Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Häh?
Tiesitkö että avioeron alullepanija on useimmiten nainen.
Tämä käytiin jo läpi. 1. Mies pettää, nainen hakee eron. 2. Naiset saa toimitettua paperit, kun miehet odottavat naisen hoitavan asian. Eli tutkimus ei välttämättä kerro mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Häh?
Tiesitkö että avioeron alullepanija on useimmiten nainen.
Tämä käytiin jo läpi. 1. Mies pettää, nainen hakee eron. 2. Naiset saa toimitettua paperit, kun miehet odottavat naisen hoitavan asian. Eli tutkimus ei välttämättä kerro mitään.
No, voidaan tietysti lähteä siitä, etteivät tutkimukset kerro mitään, vaan ne omat ajatukset siitä, miten asiat ovat. Tutkimuksia on tehty siitäkin, minkä vuoksi ihmiset eroavat, pettäminen oli yksi tärkeimmistä syistä, mutta muistaakseni kommunikaatiovaikeudet nimettiin yleisimmin.
Illuusio siitä, että elämää voisi hallita ennalta ehkäisevästi, on hupaisaa. Ei voi. Ihmiset muuttuvat, elämän tilanteet muuttuvat: mitä vain voi sattua. Parasta nauttia siitä mitä nyt on ja jos joskus tuleekin avioero, niin ei se mikään maailmanloppu ole. Iso muutos ja kriisi varmasti, mutta ilman kriisejä tuskin kukaan selviää elämästään. Kriiseissä on mahdollisuus kasvuun. Mutta jos olet kontrollifriikki, niin pyripä pääsemään/oppimaan siitä pois.
Seksi ja läheisyys loppui kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
12v oltiin aviossa ja yllättäen vaimo haki eroa...minä olin meistä se joka päivittäin osoitin hellyyttä, koskettelin, halailin, suukottelin ja seksiä lähes päivittäin...sitten vaimoni sai tietää siitä ja haki eroa.
Eli ymmärsinkö oikein että kävit vieraissa. Ja vielä lähes päivittäin...huh huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariudu 4-kymppisenä, niin on kaikki typeryydet tullut jo tehtyä ja ollaan aikuisia.
Meille ei tullut eroa. Me erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Häh?
Tiesitkö että avioeron alullepanija on useimmiten nainen.
Tämä käytiin jo läpi. 1. Mies pettää, nainen hakee eron. 2. Naiset saa toimitettua paperit, kun miehet odottavat naisen hoitavan asian. Eli tutkimus ei välttämättä kerro mitään.
Hah hah. Korjataan: 1. Nainen pettää.
Muija ei ottanut suihin eikä antanut persettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteen alussa kaikki oli ruusuista ja hyvin. Sitten ex- mieheni masentui ja sulki minut pois läheltään. Monta vuotta yritin häntä tukea ja yritin kestää. Lopulta oli tehtävä itsekäs päätös, sillä muutoin olisin ajautunut samoihin syövereihin kuin hän.
Löysin uuden miehen ja olemme olleet onnellisia n 10 vuotta. Vieläkin riittää rakkautta, hellyyttä ja romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tympeä vastaus, mutta kannattaa valita sellainen kumppani, joka ei itse tule eroperheestä ja jolle nimenomaan pitkä avioliitto on arvo itsessään. Nykyään aika harvinaista.
Erot ja lapsuudenperheen mallit puskee tosi herkästi päälle. Ja tilastojenkin valossa vanhempien ero lisää lapsen eroriskiä.
Meilläkin mies vain kyllästyi lopulta. Myönsi, ettei kiinnostanut enää. Ei ollut tahtoa, ei ollut lapsuuden kodin mallia, kannatti kuulemma erota aiemmin kuin myöhemmin. Lapsiakin oli.
Tämä on kyllä surullinen seikka. Oma poikaystäväni tulee eroperheestä, nimenomaan sellaisesta missä mies vaihtoi vaimon nuorempaan tämän vanhetessa. Tämä on minusta se ikävin kohtalo, koska se jotenkin mitätöi koko liiton. Kyse olikin vain vaimon nuoruudesta ja ulkonäöstä, ja se oli ainoa liittoa koossapitävä syy. Rakkautta ei koskaan ollutkaan vaan vain ulkoiset syyt olla yhdessä.
Sinänsä ei kyllä tee mieli poikaystävää tämän takia jättääkään, mutta mietityttää asia toki.
