Lue keskustelun säännöt.
Narsistinen suhde ja väkivalta. Kerro absurdi tilanne, jossa väkivaltainen osapuoli on kääntänyt väärinteon sinun omaksi viaksi/harhaisuudeksi.
05.05.2022 |
Aloitan:
- Kävi käsiksi humalassa ja sain siitä sellaisia vammoja, että piti käydä lääkärissä. Kertoi kaikille minun kaatuneen ja selitteli vammalleni ihan itse keksimänsä aika uskottavan tarinan, mistä se tuli ja missä, jopa etsi todistajia siihen vaikka kaikki tapahtui meidän ollessamme kaksin. Kavereilleen naureskeli kuinka vainoharhainen olen ja vielä uhkasi, että haastaa lääkärini oikeuteen tai etsii hänet, ja antaa opetuksen.
- Saunassa oltuani, syytti minua pettämisestä kun otti itse sillä välin päiväunia. Raivonsa ja väkivallan jälkeen teki itsestään uhrin ja selitteli kaikille mitä olen hänen selän takanaan mennyt tekemään. (En todellakaan ole pettäjä.)
- Useita kertoja kun ensin osoitti rakkautta sekä kertoi kauniita minusta ihmisenä, tunnin päästä nöyryytti ystäviensä kesken ja pilkkasi. Kyllä hämmensi.
Näissä kaikissa tilanteissa hämmentävintä oli miten tunsin itseni syylliseksi kaikkeen ja sen vuoksi kesti pitkän aikaa kerätä itsetunnon rippeet ja vain lähteä. Onneksi se on mennyttä, siitä huolimatta sitä nykyään kauempaa katsottuna näkeen nuo tilanteet ihan sairaina ja hävettää, että annoin tuollaiselle ihmiselle vallan käyttäytyä huonosti.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta vielä toiseen kysymykseen. Täällä on niin paljon vastauksia, niin ajattelin, jos jotkut haluaisi vielä kertoa, että mistä sait tukea eroon? Kävitkö vertaistukiryhmissä, suosittelisitko? Itse tässä pohdin pitäiskö mennä. Terapia alkaa varmaan tänä vuonna.
Miten nykyään voitte?
-Ap
Itse luin paljon kirjallisuutta toksisista ihmissuhteista ja narsismista, palat elämässäni alkoivat loksahdella paikoilleen. Aloin avautumaan ystävilleni, joita oli aina ollut, mutta joiden kanssa en saanut viettää aikaa. Minulle avautui ihan uusi elämä, missä tukeudutaan ystäviin ja tehdään asioita yhdessä. Opin pyytämään apua.
Tärkeintä korjaantumiselleni oli kuitenkin rakastuminen ja se, että uskalsin sen tehdä. En ole koskaan saanut kokea sitä, että joku välittää minusta. Se oli todella eheyttävä kokemus. Suhdetta kesti kaksi vuotta ja rakastimme kovasti toisiamme. Valitettavasti menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan kun minun täytyi alkaa taistella lapsiani turvaan kesältä. Tältä erää tiemme ovat eronneet kaikella rakkaudella. Minulla on vielä sotia sodittavana ja tämä on varmasti kenelle tahansa liikaa. Opin kuitenkin, että olen erittäin rakastettava, ihana ihminen juuri tälläisenä. Myös ystävät ovat tunnetta vahvistaneet.
Nykyään seison siis omilla jaloillaan, tiedän että oikeus on puolellani. Olen ehjä, mutta todella kovia kokenut ihminen. Olen avoin taustastani, olin ikävuodet 16-29 pahan henkisen väkivallan uhri. Arvostan elämää ja ihmisiä ympärilläni. Ja lasteni vuoksi teen ihan mitä vaan. Olen vielä suht nuori, mutta elämänkokemuksen ja niiden onnistuneen käsittelyn ansiosta olen löytänyt elämässä sisäisen rauhan enkä pelkää tulevaisuutta. Koen, että selviän mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta vielä toiseen kysymykseen. Täällä on niin paljon vastauksia, niin ajattelin, jos jotkut haluaisi vielä kertoa, että mistä sait tukea eroon? Kävitkö vertaistukiryhmissä, suosittelisitko? Itse tässä pohdin pitäiskö mennä. Terapia alkaa varmaan tänä vuonna.
Miten nykyään voitte?
