ettei muista.

Lopulta se oli katsoo mun kanssa telkkaria

Ja kyllä kelasin niitä juttuja lukiessa vaan kaikkea sitä mitä en tämä vuonna ole jaksanut lapsen kanssa tehdä

Juu väkisinhän sitä.. toki osalle voi nauraakin, niinkuin täällä sanottu.

Ja kyllähän minäkin sanon lapsilleni joka ilta että rakastan, mut en muista että sitä ois koskaan noissa korteissa lukenut 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis kyllä minä tiedän sen lasten näkökulman. Ja usein asiasta myös puhumme lasten kanssa. Siitä miksi äidillä on kiire ja äitiä väsyttää. Miksi minä en aina työpäivänkään jälkeen ehdi leikkiä (jos joudun tekemään esim kouluhommia. Ja päiväkodissa tiedetään minun tilanne. Nyt asiaa mietittyäni, en edelleenkään ymmärrä miksi ne asiat piti äitienpäivänkorttiin kirjoittaa. Tietenkään asia ei ole lapsen vika ja lapsella on oikeus tunteisiin, mutta aikuinen voisi miettiä sitten oisko joku parempi kanava kuitenkin käsitellä asiaa, kuin onnittelukortti.

Ei minun päivä kuitenkaan tämän takia piloille mennyt. Ja tiedän itse että teen parhaani lasten eteen nyt, ja myös sen eteen että meillä on asiat hyvin myös tulevaisuudessa. Enempää en voi tehdä. Kiitos kaikista tsemppikommenteista, oikeassa olette <3

Ap

Olen sitä mieltä, että varmasti teet kaikkesi ja parhaasi, mutta tuntuu silti ikävältä että lasten pitäisi tukahduttaa omat toiveensa yhteisistä hetkistä koska äiti selittää että äitillä on kiire. Voisitko ottaa pieniä hetkiä arjesta kun tempaudut lasten mukaan. Vaikka kymmenen minuuttia olet täysin läsnä ja hulluttelet tai juttelet lapsen kanssa mitä hänelle kuuluu. Käytä se aika mitä käytät selittämiseen, läsnäoloon. Ota yhtä tosissasi lasten kanssa oleminen kuin mitä ottaisit koulutehtävät. Minusta se että tämä kortti aiheuttaa sinussa näin vahvoja tunteita, puhuttelee sinussa jotain osaa. Jos olisit varma että kaikki on parhaalla tavalla niin et ottaisi tätä niin itseesi. Olet varmasti hyvä äiti ja paras äiti lapsillesi, mutta nuo tunteet viestivät sinulle jotain. Voisitteko ottaa arkeen tavan, että sen sijaan että sanot ettet jaksa tai ei ole aikaa, käännät sen positiiviseksi ja sanot että nyt leikitään piilosta tai rakennetaan maja. Kun maja on valmis, voi lapsi jatkaa puuhasteluita siellä yksin ja sinä tehtäviäsi.

Tämä on vähän sama, kun neuvolassa kysytään lapselta, mitä teillä kotona syödään. Lapsi vastaa sen ruoan, mitä eilen on syöty. Siinä sitten terkkari ihmettelee, että ainako teillä syödään jätskiä.

Minulle oli vastaavaan korttiin kirjoitettu, että olen hieno, iloinen jne. Oikeasti en ole ollut kotona iloinen kuukausiin! Ap, taakkasi kuulostaa tosi isolta. Ehkä vähempikin riittäisi. Etkö voisi tehdä vaikka osa-aikatyötä opiskelun ohessa. Ei ole mahdollista tehdä kaikkea sataprosenttisesti. Itsekin yritän opiskella ja olen kahden lapsen äiti. Sain hiljattain jonkinlaisen hermoromahduksen.

Onneksi meidän neljävuotias oli sairaana, kun tekivät äitienpäiväkortteja.

Muuten olisi tullut kortti.

