Sano joku asia, mikä oli sinulle teininä tärkeää, mutta ei ole enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että rinnat näyttäis isoilta

Hahah tämä! Nykyään pienet rinnat on ihanne, silloin 90-luvulla mun nuoruudessa piti olla Pamela Andersson. Mitä isommat hinkit, sen parempi.

Huh, mikä h u t s u. Puhu vain itsestäsi.

Nuorena piti olla poikaystävä/mies.

Iän mukana oppi että paremman, onnellisemman ja terveemmän elämän saa sinkkuna.

Huithapelit miehille nykyään.

Se että tulevan työn pitäisi olla joku intohimo ja pitää saada tehdä sitä työtä mistä oikeasti nauttii. Noh, totuus on, että ihan sama melkein, että mitä tekee kuhan palkka tulee tilille.

Levikset ja se että perse näyttää hyvältä.

Meikkaaminen

Hoikkuus

Se, ettei paljasta heikkouksiaan.

Laihuus.

Mitkä vaivat ja päänsäryt koin pitääkseni laihuuden.

Kaikki ne ihan ruuat ja herkut jotka jätin syömättä. Olin varmaan tosi takakireä tiukka pipo, ensinnäkin ruuan suhteen, mutta se levisi kyllä muuhunkin kontrolliin.

Luulin tosiaan että laihana saa hyvän miehen ja hyväksynnän (ja nämä oli muka tärkeitä silloin myös).

Nykyään pulska, ruuasta nauttia ja en voisi olla onnellisempi.

Olin teininä taistolainen kun sisaruksetkin olivat. Opiskelin marxismia. Poliittinen hurmos korvasi sitä, että perheemme oli täysin dysfunktionaalinen.

Uneksin jopa aseellisesta vallankumouksesta.

.

Nykyään häpeän, vaikka semmoistahan se oli silloin 1970-luvulla. Menneitä ei voi muuttaa.

Oliko teille tärkeää ajella pimppi heti kun siihen tuli karvoja :)

Nuorena teininä oli hyvin tärkeää päästä hyvään lukioon mutta nyt vanhempana en enää edes muista miksi se oli niin tärkeää. Ehkä syynä oli opossa, joka antoi ymmärtää, että kaikkein fiksuimmat ja osaavimmat nuoret påyrkisivät ja haksivat ja myös pääsisivät hyviin lukioihin. Vähemmän hyvät "tavallsiin lukioihin" kun taas ammattikouluihin taas ajauduttiin ja päädyttiin, jos ei ollut miellyttävä, itsenäien ja fiksu tai millään muulla tavoin arvostettava, vaan sellainen tupakalta ja hieltä haiseva kriminaalin alku. En vieläkään käsitä,miksi hän toisi ja ylipäätään annettiin toimia opona, vaikka hänen näkemyksensä ammattikoulu -opetuksesta oli varmasti muidenkin tiedossa kuin vain meidän enemmän ja vähemmän elämsätä sekaisin olleiden oppilaiden.

Römpsä, ei ole ikävä.

M35

Kaverit

Stringit :D ei enää ikinä. terv. 43v

Dingo

-poikien ulkonäkö — hyvin luonnollista nuorena mutta nyt aika samantekevää

-laihuus — ysärillä luurankomalli oli suurta muotia , ja kuvittelin tulevani suositummaksi olemalla tosi laiha, en tullut

-elinikäinen avioliitto — kaunis mutta varsinkin nykyään epäkäytännöllinen ajatus, vain omaan käytökseen voi vaikuttaa ja tehdä parhaansa

Naisen ja miehen taas-arvo ja naisen itsenäisyys ja riippumattomuus. Olen siis nainen. Nykyään mielellään mies saa tehdä miestentyöt ja ihan kiva jos mies avaa oven ja maksaa kulut.

Lukioaikana olin kiinnostunut samasta sukupuolesta, mutta ei se enää erityisesti kiinnosta.

Musiikki. opiskelin siitä jopa ammatin itselleni mikä oli suuri virhe. Onneksi tajusin vaihtaa alaa ja nykyään en kuuntele musiikkia edes autoradiosta enkä varsinkaan koskaan soita mitään soittimia.

Ulkonäkö, josta olin täysin pakkomielteinen. Tuijottelin itseäni peilistä ja puristelin olemattomia 2 cm paksuisia "vatsamakkaroita". Laiha piti tosiaan olla, silloin ysärillä, jolloin huomattava alipaino oli ihanne. Ja olinhan minä laiha, niin että luut painoivat istuessa ja jopa patjaa vasten. Ja sitten oli toinen pakkomielle poikakaverista, jota piti metsästää oikein urakalla. Eihän niistä suhdeviritelmistä ikinä tullut muuta, kuin paha mieli. Ja sitten hirmu hätä oli uravalinnasta, ja siitä otin kierroksia, kun ei meinannut omaa alaa löytyä. Kaikki nuo ovat aikaa sitten järjestyneet. En ole enää laiha, enkä nättikään. Mies ja ura on. Vähän myöhemmin tuli järkyttävä vauvakuune myös, mutta ei ihan teini-iässä onneksi.