-Ap
Itse luin paljon kirjallisuutta toksisista ihmissuhteista ja narsismista, palat elämässäni alkoivat loksahdella paikoilleen. Aloin avautumaan ystävilleni, joita oli aina ollut, mutta joiden kanssa en saanut viettää aikaa. Minulle avautui ihan uusi elämä, missä tukeudutaan ystäviin ja tehdään asioita yhdessä. Opin pyytämään apua.
Tärkeintä korjaantumiselleni oli kuitenkin rakastuminen ja se, että uskalsin sen tehdä. En ole koskaan saanut kokea sitä, että joku välittää minusta. Se oli todella eheyttävä kokemus. Suhdetta kesti kaksi vuotta ja rakastimme kovasti toisiamme. Valitettavasti menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan kun minun täytyi alkaa taistella lapsiani turvaan kesältä. Tältä erää tiemme ovat eronneet kaikella rakkaudella. Minulla on vielä sotia sodittavana ja tämä on varmasti kenelle tahansa liikaa. Opin kuitenkin, että olen erittäin rakastettava, ihana ihminen juuri tälläisenä. Myös ystävät ovat tunnetta vahvistaneet.
Olen kolunnut youtubesta valtavan määrän narsismista. Joitan kirjoja myös. Vuodattanut asioita muutamalle ystävälleni, jotka ymmärtävät. Ostanut myös terapiaa kovalla rahalla tilanteen mukaan (ehdoton edellytys, että terapeutin osaamisalaa on narsismi ja siihen liittyvä lähisuhdeväkivalta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista outoa tapahtui, mutta jotenkin on jäänyt mieleen eräs kerta, kun ex haukkui ja arvosteli minua. Olin vähän ihmeissäni ja hämmentyneenä vastasin jotain, joka oli eksän mielestä typerää. Tästä seurasi sitten lisää arvostelua. Hän siis haukkui minut siitä, kun en osannut vastata hänelle nokkelasti.
Nyt tuli mieleen, että ehkä hän toivoi jonkinlaista vastusta, samalla mitalla antamista, ihmistä joka asettaisi hänelle rajat. Toki vastustaminen olisi myöskin ollut hänen mielestään väärin, koska oikein toimiminen tuollaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta.
Kyllä ne haluavat sitä. Ne nauttivat siitä, että toinen huutaa, itkee, menee tolaltaan, ahdistuu jne. Saavat ns. negative fuelia, joka on "arvokasta", koska se osoittaa, että toinen välittää niin paljon, että heillä on valta saattaa heidät raiteiltaan.
Lisäksi narsisti nauttii kaaoksesta eikä seesteisestä elämästä ja hän haluaa itse olla se kaaoksen luoja, jotta kuvittelee sen olevan omassa hallinnassaan. Hallitsematon kaaos = muualta tuleva kaaos, on hänelle kauhistus.
Kyllä näin se varmaan on. Itsellä tuli usein päänsärky - siis yritit ymmärtää jotain asiaa, joka on täysin epäloogista eikä mene tajuntaan, tulee sellainen päänsäryn kaltainen aivohalvaannus. Niin juuri tuosta kun puhui, että hän haluaa vain seesteisen elämän, että katsotaan yhdessä elokuvia, nautitaan elämästä, käydään töissä. Ihan normaalin arjen ja perheen. Tällaista hän kertoi minulle, useaan kertaan. Sitten yritin jotenkin saada tuon tajuntaani, että hän haluaa tuota mutta tekee asiat juuri päinvastoin, eli aiheuttaa draamaa ja seesteisyys on jotain todella mahdotonta. Sitä sitten yritti aikansa tuohon pyrkiä, yhteiseen haaveeseen normaalista kodista ja yhteiselosta mutta ei vain koskaan sitä seesteisyyttä tullut. Tai jos tulikin, se kesti kaksi kolme päivää ja taas se alkoi hiljalleen, se hämmentävä nälviminen, joka äityi. Kierre, selvä kierre oli olemassa lopulta. Typerää, että teki tuon tietoisesti ja itse hämmennyin aina uudestaan. Ihan sairasta.
-Ap
Mulla meni myös aivot ihme oikosulkuun pahimpien manipulaatioiden aikana. Menin ihan hiljaiseksi ja pää sumuun enkä jaksanut reagoida enkä oikeastaan edes kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista outoa tapahtui, mutta jotenkin on jäänyt mieleen eräs kerta, kun ex haukkui ja arvosteli minua. Olin vähän ihmeissäni ja hämmentyneenä vastasin jotain, joka oli eksän mielestä typerää. Tästä seurasi sitten lisää arvostelua. Hän siis haukkui minut siitä, kun en osannut vastata hänelle nokkelasti.
