Kuinka paljon miehen pitää olla vanhempi että kaikki pitävät jo ikäeropariskuntana? Sinun mielipiteesi kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Tutkimukset on tutkimuksia, ehkä siinä otannassa on ollut jotain eritysjuttuja jotka vaikuttavat, mutta samankaltaisten lapsuusmuistojen puuttuminen ei minusta ole sellainen asia... onko katsonut lapsena pikkukakkosta vai jotain muuta lastenohjelmaa... haloo? 

On varmaankin yksilöllistä että pitääkö samankaltaisia lapsuusmuistoja tärkeänä vai ei. Minusta ainakin on kiva miehen kanssa muistella joitain lapsuusajan juttuja, ja jotenkin se tuntuu yhdistävän kun on joitain samankaltaisia tiettyyn aikaan liittyviä kokemuksia ja muistoja. Tietysti lapsuus on kaikilla syntymäaikaan katsomatta vähän erilainen, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäero on niin suuri että toinen voisi olla toisen vanhempi (eli n 18v) niin silloin ikäero on mielestäni liian suuri. Hyi ja yök.

Voisin kuvitella että lapsenikin olisivat samaa mieltä jos raahaisin näin 40 vuotiaana kotiin jonkun 19v poikaystävän.

Täällä aiemmin vastannut joka kertoi 30 v ikäerosta... Mun vanhemmat sinänsä tykkäsi miehestä, korkeasti koulutettu, kulturelli ja fiksu kun oli, mutta varoitteli kyllä sitoutumasta. Olin 23 ja mies 53 kun tavattiin. Nyt on oltu kuitenkin naimisissa jo 23 v. ja minä olen 46 ja mies 76. Ja edelleen ollaan onnellisia, vaikka toki miehellä on jo terveysongelmia ja väsymystä iän takia. Kompromissina hyväksyin sen, että lapsia en koskaan saanut - miehellä oli kaksi jo aiemmasta nuoruuden avioliitosta eikä halunnut enää lapsiperhe-elämää yli viisikymppisenä. En ole koskaan katunut tätä kompromissia, olenpa päässyt itsekin helpolla.

En myöskään koe miehen vanhenemista tai edes ajatusta kuolemasta ahdistavana. Meidän yhteys on enemmän sielun ja älyn tason kuin vain kehojen yhteys ja sillä tasolla hän on sama rakastamani ihminen nyt kuin oli nuorempana ja terveempänä. Aion olla hänen rinnnallaan loppuun asti, mutta en uhrata itseäni tyyliin että irtisanoutuisin työstä ollakseni kokopäiväinien omaishoitaja eikä mieskään sitä tahdo - jos sellaista tarvittaisiin, sitten mietitään asumiseen muita ratkaisuja. Meillä on myös vähän hirtehinen huumori ja toisinaan vitsailemme kuolemasta ja siitä, millainen iloinen leski minusta tulee kun hänestä aika jättää. Hän suosittelee alkamaan puumaksi ja metsästämään nuoria miehiä kaupungin yössä vaihteeksi :D

Olen suhteessa 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Alussa ei haitannut, mutta nyt kun mies lähenee kuuttakymppiä, hän on muuttunut pappamaiseksi ja puhti on kateissa. Naureskelen mielessäni monille hänen jutuilleen, mikä on huono merkki tulevaisuuden kannalta.

toi riippuu iästä

jos on parikymppisiä, jo 5 vuotta on paljon

3-kymppisillä joku 7-8 vuotta on paljon

4-kymppisillä 10 vuotta paljon jne

mutta aivan liikaa on sillon kun se toinen voisi olla toisen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtuuko samaan ikäluokkaan, se ratkaisee. Eli oltu mm. peruskoulussa samaan aikaan.

Jos toinen ollut vasta päiväkodissa kun toinen jo aikuinen niin hyi, yök.