Meilläkin eksän isä oli vaihtanut lapsettoman naiseen ja niin toimi lopulta oma eksänikin. Hoki vain, että parempi erota nyt kuin tuhlata aikaa ja erota liian myöhään. En ymmärtänyt tuolloin yhtään, mutta nyt ymmärrän. Hän oli koko elämänsä kuullut vanhemmiltaan tarinaa, jonka mukaan olisi pitänyt erota aikaisemmin, kun suhde oli mahdoton. Meidän suhde ei ehtinyt vielä olla mahdoton, mutta hänpä otti eron ennen. Nykyään toistaa samaa hokemaa, että olisi pitänyt erota aikoja sitten.
On todella hämmentävää, miten ne mallit puskee viimeistään keski-iässä läpi. Ei tietty kaikilla, mutta väitän, että pitää olla hyvä itsetuntemus ja ehkä terapiaakin.
Puolisosi oli ihan oikeassa: On parempi erota, ennen kuin katkeroituu parisuhteessa.
Näkisin paremminkin fiksuna ratkaisuna. Hän ei nähnyt parisuhteelle jatkoa - sinä toivoit että näkisi. Mitä iloa siitä olisi ollut, että hän olisi vielä väkisin yrittänyt. Ainoa lopputulos on se, että kumpikin vanhenee ja kyynistyy. Se ei kaunista ketään.
Eroperheen lapset ovat rohkeampia tekemään liikkuja hyvän elämän suhteen. He eivät jää roikkumaan parisuhteeseen, vaan uskaltavat nähdä myös sen toisen vaihtoehdon. Ero on monesti ihan oikea ratkaisu, jos ei enää jaksa/halua siihen ihmissuhteeseen panostaa.
Kyllä, mutta tässä ketjussa ap toivoi mahdollisimman pitkää avioliittoa. Hän arvostaa pitkää liittoa, sinä liikkuja hyvän elämän suhteen. Kumpikaan ajattelutapa ei ole toista huonompi, mutta ainakaan sinun ja ap:n ei kannata mennä yhteen :)
Ihmiselle, jolle pitkä parisuhde ja kumppanuus on tärkeä arvo, niin tällainen "jos kyllästyy, kannattaa erota, ettei katkeroidu"- ajattelumalli on hyvin vieras. Päinvastoin, sitähän katkeroituu nimenomaan, jos pitkä parisuhde ja perhe rikotaan vain sen takia, että toinen on kyllästynyt.
On ihan ok ajatella kyllästymisestä noin, jos molemmat on suhteessa samalla ajatuksella: "Yhdessä, kunnes kyllästytään", mutta harva oikeasti menee naimisiin ja perustaa perhettä tolla ajatuksella. Harva näistä kyllästyneistä jättäjistä on alunperin ollut avoimesti tuota mieltä. Enemmänkin tuo on liittynyt siihen kyllästymisen tunteeseen, omaan kriisiin ja sen "oikeuttamiseen" sitten myöhemmässä vaiheessa.
Mutta loppujen lopuksi se on toki niin: parisuhde perustuu vapaaehtoisuudelle. Kun tahto loppuu yhdeltä, niin toinen ei voi paljoa asialle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tajusi että löytäisi jonkun paremman kuin minä kun työmaalla työkaveri oli alkanut flirttailla hänelle. Olihan se shokki kun toinen vaan totesi että "Löysin paremman akan" ja lähti. Kiitän luojaa siitä että meillä ei ollut lapsia ja avioliittoa takana vain alle 5V. Huvittavinta koko jupakassa oli se että nähtävästi tuo työkaveri flirttaili vähän kaikille, ja mies yritti tulla häntä koipien välissä takaisin kotiin. En suostunut ottamaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 45 v mies. Ero tuli noin 10 vuotta sitten. Eron suurimmat syyt olivat pettäminen ja meidän erilaiset tarpeet. EX lihoi myös noin 30 kiloa eikä kotiäitinä pitänyt itsestään huolta. Itse rakensin uraa ja olin viikot hotelleissa. Pettäminen oli arkipäivää ja kotona lihonut ex ei halunnut seksiä. Välitin kuitenkin hänestä ja minun oli pakko ottaa ero koska en kestänyt omantuntoni kanssa. Älkää ihmiset hyvät vieraantuko toisistanne vaan oikeasti puhukaa aikuisen tavoin tarpeistanne ennen kuin ero tulee. On syytä myös miettiä mitä kaikkea ottaa elämässä "päällekkäin" hoidettavaksi. Ei ainakaan onnistunut itsellä ura, lapset, ja houkutuksia täynnä oleva elämä kodin ulkopuolella.