Nyt tuli mieleen, että ehkä hän toivoi jonkinlaista vastusta, samalla mitalla antamista, ihmistä joka asettaisi hänelle rajat. Toki vastustaminen olisi myöskin ollut hänen mielestään väärin, koska oikein toimiminen tuollaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta.
Kyllä ne haluavat sitä. Ne nauttivat siitä, että toinen huutaa, itkee, menee tolaltaan, ahdistuu jne. Saavat ns. negative fuelia, joka on "arvokasta", koska se osoittaa, että toinen välittää niin paljon, että heillä on valta saattaa heidät raiteiltaan.
Lisäksi narsisti nauttii kaaoksesta eikä seesteisestä elämästä ja hän haluaa itse olla se kaaoksen luoja, jotta kuvittelee sen olevan omassa hallinnassaan. Hallitsematon kaaos = muualta tuleva kaaos, on hänelle kauhistus.
Kyllä näin se varmaan on. Itsellä tuli usein päänsärky - siis yritit ymmärtää jotain asiaa, joka on täysin epäloogista eikä mene tajuntaan, tulee sellainen päänsäryn kaltainen aivohalvaannus. Niin juuri tuosta kun puhui, että hän haluaa vain seesteisen elämän, että katsotaan yhdessä elokuvia, nautitaan elämästä, käydään töissä. Ihan normaalin arjen ja perheen. Tällaista hän kertoi minulle, useaan kertaan. Sitten yritin jotenkin saada tuon tajuntaani, että hän haluaa tuota mutta tekee asiat juuri päinvastoin, eli aiheuttaa draamaa ja seesteisyys on jotain todella mahdotonta. Sitä sitten yritti aikansa tuohon pyrkiä, yhteiseen haaveeseen normaalista kodista ja yhteiselosta mutta ei vain koskaan sitä seesteisyyttä tullut. Tai jos tulikin, se kesti kaksi kolme päivää ja taas se alkoi hiljalleen, se hämmentävä nälviminen, joka äityi. Kierre, selvä kierre oli olemassa lopulta. Typerää, että teki tuon tietoisesti ja itse hämmennyin aina uudestaan. Ihan sairasta.
-Ap
Mulla meni myös aivot ihme oikosulkuun pahimpien manipulaatioiden aikana. Menin ihan hiljaiseksi ja pää sumuun enkä jaksanut reagoida enkä oikeastaan edes kuunnella.
Se on epätodellinen tunne. Kuin joku soittaisi jotain huonoa biisiä, samaa levyä kerta toisensa jälkeen. Samat haukkumiset ja manipulaatiot toistuvat aina uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon näitä psykopaatteja oikein on kun tuntuu että joka toinen tällä palstalla on joutunut sellaisen uhriksi? Itse olen ollut kolmessa parisuhteessa, eikä yhdessäkään ole ollut väkivaltaa tai vastaavaa. Onko sitten käynyt hyvä tuuri vai pyörinkö sitten eri porukoissa, en tiedä. Missään nimessä en jäisi suhteeseen jos toinen millään muotoa käyttäytyisi uhkaavasti tai väkivaltaisesti minua tai muita kohtaan. Se on nollatoleranssi.
Sulla on ollut kolme parisuhdetta, joten sinulla on tilastollista taustaa ja asiantuntemusta? Joo, taidat pyöriä eri porukoissa kuin moni meistä ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista outoa tapahtui, mutta jotenkin on jäänyt mieleen eräs kerta, kun ex haukkui ja arvosteli minua. Olin vähän ihmeissäni ja hämmentyneenä vastasin jotain, joka oli eksän mielestä typerää. Tästä seurasi sitten lisää arvostelua. Hän siis haukkui minut siitä, kun en osannut vastata hänelle nokkelasti.
Nyt tuli mieleen, että ehkä hän toivoi jonkinlaista vastusta, samalla mitalla antamista, ihmistä joka asettaisi hänelle rajat. Toki vastustaminen olisi myöskin ollut hänen mielestään väärin, koska oikein toimiminen tuollaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta.
Kyllä ne haluavat sitä. Ne nauttivat siitä, että toinen huutaa, itkee, menee tolaltaan, ahdistuu jne. Saavat ns. negative fuelia, joka on "arvokasta", koska se osoittaa, että toinen välittää niin paljon, että heillä on valta saattaa heidät raiteiltaan.
Lisäksi narsisti nauttii kaaoksesta eikä seesteisestä elämästä ja hän haluaa itse olla se kaaoksen luoja, jotta kuvittelee sen olevan omassa hallinnassaan. Hallitsematon kaaos = muualta tuleva kaaos, on hänelle kauhistus.
