Lue keskustelun säännöt.
Ystavien vauva-arki on saanut meidat peraantymaan. Ei voi olla totta etta vauva tekee kaikesta elamasta noin vaikeaa ja riitaista, mutta nayttaa olevan.
09.10.2006 |
Sain juuri huokaistua miehelle, ettei minusta enää oikein tunnu ihanalta ajatella että meille tulisi vauva. Tuntuu ettei siitä tule muuta kun riitaa ja tappelua, kaksi väsynyttä entistä aviopuolisoa hermoromahduksen partaalla.
Miksi toisilla on tuollaista ja toisilla taas niin ihanaa perheonnea ja millä perusteella noita kohtaloita jaetaan?
Kommentit (61)
kun välillä tuntui, että on niin kiinni vauvassa, mies pääsee menemään minne haluaa, nukkumaan aamulla (no yöllä oli töissä) ja illalla milloin huvittaa. Ja jotenkin on niin paljon vapaampi kuin itse, kun on vauvassa koko ajan kiinni. Siis tämä olo tuli aina hetkittäin, enkä ehtinyt kunnolla katkeroituakaan, kun vauva on nyt jo 1,5 v. ja viihtyy isänsäkin kanssa.
Riippuu paljon siitä vauvasta, millainen se on ja miten paljon vie voimia ja myös vanhemmista, miten paljon heillä on voimia jaksaa vauvaa. Mutta oli sitten helppo tai vaativa vauva, niin kyllähän vauva aina pienen (tai suuren) kriisinpoikasen saa aikaan parisuhteeseen, sillä vauva muuttaa arkea! Eri asia on sitten, miten kriisistä selviää. Jos parisuhde on huono alunperin, niin ei vauva kyllä varmastikaan sitä paranna!
Itselläni ei ollut mitään ennakko-odotuksia, odotin unettomia öitä, itkevää vauvaa jne. mutta sainkin paljon yöunta ja päiväunta, hymyilevän vauvan, joka heti herättyään aloittaa hymyllä =) En väitä, että minulla olisi hajuakaan siitä, millaista muiden äitien elämä on, haluan vain ap:lle sanoa, että vauva-arki ei välttämättä ole kamalaa aikaa, josta ei selviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
... parasta rentoutusaikaa myös minulle. Ja usein vauva nukahti masuni päälle ja minä makasin sohvalla telkkaria katsellen vauvan nukkuessa tyytyväisenä. Oli se vauva-aika toisaalta niiiiin ihanaa :) Mutta toki väsymys oli se kaikkein (ainoa?) vaikein asia, kun ei siis itse saanut kunnon yöunia.
Muuten varmaan olisi meidänkin talossa ollut kaksi hermoromahduksen partaalla olevaa vanhempaa ja entistäkin itkuisempi vauva.
Pakko vaan asennoitua niin että huomenna ehkä menee paremmin, ja että kyllä se vauva joskus ehkä jopa nukkuukin edes sen vartin ilman että herää huutamaan, huutaa unissaan, oksentaa tai kierii ripulissaan. Ja kun se huutaa vaikka kaikkensa on tehnyt, niin antaa sitten huutaa ja pitää korvatulppia korvissa ja vauvaa sylissä. Ja katsoa vain tekstitettyjä telkkariohjelmia...
Ihan oikeasti, jos joka asiasta tekee ongelman, kuten tällä palstalla näkyy ihmisillä olevan tapana, niin varmasti tulee elämästä hankalaa. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jos ei jaksa väsätä kaikkia soseita itse, niin antaa sitten purkkiruokaa. Jos maito ei riitä tai imetys tuntuu rankalta niin sitten pulloa. Ja jos lapsella ei ole puhtaina sävy-sävyyn sopivia merkkivaatteita niin sitten päälle ne jotka ei toisiinsa sovi. Ihan av-mammojen mielipiteistä välittämättä.
...muutama kommentti osui mielestäni naulan kantaan. Kuten ei vauva hyvää parisuhdetta pilaa vaan huonon.
Itse kuulun myös noihin vauvaansa yli yksivuotiaaksi 24/7 hoitaneihin eikä minunkaan lapseni nukkunut edes vauvana kuin yöllä. Nyt reilun vuoden ikäisenä sentään jo yhdet päiväunet nukkuu tosin nekin jos kävelen vaunujen kanssa. Miehellä vaativa työ, 12h työpäivät, usein yön yli työmatkoja, ei sukulaisia tai tuttuja auttamaan lapsen hoidossa...
Mutta hyvinpä on jaksettu ja suhde on edelleen kuosissaan :). Mutta me kuulutaankin näihin yli kymmenen vuotta yhdessä asuneihin yli 30-vuotiaina esikoisen saaneisiin. Eli suhde oli jo ennen lasta vakaalla pohjalla ja ennen kaikkea oltiin eletty, tehty, koettu, juhlittu, sähelletty, opiskeltu, luotu uraa, harrastettu, matkustettu jne. niin paljon, että pieni tauko ei haittaa yhtään, päinvastoin on oikeastaan tervetullut ;).
