Lapsi oli tehnyt päiväkodissa kortin

Vierailija kirjoitti:

Näitten kommenttien perusteella teen seuraavalla kerralla lasten puolesta äitienpäiväkortit, niin ei pahoiteta kenenkään mieltä.

Tänä vuonna en tehnyt töitä varhaiskasvatuksessa.

Yhtenä vuonna tein lastensuojeluilmoitusta lapsen kerronnan pohjalta, kun tehtiin äitienpäiväkortteja.

Tai unohdetaan koko äitienpäivä. Ollaan muuten äidittömien/isättömien lasten kohdalla aina kysytty perheeltä, että kenelle lapsi tekee kortin. Siinä ei ole ollut mitään ongelmaa.

Miksi siihen korttiin ei voi vaan kirjoittaa/kirjoituttaa "Hyvää äitienpäivää" ja piirtää vaikka kukka? Miksi juuri äitienpäiväkortissa pitää olla joku totuuden torvi? Kuten moneen kertaan jo sanottu, ei vastaavia "totuuksia" kirjoitella mihinkään muuhunkaan onnittelukorttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapset jo isompia mutta muistan nuo päiväkodin aikaiset kortit. Aina niissä luki jotain tuollaista mistä tuli vähän huono fiilis. Päiväkodin työntekijöillä ei ole tässä kyllä yhtään pelisilmää. Eivätkä ilmeisesti viitsi askarrella lasten kanssa mitään. Lapulle vaan kirjoitetaan miten työssäkäyvä tai opiskeleva äiti ei ehdi tekemään lapsen kanssa sitä ja tätä ja tuota.

Kortista tulee huono fiilis, mutta itse pääasiasta eli siitä, ettei ehdi tekemään mitään lapsensa kanssa, ei tule?

Itse pääasia on se, että äitienpäiväkortti ei ole paikka muistuttaa tuollaisesta.

Mikä sellainen paikka sitten olisi?

Ihan mikä tahansa muu.

Tuttavani lapsi oli laittanut korttiin, että äiti on kiva, koska antaa pelata. Vielä kahteen kertaan luki tuo sama asia kortissa. Poika ei ole edes kouluikäinen vielä ja äiti on paljon poissa omissa menoissaan. Tuli jotenkin surullinen olo. En minäkään malliäiti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis kyllä minä tiedän sen lasten näkökulman. Ja usein asiasta myös puhumme lasten kanssa. Siitä miksi äidillä on kiire ja äitiä väsyttää. Miksi minä en aina työpäivänkään jälkeen ehdi leikkiä (jos joudun tekemään esim kouluhommia. Ja päiväkodissa tiedetään minun tilanne. Nyt asiaa mietittyäni, en edelleenkään ymmärrä miksi ne asiat piti äitienpäivänkorttiin kirjoittaa. Tietenkään asia ei ole lapsen vika ja lapsella on oikeus tunteisiin, mutta aikuinen voisi miettiä sitten oisko joku parempi kanava kuitenkin käsitellä asiaa, kuin onnittelukortti.

Ei minun päivä kuitenkaan tämän takia piloille mennyt. Ja tiedän itse että teen parhaani lasten eteen nyt, ja myös sen eteen että meillä on asiat hyvin myös tulevaisuudessa. Enempää en voi tehdä. Kiitos kaikista tsemppikommenteista, oikeassa olette <3

Ap

Anteeksi Ap kun takerrun yksittäisiin asioihin mitä sanot. Kun en tunne sinua, niin en tiedä muuta kuin sen mitä kirjoitat. Itse varmasti tiedät tilanteenne parhaiten, joten sinun kannattaa luottaa siihen.

Se tunne mikä tästä minulle huokuu, on sellainen että sinä itse et ole tyytyväinen ja siksi kirjoitan.

Sanot että tiedät lasten näkökulman ja puhutte siitä usein, mutta sitten sanotkin että puhutte siitä miksi äitiä väsyttää - eihän tuo ole lasten näkökulma vaan sinun! Haluat lasten ymmärtävän sinun näkökulmaa, mutta minusta sinun pitäisi aidosti laskeutua siihen lasten perspektiiviin eikä odottaa että saat heidät kokemaan asiat aikuisten maailman tapaan. Lapsille saattaisi riittää pienetkin hetket kanssasi arjen keskellä ja minusta tuntuu ettet hoksaa sitä nyt.

Kyllä annan lapsille pieniä hetkiä arjessa ihan joka päivä. Ei se poista sitä kuitenkaan että minusta huokuu usein väsymys. Tai että minulla on paljon tehtävään koko ajan.

Ap

Ap, vaadit itseltäsi liikaa. Ehkä olisi hyvä miettiä, että mitkä ne henkilökohtaisesti tärkeimmät arvot ovat ja elää sen mukaan. Kaikkea ei voi suorittaa täysillä. On ok jos haluaa olla muutakin kuin äiti. Kunhan on riittävän hyvä. Varmasti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin omalta pojaltani, millainen äiti on, ja hän vastasi, että olen aina töissä (teen etätöitä, en ole työnarkomaani) ja olen kuulema aggressiivinen. Kun kysyin, että mitä ihmettä, milloin olen muka aggressiivinen, niin poika sanoi, että no vaikka aamuisin, kun pitää nousta kouluun, niin huudat. Ja en mielestäni huuda, saatan napakasti sanoa tietysti murrosikäiselle. Mutta joo, itsehän kysyin... terv. kaikkeni olen sillekin muksulle antanut.

Toisaalta ei se lapsen kokemus ole mikään valhe. Susta olet ehkä vain napakka, mutta joka-aamuinen napakkuus, mahdollisesti huomaamaton äänen korottaminen jne. ei ole kiva tapa herätä. Jos lapsi kokee että olet aggressiivinen ja negatiivinen aina aamuisin niin ehkä olisi hyvä pysähtyä jos kuitenkin tiedostat sen että et ole positiivinenkaan.

Kyllä, totta kai pysäytti. En oikeasti huuda. Mutta hänestä siltä tuntuu tietysti, kun kiljun komatta kertaa, että nyt ylös, kouluun pitää mennä. Ehkä se antaa aikuisena anteeksi. En ole hirviöäiti, vaan yritän huolehtia koulunkäynnistä.

Meidän lapsi osasi jo ala-asteen 5 luokalta lähtien herätä ja lähteä kouluun herättämättä. Eikä koskaan murrosikäisenäkään tarvinnut herättää tai huutaa sängyn vieressä.

Kuulkaapa, kun vuosikymmeniä sitten oli äideillä sama murhe ja tulee sama olemaan eteenpäinkin.

Meistä tuskin kukaan pystyy olemaan lapsillemme niin hyvä, kuin haluaisimme ja silti olemme se kaikkein paras!

Kuinkas moni tykkäisi, jos pomo muistaisi vaikka seuraavalla kortilla:

Onnea Maija, olet ollut firmassa nyt 10 v! Yhdessä työporukalla kirjoitettiin sulle nämä sanat:

Maija jaksaa aina kysellä raporttien perään

Aina saapuu viimeisenä palavereihin

Ivallinen huumori on sun juttusi

Jaksaa kertoa samat vitsit sataan kertaan

Aamuisin on kiukkuinen ennen kahvia

Vanhempien heikkoudet ja huonot puolet listataan onnittelukortteihin huumorin varjolla (lasten suusta).

Saako samalla tyylillä tehdä päiväkodin henkilökunnasta keväällä kortin? Veikkaan, että olisi herneet syvällä nenässä.