Kyllä näin se varmaan on. Itsellä tuli usein päänsärky - siis yritit ymmärtää jotain asiaa, joka on täysin epäloogista eikä mene tajuntaan, tulee sellainen päänsäryn kaltainen aivohalvaannus. Niin juuri tuosta kun puhui, että hän haluaa vain seesteisen elämän, että katsotaan yhdessä elokuvia, nautitaan elämästä, käydään töissä. Ihan normaalin arjen ja perheen. Tällaista hän kertoi minulle, useaan kertaan. Sitten yritin jotenkin saada tuon tajuntaani, että hän haluaa tuota mutta tekee asiat juuri päinvastoin, eli aiheuttaa draamaa ja seesteisyys on jotain todella mahdotonta. Sitä sitten yritti aikansa tuohon pyrkiä, yhteiseen haaveeseen normaalista kodista ja yhteiselosta mutta ei vain koskaan sitä seesteisyyttä tullut. Tai jos tulikin, se kesti kaksi kolme päivää ja taas se alkoi hiljalleen, se hämmentävä nälviminen, joka äityi. Kierre, selvä kierre oli olemassa lopulta. Typerää, että teki tuon tietoisesti ja itse hämmennyin aina uudestaan. Ihan sairasta.
-Ap
Mulla meni myös aivot ihme oikosulkuun pahimpien manipulaatioiden aikana. Menin ihan hiljaiseksi ja pää sumuun enkä jaksanut reagoida enkä oikeastaan edes kuunnella.
Just näin. Itsekin loppua kohti jopa naureskelin mielessäni noita juttujaan. Olin vieressä, edelleen tunnetasolla koukussa mutta ymmärsin jo tämän dynamiikan. Sitä sitten kuunteli ja näytteli mukana, tuli vain sellainen tyhjänpäiväinen fiilis. Ilme oli kuin se kummeli-meemi, miksikä sitä kutsutaan kun vain kyllästyneen ilmeettömästi kuuntelee kun toinen ihan tosissaan yrittää niin vilpittömästi olevinaan vaikuttaa mieleeni ja janosi, että tunnustan rakkauttani hänelle ja ihanille tulevaisuuden suunnitelmilleen. Tuosta ei mennyt enää kauaa kun olin valmis päästämään irti.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta vielä toiseen kysymykseen. Täällä on niin paljon vastauksia, niin ajattelin, jos jotkut haluaisi vielä kertoa, että mistä sait tukea eroon? Kävitkö vertaistukiryhmissä, suosittelisitko? Itse tässä pohdin pitäiskö mennä. Terapia alkaa varmaan tänä vuonna.
Miten nykyään voitte?
-Ap
Itse luin paljon kirjallisuutta toksisista ihmissuhteista ja narsismista, palat elämässäni alkoivat loksahdella paikoilleen. Aloin avautumaan ystävilleni, joita oli aina ollut, mutta joiden kanssa en saanut viettää aikaa. Minulle avautui ihan uusi elämä, missä tukeudutaan ystäviin ja tehdään asioita yhdessä. Opin pyytämään apua.
Tärkeintä korjaantumiselleni oli kuitenkin rakastuminen ja se, että uskalsin sen tehdä. En ole koskaan saanut kokea sitä, että joku välittää minusta. Se oli todella eheyttävä kokemus. Suhdetta kesti kaksi vuotta ja rakastimme kovasti toisiamme. Valitettavasti menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan kun minun täytyi alkaa taistella lapsiani turvaan kesältä. Tältä erää tiemme ovat eronneet kaikella rakkaudella. Minulla on vielä sotia sodittavana ja tämä on varmasti kenelle tahansa liikaa. Opin kuitenkin, että olen erittäin rakastettava, ihana ihminen juuri tälläisenä. Myös ystävät ovat tunnetta vahvistaneet.
Nykyään seison siis omilla jaloillaan, tiedän että oikeus on puolellani. Olen ehjä, mutta todella kovia kokenut ihminen. Olen avoin taustastani, olin ikävuodet 16-29 pahan henkisen väkivallan uhri. Arvostan elämää ja ihmisiä ympärilläni. Ja lasteni vuoksi teen ihan mitä vaan. Olen vielä suht nuori, mutta elämänkokemuksen ja niiden onnistuneen käsittelyn ansiosta olen löytänyt elämässä sisäisen rauhan enkä pelkää tulevaisuutta. Koen, että selviän mistä vaan.