"Meidän äiti on koko talven vain makoillut sohvalla, juonut ja oksentanut ja käynyt kerran viikossa tankkaamassa ja isä tekee kaiken ja hoitaa minua"

Tausta: olen raskaana ja oksentanut kaiken tässä jo lähes 7kk ja käyn 1-2 kertaa sairaalassa nesteytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis kyllä minä tiedän sen lasten näkökulman. Ja usein asiasta myös puhumme lasten kanssa. Siitä miksi äidillä on kiire ja äitiä väsyttää. Miksi minä en aina työpäivänkään jälkeen ehdi leikkiä (jos joudun tekemään esim kouluhommia. Ja päiväkodissa tiedetään minun tilanne. Nyt asiaa mietittyäni, en edelleenkään ymmärrä miksi ne asiat piti äitienpäivänkorttiin kirjoittaa. Tietenkään asia ei ole lapsen vika ja lapsella on oikeus tunteisiin, mutta aikuinen voisi miettiä sitten oisko joku parempi kanava kuitenkin käsitellä asiaa, kuin onnittelukortti.

Ei minun päivä kuitenkaan tämän takia piloille mennyt. Ja tiedän itse että teen parhaani lasten eteen nyt, ja myös sen eteen että meillä on asiat hyvin myös tulevaisuudessa. Enempää en voi tehdä. Kiitos kaikista tsemppikommenteista, oikeassa olette <3

Ap

Anteeksi Ap kun takerrun yksittäisiin asioihin mitä sanot. Kun en tunne sinua, niin en tiedä muuta kuin sen mitä kirjoitat. Itse varmasti tiedät tilanteenne parhaiten, joten sinun kannattaa luottaa siihen.

Se tunne mikä tästä minulle huokuu, on sellainen että sinä itse et ole tyytyväinen ja siksi kirjoitan.

Sanot että tiedät lasten näkökulman ja puhutte siitä usein, mutta sitten sanotkin että puhutte siitä miksi äitiä väsyttää - eihän tuo ole lasten näkökulma vaan sinun! Haluat lasten ymmärtävän sinun näkökulmaa, mutta minusta sinun pitäisi aidosti laskeutua siihen lasten perspektiiviin eikä odottaa että saat heidät kokemaan asiat aikuisten maailman tapaan. Lapsille saattaisi riittää pienetkin hetket kanssasi arjen keskellä ja minusta tuntuu ettet hoksaa sitä nyt.

Saako sukulaisen syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa, että Jorma on:

Jännittäjä

Omistushaluinen

Rajaton

Murjottava

Ankeuttaja

Tai vaikka Liisa on:

Lihava

Itsepäinen

Ilkeä

Saamaton

A - (tätä viivaa voi kortin antaessaan korostaa vielä, että muuta en susta keksinyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis kyllä minä tiedän sen lasten näkökulman. Ja usein asiasta myös puhumme lasten kanssa. Siitä miksi äidillä on kiire ja äitiä väsyttää. Miksi minä en aina työpäivänkään jälkeen ehdi leikkiä (jos joudun tekemään esim kouluhommia. Ja päiväkodissa tiedetään minun tilanne. Nyt asiaa mietittyäni, en edelleenkään ymmärrä miksi ne asiat piti äitienpäivänkorttiin kirjoittaa. Tietenkään asia ei ole lapsen vika ja lapsella on oikeus tunteisiin, mutta aikuinen voisi miettiä sitten oisko joku parempi kanava kuitenkin käsitellä asiaa, kuin onnittelukortti.

