Sano joku asia, mikä oli sinulle teininä tärkeää, mutta ei ole enää

Ja sanan s e k s i kokemuksia kirjoitin yhteen, mutta palsta pätkäisi tyhmästä kohdasta XDDD.

Koripallo.

Inhimillisyys. Kuvittelin että ihmiset ovat hieno laji jolla on kyky pitää huolta toisitaan ja ympäristöstään.

Tajusin aikuisena että inhimillisyys on juuri päinvastoin. Inhimillisyys, ihmislajin perusta, on tuhota ja tappaa niin toisiaan kuin kaiken ympärillään.

Käytämme sanaa "inhimillisyys" väärin koska olemme niin ylimielisiä että luulemme olevamme jotain parempaa kuin se syöpä mitä olemme.

Mulla oli pakkomielle siitä, että halusin mustan tukan. Kaikilla sukulaisilla on tumma tukka ja itselläni oli lapsena vaalea, joka teini-iässä alkoi tummua. Tunsin itseni "erilaiseksi nuoreksi" ja seurasin jatkuvasti värin muutosta toivoen, että se tapahtuisi nopeasti. Ei siitä sitten koskaan mustaa tullut eikä edes tummanruskeaa, vaan sellainen keskiruskea. Hyväksyin asian aikuistuttuani enkä ole ruvennut hiuksiani värjäilemään. Nyt asia on mulle ihan hemmetin yhdentekevä.

Levikset oli ainoat farkut mitä piti olla

Ns. kaverit ja heidän mielipiteensä ja näkemyksensä muista ihmisistä ja myös minusta ja mitä minun pitäis tehdä ja millainen olla.

Bändit ja niiden fanitus

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaminen. Haaveilin kirjailijan urasta. Sittemmin olen tajunnut, että olisin kirjailijana masentavan huono. Pariinkymmeneen vuoteen en kirjoittanut ollenkaan, nykyään kirjoitan vain omaksi ilokseni.

Sama täällä, haaveilin kovasti kirjailijan urasta ja minulla oli aika romantisoitu käsitys kirjottamisesta ylipäätään. Rakastin sitä ja elin sen takia. Teininä haaveilin, miten makeaa kirjailijaelämä olisi ja miten helposti se sujuisi leipätyönä, sen kun kirjoittelee mitä mieleen sattuu. Omistin suuren osan valveillaoloajastani kirjoittamiselle ja tarinoiden keksimiselle, ja minulle oli todella tärkeää joka päivä kirjoittaa jotakin. Unet piti kirjata muistiin, suhdekuviot käydä läpi kirjallisessa muodossa, kirjoittaa runoja ihastuksille yms. Olin aivan hullaantunut koko hommaan.

Olin (ja olen varmaan edelleenkin) hyvä kirjoittamaan, mutta kirjailijaksi minusta ei olisi. Sinun laillasi kirjoitan nykyään vain omaksi ilokseni ja joskus runoilen esim. syntymäpäiväkortteihin jotakin.

Naisen saaminen.

Runkkaan mielummin

Lauantai siivous. Nykyään siivoan kun siltä tuntuu

Päiväkirjan kirjoittaminen. Meikkaaminen. Facebook kavereiden määrä.

Hauskaa, että niin moni mainitsee kirjoittamisen. Myös minulle se oli tärkeää ja haaveilin yhtä lailla kirjailijan ammatista. Koin olevani siinä lahjakas, vielä amk:ssakin sain pientä lisätuloa, kun lähetin novelleja naistenlehtiin. 20 vuoteen en ole kuitenkaan kirjoittanut mitään, ei edes kiinnosta enää. En edes muistanut enää, että kirjoittaminen on joskus ollut itselleni tärkeää, ennen kun luin teidän vastaukset.

Alkoholi.

Että rinnat näyttäis isoilta

Vierailija kirjoitti:

Musiikki.

Sama. Nykyään arvostan hiljaisuutta ja kuuntelen puheohjelmia.

Ryyppääminen pää täyteen ja tupakoida. Karkaaminen kotoota jos ei saanut mitä halusi. Kapinallinen kaikkea normia vastaan.

Pelksäin tulevain kaljuksi mutta nyt kaljuuntenaana huomaan, että ei se nyt niin kamalaa olekaan. Tai, että elämäni jatkuu ainakin enimmäkseen ihan hyvänä, vaikka jäin pituurajoitteiseksi e. verraten hyvin lyhyeksi (mieheksi); olemalla kaikkein perheessämme, joka oli tai. Silmälasien käyttämistä en ole enää vuosiin välttellyt kun  tajusin, että niiden käytöstä kuitenki enemmän haittaa kuin hyötyä, - Silmäslasien kehitys on onneksi ollut puolellani nykyään saa hyviä verraten ohuita laseja, eikä nenällä tarvitse kantaa yli sentin paksusita pullonpohjia... 

Vierailija kirjoitti:

Että rinnat näyttäis isoilta

Hahah tämä! Nykyään pienet rinnat on ihanne, silloin 90-luvulla mun nuoruudessa piti olla Pamela Andersson. Mitä isommat hinkit, sen parempi.

Hevoset

Samat asiat olivat jo teininä tärkeitä kun nytkin. Uskonto, lukeminen, lukeminen, kirjoittaminen, luonto ja videopelit. Netti ei niin tärkeä ollut silloin koska sinne pääsin ensimmäisen kerran vasta joskus 16-vuotiaana.