Mahtava juttu. Toi on niin hieno tunne kun joku päivä onkin sellainen olo, että vitsi miten vahva olen kun olen siitäkin selvinnyt. Alkaa elämään ja elämä hymyilee, tietää selviävänsä. Vaikeampi keksiä yhtä voimaannuttavaa tunnetta. Toivon todella, että sinulla tämä on pysyvä olotila ja saat elää sellaista elämää kuin haluat. Hienoa myös, että uskalsit rakastua ja eheydyit suhteessa. Tämä kaikki kun tulisi itsellenikin mutta hyväksyn nyt tämän. Vertaistuki jo tällaisen keskustelun äärellä on paljon tähän hetkeen.
Askel kerrallaan eteenpäin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon näitä psykopaatteja oikein on kun tuntuu että joka toinen tällä palstalla on joutunut sellaisen uhriksi? Itse olen ollut kolmessa parisuhteessa, eikä yhdessäkään ole ollut väkivaltaa tai vastaavaa. Onko sitten käynyt hyvä tuuri vai pyörinkö sitten eri porukoissa, en tiedä. Missään nimessä en jäisi suhteeseen jos toinen millään muotoa käyttäytyisi uhkaavasti tai väkivaltaisesti minua tai muita kohtaan. Se on nollatoleranssi.
Juuri tänään juttelin tuttavani kanssa hänen kokemastaan perheväkivallasta. Hän on itsenäinen, energinen ja aikaansaava ihminen, joka on kuitenkin saanut osakseen erittäin huonoa kohtelua. Tutkimusten mukaan lapsena koettu tai nähty väkivalta altistaa väkivallan uhriksi joutumiselle myös aikuisiällä. Miksi näin on, en tiedä. Ehkä lapsuudessaan väkivaltaa kokenut pitää alistavaa käytöstä osittain normina eikä näin ollen huomaa varoitusmerkkejä suhteen alussa tai jättää ne huomiotta. Kuviossa voi olla paljon myös miellyttämisenhalua sekä yltiöpositiivista uskoa siihen, että kaikki kyllä järjestyy. Tämän ihmisen kertomuksista on käynyt ilmi, että lapsuudessaan hän näki äitiään hakattavan.
Itseäni ei ole koskaan lyöty, mutta olen kokenut parisuhteissa eri asteista henkistä väkivaltaa, nöyryyttämistä ja alistamista. Olin lapsena ja nuorena rajusti koulukiusattu, joten kyllä siinä jotain perää on, että lapsuudessa koettu väkivalta (minun tapauksessani henkinen) lisää uhriksi joutumisen todennäköisyyttä myöhemmin elämässä.
Vähän erilainen suhde, isäpuoli-tytär suhde siis. Mutta kuulin joka kerran miten itse olin ärsyttänyt ja aikaansaanut kaiken, kaiken ansaitsin, kun kerjäsin. Kunnes kerran, 16-vuotiaana sit löin takaisin sen verran kovaa, että hammaslääkärikeikka siitä tuli. Ihme kyllä ei kehdannut kertoa minun sitä tehneen. Sain olla rauhassa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen väitti, että koska hän on lievästi alipainoinen ja minä lievästi ylipainoinen, niin hän ei muka pystynyt satuttamaan minua. Nainen hakjasi minut sairaalakuntoon ja oikeudessa sössötti juttua painoista, pituuksista, fysiikasta... Ja minut määrättiin maksamaan itse kuluni ja naisen oikeudenkäyntikulut. Että arvatkaa vain, vihaanko naisia...
Jos yksi nainen tekee sinulle pahaa, miten se on miljoonien muitten naisten vika.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan absurdi esimerkki on se, että meidän seksi oli ihan paskaa. Hän kuitenkin esitti, että siinä ei olisi mitään vikaa ja ikään kuin "tyhmää", ettei osaa. Jos olisin tajunnut, en tietenkään olisi antanut hänelle kertaa tai kahta enempää, mutta nyt hän pystyi ratsastamaan tuolla tyhmäksi heittäytymisellään niin, ettei hänen tarvinnut tuottaa minulle mitään nautintoa. Hänhän narsistina tietysti nautti seksistä sillä sairaalla tavallaan, millä he nauttivat eli siitä, että minä olin kontrollissa ja alistettuna enkä saanut mitään erityistä nautintoa, se riittä hänen nautintonsa lähteeksi.