Ai että näitä on hauskaa lukea, kun oma mieheni oli jo aikuinen, naimisissa ja yhden lapsen isä silloin, kun itse synnyin. Kumpikin on tässä suhteessa "tokalla kierroksella". Ja koska joku kuitenkin haukkuisi minua gold diggeriksi, ei kannata vaivautua: olen koko ajan ollut meistä se paremmin tienaava osapuoli. En etsinyt itseäni merkittävästi vanhempaa miestä (eikä häntään tietääkseni niin nuorta naista), mutta kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi. Tiedän, että tämä on kova pala joillekin, mutta hei, elä ja anna elää.

Miten miehen lapsi suhtautui teidän suhteesee alunperin / miten suhtautuu nykyään, entä miehen ex?

Vierailija kirjoitti:

Yli 5v on musta jo outoa

Jos ajattelet sisarusten välisiä ikäeroja, niin mitä enemmän tulee ikää, sitä pienemmäksi sen ikäeron merkitys käy. Jos elämäntavat ovat suunnilleen samanlaiset, niin 40 ikävuoden jälkeen tuskinpa se 45- tai 50-vuotias tuntuu merkittävästi vanhemmalta. Myös kaveripiirissä voi olla isoja ikäeroja, jos vain muuten löytyy jutunjuurta ja yhteistä tekemistä.

Ihmisen ulkoinen olemus voi myös korostaa tai vähentää sen ikäeron merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.

Sinulla on kyllä selkeä tarve kokea itsesi nuoreksi naiseksi :D Ikäkriisiä toki voi ainakin hetkeksi helpottaa kun liikkuu itseään vanhemmassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

8 v

Komppaan, olen jo keski-ikäinen, mutta silti pidän tätä rajana. En tarkoita, että 8 vuotta olisi iso ikäero, mutta se on raja, josta eteenpäin ajattelen ikäeron jollain lailla määrittävän parisuhdetta.

Nuorempi on vielä lapsentekoiässä, toinen jo ohittanut. Nuorempi on uransa vauhtivaiheessa, iäkkäämpi jo pohtimassa, koska jää eläkkeelle. Toinen ehtii olla eläkkeellä useamman vuoden ennen kuin kumppani eläköityy. 

Olen aina ajatellu, että 10 vuotta on maksimi-ikäero, minkä jälkeen kulmakarvat nousevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 5v on musta jo outoa

Jos ajattelet sisarusten välisiä ikäeroja, niin mitä enemmän tulee ikää, sitä pienemmäksi sen ikäeron merkitys käy. Jos elämäntavat ovat suunnilleen samanlaiset, niin 40 ikävuoden jälkeen tuskinpa se 45- tai 50-vuotias tuntuu merkittävästi vanhemmalta. Myös kaveripiirissä voi olla isoja ikäeroja, jos vain muuten löytyy jutunjuurta ja yhteistä tekemistä.

Ihmisen ulkoinen olemus voi myös korostaa tai vähentää sen ikäeron merkitystä.

Kyllä, kunnes jossain vaiheessa ikäero alkaa taas korostua. Kolme-nelikymppiset, jopa hyväkuntoiset viisikymppiset voivat olla aika samassa kunnossa fyysisesti, mutta viidenkympin jälkeen ikäero alkaa taas helposti tuntua ja näkyä aika paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.

Mitä arvelen, muuttuuko tilanne, kun elämäntilanne ei ole enää sama, kun mies jää eläkkeelle ja alkaa vanheta? Teillä on 10-20 vuotta sellaista elämää, jossa sinä olet edelleen työelämässä, mutta miehen elämä on pääasiassa kotona. 

Yleisesti hyväksytylle ikäerolle on olemassa yksinkertainen kaava: Naisen alaikä = miehen ikä / 2 + 7.

Esimerkiksi teininä 20-v pojan seurustelua 17-vuotiaan tytön kanssa ei katsota pahalla (20/2+7).

Nelikymppinen mies ja 27-vuotias nainen on vielä OK pari (40/2+7).

Kuusikymppinen mies ja 37-vuotias nainen menee vielä, esimerkiksi presidenttipari.

Isompiakin ikäeroja on, ei tämä kaava niitä estä, mutta ne aiheuttavat selvästi enemmän kulmien kohottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtuuko samaan ikäluokkaan, se ratkaisee. Eli oltu mm. peruskoulussa samaan aikaan.