Eli sinä olit se mulkku joka nyt yrittää selitellä pettämistä? Että vielä kehtaat, ja vihjaat että se oli vaimon syy.
Onhan se ihme, jos kotona oleva vaimo ei ehdi pitää huolta itsestään kun mies viettää viikot hotelleissa pettämässä. Vaimo luultavasti oli onnellinen päästessään eroon sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 40-vuotiaana 16 vuoden liitosta, koska mies oli liian määräilevä. Koin, etten saanut enää elää oman näköistä elämää vaan suoritin hänen elämäänsä jonkinlaisena hänen apulaisenaan. Jos olisin halunnut tehdä jotain asioita eri tavalla, aiheutui siitä aina kamala riita, joten huomasin antavani riitaa ehkäistäkseni liikaa periksi. Lopulta sitten tuli kestokyvyn raja vastaan ja halusin erota.
Mietin eroa useamman vuoden, sanoin sen ääneen, kävimme pariterapiassa ja asioita koitettiin muuttaa. Koen, että tein kaikkeni enkä olisi enempää voinut tehdä. Ero ei siis mielestäni ollut estettävissä muuten kuin, että olisi alunperin valinnut toisen puolison. Mutta ihmiset muuttuu. Ei exäni suhteen alussa ollut niin määräilevä. Eron vaihtoehto olisi ollut yhä pahenevat riidat tai minun täydellinen alistuminen ja mukautuminen sekä siitä ehkä seuraava masennus.
Ap:lle sanoisin, että vaikka elämänkestävä liitto on hyvä tavoite, ero ei ole epäonnistuminen. Itse en ole pahoillani siitä. Olen iloinen, että uskalsin lähteä. Eron jälkeen tapasin minulle paljon paremmin sopivan kumppanin ja elämäni on muuttunut joka suhteessa paremmaksi. Liittoa en silti kadu, syntyihän siitä aivan ihanat lapset. Ja alapeukkujen uhallakin kerron, että nämä lapset olivat tyytyväisiä, kun erosimme. Riidat loppuivat siihen.
Erottiin minun aloitteestani. Lienee suurin syy oli se, että vaimon mielestä perhe oli sama kuin parisuhde. Esimerkiksi varaamani paisuhdematka Turkuun väännettiin perhelomaksi. Jos puoliso asettaa koko ajan lapset miehensä edelle, niin erohan siitä tulee. Mielestäni parisuhde on perusta jolle perhe rakentuu, ei toisinpäin. Ja lasten luottamuksella hänelle kertomat asiat salasi minulta, mutta minun luottamukselliset asiat kerrottiin lasten lisäksi ystäville...
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ihan fakta, että lapsuudenperheestä saatu malli vaikuttaa erittäin paljon nimenomaan pariutumiseen ja vanhemmuuteen myöhemmällä iällä. Ja se on ihan tiedostamatonta, se vaan menee niin että kun on tottunut pitämään jotakin tyyliä normaalina, niin sitä ihan luonnostaan toimii sillä tavalla. Olen lukenut tästä tutkimuksia ja huomannut myös ihan omassa (ja läheisten) elämässä, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä selvemmin huomaa että ihmiset tosiaan toimivat parisuhteessa ja perheessä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin omat vanhempansa. Toteuttavat samantyylistä roolia.
Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi sellaiset jotka olivat niin pettyneitä omaan vanhempaansa, että tekevät tietoisen päätöksen että haluavat olla juuri vanhempiensa vastakohta. Mutta yleensä näin päin, että millainen äiti sellainen tytär jne.
Esimerkiksi tämä pitkään suhteeseen sitoutuminen. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat pitkässä ja kestävässä parisuhteessa, ovat sellaisia joiden vanhemmatkin ovat olleet edelleen yhdessä tai vähintään olivat koko heidän lapsuutensa yhdessä ja erosivat vasta kun lapsi oli jo muuttanut kotoa. Silloin sitä on omaksunut itsekin ihan automaattisesti sellaisen me-hengen, että me ollaan perhe ja että me selvitään yhdessä hyvistä ja huonoista hetkistä jne. Haluaa panostaa suhteeseen ja on valmis keskittymään siihen miten tekee suhteesta hyvän ja pysyvän. Rikkinäisissä eroperheissä lapsuutensa eläneet tuttuni taas ovat juurikin itsekin niitä eroherkkiä, jotka eroavat kumppanistaan ihan pienimmästäkin syystä, heti kun ensihuuma hälvenee ja ensimmäiset riidat tai hankaluudet tulee eteen. Jos ei muuta, niin ahdistuvat siitä kun menee liian hyvin, eli on "liian tylsää ja tavallista" ja se puoliso ei olekaan tarpeeksi jännittävä, "tuntuu että elämä menee ohi" jne. Tulee pakonomainen tarve vaihtaa uuteen.