Mun narsistiexä ei juurikaan edes pitänyt seksistä eikä osannut tehdä mitään temppuja vaikka muuten kyllä antoi ymmärtää olevansa kunnon panomies ja prnoakin kaiketi kului yli oman tarpeenkin. Mutta oikealle naiselle ei kiinnostanut tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista outoa tapahtui, mutta jotenkin on jäänyt mieleen eräs kerta, kun ex haukkui ja arvosteli minua. Olin vähän ihmeissäni ja hämmentyneenä vastasin jotain, joka oli eksän mielestä typerää. Tästä seurasi sitten lisää arvostelua. Hän siis haukkui minut siitä, kun en osannut vastata hänelle nokkelasti.
Nyt tuli mieleen, että ehkä hän toivoi jonkinlaista vastusta, samalla mitalla antamista, ihmistä joka asettaisi hänelle rajat. Toki vastustaminen olisi myöskin ollut hänen mielestään väärin, koska oikein toimiminen tuollaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta.
Kyllä ne haluavat sitä. Ne nauttivat siitä, että toinen huutaa, itkee, menee tolaltaan, ahdistuu jne. Saavat ns. negative fuelia, joka on "arvokasta", koska se osoittaa, että toinen välittää niin paljon, että heillä on valta saattaa heidät raiteiltaan.
Lisäksi narsisti nauttii kaaoksesta eikä seesteisestä elämästä ja hän haluaa itse olla se kaaoksen luoja, jotta kuvittelee sen olevan omassa hallinnassaan. Hallitsematon kaaos = muualta tuleva kaaos, on hänelle kauhistus.
Kyllä näin se varmaan on. Itsellä tuli usein päänsärky - siis yritit ymmärtää jotain asiaa, joka on täysin epäloogista eikä mene tajuntaan, tulee sellainen päänsäryn kaltainen aivohalvaannus. Niin juuri tuosta kun puhui, että hän haluaa vain seesteisen elämän, että katsotaan yhdessä elokuvia, nautitaan elämästä, käydään töissä. Ihan normaalin arjen ja perheen. Tällaista hän kertoi minulle, useaan kertaan. Sitten yritin jotenkin saada tuon tajuntaani, että hän haluaa tuota mutta tekee asiat juuri päinvastoin, eli aiheuttaa draamaa ja seesteisyys on jotain todella mahdotonta. Sitä sitten yritti aikansa tuohon pyrkiä, yhteiseen haaveeseen normaalista kodista ja yhteiselosta mutta ei vain koskaan sitä seesteisyyttä tullut. Tai jos tulikin, se kesti kaksi kolme päivää ja taas se alkoi hiljalleen, se hämmentävä nälviminen, joka äityi. Kierre, selvä kierre oli olemassa lopulta. Typerää, että teki tuon tietoisesti ja itse hämmennyin aina uudestaan. Ihan sairasta.
-Ap
Mulla meni myös aivot ihme oikosulkuun pahimpien manipulaatioiden aikana. Menin ihan hiljaiseksi ja pää sumuun enkä jaksanut reagoida enkä oikeastaan edes kuunnella.
Se on epätodellinen tunne. Kuin joku soittaisi jotain huonoa biisiä, samaa levyä kerta toisensa jälkeen. Samat haukkumiset ja manipulaatiot toistuvat aina uudestaan ja uudestaan.
Mulla se ei ollut edes haukkumista, ihan vaan valehtelua ja manipulaatiota. Aivot vaan vaistosi sen, mitä mieli ei osannut eritellä. Esim. eksä alkoi selittää jotain tarinaa, mistä keskusteluun halusin minun osallistuvan. Minusta se oli ihan tyhjänpäiväinen juttu, mutta joku kognitiivinen dissonanssi iski, koska eksälle oli niin tärkeää, että olisin osallistunut vaikka aivot meni lukkoon. Myöhemmin kävi ilmi, että tarinan päähenkilö oli hänen eksänsä, vaikka esitti, että puhuu jostain ihan randomeista tuttavaakin etäisemmistä tyypeistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin anoppilassa kylässä ilman miestäni, ja teimme lähtöä iltatoimille. Anoppi kuitenkin ilmoitti, että hän ottaa vauvan yökylään, on jo valmiina korvikkeet ja tuttipullo. Sanoin, että vauva on vielä liian pieni (2 kk) jäädäkseen, katsotaan yökyliä myöhemmin. Olin ihan ystävällinen. Anoppi käveli mua kohti ja otti multa vauvan sylistä ja sanoi, että ottaa vauvan yökylään kuten äsken sanoi. Hän alkoi käskyttää mua. "Sinä voit lähteä, mutta vauva jää mummilaan!" Menin primitiiviseen tilaan tahtomattani ja sanoin todella tiukasti, että lapsi tänne, ja kun anoppi ei antanut, väänsin vauvan irti hänen sylistään ja lähdimme kotiin. Olin ihan järkyttynyt hänen käytöksestään, vaikka aiemmat merkit olivatkin tällaista konfliktia enteilleet.
