Ystavien vauva-arki on saanut meidat peraantymaan. Ei voi olla totta etta vauva tekee kaikesta elamasta noin vaikeaa ja riitaista, mutta nayttaa olevan.

Sain juuri huokaistua miehelle, ettei minusta enää oikein tunnu ihanalta ajatella että meille tulisi vauva. Tuntuu ettei siitä tule muuta kun riitaa ja tappelua, kaksi väsynyttä entistä aviopuolisoa hermoromahduksen partaalla.



Miksi toisilla on tuollaista ja toisilla taas niin ihanaa perheonnea ja millä perusteella noita kohtaloita jaetaan?