Tuttuni erosi juurikin siksi, kun on liian tylsää ja mies on tylsä ja tavallinen. Eroa ennen petti miestään useamman kerran. Ennen alle 10v kestänyttä liittoaan vaihtoi miestä kuin paitaa. Eron jälkeen on ollut muutama lyhyempi suhde viiden vuoden aikana. Heti, kun tulee erimielisyyttä erotaan, asioita ei käsitellä. On katkonut välit myös moniin kavereihin.
Ja kyllä tämä toimintamalli periytyy. Teini-ikäinen lapsensa vaihtaa kavereita ja harrastuksia usein. Viimeisin harrastus jäi, kun olisi joutunut olemaan joukossa pienemmässä roolissa kuin halusi. Kärsivällisyys ei riitä odottamaan, että oma vuoro loistaa olisi toisen kerran ja pettymys käsitellään lähtemällä kokonaan pois.
Itse olen eronnut, koska mies vähät välitti tarpeistani. Asuimme tasan siellä missä hän halusi, hankimme ne huonekalut jotka hän halusi, läheisyyttä oli juuri sen verran kuin hän halusi (lopulta ei yhtään) ja minut alennettiin puolisosta ilmaiseksi siivoojaksi, ruokalähetiksi ja ruuanlaittajaksi, jolle voi naljailla ja kiukutella aamusta iltaan niin kuin mieli tekee. Jos reagoin ja provosoiduin, mies sai siitä vain lisää vettä myllyynsä, kun sai hyvän syyn haukkua minua oikein kunnolla ja puolustaa itseään. Asetelma tuntui äärimmäisen epäreilulta, koska en mikään kotirouva kuitenkaan ollut vaan kävin töissä siinä missä hänkin. 15 vuotta jaksoin, sitten loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Tulkitset tilastoja huonosti. Naiset ovat ylivoimaisesti määrässä ne, jotka haluavat kyseisiä eroja. Syy ei siis voi olla mainitsemasi.
Eri
Minullakin oli tavoitteena elinikäinen liitto, mutta se kesti lopulta vain 5-vuotta. Rakkaus, jota ei ilmeisesti ikinä edes ollut- vain hiipui pois. Ero oli siksi helppo- helpotus. Lapsi hoidettiin hyvin ja sovussa, on nyt jo aikuinen. Joskus suren lapsen menetettyä ydinperhettä, mutta hän sai kaksi uutta perhettä tilalle. Hänellä on sisarpuolia, joista yksi tosin vain jäi elämään, se minun puolelta tullut. Exän uusi aviolitto kariutui myös. Lapsellani on siis ollut elämässään eroja ja välillä mietin, miten ne vaikuttavat hänen omiin parisuhteisiinsa. En silti olisi ollut onnellinen hänen isänsä kanssa, enkä kadu eroa. Valheellisen ja kylmän parisuhteen malli on minusta huonompi vaihtoehto. Nyt lapsi on nähnyt, että asioista voi selvitä ja eron jälkeen voi olla ystävyyttä ja kohteliaisuutta exiä kohtaan. Me emme koskaan riidelleet lapsesta. Lasta on rakastettu ja hänen elämänsä on ollut turvallista. Se on ollut myös aitoa ja läsnä on ollut hyviä ihmisiä. Vaikka vanhemmat eivät rakasta toisiaan, lapset on mahdollista hoitaa hyvin myös eron jälkeen, kaikki on järjestely- ja asennekysmyksiä. Valheellinen avioliitto ja parisuhdemalli eivät edesauta lasten hyvinvointia. Mitä ne opettavat lapsille? Teeskentelyä, valheita, salailua, hampaiden kirsitystä, teennäisyyttä, ahdasmielisiä arvoja jne.
Eikö tuo ole kohta, jossa sinun tulee aukaista suusi ja kertoa kumppanillesibmitä tunnet ja koettaa yhdessä korjata asia? Vai eikö sinulle käy samoin sen uuden kanssa sitten jossakin kohtaa?