Myöhemmin sain puheluita miehen siskoilta, joissa minua haukuttiin hulluksi äidiksi. Olin aiheuttanut anopille mustelman, ja anoppi oli vain itkenyt pari päivää kammarissa sitä, mitä minä hänelle tein. Multa odotettiin anteeksi pyyntöä, minkä sitten teinkin, oikein matelin anopin edessä ja hän teatraalisesti suostui anteeksipyyntööni, jos en koskaan enää tee sellaista. Hänhän joutuu silloin tekemään minusta rikosilmoituksen sekä lastensuojeluilmoituksen, kun olen niin epävakaa äiti.
Jätin myöhemmin miehen ja koko suvun.
Ei saamari mitä hulluja sekopäitä! Hyvä että jätit , tommoset voi tehdä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan absurdi esimerkki on se, että meidän seksi oli ihan paskaa. Hän kuitenkin esitti, että siinä ei olisi mitään vikaa ja ikään kuin "tyhmää", ettei osaa. Jos olisin tajunnut, en tietenkään olisi antanut hänelle kertaa tai kahta enempää, mutta nyt hän pystyi ratsastamaan tuolla tyhmäksi heittäytymisellään niin, ettei hänen tarvinnut tuottaa minulle mitään nautintoa. Hänhän narsistina tietysti nautti seksistä sillä sairaalla tavallaan, millä he nauttivat eli siitä, että minä olin kontrollissa ja alistettuna enkä saanut mitään erityistä nautintoa, se riittä hänen nautintonsa lähteeksi.
Mun narsistiexä ei juurikaan edes pitänyt seksistä eikä osannut tehdä mitään temppuja vaikka muuten kyllä antoi ymmärtää olevansa kunnon panomies ja prnoakin kaiketi kului yli oman tarpeenkin. Mutta oikealle naiselle ei kiinnostanut tehdä mitään.
Nauran täällä ääneen. Niin sama. Seksi pyörii mielessä koko ajan ja puheiden perusteella oletusarvot nostettu korkealle, maailmanluokan rakastajan tasolle ja onneksi niin surkeaa toimintaa en ole kohdannut kuin viimeksi teininä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista outoa tapahtui, mutta jotenkin on jäänyt mieleen eräs kerta, kun ex haukkui ja arvosteli minua. Olin vähän ihmeissäni ja hämmentyneenä vastasin jotain, joka oli eksän mielestä typerää. Tästä seurasi sitten lisää arvostelua. Hän siis haukkui minut siitä, kun en osannut vastata hänelle nokkelasti.
Nyt tuli mieleen, että ehkä hän toivoi jonkinlaista vastusta, samalla mitalla antamista, ihmistä joka asettaisi hänelle rajat. Toki vastustaminen olisi myöskin ollut hänen mielestään väärin, koska oikein toimiminen tuollaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta.
Kyllä ne haluavat sitä. Ne nauttivat siitä, että toinen huutaa, itkee, menee tolaltaan, ahdistuu jne. Saavat ns. negative fuelia, joka on "arvokasta", koska se osoittaa, että toinen välittää niin paljon, että heillä on valta saattaa heidät raiteiltaan.
Lisäksi narsisti nauttii kaaoksesta eikä seesteisestä elämästä ja hän haluaa itse olla se kaaoksen luoja, jotta kuvittelee sen olevan omassa hallinnassaan. Hallitsematon kaaos = muualta tuleva kaaos, on hänelle kauhistus.
Exäni tuli jo erottuamme selittämään että kuinka minä aina niin halusin draamaa. Ja hän sitä todella järjesti! Yritti tosiaan saada minut reagoimaan kuten yllä kuvattu, mutta olen ihan psykologin tutkimanakin jopa omaksi haitaksikin riitaa/epäsopua välttelevä persoonallisuus niin miten tällaisesta narsistin riitapukarin saat? Et millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan absurdi esimerkki on se, että meidän seksi oli ihan paskaa. Hän kuitenkin esitti, että siinä ei olisi mitään vikaa ja ikään kuin "tyhmää", ettei osaa. Jos olisin tajunnut, en tietenkään olisi antanut hänelle kertaa tai kahta enempää, mutta nyt hän pystyi ratsastamaan tuolla tyhmäksi heittäytymisellään niin, ettei hänen tarvinnut tuottaa minulle mitään nautintoa. Hänhän narsistina tietysti nautti seksistä sillä sairaalla tavallaan, millä he nauttivat eli siitä, että minä olin kontrollissa ja alistettuna enkä saanut mitään erityistä nautintoa, se riittä hänen nautintonsa lähteeksi.
