Kuinka paljon miehen pitää olla vanhempi että kaikki pitävät jo ikäeropariskuntana? Sinun mielipiteesi kiinnostaa

Itse olen ajatellut, että jos mies on 8 vuotta nuorempi niin ikäeroa olisi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset osaavat kyllä näytellä olevansa kiinnostuneita vanhemmasta miehestä. Tietyn aikaa, kun on miehen kanssa naimisissa saa puolet omaisuudesta tai tiettyjä oikeuksia Suomessa.

Tämä nyt oli ihan vain puhdas vale. Kyllä ne "oikeudet" syntyvät heti avioliiton solmimishetkellä, mutta aktualisoituvat vasta eron hetkellä. Ja nekin ovat vältettävissä avioehdolla. Eikä kyse ole puolesta omaisuudesta (ellei toinen ole täysin varaton). Eikä tämäkään ole mitenkään sukupuolisidonnainen oikeus.

Mistä te oikein keksitte näite höpöhöpösatuja?

Vanha ukko voi olla nuorelle vaimolle raskas omaishoitaa.  Vanhalla ukolla voi olla myös jäärätaipumusta.

Vaimon olisi hyvä olla n. 6 v. vanhempi tai enemmän.

Minun mieheni on minua nuorempi, joten olemme ikäjärjestyspariskunta.

Minusta sellainen ikä, jonka puolesta voisi olla jo toisen isä tai äiti on aika suuri... Oma rakkaani on 12 vuotta vanhempi, mutta hän on minusta ihan sopivan ikäinen, kun olemme tavanneet aikuisella iällä. Teininä emme olisi voineet seurustella, koska kolmetoistavuotiaat tytöt ei seukkaa 25-vuotiaitten poikien kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Miksi ne lapsuusmuistot ovat muka tärkeitä? Jokaisella on ihan erilainen lapsuus vaikka oltaisi synnytty samana päivänä. Tuo on ehkä naurettavin tekosyy mitä olen kuullut. Erosimme, koska Ville ei ollut pelannut Tetristä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Mahtuuko samaan ikäluokkaan, se ratkaisee. Eli oltu mm. peruskoulussa samaan aikaan.

Jos toinen ollut vasta päiväkodissa kun toinen jo aikuinen niin hyi, yök.

Ai että näitä on hauskaa lukea, kun oma mieheni oli jo aikuinen, naimisissa ja yhden lapsen isä silloin, kun itse synnyin. Kumpikin on tässä suhteessa "tokalla kierroksella". Ja koska joku kuitenkin haukkuisi minua gold diggeriksi, ei kannata vaivautua: olen koko ajan ollut meistä se paremmin tienaava osapuoli. En etsinyt itseäni merkittävästi vanhempaa miestä (eikä häntään tietääkseni niin nuorta naista), mutta kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi. Tiedän, että tämä on kova pala joillekin, mutta hei, elä ja anna elää.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Tutkimukset on tutkimuksia, ehkä siinä otannassa on ollut jotain eritysjuttuja jotka vaikuttavat, mutta samankaltaisten lapsuusmuistojen puuttuminen ei minusta ole sellainen asia... onko katsonut lapsena pikkukakkosta vai jotain muuta lastenohjelmaa... haloo? 

Eihän kukaan korvaansa lotkauta, jos mies on 10-15 v vanhempi, tai enemmänkin. Mutta jos nainen on 15 v vanhempi niin kyllä mollataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtuuko samaan ikäluokkaan, se ratkaisee. Eli oltu mm. peruskoulussa samaan aikaan.

Jos toinen ollut vasta päiväkodissa kun toinen jo aikuinen niin hyi, yök.

Ai että näitä on hauskaa lukea, kun oma mieheni oli jo aikuinen, naimisissa ja yhden lapsen isä silloin, kun itse synnyin. Kumpikin on tässä suhteessa "tokalla kierroksella". Ja koska joku kuitenkin haukkuisi minua gold diggeriksi, ei kannata vaivautua: olen koko ajan ollut meistä se paremmin tienaava osapuoli. En etsinyt itseäni merkittävästi vanhempaa miestä (eikä häntään tietääkseni niin nuorta naista), mutta kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi. Tiedän, että tämä on kova pala joillekin, mutta hei, elä ja anna elää.

Tuosta olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi... 

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Ja kuuntelee erilaista musiikkia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Ja kuuntelee erilaista musiikkia!

Ikäero ei kyllä välttämättä vaikuta musiikkimakuun!

Jos ikäero on niin suuri että toinen voisi olla toisen vanhempi (eli n 18v) niin silloin ikäero on mielestäni liian suuri. Hyi ja yök.

Voisin kuvitella että lapsenikin olisivat samaa mieltä jos raahaisin näin 40 vuotiaana kotiin jonkun 19v poikaystävän.

