En ole koskaan kelvannut vanhemmilleni sellaisena kuin olen

Olen jo yli 40v ja huomannut, että en koskaan lapsena saanut vanhemmiltani sitä hyväksyntää jota olisin halunnut. Olen ihan suhteellisen normaali ja tavallinen, mutta se ei koskaan heille riittänyt. Nykyisin näen heitä melko harvoin ja ne harvat kerratkin, keskustelu kääntyy aina siihen että he alkavat jälleen haukkumaan ja arvostelemaan minua ja puolisoani. Koen että heidän käytöksensä pilasi koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja varjostaa elämääni edelleen. He alkavat jo olemaan vanhoja ja heitä pitäisi kai ymmärtää ja nyt he selvästi kuitenkin kaipaavat jotain läheisyyttä ja yhteyttä perheeseeni, mutta olen sen verran kuitenkin katkera etten heitä nyt halua enää elämääni. Luulen, että he eivät ymmärrä mikä suhteessa on vialla ja jos asiasta yrittäisi puhua se vaan johtaisi suureen riitaan.