Ei minun päivä kuitenkaan tämän takia piloille mennyt. Ja tiedän itse että teen parhaani lasten eteen nyt, ja myös sen eteen että meillä on asiat hyvin myös tulevaisuudessa. Enempää en voi tehdä. Kiitos kaikista tsemppikommenteista, oikeassa olette <3

Ap

Olen sitä mieltä, että varmasti teet kaikkesi ja parhaasi, mutta tuntuu silti ikävältä että lasten pitäisi tukahduttaa omat toiveensa yhteisistä hetkistä koska äiti selittää että äitillä on kiire. Voisitko ottaa pieniä hetkiä arjesta kun tempaudut lasten mukaan. Vaikka kymmenen minuuttia olet täysin läsnä ja hulluttelet tai juttelet lapsen kanssa mitä hänelle kuuluu. Käytä se aika mitä käytät selittämiseen, läsnäoloon. Ota yhtä tosissasi lasten kanssa oleminen kuin mitä ottaisit koulutehtävät. Minusta se että tämä kortti aiheuttaa sinussa näin vahvoja tunteita, puhuttelee sinussa jotain osaa. Jos olisit varma että kaikki on parhaalla tavalla niin et ottaisi tätä niin itseesi. Olet varmasti hyvä äiti ja paras äiti lapsillesi, mutta nuo tunteet viestivät sinulle jotain. Voisitteko ottaa arkeen tavan, että sen sijaan että sanot ettet jaksa tai ei ole aikaa, käännät sen positiiviseksi ja sanot että nyt leikitään piilosta tai rakennetaan maja. Kun maja on valmis, voi lapsi jatkaa puuhasteluita siellä yksin ja sinä tehtäviäsi.

Huoh, tottakai teen noita asioita lasteni kanssa ei kyse todellakaan ole siitä etten ikinä ehtisi tehdä mitään heidän kanssaan.

Ap

No sittenhän ei ole mitään syytä pahastua jos kaikki on hyvin 😊👍 elämästä ei koskaan tule täydellistä, onni on pienissä hetkissä yhdessä.

Olet ihan hyvä äiti. Lapset osaa leikkiä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä se totuus tuli.

No niinhän sanoin. Olen arjen uuvuttama. Mutta miksi se pitää laittaa vielä siihen äitienpäiväkorttiin? Onko tarkoitus ilahduttaa äitiä vai antaa arvosana siitä millainen kukin äiti on.. en tiedä. Tulipa vaan nyt hieman paha mieli tuosta.

Toisten tekemät ihanat sydänkukka-kortit kyllä ilahdutti kovasti. Ja ihan itsessään se että lapset oli nähneet vaivaa, muistivat ja sain haleja.

Pienet lapset eivätkä kaikki aikuisetkaan tajua tuon olevan loukkaavaa vaan ovat rehellisiä

Eikö silloin olisi lapsen kasvatuksen paikka ja kertoa hyvistä tavoista ja kielenkäytöstä, mikä on sopivaa ja mikä ei, päivähoito on yksi varhaiskasvatuksen muoto.

Jos lapsi tekee kortin sisarelleen tai isovanhemmilleen kotona, niin harva vanhempi antaa syntymäpäivä kortissa haukkua tai tuoda huonoja puolia pienemmästä sisarestaan, oli hän kortin tekijän mielestä kuinka "tyhmä" tahansa.

Aloittajan äitienpäiväkortissa luki, että äiti siivoaa, kokkaa, käy töissä ja on väsynyt. Ei kai kukaan - lapsi varsinkaan - ajattele, että nuo asiat olisivat äidin huonoja puolia tai tarkoittaisivat, että äiti on tyhmä. Puhumattakaan että olisi haukkumista sanoa että äiti käy töissä ja on väsynyt.