Sanoisin, että 7-8 vuotta. Oma isäni on yhdeksän vuotta äitiäni vanhempi ja ai että häpesin, kun asia tuli koulussa puheeksi. Ovat sittemmin eronneet ja nyt kun ovat noin 65 ja 75 niin ikäero tuntuu ihan valtaisalta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälläni ikäero on 15 vuotta; minä 41 ja kumppani 56. Molemmilla jo samanikäiset, aikuistuvat lapset, sekä kovin samankaltainen elämäntilanne töineen ja harrastuksineen.

Eniten tämä minun nuoruuteni korpeaa miehen tuttavanaisia. Hänelle someenkin ihan julkisesti kommentoidaan ole varovainen, pidä pää kylmänä ym., jos esim. hän jakaa jotain parisuhteeseemme liittyvää kuvamateriaalia. Joitain kummasteluviestejäkin kertoo saaneensa.

Pahin on kuitenkin hänen ex, joka edelleen pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin, minkä ehtii. Tämä nimenomaan siksi, että on katkera nuoresta naisesta. En siis liittynyt heidän eroonsa millään lailla.

Selkeästi ikäluokan naisille oman ikäisen miehen uusi nuorempi kumppani tuntuu olevan katkeruuden aihe ja uhka jollekin käsittämättömälle.[/quote

Itse olen ollut suhteessa 20 v vanhemman miehen kanssa, ja sen kokemuksen jälkeen kummastelen kyllä pareja, joiden ikäero on yli 10 vuotta. Ikä ei ole koskaan vain numero. Itse myös seurustellut 7 v vanhemman miehen kanssa, ja ajattelisi että se on ok ikäero, mutta siinäkin oli kyllä muutama vuosi liikaa, vaikkei tietenkään ikäero tuossa johtanut eroon. Nyt suunnittelen yhteenmuuttoa kumppanin kanssa, jonka kanssa ikäeroa on 4 v, ja nyt on sopivan ikäinen kumppani.

Joku yli 10 v ikäero ei haittaa kevyessä tapailussa, mutta että sellainen pitempiaikaisessa suhteessa? Ei kiitos minulle sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Ja kuuntelee erilaista musiikkia!

Ikäero ei kyllä välttämättä vaikuta musiikkimakuun!

ja muutenkin, pitääkö parisuhteessa kuunnella samaa musiikkia...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 12 vuoden ikäero on parisuhteessa niin iso, että se tuo ikäerosta johtuvia haasteita suhteeseen. Tällöin ei esimerkiksi ole samankaltaisia muistoja lapsuudesta.

Miksi ne lapsuusmuistot ovat muka tärkeitä? Jokaisella on ihan erilainen lapsuus vaikka oltaisi synnytty samana päivänä. Tuo on ehkä naurettavin tekosyy mitä olen kuullut. Erosimme, koska Ville ei ollut pelannut Tetristä lapsena.

Tuskin tuossa tutkimuksessa lapsuusmuistot ovat olleet kovin tärkeässä roolissa, vaan ylipäätään ikäero aiheuttaa sen, että ollaan vähän niin kuin eri sivulla sekä elämäntilanteessa että maailmankuvassa.

Itse olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan tuo ero on 7 vuotta. Sitä pienempi ikäero ei juuri vaikuta, ihmiset elävät samassa maailmassa. Itselläni on ollut ison ikäeron suhde ja olen sitä mieltä että tuo pitää paikkansa. En kannusta ketään pariutumaan kovin paljoa itseään nuoremman tai vanhemman kanssa, se vain on todella iso riski jos haluaa luoda hyvän, pitkän parisuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtuuko samaan ikäluokkaan, se ratkaisee. Eli oltu mm. peruskoulussa samaan aikaan.

Jos toinen ollut vasta päiväkodissa kun toinen jo aikuinen niin hyi, yök.

Ai että näitä on hauskaa lukea, kun oma mieheni oli jo aikuinen, naimisissa ja yhden lapsen isä silloin, kun itse synnyin. Kumpikin on tässä suhteessa "tokalla kierroksella". Ja koska joku kuitenkin haukkuisi minua gold diggeriksi, ei kannata vaivautua: olen koko ajan ollut meistä se paremmin tienaava osapuoli. En etsinyt itseäni merkittävästi vanhempaa miestä (eikä häntään tietääkseni niin nuorta naista), mutta kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi. Tiedän, että tämä on kova pala joillekin, mutta hei, elä ja anna elää.

Tuosta olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kun jalat lähtevät alta aikuisten kesken, siinä ikä tosiaan muuttuu merkityksettömäksi numeroksi... 

:D :D

Mies maks 1v nuorempi mutta nainen  voi olla 30v nuorempi,oma mies kanssa 29v vanhempi

Minä saan aina kuulla olevani puuma, kun minun ja mieheni iät tulevat puheeksi. Hän on minua peräti ruhtinaalliset kolme vuotta nuorempi. Itse ajattelen, että merkittävä ikäero on jossakin 15 vuoden paikkeilla ja siitä ylöspäin. En silti näe, miksei sellainenkin suhde voisi olla onnellinen, tasapainoinen ja kaikin puolin toimiva.