Mun narsistiexä ei juurikaan edes pitänyt seksistä eikä osannut tehdä mitään temppuja vaikka muuten kyllä antoi ymmärtää olevansa kunnon panomies ja prnoakin kaiketi kului yli oman tarpeenkin. Mutta oikealle naiselle ei kiinnostanut tehdä mitään.
Eihän ne pidä seksistä, koska niillä ei ole normaalia, tervettä libidoa eikä vuorovaikutuskykyä. Seksi on heille itsesäätelyväline ikäviin tunteisiin vrt. alkoholi, syöminen, telkkarin tuijottaminen sekä tilaisuus kontrolloida ja alistaa toista ihmistä tai kerätä pisteitä omaan laariin, jos onnistuu leikkimään casanovaa.
Nainen kävi kimppuun, repi paidan rikki, kynsi kaulaa ja puri muutamasta kohtaa mm olkapään takaa. Aikani kiinni pideltyä ei auttanut kuin napata auton avaimet ja lähteä. Tämähän ei käynyt vaan nainen soitti poliisit perään väittäen, että mies ajaa juovuksissa ja on pahoinpidellyt hänet. No, puhallus tuotti nollan ja osapuolista löytyneet vammat paljasti mitä oikeasti tapahtui (tosin eukko yritti vielä väittää poliiseille että mies oli riehuessaan satuttanut itse itsensä. Aika vaikeaa saada itselleen aiheutettua verestävät hampaanjäljet olkapään taakse).
Tyypillisen narsistin tapaan mikään ei ole koskaan hänen syytään, eli ihan veti tuttua linjaansa tuonakin tapaninpäivän iltana. Friikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan absurdi esimerkki on se, että meidän seksi oli ihan paskaa. Hän kuitenkin esitti, että siinä ei olisi mitään vikaa ja ikään kuin "tyhmää", ettei osaa. Jos olisin tajunnut, en tietenkään olisi antanut hänelle kertaa tai kahta enempää, mutta nyt hän pystyi ratsastamaan tuolla tyhmäksi heittäytymisellään niin, ettei hänen tarvinnut tuottaa minulle mitään nautintoa. Hänhän narsistina tietysti nautti seksistä sillä sairaalla tavallaan, millä he nauttivat eli siitä, että minä olin kontrollissa ja alistettuna enkä saanut mitään erityistä nautintoa, se riittä hänen nautintonsa lähteeksi.
Mun narsistiexä ei juurikaan edes pitänyt seksistä eikä osannut tehdä mitään temppuja vaikka muuten kyllä antoi ymmärtää olevansa kunnon panomies ja prnoakin kaiketi kului yli oman tarpeenkin. Mutta oikealle naiselle ei kiinnostanut tehdä mitään.
Eihän ne pidä seksistä, koska niillä ei ole normaalia, tervettä libidoa eikä vuorovaikutuskykyä. Seksi on heille itsesäätelyväline ikäviin tunteisiin vrt. alkoholi, syöminen, telkkarin tuijottaminen sekä tilaisuus kontrolloida ja alistaa toista ihmistä tai kerätä pisteitä omaan laariin, jos onnistuu leikkimään casanovaa.
Ei voi väittää ettenkö olisi yrittänyt, tuon saman ihmisen kanssa ainakin kolmesti (klassista hooveringia) ja joka ikinen viritelmäkerta kaatui siihen että hän alkoi säädellä seksiä eli sitä ei ollut lainkaan. Ihan muutaman viikon "yhteenpaluun" jälkeenkin kaikki loppui kuin seinään. Eipä minun sitoutuminen ihan tuossa ajassa tapahdu kun mitään muutakaan yhteistä ei suhteessa ole. Aika kauana normaalin parisuhteen tunnusmerkeistä oli tämä.
Aika turhanpäiväinen tämä sun viesti. Fleksaile nyt silläkin, ettei sun autoon tai kotiin ole murtauduttu tms.
Tällä palstalla on valtava määrä käyttäjiä ja jos tähän on kirjoittanut nyt 10-20 hlö omista kokemuksistaan niin ihan kovin suuresta ihmismassasta ei puhuta.