Jotta jos ap tuollaisia mietteitä, niin ehkä parin vuoden aikalisä ja sitten asia uudelleen harkintaan?
On esim. hieman erilaista hoitaa vaikeasti vammaista tai sairasta lasta 24h. Käytännössä se voi olla vuoroissa tehtävää työtä ja toisen päivätyöt vielä päälle. Hyvinä öinä nukutaan 15-30min yhtäjaksoisesti ja tätä jatkuu vuosia. Päivisin ei ole mitään ihmeen istumahetkiä, taukoja. Siinä ei paljon asenteet auta. Jos jostain asenteesta voi puhua niin tavoitteena ei ole selvitä päivä vaan hetki kerrallaan.
Asiasta kuin asiasta voi tehdä ongelman, mutta on yksinkertaista mitätöidä muiden ongelmia vain siksi, että itse on jaksanut paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se 20v. äippä!
Niin ja ei meidän lapsi päivällä nukkunut, joskus 5 min (ja mä luin paniikissa ohjeita, että pitäisi ainakin 15min;)
Yöllä pidin lapsen käsiä patjaa vasten jotta ei olisi raapinnut itseään, päivällä syötin hänelle kiinteitä n.4h/pv, jotta olisi jotain edes syönyt....
Mutta kait meillä oli sitten jo huono liitto aiemmin...
Vierailija:
se 20v. äippä!Niin ja ei meidän lapsi päivällä nukkunut, joskus 5 min (ja mä luin paniikissa ohjeita, että pitäisi ainakin 15min;)
Yöllä pidin lapsen käsiä patjaa vasten jotta ei olisi raapinnut itseään, päivällä syötin hänelle kiinteitä n.4h/pv, jotta olisi jotain edes syönyt....Mutta kait meillä oli sitten jo huono liitto aiemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näissä vastauksissakaan ole päätä kauheasti vaivattu. Enkä edes ole ko. äiti.
Meillä on kaksi lasta alle 2 vuoden ikäerolla, eikä kummankaan vauva-aika ole rasittanut parisuhdettamme millään tapaa. Päinvastoin, lapset ovat hitsanneet meidät entistä tiukemmin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38, miten toi on mahdollista? Meillä myös 2 lasta kahden vuoden ikäerolla, ja tuntuu, ettei ole aikaa toisillemme aviopuolisoina. toki tiedostetaan, että vauva-aika menee nopaesti ohi
hemmetin iso ongelma että mikään ei suju, tiuskitaan sitten siihen päälle vielä puolisollekin asioista joihin puoliso ei edes voi mitenkään vaikuttaa ihan siksi että itseä väsyttää ja se muka oikeuttaa sitten raivoamaan turhasta ja heittäydytään marttyyriksi joilla on niiiiiin rankkaa. Ja meillä oli lapsi jonka kanssa edettiin nimenomaan se hetki kerrallaan kun ei muuta voinut, mutta meilläkin oltaisiin varmaan tehty vähintään murhia jos joka pikkuasiasta olisi tehty ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Odotin vauvaa onnella ja ilolla tulevaksi, olin varautunut kaikkeen. Kuten vielä lapsettomat ystäväni, luulin, että masennukseen sairastuminen riippuu vain omasta asenteesta. Vaan kas, eipäs riippunutkaan. Luulin myös, että helpostiko sitä herää joka yö lapsen itkuun antamaan rintaa/pulloa, mutta näin vuotta myöhemmin, joka yö vähintään 4 kertaa heränneenä, olo on kuin elävällä kuolleella.
Ehkä asenteessa sittenkin vikaa...
Luulit että masennukseen sairastuminen on asenteesta kiinni. Itse tiesin, että se ei ollut siitä kiinni. Tiesin olevani riskiryhmässä (elämäntilanteen vuoksi) sairastuakseni raskauden jälkeiseen masennukseen ja puhuin tästä neuvolassa ja olin valmistautunut siihen ja tarkkailin itseäni. Masennusta ei tullut, mutta olin valmistautunut tähän. Sinä et, koska sinulla oli väärä ylimielinen asenne, että sairastuminen on asenteesta kiinni.
Luulit, että olisi helppoa herätä joka yö. Itse arvelin, että yöheräämiset on rankkoja, mutta ne on pakko hoitaa ja vauva on pakko ruokkia. Oli väsy tai ei. Olin valmistautunut. Sinä et, sinulla oli väärä luulo.
Sinulla oli jo alusta lähtien väärät luulot ja eli asenne kuin mitä todellisuus oli.
pulla jos muuten ei saa lasta syötettyä. Ei kenenkään pitäisi joutua tappelemaan tuntikausia syömisten ja muiden vastaavien asioiden kanssa.