Jos toinen ollut vasta päiväkodissa kun toinen jo aikuinen niin hyi, yök.

Ai että näitä on hauskaa lukea, kun oma mieheni oli jo aikuinen, naimisissa ja yhden lapsen isä silloin, kun itse synnyin. Kumpikin on tässä suhteessa "tokalla kierroksella". Ja koska joku kuitenkin haukkuisi minua gold diggeriksi, ei kannata vaivautua: olen koko ajan ollut meistä se paremmin tienaava osapuoli. En etsinyt itseäni merkittävästi vanhempaa miestä (eikä häntään tietääkseni niin nuorta naista), mutta kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi. Tiedän, että tämä on kova pala joillekin, mutta hei, elä ja anna elää.

Miten miehen lapsi suhtautui teidän suhteesee alunperin / miten suhtautuu nykyään, entä miehen ex?

Miehen ex ei ollut mitään mieltä, koska heidän liittonsa päättyi siihen, että mies jäi leskeksi.

Miehellä on siis kaikkiaan kolme lasta, mutta yksi heistä on minua vanhempi, kaksi muuta nuorempia. Meillä synkkasi alusta alkaen hyvin ja synkkaa edelleen. Onhan meillä paljon yhteistä, kun olemme niin saman ikäisiä.

Kaikkein huonoimmin liittoomme suhtautui oma äitini, mutta tiedän, ettei sillä ollut ikäeron kanssa mitään tekemistä (asiasta keskusteltiin aikoinaan PALJON).

Kaiken kaikkiaan ikäeromme tuntuu olevan anonyymeille netti-ihmisille suurempi asia kuin se on ollut kenellekään ihmiselle meidän elämässämme. Oikeassa elämässä ketään ei kiinnosta, kun taas täällä saa aina lukea, että on iljettävää. Ei se minua haittaa; kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä.

Yli 10 vuotta. Pidän täysin käsittämättömänä että joku nuori nainen ottaa isänsä ikäisen miehen tai rahasta kai noissa on lähes aina kysymys. Sen vanhan gubben kanssa pitää kuitenkin jakaa makuuhuonekin eli liippaa läheltä maailman vanhinta ammattia. Tuntisin itseni erityisen typeräksi jos miehellä olisi vielä hylätty ex vaimo ja jotain ikäisiäni lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.

Sinulla on kyllä selkeä tarve kokea itsesi nuoreksi naiseksi :D Ikäkriisiä toki voi ainakin hetkeksi helpottaa kun liikkuu itseään vanhemmassa seurassa.

Onpa rumasti sanottu. Mistä moinen?

Onko jollekin oikeasti niin tärkeätä mitä muut ajattelee?

Miehen 20 vuotta, naisen 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.

Sinulla on kyllä selkeä tarve kokea itsesi nuoreksi naiseksi :D Ikäkriisiä toki voi ainakin hetkeksi helpottaa kun liikkuu itseään vanhemmassa seurassa.

Onpa rumasti sanottu. Mistä moinen?

Oliko? Ei ollut tarkoitus, se oli vain huomio. Tekstissä nelikymppinen nainen tituleeraa itseään kolmeen otteeseen nuoreksi naiseksi. Monen kohdalla tällainen kertoo ikäkriisistä, mutta ikäkriisit ovat ihan normi osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.

Sinulla on kyllä selkeä tarve kokea itsesi nuoreksi naiseksi :D Ikäkriisiä toki voi ainakin hetkeksi helpottaa kun liikkuu itseään vanhemmassa seurassa.

Onpa rumasti sanottu. Mistä moinen?

Oliko? Ei ollut tarkoitus, se oli vain huomio. Tekstissä nelikymppinen nainen tituleeraa itseään kolmeen otteeseen nuoreksi naiseksi. Monen kohdalla tällainen kertoo ikäkriisistä, mutta ikäkriisit ovat ihan normi osa elämää.

Aa, luimme viestin eri silmillä. En ajatellut hänen väittävän olevansa kirjaimellisesti nuori nainen, vaan nuori verrattuna miehensä ikäluokan edustajiin.

Minusta 10 vuotta. Sen yli ollaan jo eri elämänvaiheessa.