Yleensä jo varsin pienet lapset tietävät, että töissä käydään rahan vuoksi ja kotitöitä tehdään, jotta saataisiin ruokaa ja puhtaita vaatteita. Toki lapsi voi olla vähän surullinen, että yhteistä aikaa on niin vähän, mutta lapsi ei varmastikaan tarkoita haukkua tai kutsua äitiä tyhmäksi siksi että tämä on kiireinen. Lapsi todennäköisesti ennemminkin ihailee vanhempaansa, joka on kiireinen ja osaa ja jaksaa noin paljon aikuisten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Saako sukulaisen syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa, että Jorma on:

Jännittäjä

Omistushaluinen

Rajaton

Murjottava

Ankeuttaja

Tai vaikka Liisa on:

Lihava

Itsepäinen

Ilkeä

Saamaton

A - (tätä viivaa voi kortin antaessaan korostaa vielä, että muuta en susta keksinyt).

Tähän olisi kiva saada vastauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapset jo isompia mutta muistan nuo päiväkodin aikaiset kortit. Aina niissä luki jotain tuollaista mistä tuli vähän huono fiilis. Päiväkodin työntekijöillä ei ole tässä kyllä yhtään pelisilmää. Eivätkä ilmeisesti viitsi askarrella lasten kanssa mitään. Lapulle vaan kirjoitetaan miten työssäkäyvä tai opiskeleva äiti ei ehdi tekemään lapsen kanssa sitä ja tätä ja tuota.

Kortista tulee huono fiilis, mutta itse pääasiasta eli siitä, ettei ehdi tekemään mitään lapsensa kanssa, ei tule?

Toki tulee, miksi luulet ettei tulisi? Ei päiväkodin siitä silti tarvitse muistuttaa juhlapäivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapset jo isompia mutta muistan nuo päiväkodin aikaiset kortit. Aina niissä luki jotain tuollaista mistä tuli vähän huono fiilis. Päiväkodin työntekijöillä ei ole tässä kyllä yhtään pelisilmää. Eivätkä ilmeisesti viitsi askarrella lasten kanssa mitään. Lapulle vaan kirjoitetaan miten työssäkäyvä tai opiskeleva äiti ei ehdi tekemään lapsen kanssa sitä ja tätä ja tuota.

Kortista tulee huono fiilis, mutta itse pääasiasta eli siitä, ettei ehdi tekemään mitään lapsensa kanssa, ei tule?

Itse pääasia on se, että äitienpäiväkortti ei ole paikka muistuttaa tuollaisesta.

Mikä sellainen paikka sitten olisi?

Kysytkö tosissasi?

Kysyn. Miksi en kysyisi?

Mietipä sitä.

Olen nyt asiaa miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että sinun mielestäsi ei sopivaa tilannetta lapsen näkemyksien kuulemiseen olekaan, koska aina on äidin mielen pahoittumisen vaara. Jos olen väärässä, yllätä minut iloisesti.

Arkena, milloin tahansa muulloin paitsi sellaisena juhlapäivänä kun juhlittavalle pitäisi saada hyvä mieli. 

Kysyin omalta pojaltani, millainen äiti on, ja hän vastasi, että olen aina töissä (teen etätöitä, en ole työnarkomaani) ja olen kuulema aggressiivinen. Kun kysyin, että mitä ihmettä, milloin olen muka aggressiivinen, niin poika sanoi, että no vaikka aamuisin, kun pitää nousta kouluun, niin huudat. Ja en mielestäni huuda, saatan napakasti sanoa tietysti murrosikäiselle. Mutta joo, itsehän kysyin... terv. kaikkeni olen sillekin muksulle antanut.

Vierailija kirjoitti:

Paha mieli, miksi? Lapsen teksti oli totuudenmukainen ja realistisuudessaan hyvä. Ei tuosta pitäisi mitään mieltä pahoittaa.