Meillä jonkun verran hillitsi sitä kutinasta johtuvaa verille raapimista se että ostin vähän liian isoja paitoja/bodeja ja ompelin hihansuut umpeen. Ihan vinkiksi jos täällä on joku jolla on vastaavaa ongelmaa
Vierailija:
se 20v. äippä!Niin ja ei meidän lapsi päivällä nukkunut, joskus 5 min (ja mä luin paniikissa ohjeita, että pitäisi ainakin 15min;)
Yöllä pidin lapsen käsiä patjaa vasten jotta ei olisi raapinnut itseään, päivällä syötin hänelle kiinteitä n.4h/pv, jotta olisi jotain edes syönyt....Mutta kait meillä oli sitten jo huono liitto aiemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva pieni lapsi osaa ottaa bodyn pois itse päältä.
Meidän tilanteen vahvuus on ehkä se, että suhde on tosiaan kunnossa, miestä ei voi vastuuttomuudesta syyttää, minulle omat menot ja oma aika ei ole päivän päälle, pientä hoitoapua on saatavilla isovanhemmista.
Ehkä tuolla mainitsemalla esimerkki parilla on poikkeuksellisen vaikeaa. Nimittäin heitä katsellessa riita räjähtää päälle ihan mistä vaan, siis toinen tuo vauvan ulkohaalarin muttei tajua ottaa myssyä ja tumppuja. Kummatkin hokevat meille että tämmöstä tää on sitten, odottakaa vaan kun on teilläkin samanlaista. Oikein vahingoniloisesti! Ja äiti joka on vauvan kanssa kotona, ei voi päivisin syödä eikä käydä suihkussa tai vessassa, mistään muusta puhumattakaan. Lapsi on 1 v 2 kk. Ja minusta heillä perhesopu huononee vain, että ihan ekoista kuukausista ei ole kyse.
Siis vaikka kuinka olisi vahvuuksia ottaa vauva vastaan, niin muuttuuko kaikki mitä todennäköisemmin vain unen ja ymmärryksen ja hermojen puutteelliseksi sekamelskaksi, mä en voi uskoa.
Mä en ihan oikeasti enää USKALLA yrittää raskautta kun mä en pärjää sen vauvan kanssa. Ja mä en halua menettää sitä ihanaa miestä, joka mulla on. Parisuhde ja keskinäinen rakkauskin on kuulemma ihan vitsi lasten synnyttyä. Vai onko tuo vain perin kyynistä puhetta?
ap
Niin mäkin joudun tekemään. Ja jos se lapsi ei pysy paikoillaan nii nsitten vaikka turvakaukalo sinne kylppäriin mukaan ja lapsi vöihin. Ja yleensä ne lapset nukkuu myös päiväunia joiden aikaan voi ihan hyvin syödä. Ja pitää se lapsikin ruokkia joten jos on terve lapsi kyseessä niin lapsi syöttötuoliin ja sitten syödään lapsen kanssa. Nuo kaikki tuollaiset " en voi käydä suihkussa" - jutut on juuri niitä asioita joihin se oma asennoituminen vaikuttaa aika paljon, asioista kun voi tehdä vaikeampia kuin mitä ne on.
Vierailija:
Ehkä tuolla mainitsemalla esimerkki parilla on poikkeuksellisen vaikeaa. Nimittäin heitä katsellessa riita räjähtää päälle ihan mistä vaan, siis toinen tuo vauvan ulkohaalarin muttei tajua ottaa myssyä ja tumppuja. Kummatkin hokevat meille että tämmöstä tää on sitten, odottakaa vaan kun on teilläkin samanlaista. Oikein vahingoniloisesti! Ja äiti joka on vauvan kanssa kotona, ei voi päivisin syödä eikä käydä suihkussa tai vessassa, mistään muusta puhumattakaan. Lapsi on 1 v 2 kk. Ja minusta heillä perhesopu huononee vain, että ihan ekoista kuukausista ei ole kyse.
ap
niin voit oikein hyvällä mielin alkaa ajatella, että vauva-aika on ihanaa kodintuoksuista vauvanhoitoa, ulkoilua, kavereiden tapaamista ja sen semmoista.
Mitä ressaat, unohda koko vauva jos se jo nyt ahdistaa!? Sitten, kun se ihan ' oikea' vauvakuume iskee, tunteet ratkaisevat asian, ei se miten joku toinen pärjää vauvansa ja parisuhteensa kanssa.
Etukäteen näitä asioita ei voi tietää, luojankiitos.
Meillä myös kahden pienen lapsen vanhempina elämä heittänyt häränpyllyä. Väsyneitä ollaan, mutta odotetaan sitä parempaa huomista, lapset kasvaa nopeasti, vauva aika on niin lyhyt, sitten on enemmän aikaa parisuhteelle ja itselle.
Itselläni kaksi lasta ja aina olen ehtinyt syömään ja suihkuun.
Vierailija:
se 15 minuuttia, sen varaan aina ennenkin lähtöön... Kerrankin olen suht oikeassa ajassa, enkä aina etuajassa. Jne