Oisko vaikka siksi että äitiä harmittaa lapsen ajatus omasta äidistä, että lapsi selvästi haluaisi äidin olevan enemmän läsnä mutta olosuhteiden pakosta yh:na ei pysty sitä antamaan koska vuorokaudessa ei riitä tunnit. Lapsi ei ymmärrä kuitenkaan sitä että äiti tekee parhaansa ja esim. opiskelee paremman elämän mahdollistamiseksi (oletan lähinnä rahan ja ehkä työaikojen vuoksi). Onhan se surullista että lapsi kokee noin.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin omalta pojaltani, millainen äiti on, ja hän vastasi, että olen aina töissä (teen etätöitä, en ole työnarkomaani) ja olen kuulema aggressiivinen. Kun kysyin, että mitä ihmettä, milloin olen muka aggressiivinen, niin poika sanoi, että no vaikka aamuisin, kun pitää nousta kouluun, niin huudat. Ja en mielestäni huuda, saatan napakasti sanoa tietysti murrosikäiselle. Mutta joo, itsehän kysyin... terv. kaikkeni olen sillekin muksulle antanut.

Toisaalta ei se lapsen kokemus ole mikään valhe. Susta olet ehkä vain napakka, mutta joka-aamuinen napakkuus, mahdollisesti huomaamaton äänen korottaminen jne. ei ole kiva tapa herätä. Jos lapsi kokee että olet aggressiivinen ja negatiivinen aina aamuisin niin ehkä olisi hyvä pysähtyä jos kuitenkin tiedostat sen että et ole positiivinenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin omalta pojaltani, millainen äiti on, ja hän vastasi, että olen aina töissä (teen etätöitä, en ole työnarkomaani) ja olen kuulema aggressiivinen. Kun kysyin, että mitä ihmettä, milloin olen muka aggressiivinen, niin poika sanoi, että no vaikka aamuisin, kun pitää nousta kouluun, niin huudat. Ja en mielestäni huuda, saatan napakasti sanoa tietysti murrosikäiselle. Mutta joo, itsehän kysyin... terv. kaikkeni olen sillekin muksulle antanut.

Toisaalta ei se lapsen kokemus ole mikään valhe. Susta olet ehkä vain napakka, mutta joka-aamuinen napakkuus, mahdollisesti huomaamaton äänen korottaminen jne. ei ole kiva tapa herätä. Jos lapsi kokee että olet aggressiivinen ja negatiivinen aina aamuisin niin ehkä olisi hyvä pysähtyä jos kuitenkin tiedostat sen että et ole positiivinenkaan.

Kyllä, totta kai pysäytti. En oikeasti huuda. Mutta hänestä siltä tuntuu tietysti, kun kiljun komatta kertaa, että nyt ylös, kouluun pitää mennä. Ehkä se antaa aikuisena anteeksi. En ole hirviöäiti, vaan yritän huolehtia koulunkäynnistä.

Mun 3v lapsi aikanaan oli sanellut korttiin että "mun äiti on rakas, ohut ja itkevä."

Olin vaikeasti syömishäiriöinen ja toivuin väkivaltaisesta suhteesta. Kukaan päiväkodissa ei tätä toki tiennyt. Kortti oli ihana mutta lapsen näkemys minusta oli kyllä murskaava. Nykyään voin ihan hyvin ja lapsikin on jo aikuinen. 💔

Ottaisin lapsen mukaan arkeen. Tehdään yhdessä ruokaa, leikitään siivousleikki yhdessä nauraen jutellen kuunnellen kivaa musiikkia, siinä arjessa sitä läsnäoloa ja yhdessäoloa. VIikonloppuisin priorisoisin kivaa tekemistä kodin ulkopuolella.

Näitten kommenttien perusteella teen seuraavalla kerralla lasten puolesta äitienpäiväkortit, niin ei pahoiteta kenenkään mieltä.

Tänä vuonna en tehnyt töitä varhaiskasvatuksessa.

Yhtenä vuonna tein lastensuojeluilmoitusta lapsen kerronnan pohjalta, kun tehtiin äitienpäiväkortteja.

Tai unohdetaan koko äitienpäivä. Ollaan muuten äidittömien/isättömien lasten kohdalla aina kysytty perheeltä, että kenelle lapsi tekee kortin. Siinä ei ole ollut mitään ongelmaa.